Se on syyskuu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hele81
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Toffo: On kiva kuulla että jollain muullakin on jo isompia lapsosia ennestään. Miten teillä lapset ovat ottaneet tiedon uudesta vauvasta. Odotatko huomion hakua. Näin isoilla se voi tulla "puskan takaa" muodossa jota minä en osaa ajatella. Onko sinulla ajatuksia tai kuulopuheita tms asiasta? Itselläni on 7 ja 9 v pojat. He odottavat innolla vaavia,, mutta varsinkin nuorempi ajattelee että sen täytyy olla poika, ja meille kun tota toista merkkiä taidetaan odottaa. Ja toinen juttu onko teillä jo normaalia että lapsoset lähtevät päineen kouluun. Mua hirvittää kun nämä jäävät lähtemään päineen jos illalla tai yöllä tulee lähtö. Yöpaikka kyllä olisi muttei kyytiä aamulla kouluun, ja sitä myöten päivähoitoa. Joten se on poikien kanssa sovittu. Niillä on vain niin tahkeata lähteminen että hirvittää pääsevätkö ne ajoissa matkaan. Kun toisella on taksi kyyti joka ei odota. Mutta.... Kertoilehan miten teillä nähdään asiat.
 
Rominna: Meillä pojat odottaa innolla vauvaa, tietävät et poika on tulossa!! En kyllä osaa ajatella, et tulis mustasukkaisuutta,enkä ole kuullut kenenkään mainitsevankaan siitä. Nuorempi,11v, kyllä kerran mainitsi, et sit se vauva saa kaiken äidin huomion.. Hän kun on ollut äitin "vauva" tähän asti.. Yritin sit taasen selittää ,et vauvaa kun ei voi yksin jättää eikä hän osaa sanoa kun itkemällä, jos joku on hätänä ja että kyllä tekin huomiota saatte edelleen ja autatte äitiä vauvan hoidossa.Vaippoihin ei pojat kuulemma koske!!
13- vuotiaamme haluaisi tulla synnytykseen mukaan, mutta ei oteta! Hän haluaisi nähdä, miten se vauva tulee ulos.... Kaikki alapääjutut kun kiinnostaa...
 He ovat lähteneet yksin aamuisin kouluun jo pari vuotta, kun me vanhemmat oomme lähteneet ennen heitä töihin, joten se ei huoleta olleenkaan. Ainoastaan se yksin yöllä oleminen. Pojat kyllä itse toivovat saavansa olla yksin yöllä!! Mun vanhemmat asuu kyllä 6 km päässä, joten hätätapauksessa he pääsisivät kyllä tulemaan meille.
 Eivät ole kertaakaan myöhästyneet koulusta. Olen kyllä soittanut heille melkein joka aamu ja varmistanut et ovat heränneet.. Vanhempi aloitti jo yläasteen(!)ja menee bussilla  ja nuorempi menee pyörällä 2km kouluun. Asutaan maalla. Aamupalankin muistavat syödä. Oli se kyllä aluksi kamala tunne "jättää" lapset yksin aamulla ja miettiä kaikkea mitä voi tapahtua (pojat ovat vilkkaita tapauksia) . Myös kesällä ovta olleet koko työpäivämme kahestaan jo parin vuoden ajan ja hyvi sekin sujunut. Ovat meinaan mielellään kahdestaan.
 Nyt sitten odotellaan, koska meidän vaavi tahtoo syntyä!!!
 
Tältäkään rintamalta ei ole mitään raportoitavaa, oireettomuus jatkuu. Kävelystä on tullut tosin kivuliaampaa, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Tylsää vain on, kun ulkona sataa eikä oikein ole mitään tekemistä. Huomenna on laskettu aika, mutta vauvan tulo ja synnytys tuntuvat yhtä kaukaisilta asioilta kuin ennenkin.

Näin tässä aamulla aikamoisen painajaisen synnytykseen liittyen. Unessa synnytys käynnistyi ja lähdin sairaalaan, missä en jostain syystä löytänyt synnytysosastoa, vaelsin vain kuin jossain Kafkan novellissa. Synnytysosaston tilalla oli vain iso kukkapuutarha. Lopulta menin aivan toiseen sairaalaan, mistä minut lähetettiin kotiin kaksikerroksisen bussin yläkerrassa, ja sain avustajakseni yliopiston ex-tuutori Minna Savolaisen (näin luki sairaalan papereissa, joihin sukunimeni oli kirjoitettu väärin). Minut siis lähetettiin kotiin synnyttämään ilman kätilöä saati lääkäreitä, jonkun hipinnäköisen tuutoriopiskelijan kanssa korkean bussin yläkerroksessa, kun kärsin korkeanpaikan kammosta! Olin aivan tuohtunut. Kaiken lisäksi tällä tuutorilla oli skitsofrenia, minkä biokemiallisista ominaisuuksista tämä puhui koko bussimatkan ajan, ja minä pitelin tuolista rystyset valkoisina ja koitin olla pyörtymättä. Kaksi kilsaa ennen kotipysäkkiä bussi heitti seurueemme ulos ja jouduimme kävelemään loppumatkan lumihangessa. Huusin ja raivosin, että hemmetti, näinkö tässä maassa synnytykset hoidetaan. "Mihin niitä lääkäreitä tarvitaan, kun kaiken voi lukea netistä!" Ja sitten heräsin ja helpotuin.

Olipas pitkä unisepostus :D Oli vain pakko kertoa, harvoin näkee noin sekoja unia. Olen kai lukenut liikaa synnytyskertomuksia...

Onnittelut kaikille vauvan saaneille! emoticon Ja jaksuja muille odottajille!
 
Huomenia täältä suunnalta!

Edelleen yhdessä osassa eikä minkäänlaista merkkiä synnytyksestä vieläkään.. eipä taida tää neiti tulla ulos ilman avustuksia. Jännittää huominen yliaikakontrolli, mitäs jos alakerrassa ei oo tapahtunu mitään avautumisen ja valmistumisen suhteen niin voiko synnytystä sillon edes käynnistää ?  :/

eilen olin niin hormoni tynnyri joka räjähteli aina välillä.. kauppaan kun mentiin niin aloin sitte siellä kaupassa itkemään enkä saanu millään lopetettua sitä. Tunsin itteni ihan hulluks pillitin siellä vaippahyllyn edessä ja valitin miehelle kuinka tunnen itteni niin huonoksi kun ei mun kroppa onnistu itse synnytystä alottamaan..
sitte ku sai kerättyä ittensä niin sitä rauhallisuutta kesti pienen hetken ja sitte taas putoukset vallassaan.
Jospa tästä päivästä tulis hieman tyynempi :D

tuiks: mulla on myös tunteet menny koko raskauden ajan laidasta laitaan.. välillä tulee tosi huono omatunto kun huomaa ajattelevansa ettei haluaisikaan lasta.. ja juuri että mihin ihmeeseen sitä on taas ittensä ajanu?  sitte taas onnensa kukkuloilla yhtäkkiä. Saas nähdä millasta vuoristorataa se on sitte vauvan syntymän jälkeen ..

mut nyt keittelemään teetä :)

voikaa hyvin masukkaat ja jo vauvautuneet  <3
 
Tiikerililja: hurja ja yksityiskohtainen uni sulla :D
mä nään normaalistikin tosi sekoja unia, mies on aina ihmeissään kun kerron mitä oon öisin "tehnyt". Viime yönä mä sitten synnytin unessani. olin kotona ja lapsivesi meni, ei mitään supistuksia tai muuta. menin vielä vessaan ennen sairaalaan soittamista, sitten se lapsi syntyi vessanpönttöön!! olin ihan paniikissa kun toinen vaan pullahti sinne. nostin vauvan pöntöstä ja olin ihan peloissani, onko se hengissä edes :O pian vauva alkoi parkumaan suureksi helpotukseksi. alettiin kääriä lasta johonkin lämpimään, joku leikkasi mun napanuoran ja sitten mä heräsin :D

mulla ei ole ollut (ainakaan omasta mielestäni) mitään tunnepurkauksia raskauden aikana. Kovasti jaksamista teille keillä niitä on!!!

viime yönä nukuin huonosti. ei oikein tullut uni ja sitten oli semmosta menkkamaista kipuilua vähän väliä. tänään tulee illemmalla vieraita. pitäisi tässä jaksaa leipoa ja tehdä ruokaa. harmittaa että juuri viime yö meni huonosti, muuten kun olen voinut oikein hyvin..nyt kokkailemaan!
 
Se ois sit 40+0
Mihin tää aika on hurahtanut..... No mut vielä saan nauttia raskaana olemisesta

Unista.. Mä näin viime yönä painajaista vauvan töppösistä emoticon  Ei ois ehkä pitäny niin myöhään tehä virkattuja töppösiä ku ne joka tapauksessa meni persiilleen :) Mut tänään uudella yrittämällä, jos enää uskallan emoticon
 
Heips,
 

Oisko jollain vähän vinkkiä kun tuo mein 8 vuotias esikoinen on kovin kiinnostunut että miten se vauva sitten syntyy... että avataanko maha vai mitä. Tähän asti oon sanonut että no katotaanpa sitä sitten....

Mitä ihmettä minä hänelle kerron/sanon ??
 
Mä olen lukenut jostain että lapsille pitäisi puhua ihan oikeesti että äitillä on kolo josta vauvan siemen on laitettu ja vauva tulee myös sieltä ulos. Mutta se on sellanen paikka että sitä ei esitellä muille, niin kuin ei muutenkaan housujen sisältöä. Näin sen kuulemma pitäisi mennä. Onneksi mun ei ole tarvinnut selittää asiaa meidän kohta 8 vuotiaalle. Kun meitin 10 vuotiaan ope oli viime talvena ystävällisesti selittänyt koko luokalle miten lapsia tehdään. Ja ilmeisesti isoveli on selittänyt jotain myös pikkuveljelleen. En tiedä mitä on asiasta puhuttu mutta ilmeisesti se on puhuttu aika perusteellisesti. Sen jälkeen meillä on ymmärretty että "seksiminen" niin kuin he asian sanovat, eivät ole lasten juttelua. Vaan kahden aikuisen juttu.

Voi kyllä mulla on ollut tänään tukala päivä. Ja terkkakin tuumasi että ei ne käynnistäkään ensi viikon tiistaina (mulla LA) jos vaavilla on kaikki hyvin. BLÄÄH. Tosin vaavi on laskeutunut, kiinnittynyt ja se myös tuntuu.
 
Hih, on nuo muidenkin unet ihan hassuja :) Mä onneksi saan nukuttua tosi hyvin, vessaankin tulee herättyä vain kerran yössä, yleensä neljän aikaan. Viime yönä oli tosin jotain kipuja alapäässä, ja harkitsin jo lääkkeen ottamista, mutta jätin kuitenkin ottamatta, ja kipu meni sitten itsestään pois. Vaikea sanoa, mistä tuo kipuilu tulee, kun en varsinaisesti tunne supistuksia. Vauvakin riehui eilen mahassa oikein urakalla, vaikka tila on jo aika vähissä. Saisipa se pikkusankari kalvot puhkaistua tai jotain :) Tänään on nimittäin se kauan odotettu laskettu aika! Ite olen ollut tosin sitä mieltä alusta saakka, että vauva syntyy vasta la:n jälkeen. Ärsyttää vain se, että muut ihmiset alkaa kysellä ja ihmetellä, missä se vauva viipyy. Joku taisi sanoa tuota laskettua aikaa "eräpäiväksi". Että kaipa minä sitten pilalle menneen vauvan synnytän, kun menee tuon eräpäivän yli :D

Itellä ei ole kamalia tunnemyrskyjä ollu raskauden aikana, lähinnä olen herkistynyt tavallista useammin. Mulla on tosin ollu noita samoja tunteita vauvan tulosta, että oonko nyt valmis tähän, voiko tämän vielä perua jne. Joskus on käynyt mielessä, että entä jos lamaannun täysin, kun saan oman nyytin syliin, enkä tiedä, mitä tehdä. Mutta eiköhän kaikki äidit ja isät ole pähkäilleet samaa joskus. On se kuitenkin aina uusi tilanne elämässä, pistää takuulla jännittämään.

Eilen muuten tuli sellainen vainoharhainen olo, kun olin kävelyllä. Alkoi nimittäin sataa, ja vaikka minulla oli sateenvarjo, niin housut kastui ihan märiksi, kun tuuli niin kovaa. Mietin, että jos nyt menisi lapsivedet, niin enhän minä mitään huomaisi :D Kotiin saapuessa vain päällyshousut oli märät, ja alkkarit kuivat, joten no hätä. Nyt meen taas uhmaamaan myrskyä, kun tympii tää kotosalla istuminen. Telkkariakaan ei jaksaisi kaiken aikaa katsoa. Ja aiheesta toiseen, se Vauvasairaala-ohjelma on minusta ihan kamalaa katsottavaa :S Ainakin näin viimeisillään olevalle. Siinä alkaa pelätä omankin nyytin puolesta, kun katsoo niitä pieniä sinnittelijöitä.
 
tunteista kannan korteni ketoon
mull ei nyt raskausaikana kovin suuria mullistuksia tullu,toki tuli mutt ei siis mitenkä erityisesti.olin enempi pahalla päällä kokoajan.
Mut nyt synnytyksen jälkeen oon ihan itkuherkkä :,D ihan sama onko kyseessä onni vai suru :D
 
mä oon taas miettinyt että mitä jos on just suihkussa kun lapsivedet menee, huomaako sitä sitten? :D
täälläpäin kun on monelle kaverille ainakin neuvottú supistusten alettua menemään kotona kuumaan suihkuun..mutta mitäs jos ne vedet menee siellä sitten huomaamatta..riippuu varmaan vesien määrästäkin..että miten huomaa..

ja mites sitten kun se h-hetki kotona lähestyy, niin alkaako se kipuilu ja supistelu pikkuhiljaa voimistuen vai miten..?
tällä mammalla kun ei parempaakaan tekemistä ole, niin tulee miettiyä kaikenmoista. eilen illallakin pohdin että mitäs jos oon just autolla kauppakeskuksessa kun synnytys käynnistyy, niin miten meidän auton sitten käy :D ei sitä varmaan ite voi enää kotia lähteä ajamaan..hah.

mutta ei siis edelleenkään mitään ihmeellistä ole tapahtunut. nakit on turvoksissa ja välillä pientä menkkamaista kipuilua..tässä sitä ootellaan vielä varmasti pitkä tovi..
 
Mä olen miettinyt kanssa ihan samaa. Ja ajatellut että näkiskö sen väristä? Mutta myös onko tärkeätä huomata vessassa koska limatulppa irtoo. Huomaako sen?  Tunteet on täälläkin heitellyt. Olen ollut aivan Niagara sen jälkeen kun aloin odottamaan. Ja jos vanhan kaavan mukaan menee niin se ei helpota ennen kuin vaavi on muutaman viikon ikäinen. Mietein sitäkin että jos käyn Kalevalaisessa hoidossa niin voinko ajaa sieltä itse kotiin. Ja milloin autolla ajoa pitää rajoittaa? Taitaa olla tyhmiä kysymyksiä.
 
Jännä että just ootte kirjotellut lapsivesien menosta suihkussa. Mulla alkoi just äsken lorahtelemaan jotain ja ajattelin sen olevan vaan vetisempää valkovuotoa. Päätin vähän ajan kuluttua mennä suihkuun ja ennenkuin kastauduin huomasin et jotain ihan valuu tippoina jalkoja pitkin, jolloin olin jo varma että on pakko olla ihan lapsivettä. Nyt onkin sit lorahdellut ihan jatkuvalla syötöllä niin että sidettä joutuu vaihtamaan vähän väliä. Synnärille soitin ja pyysi tulemaan illalla yhdeksän aikaan näytille. Suppareita ei vielä oo, joten en ihan usko että vielä pääsen tositoimiin. Kätilökin oli puhelimessa sitä mieltä että vielä päästään todennäköisesti yöksi kotiin. Nyt kyllä jännittää!!! Tuli vähän puun takaa tämä, oon ollut siinä uskossa ettei nyt ainakaan viikkoon tai kahteen vielä mitään tapahdu kun ei vauva oo vielä edes laskeutunut (menossa rv 38+4).
 
hemulille tsempit et pääsisit kohta toivottaan vauvan tervetulleeksi :) aloin nyt ihan jännittään puolestas! :>
 
Hemuli: Aikas jännää :) täällä myös mukana jännäämässä!

Tänään oli neuvola ja kaikki oli hyvin, en jaksa raapustella tuonne omaan ryhmään kun oikeastaan mikään ei ollut muuttunut. Pää tuntuu niin alhaalla kun vain voi olla ja sf-mitta ei muuttunut, eli laskeutunut jo. Itse sitä en vaan niin huomaa, ei ihmekään kun joka päivä sitä näkee peilistä! Olo on hyvä, ei mtn tuntemuksia sen enempää että kohta synnytetään...yöllä supistuksia on mutta niiden kanssa pärjää eikä kellotella tarvitse vielä. Odottavan aika on TODELLA pitkä! Ja pitemmäksi vain muuttuu jos yli lasketun mennään!

Kävin äsken lenkillä itsekseni ja sain vettä niskaani oikein kunnolla! Teki hyvää raitis ilma kun täällä kotosalla neljän seinän sisällä oikeastaan vain oleilen. Onneksi tuo mies on kotosalla niin menee hieman nopeampaan päivät, illat sitten meneekin kun töllöä tuijotetaan! :)

Jotain puhetta tunteista, itse olen ollut "herkällä" mielellä alusta asti, itku on herkässä mutta niin myös nauru :) Eikä katso aikaa ja paikkaa missä se itku tulee, on itketty kaupassa oikein kunnolla sekä töissä jne..mutta nyös naurettu niin että pissat housuissa moneen kertaan!
Tähän väliin voisin kertoa "pissatarinan", viime perjantaina tultiin syömästä niin mies innostui naurattamaan meikäläistä niin pissasin sitten tuohon meidän rapun eteen alleni..ei sitä vaan pysty pidättämään kun se tulee, eikä mies tajunnut että se oikeesti pissaa ennen kuin huomasi lammikon mun jalkojen alla! Hävetys oli suuri, kun siinä naapuri tuli samaan aikaa, onneksi ei "tainnut" tajuta mistä oli kyse! Molemmat siinä hykerreltiin miehen kanssa... :) Oli käsipyykin paikka kun sisälle selvisin! Että näin mulle...

Eilen kun suihkusta tulin niin huonosti kuivattuna, niin mietin siinä kun vesipisarat valuivat jalkoja pitkin että tälläinkö se lapsivesikin valuu? ;) Kyllä sitä vain kaikkea taivaan ja maan väliltä miettii, ihan turhiakin asioita joskus.

Mukavaa iltaa kaikille :)
 
ihana pissatarina masu! heh :D
kyllä meille mammoille sattuu ja tapahtuu.

Jännät paikat Hemulilla, kello on kohta yhdeksän... :)
 
Autolla ajamisesta...
Meiltä matkaa synnärille on noin 35km ja minä itse ajoin matkasta noin 30km. Mies oli juonut 1,5 tunnin aikana 3 ykköskaljaa ja nolona sitten kysyi, kun lapsi"vettä" oli tullut, että minkälainen olo mulla on, että voisinko ajaa sairaalalle, tai ainakin jonku matkaa. Mikäs siinä, jännitti vain eikä supistellut tms, niin mies hyppäsi kyytille ja niin lähdettiin. Vaihdettiin kyllä sitten kuskia lähempänä kaupunkia, kun alkoi supistukset olemaan vähän voimakkaampia.
Miestä kyllä asia hävetti, mutta mua itseä se vain nauratti. Ja naurattaa edelleen. Tuskin mittari edes olisi puhallutuksessa värähtänyt.

Lapsivedestä.
Ja puhuinkin tuosta lapsivedestä aikaisemmin, että mulla ainakin se oli semmoista aika paksua läpinäkyvää nestettä. Tuntui niin kuin olisi ollut menkat. Olin aina luullut, että se lapsivesi on tosiaan vettä, vetistä, märkää. Mutta mulla ainakin tuli vain semmoista paksua nestettä jonkun verran, että siteellä ihan hyvin pärjäsi. Eikä sitä edes tullut kovin paljoa.
Ja kun ultrassa sanoivat, että lapsivettä on aika vähän, niin neuvolassakin käskivät lähteä heti laitokselle jos vähänkään epäilee, että vettä tulee.
Kysyinkin sitten, että voiko se vesi tulla suihkussa niin ettei sitä edes huomaa ja neuvolan täti tuumasi, että jos sitä tulee vähän, niin voi olla ettei sitä huomaa. Mutta luulisi kuitenkin, että se jotenkin tuntuu jos sitä tulee.

Ei taida tämä kaveri olla yhtä täsmällinen kuin veljensä. Esikoinen kun syntyi laskettuna päivänä. Vaikka onhan tässä toki vielä muutama tunti tätä päivää jäljellä, mutta saisi olla tosi nopea synnytys että vielä kerkeäisi... =)

Eilen taas tuntui, kun istuin sohvalla, että taas alapäästä valuu vähän jotain muutaman sekunnin ajan. Mutta taaskaan ei pikkuhousunsuojaan tullut mitään, eikä vessassa pyyhkiessä, että en sitten tiedä mistä se johtui. Ja sama homma oli sunnuntainakin. Se tuntui samalta kuin esikoisen kohdalla tuli tuota lapsivettä.
Neuvolassa sitten kerroin asiasta ja täti antoi semmoisen pitkän pumpulipuikon ja käski käydä vessassa pyörähyttämässä sitä kunnolla syvällä emättimessä. Puikon värin piti muuttua jos kalvot olisivat menneet rikki, kun emättimessä olisi sitten eri ph-arvo. Mutta puikko pysyi samanvärisenä, eli en sitten tiedä mitä sieltä tuli...

Neuvolassa tänään sanottiin, että kun seuraava aika laitettiin ensi maanantaille, että jos ei silloinkaan ole mitään merkkejä synnytyksestä ollut, niin sitten aletaan suunnittelemaan käynnistämisestä. Vaikkei vauva nyt niin suuri olekaan, niin kuulemma eivät päästä paljoa lasketun ajan yli jos on raskausdiabetes.

Ja tsemppiä Hemulille!
 
Onnea vielä kaikille jo vauvautuneille!!

Mä olen nyt pari päivää viettänyt vähän hiljaiseloa. Johtuen kai siitä, että harmittaa olla edelleen yhtenä isona palana. Toisinaan ei oo mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ja toisena hetkenä taas oon ollut melko varma että josko se lähtö nyt koittais vaan kun ei oo koittanut niin en oo jaksanut niistä sen kummemmin hehkuttaa. Uskomatonta ajatella että HUOMENNA on laskettu aika! Yli taidetaan mennä ihan heittämällä niinkuin esikoisenkin kanssa. Lohduttavaa ajatella kuitenkin että vaikka tämä menis yhtä pitkäks kun esikoisen kohdalla niin ens viikolla meillä on vauva!

Miehelläkin alkaa huomenna kahden viikon vuosilomat. Ihanaa kun ei tarvitse sit olla enää yksin tytön kanssa päiviä kuluttamassa. Joka aamu täytyy aina miettiä että mitenhän sais tämänkin päivän kulumaan nopeasti. Siinä mielessä olis kiva kun vauva syntyis vaikka nyt viikonlopun aikana niin mies olis kauemmin kotona meidän kanssa. Haluttais jo niiiiiin saada tuo pieni tyttö tuolta masusta halittavaksi ja pusuteltavaksi <3 Mies koittaa lohduttaa mua aina sanomalla että se on vauvan parhaaks olla siellä masussa niin kauan kunnes se on valmis syntymään ja "yliaikaiset" vauvat on yleensä pirteämpiä ja jaksaa syödä ja nukkua hyvin.

Josko tämä tästä ja anteeksi omanapaisuus! Nyt täytyy mennä päästämään tyttö pois sängystään kun se tuolla jo huutelee äittää :)
 
Pitää vähän vaikeroida tässä. En varmasti ole ainoa joka tuntee olonsa niin epäonnistuneeksi. Kotona tuntuu etten saa enää edes tyttöä rauhottuun syliin ja sairaalassa minun syli oli se ainoa paikka mihin vauva rauhottui.
Lisäksi mulla on joku ihme oire tullu leikkauksen jälkeen, rintojen alapuolella hieman navan yläpuolella on ihan tukaisen kiristävä kohta, ei pysty makoileen, istuun, käveleen tai mitään tekeen selkä suorassa ettei tunnu siltä kun sisuskalut väännettäis solmuun. Onko muilla sektion kokeneilla ollut samanlaisia oireita. Sairaalalla ne veikkasi ummetusta mutta ei mulla ikinä ole tälleen se oireillut, ei vaan ole tullut sitä p*skaa joka päivä. Nyt on siis jo kolmas päivä kun ei ole vatsa toiminut. Ehkä jopa pelkään vähän mennä vessaan ponnisteleen. Peloteltu kaikilla kiinnikkeen muodostumisilla, kohdun laskeutumisella jne.

sitä luuli että on onnensa kukkuloilla kun saa tytön kotia, nyt lähinnä tuntuu siltä että pilaan vaan kaiken. tyttö on ihana kuin ruusunnuppu mutta äiti ei vain enää osaa.
 
Voi Annukas, ikävä ettet osannut varautua siihen. Mutta olet lapsellesi tärkein ja ihanin äiti mitä maa päällään kantaa. Nämä ovat väliaikaisia taka-askeleita joita tulee aina. Vauvasi on vaan pieni vielä eikä osaa oikein sanoa että mikä mättää. Viikon vanhana vaaville käsittääkseni tulee sellanen aika että hän oikein havahtuu siihen että nyt joudutaan pärjäämään syötävällä ruualla. Ilman kohdun turvaa. Koita vaikka laittaa kapalo ja laulaa tuutulaulua. Kannattaa ottaa jotain suolta pehmentävää, se on jännitys saada suoli toimimaan synnytyksen jälkeen. Mutta sitten kun kaikki konstit on vielä kertaalleen koitettu voit kysyä apua vaikka synnäriltä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top