Suurperheelliset kuumeilijat

[Miitu]

Ihania uutisia Emir! Näin se elämä yllättää Miten voikin tulla näin hyvä mieli ruudunkin välityksellä toisen puolesta Ollaan niin pitkään täällä samoissa ryhmissä palloiltu!

Meillä mies on alkanut ihan mahdottomaksi neljännen haaveilun kanssa. Oli nähnyt jopa unta ja totesi että "Tehdään se neljäs. Se voi olla tyttö!" Missä vaiheessa tämä näin päin kääntyi Mun vauvakuumetta vähän helpottaa että töissä saan nyt sylitellä ihan pikkuisia

 

[Emir]

Kiitos onnitteluista.
Meillä ei tosiaan ollu mitään ehkäisyä kun en todellakaan ois mein raskautumishistorialla uskonu meille käyvän näin. Oviksen tarkkaa ajankohtaa en tiedä mut ei varmaan paljoa heitä jos se on ollu joskus maaliskuun lopulla. Ekat testit oli kuitenkin niin hailukoita ettei kovin pitkällä olla. Ja maanantaina CB näytti 2-3.

 

[huomio]

Kiitos onnitteluista.
Meillä ei tosiaan ollu mitään ehkäisyä kun en todellakaan ois mein raskautumishistorialla uskonu meille käyvän näin. Oviksen tarkkaa ajankohtaa en tiedä mut ei varmaan paljoa heitä jos se on ollu joskus maaliskuun lopulla. Ekat testit oli kuitenkin niin hailukoita ettei kovin pitkällä olla. Ja maanantaina CB näytti 2-3.

Elämä yllättää! Paljon onnea itse olen ajatellut että tällainen "yllätys"raskaus olisi toisaalta ihana tapa tulla raskaaksi, kun elämä päättäisi tavallaan puolesta. Järjellä kun miettii joskus liikaakin.

 

[Emir]

Elämä yllättää! Paljon onnea itse olen ajatellut että tällainen "yllätys"raskaus olisi toisaalta ihana tapa tulla raskaaksi, kun elämä päättäisi tavallaan puolesta. Järjellä kun miettii joskus liikaakin.

Kiitos.
Tätä taisin joskus täällä puhuakin et ois kiva kun "joku muu" tekis sen päätöksen mun puolesta.

 

[Miitu]

Samaa olen miettinyt  Emir ja  huomio, että olisi tavallaan helppoa kun elämä päättäisi puolesta.
Ehkä se varsinainen päätöskin sieltä vielä syntyy! (ellei ne alkavat vaihdevuodet kiusaa)

Yksi ilta aloin miettiä sitä miten olen tykännyt kun lapset olleet pienellä ikäerolla. Nuorimmaisen kanssa alkaa ikäero kasvaa jo huimasti, ja sitten jos se ero on muihinkin huima. Esikoinen täyttää kuitenkin jo 9v loppuvuodesta.
Kuitenkin, olen kuumeillut ihan sieltä kuopuksen syntymästä asti enemmän tai vähemmän, mutta vasta nyt oikeastaan tuntunut siltä että olisin oikeasti valmis. Joten ei se välttämättä olisi niin ihanteellista ollutkaan aiemmin.

 

[huomio]

Samaa olen miettinyt  Emir ja  huomio, että olisi tavallaan helppoa kun elämä päättäisi puolesta.
Ehkä se varsinainen päätöskin sieltä vielä syntyy! (ellei ne alkavat vaihdevuodet kiusaa)

Yksi ilta aloin miettiä sitä miten olen tykännyt kun lapset olleet pienellä ikäerolla. Nuorimmaisen kanssa alkaa ikäero kasvaa jo huimasti, ja sitten jos se ero on muihinkin huima. Esikoinen täyttää kuitenkin jo 9v loppuvuodesta.
Kuitenkin, olen kuumeillut ihan sieltä kuopuksen syntymästä asti enemmän tai vähemmän, mutta vasta nyt oikeastaan tuntunut siltä että olisin oikeasti valmis. Joten ei se välttämättä olisi niin ihanteellista ollutkaan aiemmin.

Minäkin olen tykännyt pienestä ikäerosta, mutta eri ikäeroissa on myös omat hyvät puolensa varmasti! Isommat pääsee ihan eri tavalla osallistumaan ja olemaan sisaruksena pienelle ja onhan se toisaalta itsellekin helpompaa kun on sellaisia isoja ja omatoimisia jo isompi osa porukasta meillä esikoinen oli vajaa viisivuotias kun pienin syntyi ja hän oli aivan ihanasti apuna nuorimmaisen kohdalla, vaikka noin pieni olikin. Hän olisi varmaan aivan riemuissaan jos saisi vielä pikkusisaruksia nyt kun menee syksyllä kouluun ja on kyllä vähän kysellytkin että voisitko äiti sinä vielä tehdä vauvoja

 

[Emir]

Meilläkin muuten isommat useasti puhuu että äiti sit jos meille tulee vielä vauva...❤
Meillä on seitsemän paikkainen auto ni siellä he laskee et kaks mahtuis vielä.

 

[pilvikirsikka]

Me aina lasten kanssa lasketaan, minkä ikäinen se ja se on, kun joku heistä menee kouluun sitten miettivät, kuinka näkevät siellä koulussa toisiaan meillä kans pienet ikäerot, mutta kyllä järkytyin kun tajusin että esikoisella ja kuopuksella on 9v ikäeroa! Että kun kuopus on saman ikäinen kuin esikoinen nyt, niin esikoinen on täysi-ikäinen

Tässä arjessa eniten aina työllistänyt se toiseksi nuorin ja varsinkin tämä 2v tyttö on aikamoinen pakkaus onneksi taas syksyllä jo ihan toiset sävelet. Osaa itseäänkin ilmaista paremmin kun silloin osaa varmasti jo puhua paremmin. Nuo muuthan on jo "isoja", niin ei heidän kanssa ole samanlaista säätöä. Ovat enemmänkin apuna jo!

Meillä muuten kans aina lapset puhuneet "sitten kun tulee uusi vauva". Ihan kuin he pitäisi sitä jotenkin normina, että tulee aina lisää ja lisää vauvoja ihme muuten nyt ei ole ollut sellaisia puheita! Toki tämä nuorin ei ole edes kuukautta vielä

Käytiin muuten vauvan kanssa neuvolassa ja terkka tyrkytti siellä ehkäisyä. En ole koskaan syönyt pillereitä tai ollut kierukkaa tai muutakaan ja siitä sanoin, etten nytkään halua. Terkka naurahti (hyväntahtoisesti kylläkin), että onhan niitä lapsiakin siinä monta no, ihan on tekemällä tehty jokainen, ei ole vahinkoja sattunut. Vaikka en pistäisi pahitteeksi vahinkoa mutta olipa taas kommentti silti. Eikö sitä tällaisella kokemuksella jo hyvin tiedä, miten niitä lapsia tulee ja osaa jo huolehtia, jos niitä _ei halua_

Yksi naapuri tänään ihasteli vauvaa ja sanoi nostavansa hattua meille, kun on itse kuulemma pulassa jo kahden lapsen kanssa. Samoin yksi vanhempi sukulaistäti oli innoissaan, kun toisille vielä syntyy lapsia, kun syntyvyys on muuten laskussa. Tää on itselle ehkä sellainen joku naiseuden tai äitiyden meriitti, kun on monta lasta. Minä oon ainakin ylpeä tästä pesueesta

 

[Miitu]

Meillä 8v on sellainen et huolehtii nuorimmaisesta tosi ihanasti, mutta 6v kanssa ottavat aika paljon yhteen. Heilläkin on hyvät hetkensä mutta ovat niin eri maata. 8v on kopio musta ja 6v kopio isästään. Sit taas 6v on nyt mennyt 3v kanssa sellaiselle vauvailu -tasolle. Ja heillä tuntuu olevan yhteiset leikit kieltä myöten. 3v on aivan oma mahtava persoonansa
3v tykkää hirveästi hoivailla ja hänellä on oma vauvanukke jota hoitaa aina ja vaunuilee ym. Väkisinkin sitä miettii miten loistava isoveli hänestä tulisi.
Ja aina välillä pääkopassa raksuttaa että jos pienin olisikin pikkusisko.
Mun kummityttö on nuorin lapsista ja hänellä 3 isoveljeä. Veljet ei aina tulleet toimeen mutta siskosta pitivät huolta yhdessä. Nyt vanhempana tää sisko sitten pitänyt kuria jopa veljilleen kun toilailleet, on sellainen napakka tyyppi luonteeltaan.

 

[pilvikirsikka]

Juu ne veljien keskellä kasvaneet pikkusiskot on omaa luokkaansa pahoin pelkään että tuosta meidänkin tytöstä kasvaa kunnon Justiina

Tiedän muuten monta perhettä, joihin on tullut kolmen pojan jälkeen tyttö

 

[huomio]

Meillä on kyllä Justiina tämä pikkuveljien isosiskokin keskimmäisen kanssa ottavat yhteen ja välillä yllyttää häntä ties mihin pöljyyksiin ja pitää vähän hellan ja nyrkin välissä... ollaan miehen kanssa vitsailtu että esikoinen kasvattaa keskimmäisestä hyvää ja kuuliaista aviomiestä jollekin, hänellä kun on sisäsyntyisesti tosi kova vietti touhuta kotitöitäkin pienimmäinen taas osaa siskoa kiusata välillä hyvin kätevästi. Pojilla sitten tuntuu keskenään olevan jokin ihan oma siteensä, ollut jo pienimmän syntymästä lähtien, toivoisin kovasti että se säilyisi jatkossakin eikä tulisi sellaista tyypillistä veljesten keskinäistä kilpailua ja nahistelua

Onhan tämä sisarusten välisen dynamiikan seuraaminenkin rikkaus kyllä

 

[Miitu]

Pilvikirsikka, Minä olen myös kasvanut veljien kanssa ja aikamoinen poikatyttö olin (tai olen) Ehkä siksi nää pojat tuntuukin niin luontevilta. Kyllä me silti molemmat miehen kanssa tunnutaan haaveilevan tytöstä Vaikka loppupeleissä se ja sama se olisi kuitenkin kumpaa sukupuolta neljäs olisi, mutta tietänette mitä tarkoitan tuolla kaipuulla.

huomio, Onpa ihana että teillä veljeksillä lämpimät välit! Ja että niinkin voi olla. Aina tosiaan päivitellään kun pojat nahistelee ja tappelee ja meillä se ainenkin on juuri niin. Puututaan kyllä tilanteisiin että meillä ei esimerkiksi minkäänlaista fyysistä kähinää tms sallita. Lapsuudessani mulla oli myös hyvä ystävä joka tappeli siskonsa kanssa siis aivan hirveästi. Että luonnekysymyksiä taitaa loppupeleissä olla eikä niinkään sukupuoleen liittyvää. Hirvitti välillä olla heidän kanssa kun odotin että ovat toistensa kurkussa kiinni. Nyt aikuisinakaan ei ole kovin lämpimät välit näillä siskoksilla.

Asiasta kukkaruukkuun, 2kk kulunut imetyksen lopetuksesta ja kierto taitaa palailla ihanteelliseen 28. Tänään kp 14 ja ihan harmittaa ettei ole ovistestejä käsillä, koska alavatsa on niin arka että olen aivan 100% varma oviksesta! Limojakin tullut muutamana päivänä.
Tätä tosin ei nyt hyödynnetä. Peitto on silti heilunut puoli huolimattomasti ja onhan se puoli voittoa jo edes raskaushaaveita miettiessä että keho toimisi kuin oppikirjasta.

 

[huomio]

Pilvikirsikka, Minä olen myös kasvanut veljien kanssa ja aikamoinen poikatyttö olin (tai olen) Ehkä siksi nää pojat tuntuukin niin luontevilta. Kyllä me silti molemmat miehen kanssa tunnutaan haaveilevan tytöstä Vaikka loppupeleissä se ja sama se olisi kuitenkin kumpaa sukupuolta neljäs olisi, mutta tietänette mitä tarkoitan tuolla kaipuulla.

huomio, Onpa ihana että teillä veljeksillä lämpimät välit! Ja että niinkin voi olla. Aina tosiaan päivitellään kun pojat nahistelee ja tappelee ja meillä se ainenkin on juuri niin. Puututaan kyllä tilanteisiin että meillä ei esimerkiksi minkäänlaista fyysistä kähinää tms sallita. Lapsuudessani mulla oli myös hyvä ystävä joka tappeli siskonsa kanssa siis aivan hirveästi. Että luonnekysymyksiä taitaa loppupeleissä olla eikä niinkään sukupuoleen liittyvää. Hirvitti välillä olla heidän kanssa kun odotin että ovat toistensa kurkussa kiinni. Nyt aikuisinakaan ei ole kovin lämpimät välit näillä siskoksilla.

Asiasta kukkaruukkuun, 2kk kulunut imetyksen lopetuksesta ja kierto taitaa palailla ihanteelliseen 28. Tänään kp 14 ja ihan harmittaa ettei ole ovistestejä käsillä, koska alavatsa on niin arka että olen aivan 100% varma oviksesta! Limojakin tullut muutamana päivänä.
Tätä tosin ei nyt hyödynnetä. Peitto on silti heilunut puoli huolimattomasti ja onhan se puoli voittoa jo edes raskaushaaveita miettiessä että keho toimisi kuin oppikirjasta.

Minä mietin pitkään että jos olisi tullut neljäs, olisi ollut mukava saada vielä toinen tyttö, mutta sitten toisaalta näiden poikien kanssa on elo kuitenkin jotenkin niin mutkatonta, että nykyään haaveilisin ehkä sittenkin pojasta, mutta eipä sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä. vaan ymmärrän kyllä että poikakatraan jatkoksi olisi ihana saada tyttökin

Haha hauska sattuma, ollaan näemmä kiertokaimoja, täälläkin oli eilen kp14 ja hillittömät ovisoireet päällä on kyllä niin voimakkaat ovisoireet nykyään että oksat pois, tuntuu että limojakin tulee monta päivää ja the päivänä jomottelee ihan urakalla.

 

[pilvikirsikka]

@Miitu Olihan se aivan ihana saada tyttö poikien jälkeen! Pääsi ostamaan vihdoin niitä kaikkia ihania pieniä hempeitä vaatteita ja mekkoja varmasti sama jos monen tytön jälkeen tulisi poika On se hauska päästä kasvattamaan molempia sukupuolia, koska on niissä vaan jotain eroa olisi mukava saada tuolle tytölle sisko, mutta mä kans sanon että näiden poikien kanssa omalla tavallaan niin helppoa elämää

 

[Kaktus85]

meillä kans pienet ikäerot, mutta kyllä järkytyin kun tajusin että esikoisella ja kuopuksella on 9v ikäeroa! Että kun kuopus on saman ikäinen kuin esikoinen nyt, niin esikoinen on täysi-ikäinen

No meillä esikoinen on jo 20v, joten iltatähden ja hänen välillä tulee ikäeroa olemaan "vähän". Kuopus ja esikoinen ovat meillä muuten hyvin erottamattomat, vaikka ikäeroa on 10 vuotta - viestittelevät tiuhaan, pelaavat keskenään... Isoveikka ei asu enää kotona.

 

[Johanna88]

Moi! Löysin sattumalta tän keskustelun, kun googlailin neljän lapsen perheistä meille on nimittäin tulossa yllärinä neljäs lapsi joulukuussa ja kaipasin vähän vertaistukea. Ihana nähdä, kun ihmiset toivoo vauvaa, vaikka lapsia olisi jo useampi itsellä meni työkuviotkin taas uusiksi, kun oli juuri suunnitteilla uralla etenemistä ym. ja kuopuksen vauvatavaroistakin luovuttu. Näissäkin sulattelemista, mutta hullua kyllä eniten melkein jännittää muiden ihmisten reaktiot ei olla vielä kerrottu raskaudesta, mutta pelkään, että monet on jo vähän sillä mielellä, että eikö noi osaa lopettaa... Millaisia kokemuksia muilla noista toisten ihmisten reaktioista ja miten niistä selviää? Ja kertokaa elämästä 4 tai enemmän lasten kanssa!

 

[Nepeta Cataria]

Moi! Löysin sattumalta tän keskustelun, kun googlailin neljän lapsen perheistä meille on nimittäin tulossa yllärinä neljäs lapsi joulukuussa ja kaipasin vähän vertaistukea. Ihana nähdä, kun ihmiset toivoo vauvaa, vaikka lapsia olisi jo useampi itsellä meni työkuviotkin taas uusiksi, kun oli juuri suunnitteilla uralla etenemistä ym. ja kuopuksen vauvatavaroistakin luovuttu. Näissäkin sulattelemista, mutta hullua kyllä eniten melkein jännittää muiden ihmisten reaktiot ei olla vielä kerrottu raskaudesta, mutta pelkään, että monet on jo vähän sillä mielellä, että eikö noi osaa lopettaa... Millaisia kokemuksia muilla noista toisten ihmisten reaktioista ja miten niistä selviää? Ja kertokaa elämästä 4 tai enemmän lasten kanssa!

Onnea onnea raskaudesta ja tsemppiä!

No muiden reaktioille olen alkanut viittaamaan kinttaalla. Mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.

Elämä ison perheen ja pienen vauvan kanssa on oikeastaan helpompaa kuin pienessä perheessä. Isommista lapsista on kovasti iloa pikkusisaruksen kanssa, ja aina löytyy leikkikaveria kaikille. Isommat osaavat olla apuna ja eläytyä vauvan tuloon. Äidille jää paljon enemmän aikaa vaikkapa kodin pyöritykseen kun on apukäsiä ja viihdyttäjiä. Vauvakin oppii nopsempaan juttuja, kun ympärillä on vähän isompia sisaruksia näyttämässä esimerkkiä. Työmäärä toki kasvaa jonkin verran, mutta ei eksponentiaalisesti. Vaippaikäisen kanssa menee eniten aikaa, sen jälkeen helpottaa kovasti. Äidin kotivuodesta hyötyvät kaikki! Koululaisista on mukavaa kun on äiti kotosalla kun tulee koulusta, ja isommista lapsista on seuraa äidille. Ensikertaa äidiksi tuleva saattaa kärsiä vauvansa kanssa kotona yksinäisyydestä, mutta ei isomman perheen äiti. Säpinää riittää ympärillä.

Meille on tulossa 6. lapsi tässä ihan minä hetkenä hyvänsä, ja koko perhe on odotuksessa mukana. Isompi tytöistä selailee jo äitiydestä kertovia kirjoja, nuorempi hoivaa kovasti lelunukkejaan ja suunnittelee et mitä tulevalle sisarukselle puetaan. Aikamme mekin mietittiin tätä perheellistymistä ja sopivaa lapsilukua, kunnes tultiin siihen tulokseen että jokainen lapsi on rikkaus ja tervetullut meille.

 

[pilvikirsikka]

Paljon onnea raskaudesta!

Komppaan Nepetaa! Muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Ihmiset ei enää ehkä niin paljoa onnittele uudesta vauvasta kun lapsia on jo ennestään, mutta onneksi esim täällä foorumilla osataan aina iloita toisten perheenlisäyksistä minustakin lapset on suuri rikkaus

Isoin hankaluus meillä on ollut autojen kanssa, kun isoa perhettä ei saa enää sullottua tavis farmariin mutta kaikki ne aina järjestyy jotenkin!

Tänäkin aamuna oli hellyyttävää kuunnella, kun 4v selosti omia juttujaan vauvalle ja kaikki halusivat vuorotellen pitää vauvaa sylissä mitä muistoja näistä hetkistä jääkään, sekä itselle että lapsille!

 

[Emir]

Elämä päätti toisin just kun oltiin molemmat totuttu ajatukseen siitä että lapset oli tässä. Toivotaan että tää kestää. Ens jouluna meitä ois kuus.

Tänään kävin verikokeessa kun viivat ei vahvistuneet kunnolla. Hcg oli 676 ja nyt pitäis olla noin 6+0 eli ei tuu vauvaa meille tänä vuonna.

 

[pilvikirsikka]

Voi itku @Emir Halaus