Sikiön painoarviot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Libero-
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei se paino paljoa merkkaa täysiaikaisilla terveillä vauvoilla loppujen lopuksi. Ellei sitten ole kyseessä selvästi pienipainoinen tai makrosominen, jotka molemmat voivat vaikuttaa esim. vauvan verensokeritasapainoon.

Painon tippuminenkin on tosiaan aivan normaalia, pudotusta voi tulla jopa 10%, etenkin jos äidllä on ollut synnytyksen aikana tippa (ylinesteyttää sekä äitiä että vauvaa, joten vauva saattaa ''etsiä omaa painoaan'' rajummin). Eikä siihen painon tippumiseen vaadita ongelmia imetyksessä!

Vauvoja ei kannata alkaa vertailla koon perusteella! Eikä varsinkaan ''arvottaa''! Geenit vaikuttavat todella paljon ja niille ei meistä kukaan paljoakaan voi.

Myöskään syntymän jälkeenkään ei kannata niitä kasvuja tuijottaa ja vertailla. Terve vauva on terve vauva, vaikka kasvaisikin pienempänä kuin toinen vauva siinä vieressä!


Nyt peace and love! :hippy2:flower :love2
 
Mullekkin on tullut vastaan tuttavilta "iso vauva on parempi / helpompi käsitellä" , aluksi jäi vaivaamaan mutta sitten päättelin että se on ehkä heidän mielipiteensä. Minä käsittelen omaa vaaviani rakkaudella ja hellyydellä , oli minkä kokoinen tahansa :love7:Heartred:Heartred
 
Osa ihmisistä saattaa kyllä ehkä pelätä enemmän pienemmän vastasyntyneen käsittelemistä, kuin isomman. Mutta ihan kuten SeEnsimmäinen sanoikin, kaikenkokoiset vauvat ansaitsevat ja tarvitsevat ihan saman hellyyden ja rakkauden!
 
Nyt meni tämä keskustelu mielenkiintoiseksi. Meillä esikoinen oli iso syntyessään. Kätilöt vain kehuivat kuinka helppo on käsitellä. Ja kukaan ei sokerivauvaksi sanonut, miehen pomo sitten vain sanoi ilkeästi, että kannatti herkutella niin paljon (söin odotusajan terveellisesti, muutamaa herkkua lukuunottamatta) oma pomoni taas kokoon tokaisi, että kyllä ne kasvavat sitten ulkopuolellakin. Itse koin synnytyksen vaikeaksi, vauvakin kun siitä kärsi. Helppohan tuo oli käsitellä ainoa vaan että monet luulivat toista vanhemmaksi kuin todellisuudessa oli ja ihmettelivät miksei toinen jo kannattele päätä /käänny saati sitten istu. Itse koin nuo tilanteet ahdistaviksi... Kyllä toivon nyt vauvankin parhaaksi ettei yli 4 kiloiseksi kasva, ne synnytys komplikaatiot ovatkin jo sitten niin vakavia. Luojalle kiitos,siitä että esikoinen selvisi hengissä <3 ja siis naisesta se on kiinni kuinka suuri mahtuu tulemaan, itse kävin rajoilla jo. Pointtini siis oli, että olkoon vauva minkä kokoinen tahansa pääasia että on terve.. Itse pelkäsin kun tämä tuleva on aika pienenkokoinen, että onko varmasti terve, näillä näkymin ei mitään vikaa ole vaikka ei todennäköisesti tule voittamaan isosiskoa syntymämitoillaan
:) kyllä tähän syliin mahtuu pienempikin lapsi ja rakkautta riittää yhtä paljon <3
 
On tullu noita synnytyskomplikaatioita mietittyä kun itse olen suht pieni ja vauvan ennuste la:na 3.8kg ja esikoiset kun tykkää hengailla vatsassa ni pistää paniikkia pukkaamaan jos menee yli. Mm. Jumiin jääminen hartioista ja solisluun murtuminen vauvalla vaivaa pääkopassa..

äidilläni oli ahdas lantio, eivät antaneet minuakaan synnyttää (3650g) vaan leikkasivat ulos. Minulla vikassa neuvolalääkärissä tohtori tunnusteli sisätutkimuksen yhteydessä että juu tilaa vaikuttais(!!!) olevan.. oh dear.. :facepalm:
 
Mimoza sanoi:
Mitä tarkoitat Aiarana tuolla et vauva sais "isompikokoisena paremman alun elämälle"? :O
Click to expand...

Sitä tarkoitan, kun olin odottanut jotta masussa köllöttelisi pikkiriikkinen vauva ja ennen ultraa sanoin, että "oispa ees 2,5 kg arvio". Oon itse pieni ja minun ja miehen suvussa on syntynyt paljon 2,5 - 3 kg vauvoja täysiaikaisina, jotenkin olin kasannut itselle pelon jotta oma vauva olisi liian lähellä keskoskokoa vielä täysiaikaisena niin kuin mieheni oli ollut. Sitten jos sellaisen 2,5 kiloisen kanssa imetysongelmia tms. esiintyy tai vauva sairastelee, niin onhan sillä erilainen vaikutus vauvan hyvinvointiin kuin isommalla vauvalla. Arvio on arvio ja mulle passaa paremmin kuin hyvin myös se 3 kg vauva, kunhan ei vaan montaa sataa grammaa sitä pikkaisemmaksi jäisi.

En ole sairaanhoidon ammattilainen, nää on vaan omia arpailuja ja esimerkiksi se isomman vauvan käsittelyn helppous on kokemuksesta. Ei missään nimessä ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa :) En tarkoita sitä, että jos jollekulle syntyy alle 3 kg vauva, etteikö vauva aivan yhtä hyvin eläisi terveenä ja kasvaisi hyvin kuin isompana syntynyt - onhan näistä tässä omassa suvussa tarinoita vaikka millä mitalla ja tädit ovat paljon jakaneet kokemuksiaan.
 
Muokattu viimeksi:
SeEnsimmäinen sanoi:
On tullu noita synnytyskomplikaatioita mietittyä kun itse olen suht pieni ja vauvan ennuste la:na 3.8kg ja esikoiset kun tykkää hengailla vatsassa ni pistää paniikkia pukkaamaan jos menee yli. Mm. Jumiin jääminen hartioista ja solisluun murtuminen vauvalla vaivaa pääkopassa..

äidilläni oli ahdas lantio, eivät antaneet minuakaan synnyttää (3650g) vaan leikkasivat ulos. Minulla vikassa neuvolalääkärissä tohtori tunnusteli sisätutkimuksen yhteydessä että juu tilaa vaikuttais(!!!) olevan.. oh dear.. :facepalm:
Click to expand...


Se solisluun murtuma on onneksi "pieni vaiva" paranee nopeasti, onneksi en ollut lukenut ison vauvan synnytyksen riskeistä, tai muustakaan,. eipä kyllä ollut esikoista odottaessa,edes mitään käsitystä kuinka iso vauva on tulossa..mutta itseä nämä erbin pareesi ja vauvan hapenpuute ovat suurempia pelkoja, vaikka en mielellään enää edes halua kuvitella sitä tunnetta kun oikein tuntee, että nyt ei kaikki ole kunnossa.. ja eniten harmittaa, kun kätilöt eivät usko, että ei vaan nyt mahdu tulemaan ja pakottavat synnyttymään.. sinuna minä kyllä vaatisin ihan kunnon synnytystapa-arviota(jos ei sitä ole jo sinulle tarjottu). Peloistaan on kyettävä puhumaan
 
Mulla oli sikiön painoarviona 2,7kg parisen viikkoa sitten ja silloin viikkoja
kasassa 34+2, lääkäri totesi, että olisi nelikiloinen syntyessään, että ihan normaali.

Vaikka mulla radi ja normaalia suurempi kohtu onkin, niin en pidä tota nelikilosta vauvaa mitenkään pelottavana. Mä itse oon syntyessäni painanut yli 4 kiloa ja mies syntyi kuukauden etuajassa painaen n. 3,2 kiloa, joten ajattelen että ei näillä meidän kahden geeneillä mitään pientä/hoikkaa vauvaa tule.

Itseäni ärsyttää suunnattomasti kun olen pieneltä paikalta kotoisin ja siellä tiedetään perhehistoriaa.. isosisko saanut 2 keskostyttöä (600g ja 800g), toinen isosisko sai 3vk etuajassa 2,3kg pojan ja veljen vaimo saanut 2vk lasketun ajan jälkeen tytön 2,8kg.. niin nyt siellä kohistaan, että mikä mahtaa olla vikana kun kukaan ei osaa normaalia
lapsia tehdä..

siis anteeksi mitä?! mikä helv... normaaliuden mitta se on mitä vauva milläkin viikoilla painaa?! Musta meillä kaikilla on oma geeniperimä, mikä vaikuttaa aika paljonkin millainen vauvasta tulee.. Itse noita siskon keskostyttöjä hoitaneena, en kokenut että
heitä olisi ollut sen vaikeampaa hoitaa kuin painavampia lapsia, mutta olihan totuus se, että riskit heillä sairastua vakavasti olivat paljon suuremmat kuin mitä muilla, mutta onneksi meillä kävi tuuri ja tytöt ovat pysyneet terveinä eikä
heistä tosiaankaan tänä päivänä huomaisi, että ovat syntyneet keskosina. Esim. vanhempi tytöistä on luokkansa pisin. :)

Monet ovat mullekin tulleet sanomaan, että koska olen ylipainoinen ja kuitenkin vetänyt herkkuja koko raskauden (loppuviimeksi kiitos radin sekä terveellisten mielitekojen ei oo paljoa karkkia/sokeriherkkuja tullut syötyä :D ) niin tässä sitä taas nähdä miten lapsen terveys kärsii... siis mitä?! Miten niin kärsii,
minusta jos lääkäri sanoo, että meidän kahden geeneillä 4 kiloinen vauva on normaali niin musta se ei ole kyllä millään tavalla kärsinyt, vaan kasvanut juuri niin kuin kuuluu/ on ennustettu. Tuntuu, että nykymaailmassa on näitä kaikenmaailman kasvukäyriä/ muita mittoja joilla pyritään asettamaan lapset muottiin, että voidaan sitten niiden varjolla arvostella lasta esim. liian lyhyeksi, liian pitkäksi, liian painavaksi, liian hoikaksi yms.

Musta se on väärin, jokainen meistä on omanlaisensa yksilö ja lapset kasvavat omaan tahtiinsa niin miksi helvetissä siitä täytyy nykymaailmassa tehdä niin suuri numero jossei se lapsi nyt asetukkaan siihen keskikäyrälle?! Itse voin sanoa, että
enpä ole minäkään koskaan asettunut, aina oon ollut liian tuhdinkokoinen ja silti meidän perheen lapsista tervein.. :D on ollut korvien kanssa ongelmia ja nielurisojen mutta se siitä, muuten oon ollut kyllä lapsuusaikani terve kuin pukki.. toista ei voi sanoa sisaruksista, heillä on ollut jos jonkinmoista sairautta lapsena sekä aikuisena, vaikka he kaikki ovatkin kasvaneet nätisti käyrien mukaan.. :D
 
Kannattaa muistaa ettei nuo painoarviot pidä 100% paikkaansa, esikoisen kohdalla ennen synnytystä ultrattiin ja painoarvio oli yli 4kg (4, 1-4, 2kg en muista tarkkaa lukua) ,painoi kuitenkin 3665g eli vähemmän kuin mitä arvioitiin. Ja olen kuullut jopa kilon heitoista arvioista, että ei niitä kannata liikaa tuijottaa. Suuntiahan ne toki antaa, mutta ei ne mitään kiveenhakattuja lukemia ole.
 
Itse olen ollut siinä uskossa, että ultra-arviot ovat varmempia kuin käsin tehtävät.. mutta samanlainen heitto näköjään niissäkin.. se harmittaisi varmaan aika tavalla jos turhaan tulisi käynnistys,,jos arvio on 4500g ja syntymäpaino olisikin 2800g
 
joo tuntuu että synnyttäjät on ennen päässy siinä mielessä helpommalla kun ei oo noita arvioita tehty joka välissä ja niitä taivasteltu. mikä siinä on että meidän pitäisi olla identtisiä klooneja heti synnyttyämme. toiset on pienempiä, toiset isompia. toisista kasvaa 2 metriä pitkiä, toiset jää 150 senttiin. on se nyt ihme että vauvoja arvioidaan koon perusteella, eikö se terveys pitäisi olla etusijalla..
 
Oivoi, itse en ainakaan halua, että kukaan pahoitti mieltään mun kirjoituksesta. Ei tietenkään paino määrittele millään tavoin vauvan paremmuutta tms. jos kuitenkin on selkeästi normipainoinen vauva (mikä siis on hyvin liukuva käsite). Minä sekä mieheni olimme molemmat syntyessämme siinä 3,5kg, joten aika odotettavaa että meidänkin vauva sitten on.

Jossain vaiheessa pelkäsin, että onkohan vauva ihan turvonnut mun suklaan mässäyksestä (pelkäsin radia) ja siksi mainitsin, että itselleni tulisi huoli yli nelikiloisesta vauvasta.

Kokoon tosiaan vaikuttaa geenit. Eräs tuttavani on hyvin pieni ja siro ja hänen vauvansa oli alta 3kg - kuulemma hänen kokoonsa nähden ihan tavallisen kokoinen ja oikein hyvä. Jotkut meistä on ronskeja, toiset siroja, ei se vaikuta sen kummemmin yhtään mihinkään. Ison koon "paremmuuden" suhteen tarkoitin yksinomaan käsiteltävyyttä. Siskoni vauva oli 5,2kg ja 54cm syntyessään ja vaikutti niin skrodelta, etten minäkään lapseton pelännyt syliin ottamista :p.
 
onko teidän vauvasta sinuski, tehty koko arviota ? siis apua sulla jo ensi viikolla laskettu aika ! :D
 
Libero- sanoi:
onko teidän vauvasta sinuski, tehty koko arviota ? siis apua sulla jo ensi viikolla laskettu aika ! :D
Click to expand...
Juu siis rv37+0 oli arvio 3000g. Uh, tosiaan la ens viikon torstaina, mutta olen varautunut yliaikaisuuteen, kun ei vielä mitään oireita. Olen koittanut kävellä paljon ja puuhata, mutta ei edes harkkasupistele. Vielä pari viikkoa sitten oli menkkamaista juilintaa ja vihlaisuja kohdunsuulla, mutta nyt nekin ovat loppuneet :bored:.
 
itse täytyy tähän väliin ylistää ihanaa kätilöä/lastenhoitajaa? en itseasiassa siinä sähäkässä tiennyt kumpi otti esikoisen vastaan ja punnitsi, mutta kun koko ilmoitettiin, aloin itkeä ja kysyin mitä olen tehnyt väärin, olenko syönyt väärin kun vauva oli niin iso.. Ihanasti ilmoitettiin, ettet ole tehnyt mitään väärää ja vauva on juuri sopivan kokoinen, ei itseasiassa "päässyt" sokerivauvaksikaan, kun ei laskettuna aikana ollut yli 4500g.. :D Itse muistan aina hänen sanansa ja ensimmäinen lapsi kun oli, olisin luultavammin kyllä herkässä mielentilassa, saattanut saada hermorohmaduksen, jos olisi paikalle sattunut kätilö, joka olisi maininnut sanallakaan, "että pitikö niitä herkkuja, nyt syödä noin paljon"..tms... nyt vasta myöhemmin on tämä nykyinen diabeteshoitaja möläyttänyt, että esikoinen oli syntyessään makrosominen sokerivauva!! itse koen sen loukkaukseksi, vaikka en voi kyllä kiistää, etteikö iso ollut, mutta sokereissa ei mulla,eikä vauvallakaan ollut silloin häikkää!. ja kun nyt on diabetes hoitaja tarkka raja-arvoista(mittauksissa), niin miten ei sitten tajua ettei meidän esikoinen mennyt yli tämän RAJAN, niin ei ole mun mielestä siitä sitten oikeutta mainita sokerivauvasta. jotenkin muutenkin syylistetään jos on Radi. tai muuten jos ei vauva/lapsi kasva juuri sitä kultaista keskitietä, aina on liian pieni tai liian iso.. me kaikki olemme juuri sopivan kokoisia !
 
Tuota minäkin olen miettinyt kun isoa vauvaa odotan, että kuinka herkästi se leimataan sokerivauvaksi. Kaksi rasitusta olen käynyt eikä kummassakaan ole mitään poikkeavaa sokereissa ollut, enkä mielestäni ole muutenkaan mitenkään äärettömän epäterveellisesti syönyt. Kertyneet kilot on tulleet ihan liikkumattomuudesta ja se on toki oma vika, mutta kun ei jaksa niin ei vaan jaksa. Pelkään tosi paljon että äippäpolilla painonnoususta ja vauvan painosta aletaan syyllistämää, neuvolassa ovat olleet tosi mukavia ja lääkäri ei ole asiaan muuta sanonut kuin että geeniperimällä on vaikutusta.

Itse olin esikoinen, 3800g ja veljet 4,3 kg sekä 5kg (ei sokereita kummallakaan). Mies ollut 4,4kg ja hänen veljensä molemmat samaa luokkaa, joten ihan hirveän realistisena en näe sitä, että meidän poika olisi alle neljän kilon syntyessään. Mutta koska olen ylipainoinen, jonkun mielestä minun elintavoillani on pakko olla vaikutusta asiaan.
 
Lisään vielä; tiedän ettei radi johdu omista syömisistä, tuosta saattoi jäädä sellainen kuva. Tarkoitin sitä, että olen raskausajan pyrkinyt syömään terveellisesti ja monipuolisesti, enkä varsinkaan makealla ole suuremmin herkutellut, ei ole vaan maistunut. Toki välillä on tullut lipsuttua mutta se lienee sallittua vaikkei olisi edes raskaana..
 
Miten lie, ei kai sillä syntymäpainolla ole lopulliseen pituuteen ja kasvamiseen vaikutusta? Monta serkkua on syntynyt alle kolmikiloisena, mutta pituutta on lopulta kertynyt lähemmäs kaksi metriä (miehiä), ja pääsääntöisesti me suvun naiset ollaan jääty 150 cm tuntumaan. Eniten syntymäpainolla luulisin olevan vaikutusta niihin ekoihin elinviikkoihin ja lähinnä sen imetyksen sujumisen kannalta katsottuna, eli pääseekö paino tippumaan hurjasti jos on ongelmia syömisessä. Jotkut vauvat ovat kovia syömään heti alusta alkaen ja toisia täytyy vähän houkutella rinnalle tai sitten aloittaa korvikeruokinta (:
 
Geenit ne taitaa siihenkin eniten vaikuttaa. Toki elinympäristö ja elintavat myös, mutta ymmärtääkseni keskosena syntyneellä on ihan yhtälailla mahdollisuus kasvaa pitkäksi ja vahvaksi kuin 4,5 kg painaneellakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top