Mä taas sanoisin että otahan asia puheeksi. Kyllähän mies tietää ja ymmärtää mitä on tapahtunut, mikä ollut hänen oma osuutensa asiaan ja sen seuraukset.
Musta olisi hyvä selvittää ne tunteet nyt. Vielä on kuukausia aikaa sitten valmistautua vauvan tuloon :)
Meillä siis kävi samantapainen vahinko. Meillä on kolme lasta ja odotetaan neljättä. Kaksi kertaa oli seksiä ilman ehkäisyä. Tokan kerran jälkeen sanoin miehelle että mä oon kohta raskaana jos näin jatketaan. Sovittiin sitten että käyn lääkärillä uusimassa umpeutuneen pillerireseptin ja sitä ennen käytetään kumia. No tosta meni reilu viikko kun mulle tuli hiivan oireita ja arvasin että oon raskaana. Niinpä testi näytti plussaa. Mä olin aika järkyttynyt. Aika tiukilla ollut jaksaminen viime vuonna ja oisin halunnut nauttia "nauttia" vapaudesta ennen seuraavaa raskautta ja imetystä (olen siis ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt 12/2012 lähtien). Kerroin tietenkin heti miehelle. Hän ei meinannut uskoa. Mä siinä vähän itkin, ihmeteltiin miten tässä jaksaa. Mies aikansa mietittyä totesi että sehän on vasta syksyllä. Ja oli hänkin huolissaan omasta jaksamisesta, kun tähän asti ollut kyse lähinnä musta. Abortti ei ollut vaihtoehto ollenkaan ja ollaan me neljästä lapsesta puhuttu. Aikataulu vaan vähän yllätti.
Mutta siis, kaiken kaikkiaan juttelu oli hyvä, tiedetään että ollaan samassa veneessä :)
Ai niin ja onnea plussasta! :):)
Musta olisi hyvä selvittää ne tunteet nyt. Vielä on kuukausia aikaa sitten valmistautua vauvan tuloon :)
Meillä siis kävi samantapainen vahinko. Meillä on kolme lasta ja odotetaan neljättä. Kaksi kertaa oli seksiä ilman ehkäisyä. Tokan kerran jälkeen sanoin miehelle että mä oon kohta raskaana jos näin jatketaan. Sovittiin sitten että käyn lääkärillä uusimassa umpeutuneen pillerireseptin ja sitä ennen käytetään kumia. No tosta meni reilu viikko kun mulle tuli hiivan oireita ja arvasin että oon raskaana. Niinpä testi näytti plussaa. Mä olin aika järkyttynyt. Aika tiukilla ollut jaksaminen viime vuonna ja oisin halunnut nauttia "nauttia" vapaudesta ennen seuraavaa raskautta ja imetystä (olen siis ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt 12/2012 lähtien). Kerroin tietenkin heti miehelle. Hän ei meinannut uskoa. Mä siinä vähän itkin, ihmeteltiin miten tässä jaksaa. Mies aikansa mietittyä totesi että sehän on vasta syksyllä. Ja oli hänkin huolissaan omasta jaksamisesta, kun tähän asti ollut kyse lähinnä musta. Abortti ei ollut vaihtoehto ollenkaan ja ollaan me neljästä lapsesta puhuttu. Aikataulu vaan vähän yllätti.
Mutta siis, kaiken kaikkiaan juttelu oli hyvä, tiedetään että ollaan samassa veneessä :)
Ai niin ja onnea plussasta! :):)