Eilen saatiin tosiaan nt-ultrassa hyviä uutisia ja tänään kerrottiin sitten esikoiselle, että hänestä tulee isosisko. Mua oikeasti vähän jännitti, koska tytär ei ole koskaan ollut sellaista "Uuuu! Kaikki vauvat on ihania!" -tyyppiä, mutta neiti oli uutisesta onneksi iloisesti yllättynyt; naureskeli ultrakuvien pienelle päällään seisovalle apinalle ja iloitsi siitä, että hän, tuleva pikkusisarus ja molemmat isoisät voivat sitten aina juhlia yhdessä, kun kaikille täyttävät pyöreitä vuosia aina samana vuonna. Esikolle siis tulee ensi vuonna mittariin 10 ja isoisille 70 vuotta. :)
Oli myös jännä huomata, kuinka tärkeää miehelle on päästä kertomaan uutiset omalle perheelleen. Hän sanoi esikoiselle, että on hienoa, että tämä iloitsee tulevasta sisaruksesta, mutta että toivoo, ettei tytär vielä kertoisi asiasta kenellekään ennen kuin olemme kertoneet asiasta kaikkein lähimmille, eli isovanhemmille ja tädeille perheineen. Mies sanoi myös, että hän haluaa olla se joka kertoo asian omille vanhemmilleen ja sisaruksilleen eikä halua tehdä sitä puhelimitse vaan ehdottomasti kasvotusten. Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä anoppilaan syömään ja kertoa samalla uudesta tulokkaasta.
Itse kerroin omalle isälleni tänään puhelimessa, kun hän sattui soittamaan illalla ihan vain kuulumisia kyselläkseen ja tiedän, ettemme tapaa vähään aikaan livenä, kun hän viettää kesää mökillä vielä seuraavat 1,5 kuukautta. Hän oli selvästi yllättynyt mutta myös liikuttunut; onnitteli kovasti ja kehui hienoja uutisia. :)