Kun tässä on imetyksestä puhuttu vaikka kiinteitä ketju käsitteleekin, niin minä olen huomannut yhden itseäni todella paljon vaivaavan asian tuossa imetyskeskustelussa. Nimittäin äidin jaksaminen. Juurikin imetyksen tuen foorumilla aina välillä lukee näitä "en enää jaksa kun olen 6 kuukautta valvonut kun lapsi syö tunnin välein"- viestejä, ja kovin usein neuvo näihin on että tsemppiä, ei se loputtomiin kestä. Juu, ei kestä mutta itse ainakin koen että olen parempi äiti lapselleni jos saan välillä levättyäkin. Vaikka se sitten tarkoittaa sitä korvikkeen antoa, kun pumpulle en heru. En tiedä, kokeeko joku olevansa parempi äiti kun kehuu, ettei muista vauva-ajoista mitään koska oli niin väsynyt. Toki väsymys kuuluu vauva-aikaan, mutta jokaisella tulee se raja joskus vastaan eikä siitä saisi syyllistää. Välillä pistää niin kovin vihaksi..
Ja noista korvikkeella kasvavista; paljon on myös näitä, jotka eivät halua imettää koska kokevat sen liian hankalaksi. Liikaa vaivaa, en mä jaksanut, sanoi yksi ystäväni kun synnäriltä päästyään imetyksen lopetti.
Noista kiinteistä. Juttelin veljen tyttöystävän kanssa, joka on suht tuore terkka, ja hän sanoi että ei niitä kiinteitä ole mikään kiire aloittaa just nelikuisena vaikka ei täysimetetty olisikaan. Jos kasvu on hyvää niin voi mennä vauvan tahtiin. Sillä ajattelin itse kuitenkin odottaa sinne punnitukseen saakka, ennenkuin maisteluita aloitetaan (on viikko 4kk synttärin jälkeen). Mutta niinkuin moni on sanonut, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.