Mun työpäivinä kun saatetaan välillä kontata, välillä kivuta tikkaita, harppoa esteiden yli, pitää porrasjumppia >5 kerrosta yhtä soittoa, ja välillä istua koko päivä lähes paikallaan, niin siinä kauhiasti jouda oloa kuuntelemaan. Aika usein onkin just se tunne, että vatsa on kova kuin pallo, ja toisaalta missaan varmaan suurimman osan vauvan liikkeistä. Tai sitten vaavi nukkuu ja keinuu kiltisti mun liikkuessa, ja vasta kun "rauhoitun" niin alkaa huomata, että joku pikkualieni heittää kuperkeikkaa mahassa. Koiran kanssa lenkillä ollessa saattaa kanssa olla vatsa kova kuin kivi, mutta siellä ei onneksi ole tahti huima (hyvä jos kilsa/30 minsaa), niin ei ole tarvinnut miettiä yhtään, että lenkkeily olisi pahasta.