Suurperheelliset kuumeilijat

[huomio]

Moni lapsiluvun kauhistelija ja toisaalta vauvakuumeilija ei tule aina ajatelleeksi että lapset kasvavat. Vaikka just sillä hetkellä arki tuntuisikin hektiseltä ja uhmaaja koettelisi hermoja, niin vuoden päästä tilanne on varmasti jo toinen. Lapset reipastuvat, tulevat omatoimisemmiksi ... ja haasteet tietysti vaihtuvat. Toisaalta se oma toleranssikin kasvaa. Enää ei hetkauta niin kovasti kun kiukuttelijan saa kantaa kerhosta autolle, tai itkupotkuraivarit kaupassa. Yölliset tassuttelut tulevat rutiinilla, ja tiedät mistä jutuista tingit jos ei vaan ehdi tai jaksa. Omaa jaksamista oppii säännöstelemään ja kaikkia taisteluita ei tarvitse voittaa. Äidiksi kasvetaan.

Tämäpä juuri, siksi itselle tuntuisi toisaalta aivan järkevältä ja luonnolliselta se neljäs, koska kyllähän sitä osaisi suhtautua raskauteen, synnytykseen, pikkulapsiaikaan - ihan kaikkeen jo aivan eri tavalla. Ja tietäisi mikä ehkä on hyvä, mikä ei, miten toimia ja toisaalta tehdä tarvittaessa ihan toisin. Esim. synnyttämään olisi nyt aivan ihana mennä kun todella jo osaisi ajatella mitä ehkä olisi tulossa ja mitkä olisi itselle ne hyvät jutut

Minulle on kyllä nyt kevään kunniaksi iskenyt aivan hirveä vauvakuume ja pienimmän kasvaessa sellainen olo, että kyllä olisin itse halunnut vielä sen neljännen lapsenkin, en pelkästään vauvaa mutta siihen tekisin kyllä stopin (mutta vähän pelkään, että tämä on kroonista ja sama olisi ollut sitten edessä taas kuitenkin )

No, ihan hyvä näinkin

 

[Nepeta Cataria]

Mut joo. Helppohan tässä on huudella äitiyden puolesta, sillä olen ollut toisen lapseni jälkeen kotiäitinä. Kuudes on nyt tulossa. Tautikierteet eivät paljoa meidän arkea hetkauta, kun minä hoidan ne. Arkeen vapautuu hurjasti energiaa kun voi jättää elatuspuolen miehen huoleksi ja keskittyä itse pyörittämään lapsille arkea; koulua, kerhoja, harrastuksia, sairasteluita yms. Mitä nyt kaikkea vastaan voi tullakaan ja se tietysti kerrotaan lapsiluvun mukaan.

 

[huomio]

Mut joo. Helppohan tässä on huudella äitiyden puolesta, sillä olen ollut toisen lapseni jälkeen kotiäitinä. Kuudes on nyt tulossa. Tautikierteet eivät paljoa meidän arkea hetkauta, kun minä hoidan ne. Arkeen vapautuu hurjasti energiaa kun voi jättää elatuspuolen miehen huoleksi ja keskittyä itse pyörittämään lapsille arkea; koulua, kerhoja, harrastuksia, sairasteluita yms. Mitä nyt kaikkea vastaan voi tullakaan ja se tietysti kerrotaan lapsiluvun mukaan.

No tämäkin on kyllä totta, itselle isoin ongelma tässä hommassa on juurikin ollut tämä pienten lasten ja työelämän yhdistäminen ja sen kanssa tasapainoilu. Olen monesti miettinyt, että jos olisi taloudellisesti mahdollista, olisin halunnut olla kotiäiti sitten kuitenkin vähän isommalle laumalle ja toki miehen pitäisi olla vähän nuorempi, että hänkin jaksaisi ja olisi toisaalta mahdollista sitten vielä viettää kahdenkeskistä aikaakin kun lapset ovat isompia tai jo omillaan ilman että hän on ihan ikäloppu

Ja tämäkin on tullut tässä vasta vuosien saatossa, aiemmin kuvittelin olevani paljon enemmän uraorientoitunut ja ajattelin kahden lapsen olevan ihan sopiva määrä jos joku olisi joskus kymmenen vuotta sitten kertonut että kirjoittelen Suurperheellisissä kuumeilijoissa, olisin nauranut räkäisesti

 

[Nepeta Cataria]

No tämäkin on kyllä totta, itselle isoin ongelma tässä hommassa on juurikin ollut tämä pienten lasten ja työelämän yhdistäminen ja sen kanssa tasapainoilu. Olen monesti miettinyt, että jos olisi taloudellisesti mahdollista, olisin halunnut olla kotiäiti sitten kuitenkin vähän isommalle laumalle ja toki miehen pitäisi olla vähän nuorempi, että hänkin jaksaisi ja olisi toisaalta mahdollista sitten vielä viettää kahdenkeskistä aikaakin kun lapset ovat isompia tai jo omillaan ilman että hän on ihan ikäloppu

Ja tämäkin on tullut tässä vasta vuosien saatossa, aiemmin kuvittelin olevani paljon enemmän uraorientoitunut ja ajattelin kahden lapsen olevan ihan sopiva määrä jos joku olisi joskus kymmenen vuotta sitten kertonut että kirjoittelen Suurperheellisissä kuumeilijoissa, olisin nauranut räkäisesti

Meilläkin tämä kotiäitiys on oikeastaan mahdollistunut vasta myöhemmillä vuosilla kun saatiin asuntolaina maksettua. Menot pienenivät merkittävästi. Ja onhan se ura ihan kiva juttu, mutta jossain vaiheessa sitä tosiaan voi tulla fiilis et elämään mahtuu muutakin. Omat lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä ja syvyyttä. Noh, mutta onneksi perhekokoa tai -järjestelyitä voi muokkailla elämäntilanteen mukaan. Ja jos on hyvää tuuria niin hedelmällinen ikä kestää sinne liki 40v, toki sen varaan ei kannata laskea, mutta ainahan sitä saa toivoa vielä sitä iltatähteä myöhemmilläkin vuosilla.

 

[Karmi]

Mulla alkanut tuntumaan ihan hirveän tärkeältä olla pitkään kotona lasten kanssa. Nuorin meni hoitoon jo vähän reilun vuoden ikäisenä ja se oli ihan liian aikasten. Teinkin nyt päätöksen vähentää reilusti työn tekoa ja jos tässä vielä raskautuu haluan kyllä olla pitempään kotona lasten kanssa vaikka se tarkottaisi sitten, että sitä rahaa on ihan huomattavasti vähemmän käytössä

 

[huomio]

Meilläkin tämä kotiäitiys on oikeastaan mahdollistunut vasta myöhemmillä vuosilla kun saatiin asuntolaina maksettua. Menot pienenivät merkittävästi. Ja onhan se ura ihan kiva juttu, mutta jossain vaiheessa sitä tosiaan voi tulla fiilis et elämään mahtuu muutakin. Omat lapset tuovat elämään merkityksellisyyttä ja syvyyttä. Noh, mutta onneksi perhekokoa tai -järjestelyitä voi muokkailla elämäntilanteen mukaan. Ja jos on hyvää tuuria niin hedelmällinen ikä kestää sinne liki 40v, toki sen varaan ei kannata laskea, mutta ainahan sitä saa toivoa vielä sitä iltatähteä myöhemmilläkin vuosilla.

Meidän isoin ongelma onkin ollut se, kun mies on minua kymmenen vuotta vanhempi ja täyttää nyt jo 44 hänen toivomuksensa on ollut, että ei enää kovin pitkälle yli neljänkymmen pikkuvauva-arkea, koska ei jaksa enää ja esimerkiksi huono nukkuminen kuormittaa tosi paljon. Eikä halua olla muutenkaan ihan ikäloppu isä. Tämän vuoksi lapset on täytynyt saada aikalailla yhteen kasaan ja keskelle näitä pahimpia remontti- ja lainanmaksuvuosia.

Yhteisellä päätöksellä hän kävikin sitten vasektomiassa kolmosen jälkeen, koska minulle ei useiden kokeilujen jälkeen nuo hormonaaliset ehkäisyt sovi migreenin, vuotohäiriöiden ja mielialaoireiden vuoksi ja kondomin käyttöä kumpikin inhosi vaikka käytettiin pieni omaisuus siihen että kokeiltiin erilaisia.

Toisaalta harmittaa, että ei ole sitä "takaporttia" enää että voisi vielä saada lisää lapsia, mutta järkisyyt painoivat enemmän. Toki eihän se vasektomiakaan ihan sataprosenttinen ehkäisy ole. ja ei tosiaan tarvitse käydä tuota painia järjen ja tunteiden välillä (voi vaan roikkua täällä foorumilla ja katsoa että montako vuotta menee että ei ole enää sellaista oloa että olisipa ihana vielä yksi lapsi! )

 

[Nepeta Cataria]

Meidän isoin ongelma onkin ollut se, kun mies on minua kymmenen vuotta vanhempi ja täyttää nyt jo 44 hänen toivomuksensa on ollut, että ei enää kovin pitkälle yli neljänkymmen pikkuvauva-arkea, koska ei jaksa enää ja esimerkiksi huono nukkuminen kuormittaa tosi paljon. Eikä halua olla muutenkaan ihan ikäloppu isä. Tämän vuoksi lapset on täytynyt saada aikalailla yhteen kasaan ja keskelle näitä pahimpia remontti- ja lainanmaksuvuosia.

Yhteisellä päätöksellä hän kävikin sitten vasektomiassa kolmosen jälkeen, koska minulle ei useiden kokeilujen jälkeen nuo hormonaaliset ehkäisyt sovi migreenin, vuotohäiriöiden ja mielialaoireiden vuoksi ja kondomin käyttöä kumpikin inhosi vaikka käytettiin pieni omaisuus siihen että kokeiltiin erilaisia.

Toisaalta harmittaa, että ei ole sitä "takaporttia" enää että voisi vielä saada lisää lapsia, mutta järkisyyt painoivat enemmän. Toki eihän se vasektomiakaan ihan sataprosenttinen ehkäisy ole. ja ei tosiaan tarvitse käydä tuota painia järjen ja tunteiden välillä (voi vaan roikkua täällä foorumilla ja katsoa että montako vuotta menee että ei ole enää sellaista oloa että olisipa ihana vielä yksi lapsi! )

Minä olen nyt 43v ja mies pian 46v, kaitpa me voidaan laskea itsemme näihin hyvin onnekkaisiin kun iltatähti on tulossa. Mutta kyllähän tämä tuntuu. Kotiäitinä tosiaan myös kaikki yökeikat on mun juttu, kun miehen pitää saada nukkua että jaksaa aivotyössään. Ainakin toistaiseksi meillä on toiminut tuo työnjako, kun muistaa huolehtia rauta-arvoistaan ja ottaa b-vitamiinia niin jaksaa paremmin rikkonaisia öitä. En tosin ole varma että onko tämä pahempi juttu nyt tässä iässä, kuin mitä oli nuorempana, kun nyt on oppinut laskemaan rimaa ja suorittamaan vähemmän. Osaa ottaa asiat rennommin.

 

[huomio]

Minä olen nyt 43v ja mies pian 46v, kaitpa me voidaan laskea itsemme näihin hyvin onnekkaisiin kun iltatähti on tulossa. Mutta kyllähän tämä tuntuu. Kotiäitinä tosiaan myös kaikki yökeikat on mun juttu, kun miehen pitää saada nukkua että jaksaa aivotyössään. Ainakin toistaiseksi meillä on toiminut tuo työnjako, kun muistaa huolehtia rauta-arvoistaan ja ottaa b-vitamiinia niin jaksaa paremmin rikkonaisia öitä. En tosin ole varma että onko tämä pahempi juttu nyt tässä iässä, kuin mitä oli nuorempana, kun nyt on oppinut laskemaan rimaa ja suorittamaan vähemmän. Osaa ottaa asiat rennommin.

Me ollaan niin erilaisia! Meillä mies on tehnyt ja tekee toki myös vuorotyötä js kulkee 400 km päässä töissä, mikä lisää kuormitusta. Mutta hän on aina ollut myös sellainen, että tarvitsee unta ja unenpuute tekee ekstrapahantuuliseksi.

 

[huomio]

Karkasi tuo viesti liian aikaisin, mutta tosiaan se on ihana @Nepeta Cataria että teille on tuo onni suotu vielä

Nostan myös hattua, nyt tuntuu että menisi valvomiset ja muut vielä ihan hyvin, mutta en osaa yhtään sanoa olisiko sama mieli kymmenen vuoden päästä vielä! Luulen että ei. sellainen olo, että tässä hetkessä menisi nuo pienet vielä, mutta sitten tuossa vaiheessa haluaisin olla jo hiljalleen eri vaiheessa.

 

[pilvikirsikka]

Minäkin täällä roikun höpisemässä, kun täällä on niin mukavat keskustelut!

Muakin kuormittaa kaikista eniten työssäkäynti ja pikkulapsiarjen yhteensovittaminen. Esikoisen jälkeen olen ollut vaan kausittain töissä, max 6kk kerrallaan ja onhan se ollut aika säätämistä. Sitten olenkin jäänyt taas äitiyslomalle mutta eipä mullakaan ura ole elämässä tärkeää, vaan tämä kaikki muu haluaisin joskus opiskella vakaopeksi ja sinne nyt hainkin, mutta en tiedä edes pääsenkö (tällä aivotoiminnalla) ja jos pääsisi, niin sitähän voi muutenkin lykätä vuodella, koska on menossa äitiysloma vielä syksyllä. Toki rahaa olisi mukava saada enemmän, mutta näinkin on kitkuteltu. Ehkä tämä on enemmän jo elämäntapa, kun niihin pienempiin tuloihin tottuu eikä sitä ajattele kurjuutena. Eihän rahalla onnea mitata toki sitä rahaa nyt väkisin tarvitsee kaikenlaiseen elämiseen, mm isommat autot on kalliita ja omanikin alkaa olla jo vähän siinä ja siinä monestiko sitä kannattaa korjata...

Äiti oli soitellut vauvan syntymän jälkeen yhden sukulaistädin kanssa ja tämä oli ollut niin iloinen, että toisilla on paljon lapsia, kun syntyvyys muuten laskee. Olen minäkin tästä katraasta ylpeä ja kun lapsia on jo ennestään, niin muutos ei ole enää suuri. Sanoinkin tänään miehelle, että kolmosen jälkeen pakka levisi käsiin ja se on yhtä levällään oli niitä lapsia sitten se kolme tai viisi

Me täytetään miehen kanssa tänä vuonna 32v eli tässähän on aikaa vielä tehdä vaikka ja mitä ehtisi vaikka opiskella tai olla hetken töissä välissä minusta oli niin ihanaa olla raskaana ja synnyttää, että miksei sitä tekisi vielä kerran harmi että auto on nyt ainakin täynnä

 

[Miitu]

Minä olen myös ollut kotiäitinä melkein 9 vuotta. Nyt hetken tosin työelämässä taas kiinni. Miehelle tämä kaikki on ollut enemmän kuin ok!
Ja vastaavasti mies on ollut nyt nuoremman kanssa kotona viime syksystä, kun minä olen ollut töissä. Että toimii loistavasti myös toisin päin.
Ja on ollut aikakausi kun oltiin molemmat lasten kanssa kotona (miehellä ensin lomautus, sen jälkeen tuli korona & etätyöt jne) Aina ollaan tultu siihen lopputulokseen että sitä mitä me ollaan saatu lasten kanssa kokea, ei voi koskaan rahassa punnita. Onhan se taloudellinen tilanne aivan erilainen kun esimerkiksi kotihoidontuella ne toisen tulot ovat aivan olemattomat! Mutta mekin ollaan totuttu elämään suht pienellä budjetilla, ja melko minimalistisesti. Elämä on kuitenkin täynnä valintoja, eikä meillä ole esimerkiksi talolainaa juuri tämän takia. Että jostain on täytynyt luopuakin. On sitä rahaa kuitenkin aina ollut jopa matkustamiseen joten en koe että oltaisiin varsinaisesti oltu köyhiä myöskään koskaan.
Vasta nyt se oma kutsumusammatti taustalla on alkanut kutkutella, kun lapset on kasvaneet isommiksi ja sitä kohti alkanut enemmän pyrkiä että myös urallaan voisi tehdä merkityksellisiä asioita.

Mies totesi muuten toissa iltana ettei tykkää ajatuksesta joka häneen on iskenyt. Utelin sitten että mikähän ajatus mahtaa olla, hän siihen "Tehdään vielä se yksi lapsi!" (Mutta ei ole aivan nyt ajankohtaista)

Positiivista, lopetin imetyksen ja nyt kaksi kiertoa tiputtelut ovat jääneet melkein pois. Kierto on lyhentynyt ja tuntuu että kroppa toimii! Kp 16 oli ovis, eilen tuli illalla ihan pienesti vaaleanpunaista pyyhkiessä ja tänään aukesi hanat eli kp 1.

 

[Miitu]

Kp 4 ja menkat käytännössä ohitse.
Viime kiertoon merkkasin myös 4 päivää.
Lisäksi mulla on nyt ollut muutama kierto yöhikoilua menkkojen aikaan. Miehelle kauhistelin että no nytkö ne esivaihdevuodet alkaa. (Lyhentynyt kuukautiskierto/vuoto ja yöhikoilu sekä kuumat aallot kai yleisempiä oireita)
Mutta voisikohan kuitenkin liittyä enemmän imetyksen lopetukseen ja siihen että hormonit palautuvat vihdoin 9 vuoden jälkeen.. Koska käytännössä koko 9v olen ollut raskaana/imettänyt.
Olen kuitenkin 35v "vasta", jaiks!

Ja meidän vauvakuume se vaan kovenee. Juuri mies lähetti kuvan puhelimeen meidän kuopuksesta kolme vuotta sitten.

 

[Nepeta Cataria]

Kp 4 ja menkat käytännössä ohitse.
Viime kiertoon merkkasin myös 4 päivää.
Lisäksi mulla on nyt ollut muutama kierto yöhikoilua menkkojen aikaan. Miehelle kauhistelin että no nytkö ne esivaihdevuodet alkaa. (Lyhentynyt kuukautiskierto/vuoto ja yöhikoilu sekä kuumat aallot kai yleisempiä oireita)
Mutta voisikohan kuitenkin liittyä enemmän imetyksen lopetukseen ja siihen että hormonit palautuvat vihdoin 9 vuoden jälkeen.. Koska käytännössä koko 9v olen ollut raskaana/imettänyt.
Olen kuitenkin 35v "vasta", jaiks!

Ja meidän vauvakuume se vaan kovenee. Juuri mies lähetti kuvan puhelimeen meidän kuopuksesta kolme vuotta sitten.

Veikkaan kans imetyksen lopetusta. Minulla tuli oviksen aikaan välivuotoja kun lopetin viimeksi imettämisen, mutta se korjaantui kyllä seuraaviin kiertoihin.

 

[Nepeta Cataria]

@Miitu , kun sinulla on tuo 9v urakka takana ja vielä kuumeiluttaisi, niin nythän olisi se hyvä hetki varmistaa et vitamiini- ja kivennäistasot ovat kunnossa, ja kuinkas se kuuluisa hemoglobiini. Nyt kun ei ole vielä raskaana niin uskaltaa vähän reippaammin napsia noita purkista, ja ne parantavat aina raskautumisen mahdollisuutta ja sukusolujen laatua, niin miehillä kuin naisillakin. Olen ajatellut et kuumeilevana suurperheellisenä omaan kroppaan ja ravitsemukseen pitää suhtautua huippu-urheilijan vakavuudella, varmistaa että rakennuspalikoita uuden elämän luomiseksi on runsaasti tarjolla.

 

[Miitu]

Veikkaan kans imetyksen lopetusta. Minulla tuli oviksen aikaan välivuotoja kun lopetin viimeksi imettämisen, mutta se korjaantui kyllä seuraaviin kiertoihin.

Toivotaan näin.
Ahdisti kun jo viime kuussa Flo sovellus ehdotti perimenopaussia ja sain siitä jonkun kriisin sitten itselleni aikaan.

Painokin on noussut 1,5kg tämän 2kk aikana kun imetys on loppunut. Vaikka mulla ei ole yleensä ole ollut taipumusta painonnousuun, vaan enemmänkin alipainoinen olen aina ollut. Mutta onhan tässä ikääkin toki tullut lisää.
Täytyy varmaan alkaa nyt muutenkin aktiivisemmin taas liikkua kun kevät tulee eikä tarvitse jatkuvasti sairastella ja sen takia toppuutella!

 

[Miitu]

@Miitu , kun sinulla on tuo 9v urakka takana ja vielä kuumeiluttaisi, niin nythän olisi se hyvä hetki varmistaa et vitamiini- ja kivennäistasot ovat kunnossa, ja kuinkas se kuuluisa hemoglobiini. Nyt kun ei ole vielä raskaana niin uskaltaa vähän reippaammin napsia noita purkista, ja ne parantavat aina raskautumisen mahdollisuutta ja sukusolujen laatua, niin miehillä kuin naisillakin. Olen ajatellut et kuumeilevana suurperheellisenä omaan kroppaan ja ravitsemukseen pitää suhtautua huippu-urheilijan vakavuudella, varmistaa että rakennuspalikoita uuden elämän luomiseksi on runsaasti tarjolla.

Tää homma on hoidossa.
Oon juuri käynyt Puhdin labroissa joissa mitattiin siis aivan kaikki. Ostin itselleni synttärilahjaksi. En jaksanut vängätä julkisen kanssa enää ja ajattelin että on pieni satsaus seurata vaikka vuosittain että miten nuo arvot sitten elää.

 

[Emir]

Elämä päätti toisin just kun oltiin molemmat totuttu ajatukseen siitä että lapset oli tässä. Toivotaan että tää kestää. Ens jouluna meitä ois kuus.

 

[Pingviiniemo]

Elämä päätti toisin just kun oltiin molemmat totuttu ajatukseen siitä että lapset oli tässä. Toivotaan että tää kestää. Ens jouluna meitä ois kuus.

Ihanaa onnea!!! Peukut pystyssä että kaikki menee hyvin.

 

[pilvikirsikka]

Elämä päätti toisin just kun oltiin molemmat totuttu ajatukseen siitä että lapset oli tässä. Toivotaan että tää kestää. Ens jouluna meitä ois kuus.

Onpas ihanaa! Paljon onnea!

 

[Tooto]

Elämä päätti toisin just kun oltiin molemmat totuttu ajatukseen siitä että lapset oli tässä. Toivotaan että tää kestää. Ens jouluna meitä ois kuus.

Ihanaa onnea!