Sisaruksia marraskuisille?

Miulla on vähän sekavat ajatukset toisesta lapsesta. Toisaalta ajattelen että tulee jos on tullakseen ja toisaalta mietin että ehkä jäämme tähän yhteen yhteiseen. Mieshän on sitä mieltä että kyllä hänelle nämä kaksi riittäisi. Muuta ehkäisyä ei oo käytössä kuin keskeytetty yhdyntä et toisaalta jos se toinen olisi ehdoton ei niin varmaan tyyliin "vaatisi" pillereitä tms :D
Nyt oon monena yönä nähny unta siitä että oon joko raskaana tai synnyttämässä ja se vaan lisää vauvakuumetta :D Jotenki aattelen sitäki et jos toinen tulisi niin miten synnytys voisi mennä paremmin. Menihän tämänkin synnytys hyvin ja nopeasti mutta minua vain hävettää se oma kiljuminen :oops: Et nyt kun tietää mitä siinä tapahtuu niin ei kivut tms tulisi säikähdyksenä.
Ehkä myö ei toista varsinaisesti yritetä mutta tulee jos niin on tarkoitettu :)
 
"Miljoona vuotta" lasta odottaneena, todella todella sekavin tuntein suhtaudun edelleen ihan kaikkeen lisääntymiseen liittyvään. Eilen olin "varma", että oikeassa muniksessa on jotain elämää. Ajatus alkoi laukkaamaan vaikka ja minne. Marssin vessaan, tein ovulaatiotestin ja tulos oli niin negatiivinen kuin voi olla. En yhtään ihmettele, että tilanteessani olevat haluavat aloittaa ehkäisyn. Miten voisin olla ajattelematta erilaisia mahdollisuuksia, jos kierto joskus vielä palaa? Aika raskasta. No, pikkukakkosta päästään kokeilemaan ehkä ensi vuodenvaihteen tienoilla pakastealkiosta. Kiitollinen olen tyttärestämme, ja on ok jäädä myös kolmestaan.
 
Meillä mies ilmoitti eilen että haluaa toisenkin lapsen ja ikäeroa mielellään 2v, ihan maksimissaan 3v :D no, en pistä vastaan ja suunniteltiin että voitas alottaa yrittäminen vuodenvaihteessa.

Ollaan toki aiemminkin puhuttu toisesta lapsesta mut mies ei oo ollut niin innoissaan, nyt oli eka kerta kun hän itse otti asian puheeksi. Täytyy toivoa että seuraava tärppää helpolla niinkuin tää ensimmäinenkin :)
 
Me halutaan marraskuisen lisäksi pian toinen! Marraskuinen on siis esikoisemme :)
Olisi ihana saada pienellä ikäerolla pikkusisko tai pikkuveli pojalle :)
Lopetettiin ehkäisyn käyttö (kondomit) hetki sitten.
Mulla ei kyllä menkat ole alkaneet raskauden jälkeen vieläkään ja edellinen raskaaksi tuleminen ei ollut helppo, pari vuotta yritystä, lapsettomuushoidossa käytiin ja yhtäkkiä tulinkin raskaaksi ilman lääkkeitä. Joten jänskättää miten nyt käy- mutta koitan olla stressaamatta koska se vaan pahentaa asiaa :)
En sitten muuten tiiä mikä todennäköisyys on raskautua kun vielä imetän & menkat ei oo alkanu..
 
Sanoin miehelle yksi päivä, että jos hän vielä haluaa lapsia lisää niin todella hyvin saa minut puhua ympäri.

Kyllä nämä oksennusmaratonit, sairaalareissu ja 24/7 vellovat krapulat ovat saaneet harkitsemaan vakavasti tämän olevan kyllä elämäni viimeinen raskaus. Jos vielä raskautuisin niin luulenpa, että saisin silloin jo muuttaa muutamaksi kuukaudeksi vessaan asumaan ja hoitajat saisivat tulla sinne tippapullojensa kanssa. Että ei houkuttele sitten yhtään. Ja vieläpä pyörittelen päässäni kauhuskenaarioita siitä, ettei äidin puolelta kaksosgeenit vain olisi löytäneet minua ja ultrassa löytyisi enemmän kuin yksi asukas. Sitten oltais pulassa monen pienen kanssa. :D
 
Maatuska, milloin pikkuiset on laskettu tai milloin on ultra tulossa?
Mun äiti on nähnyt unta erivärisistä kaksosista... En tiedä, mitä meinaa vai meinaako mitään :joyful:
 
No joo. Hätähousu täällä hei. Miten alkoi poltella raskaustesti kaapissa? Piti rauhassa ottaa.
Kp 29. Milloin voi testata? Voiko jo testata? Pitäis hei haloo neljän äitinä tietää. Ja malttaa. Etenkin kun ei kiirettä.
Mutta negaa näytti.
Kierto voi olla ihan mitä vaan.
Vasta ollu yhdet minimenkat ja yhdet kunnon.
Oviksen olin bongaavani. Johonkin siitä kirjoitinkin.

Mies hokee "heiii jee oot raskaana. Et ois muuten noin väsyny ja tommonen"
Iskin maan pinnalle sen aamulla nega testillä.
"No jatketaan yritystä" sanoi hän....
No vielähän tässä on päiviä kun se viiva voi ilmestyä.....ehkä.......
Toisaalta sais ollakin vielä ilmestymättä, että marrasbaby kasvaisi vielä hieman, mut toisaalta.
 
Muokattu viimeksi:
No ei tullut viivoja. Tuli menkat. Miten se onkin niin pettymys vaikka järkikin sanoo että kroppa ei välttämättä ole valmis vielä. Sekavin fiiliksin mietin pari päivää että miten edes heti perään jaksaisin uuden raskauden ja että ei kai nyt vielä. No ottaen huomioon "yritykset" mahdollisesti raskautua, olisi pitänyt "onnistua" mutta eihän se niin vaan mene. Pitäisi tähän ikään jo tietää.
Ärsyttää miehen ylipositiivinen asenne että "Kyllä onnistuu". No ei onnistu.
Toinen ääni päässä on että "huh, menkat, ehkä myöhemmin raskaus, ei kiire, marrasvauva saa olla vauva ja kasvaa" mutta jokainen vauvaa vähemmän ja enemmän salaa toivova tietää sen pettymyksen ja pitkät viikot ja ajatuksen että noniin, uusiks taas. Vaikka eihän tän näin pitänyt mennä että aletaan ihan yrittämään?! Piti antaa asian tapahtua jos tapahtuu... :/

Miten muilla?
 
Pakko kyllä sanoa, että itsekin lievästi petyin, kun menkat alkoi - ja katselin jopa kalenterista ovulaation ajankohtaa. Jotenkin vaan järki tosiaan sanoo, että tulee kun on tullakseen ja turha tässä on alkaa yrittämällä yrittämään, mutta silti.. varmaan vaikuttaa se, että kun päätös uudesta vauvasta on tehty, alkaa sitä jotenkin alitajuisesti "yrittämään".

En mä tiedä, tosi outoa, kun ei mulla ole koskaan aikaisemmin ollut vauvakuumetta ja jotenkin toivoisin, että ehtisin kunnolla takas töihin ja ehdittäis muuttamaan yms. Toisaalta sitten haluaisin mahdollisimman pienen ikäeron, toisaalta isompikaan ero ei haittaisi.. ota tässä nyt itsestä selvää. :shy:
 
Meillä ei oo vielä yritystä, mut toivon, että ens vuonna tähän aikaan olisi jo. Mut siis tiedän ellami tunteen, suurin osa meistä kai tietää. Ite toisaalta niin odotan ja melkein vähän kaipaan sitä jännitystä ja niitä ajatuksia, että oonko nyt raskaana, tärppäsikö se tästä kierrosta vai alkaako menkat. Ja sit tulee pettymys, pieni tai suuri, kun alkaakin menkat. Tai mikä tunne se onkaan, kun ne viivat tuleekin siihen tikkuun ja sit pitää testata vielä kaks sataa kertaa, ettei nää vaan harhoja. Olisi siis hinku päästä jo yrittämään toista, mutta sit taas takaraivossa on se kuuluisa ääni, joka sanoo, että anna esikoisen kasvaa vähän ja pääset itsekin pikkusen "helpommalla" mitä vanhempi esikoinen on. Vaikka ei lapsiperheessä tunneta tuota helpommalla pääsemistä yleensä :grin
Ja tiedän et täällä on niitä, jotka yrittänyt kauan lasta, eikä heille tämä tietenkään samalle tunnu, eikä se tunne varmasti ollut enää hyvää jännitystä, että tärppääkö vai eikö. Mut tämä näin ei-kauhean-kauan yrittäneen mietteitä.
Se vähän ärsyttää, kun mieshän oli alkujaankin tämänkin kohdalla, että hetihän se tärppää, ja kun tulikin suht nopeaan niin sehän nyt tarkoittaa hänelle, että seuraavakin napsahtaa kun sänkyyn vilkaisee. Vaikka eihän siitä koskaan tiedä jos ei vaikka enää tärppääkään. Tai menee useampi vuosi. Pikkukakkosen tekemisen aloittaminen tulee siis olemaan varmaan haastavaa, enää en usko voivani sanoa vaan, että aloitetaan nyt kun saattaa kestää..

Mut meidän neidin kummi sai keskiviikkona pienen pojan, voi juku kun pääsen kohta nuuskimaan taas pikkuvauvaa :Heartblue
 
Muokattu viimeksi:
Siis mulla ei ole vieläkään alkanut kuukautiset raskauden jälkeen ja on toi kilpirauhasen vajaatoimintakin niin jotenkin pelottaa että kuinka vaikea on taas tulla raskaaksi..
Milloin viimeistään kuukautisten tulisi alkaa? :O
 
Kaitsu_ ei oo miullakaan vielä alkanu kuukautiset, tosin imetän vielä tyttöä ahkerasti... Hyvä kun eivät tuliskaan koko imetysaikana! Meillä tyttö nyt 7,5 kk.
 
joo mäkin vielä imetän paljon, ja tarkoitus on vielä jatkaa kun kerta maitoa tulee :)
poika meillä kans reilu 7kk.
 
Kaitsu_ sanoi:
Siis mulla ei ole vieläkään alkanut kuukautiset raskauden jälkeen ja on toi kilpirauhasen vajaatoimintakin niin jotenkin pelottaa että kuinka vaikea on taas tulla raskaaksi..
Milloin viimeistään kuukautisten tulisi alkaa? :O
Click to expand...

Ei ole mullakaan vielä alkaneet. Esikoinen oli 10kk kun kuukautiset alkoi, keskimmäinen jonkin verran nuorempi. Marraskuinen on nyt tosiaan sen 7kk ja toivon, että ainakin kesän yli saisin olla ilman kuukautisia. Tosin mä en halua tulla enää raskaaksi niin sen takia niillä ei mikään kiire olekaan.

Ja imetän siis edelleenkin, myös öisin.
 
Miullakaan ei oo kuukautiset vielä alkanu, tyttö vajaa 7kk. Imetän ympäri vuorokauden eikä muuta maitoa saa. Esikoisen jälkeen meni 1v1kk kunnes kierto käynnistyi (ilman kuukautisia, marraskuinen sai siis siitä heti alkunsa), imetin silloin 1v5kk. Toiveena olisi että kuukautiset pysyisivät pois vähintään yhtä pitkään nyt, tällä kertaa toivotusti kun lapsia ei lisää haaveissa. Eikös se ole normaalia että niin pitkään kun imetys jatkuu voi kuukautiset pysyä pois? Imetyksen loppumisen jälkeenkin voi kestää ennen kuin kierto käynnistyy, siitä en sitten tiedä miten pitkään on normaalia jos ei enää imetä.
 
Mulla alko esikoisen kanssa kuukautiset tasan vuoden päästä, eli tyttären synttäripäivän iltana. Nyt sais pysyä pois vähintään yhtä pitkään.

piipaa ja poika 8kk 1vk
 
No höh! Mulla alko samantien ku ne minipillerit alotin eli tsmmik5uun puolessa välissä. Likka siis synty 6.11
 
Mä en tarkasti muista miten mulla on alkanut kuukautiset, varmaan n. 8-10 kk synnytysten jälkeen. Vielä tässä vaiheessa ei ole tälläkään kertaa alkaneet, odotettavissa vissiin sitten parin kk kuluttua. :meh:

Viimeksi kuukautiset alkoivat, vaikka imetin edelleen öisinkin. Päivisinkin paljon...
 
Ei oo vielä menkat alkanu ja poika nyt 7,5kk.Kahdesta vanhemmasta muksusta alko heti,kun jälkivuoto loppu...Ei oo nyt ollu ikävä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top