Salaisuus julki!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MadR91
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lähipiiri tietää, isoisomummit ja ukit saa kuulla sitten np-ultran jälkeen.. Pomolle kerron varmaan ennen ultraa kun sillon pitää ehkä pyytää se päivä vapaaksi, jos ees sillo tartteevat minua töissä ☺️se kyl ehkä varmaan on jo arvannu ku tällä viikolla piti käydä aamusta labrassa ja maha pämpöttää aika selvästi essun alla :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Me ei olla vielä kerrottu mutta tänään kyllä teki mieli kertoa appiukolle. Sillä todettiin pariviikkoa sitten syöpä ja on käynyt muutamia kertoja saamassa myrkkyjä.sairaalassa. Tänään käytiin sen luona ja se oli tosi väsynyt ja kuihtunut. Mielikin oli maassa ja hänen puolisonsa ei oikein hänen oloaan varmaan helpottanut kun valitti vaan kun ei hän tee mitään järkevää. Oma isäni on kuollut syöpään, joten muistoja hänen sairaudestaan tuli mieleen. Olisi niin tehnyt mieli kertoa, joskos olisi mieli siitä kohentunut ja saanut vähän uutta elämäniloa. Mutta ei kerrottu, eiköhän uutinen piristä parinviikonkin päästä :-)

Sent from my ST27i using Vau Foorumi mobile app
 
Mies soitti tänään äidilleen ja kertoi uutisen. Anoppi ei meinannut uskoa todeksi ja kyynelehti vuolaita onnen kyyneleitä, kun lopulta vakuuttui siitä, että kolmas lapsenlapsi olisi tuloillaan.

Alunperin oli tarkoitus kertoa appivanhemmille kasvotusten sunnuntaina, mutta tänään tuli kutsu eräisiin kekkereihin huomiseksi ja siellä tulee olemaan paikalla epälukuinen joukko sukulaisia ja ystäviä. Ajattelimme miehen kanssa, että emme jaksa siellä turhaan kierrellä ja kaarrella, vaan kerromme, kuinka asia on, niin saan minäkin nauttia juhlista ilman salailua. Halusimme kuitenkin kertoa uutisen ensin appivanhemmille, ettei käy niin, että he kuulevat sen joltakin onnittelemaan innostuvalta sukulaiselta ennen kuin ehdimme itse heille kertoa.
 
Me ei olla voitu mökillekään mennä nyt kun appivanhemmat siellä, kun anoppi on seuraillu mun mahaa jo varmaan kohta 5 vuotta, eikä haluta vielä paljastaa, ehkä sitten ultran jälleen elokuussa. Omille vanhemmilleni voisin kyllä jo sanoa, mutta en oo vielä päässy heitä livenä näkemään, kun haluaisin varhaisultrakuvaa näyttää samalla. Ehkä ensiviikolla :)
 
Me aiotaan kertoa vanhemmille ja siskoille maanantain nt-ultran jälkeen, jos siellä kaikki hyvin. Ollaan oltu tää viikko minun vanhempien mökillä ja mahan piilottelu on näillä helteillä vaikeaa! Uikkarissa ja saunassa pitää koko ajan vetää mahaa sisään ja silloinkin näyttää lihonneelta! Vatsan muoto on nyt eri nii en ihmettelis lainkaan, jos sitten sanoisivat arvanneensa. On tehnyt koko ajan mieli kertoa, mutta kun ultra on nyt jo niin likellä, nii kestän vielä hetken. Uutinen tulee varmasti repimään heidät liitoksistaan onnesta!
 
Me kerrottiin esikoisesta ekan ultran jälkeen, mutta tällä kertaa ei jaksettu niin kauan odottaa kun mahakin jo pömpöttää sen verran, kerrottiin siinä rv 8 tienoilla, ostettiin tietysti isosiskolle "isosisko" paidan ja mentiin kyläilemään isovanhempien luona ;) helpottunut olo kun ei tarvitse enää vanhemmilta ainakaan salailla. Isosiskokin on kovin innoissaan,tulee aina kuuntelemaan äidin masua ja sanoo että vauva on rakas :')<3
 
Koska tämä oli yllätysraskaus, niin kerroin jo plussaamisen jälkeen viidelle parhaalle kaverille, kun oli vaan pakko saada purkaa omaa järkytystä. Kaikki olivat ihanan kannustavia ja iloisia puolestamme. Olen tosi kiitollinen tuollaisista ystävistä.

Viikko ennen nt-ultraa olin vanhempieni luona ja niille siinä sitten ohimennen kerroin tulevasta vauvasta. Eivätpä olleet kovin iloisia, kun viidettä odotin, vaikka sanoin ettei tämä kyllä ollut suunnitelmissa, mutta siltikin hetken asiaan totuttelun jälkeen iloinen yllätys. Vanhempieni reaktio ei oikeasti ollut mikään yllätys. Appia (anoppi kuollut) ei asia ei paljon hetkauttanut ja kun sairastaa alzheimeria, niin tuskinpa vielä muistaakaan asiaa.

Sitten kerrottiin lapsille: Isoimmat pojat (19 ja 16v) oli sillee et okei ja alkoivat töllistelemään mun mahaa. 11v poika ja 4v tyttö alkoivat enste riiteleen, et tuleeko siitä poika vai tyttö. Tän riidan kun sain rauhoteltua, niin alko kinastelu nimestä: 11v ehdotti Kaapoa ja Paavoa, 4-vuotias Ulrichia... Huh-huh, mikä nimi. Mistäköhän se senkin on repäissyt.

Varsinkin 4vee ihan intopiukeena vauvasta. Yks päivä pötköttelin kyljellään sägyllä, niin tuli lukemaan satua vauvalle, että se rupeis nukkumaan. Aikoo kulemman syöttää, nukuttaa ja leikkiä Ulrichin kanssa. Niin, ja isä vaihtaa ne vaipat. Sopii mulle.
 
Mä en kertonu mun pomolle mä oksensin sen päälle..se oli vahinko ja tietty se kysy et oonko ihan kunnossa ja pakkohan siinä oli kertoa :D Muut työkaverit saivat tietää kun pyörryin töissä ja jouduin tiputuksiin,kun mikään ei pysyny sisällä Äitille kertoin viikoilla 5? Ja kävin sen jälkeen varhaisultrassa kurkkaamassa onko ketään matkassa,kun viime vuonna kohtasin tuulimuna raskauden ja odotin viikolle 12 asti turhaan,ei sieltä vauvaa tullu :( nyt viikkoja 10+2 ja pari ystävää tietää enkä meinaa kertoa sitä julkisesti ennen kun se on pihalla
 
Täällä eilen oltiin np-ultrassa ja heti sieltä pois kävellessämme sanoin miekkoselle, että nyt tästä tohtii varmaan jo kertoakin, kun olemme tämän salaisuuden kanssa miehen kanssa olleet ihan kahdestaan. Miekkonen pamautti, että eihän se vieläkään varmaa ole, joten kerrotaan sitten vasta kun se rupeaa kunnolla näkymään. Sanoin oman mielipiteeni, että haluan että tärkeimmät ihmiset tietäisivät ettei sitten kylillä ruveta puhumaan ja sieltä kautta saavat tietää. Sanoin, että tottakai huonoja uutisia voi tulla ihan missä vaiheessa tahansa, mutta jo tässä vaiheessa olisi mukavaa, että edes ne läheisimmät olisivat tukena, vaikka tulisikin huonoja uutisia. Näin tärkeän asian haluaisin kertoa ihan henkilökohtaisesti eikä niin, että arvuuttelevat useamman viikon ja sitten viimein kehtaavat kysyä.

Mies oli ihan jyrkästi ei kannalla ja kettuili. että rupea nyt vielä oikein lehteen kirjoittamaan. Hänelläkin on kuulemma sanavalta tähän asiaan, joten hän sanoo, että ei kerrota. Nyt on sitten hieman tämöinen olo :confused004 .Miekkonen ei sitten vielä ymmärtänyt miksi loukkaannuin noin vahvasta kannasta, kun hänen mielestään keskustelimme ihan asiallisesti.
 
Apua, meen käymään tänään appivanhemmilla ja mun pitäis kertoa niille... eka aateltiin kertoa vähän myöhemmin, mutta kun viikonloppuna nähdään mieheni mummoa niin olisi hyvä tilaisuus kertoa hänellekin niin pitäis varmaan sit miehen äidillekin, vaikka onkin hölösuu. Pitää toivoa tietty ettei vielä koko suvulle paljastaisi :)
 
Chipmunk86: Ohhoh! Onpas sun miehellä vahva kanta asiaan. Jotenkin musta tuntuu, että kertominen on miehille (ainakin osalle) niin paljon vaikeempaa. Mä oon sanonu jo monet kerrat mun miehelle, että kertois omille vanhemmilleen (itse oon kertonut omilleni), mutta ei vaan oo vielä sitä tehnyt. Saa nähdä kauanko kestää...

Vähän jänskättää kertoo veljelleni... Tietää kyllä syksyisestä keskenmenosta ja yrityksestä, joten ei kai sen pitäisi tulla yllätyksenä. :)
 
Miks sä et sais kertoo omille läheisille ja antaa miehen kertoo ku haluaa? Jotenki törkeen kuulosta että et saa jakaa sun onnea :/

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Meilläkin mies meinaa ettei sanota kellekään mitään, et antaa vaan ihmisten huomata kun maha kasvaa...

Yhteen yhteiseen ystäväämme lopetti yhteydenpidon kun sanoin että olen kertonut asiasta koska halusin ja tarvitsin keskustelukumppanin jolle purkaa tuntojani ja oloa asiasta.
Myös 4 muuta yhteistä ystäväämme tietää asian, mutta en ole uskaltanut miehelle asiasta sanoa kun pelkään hänen katkovan nekin kontaktit.... vaikeeta. ...


Ha kun asutaan pikkukylässä jossa kaikki tuntee kaikki ja juorut on monen elämä ja mä hyvin julkisessa työssä ja kroppa ei salaa mitään niin.... tänään esim. Miehen veli katseli aika pitkään kun satuttiin Nesteen terassille samaan aikaan. Kiva se sit on jos velipoika tiedottaa anoppia, jota en oo ees tavannut, asiasta ennenkuin mies kerkee....
 
Onpa vedonika hankala sullako tuo kertomis tilanne :/ onko sinun miehellä niin kova pelko että jotain tapahtuu että ei halua kertoa?

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
No sehän ei ole kuuteen vuoteen seurustellut ja mekin ehdittiin olla vain 2,5kuukautta parisuhteessa ennen ku plussasin. ... kumminkin semmoinen 10-11 kuukautta tässä yhdessä nujuttu menemään kyllä.... ei vaan suostunut myöntämään ennen et ollaan suhteessa kun joutui vähän puntaroimaan asioita....

Muutenkin mies on sellainen ettei se puhu asioistaan kellekään, ei kavereilleen, ei mulle....
 
Vedonika ikävä tilanne tuokin. :sad001 Täällä ollaan miekkosen kanssa oltu jo melkein 9 vuotta ja esikoista ruvettiin yrittämään jo viime vuoden alussa. Uskon, että mies hankaa sen takia kertomista, kun tosiaan jo kolme keskenmenoa takana, niin yksinkertaisesti vain pelkää ettei tämäkään voi mennä hyvin. Ensimmäisestä raskaudesta joutui kertomaan huonoja uutisia vanhemmilleen, koska ihmettelyjä olisi tullut kun "katosin" 4 päiväksi sairaalaan. Np-ultrasta silloin jouduin suoraan jäämään (omasta tahdosta tietenkin, kun halusin että kaikki olisi nopeasti ohi) lääkkeelliseen tyhjennykseen ja lopulta kaavintaan.

Uskon, että omille vanhemmille kerron piahkoin ja saa sitten mies kertoa omilleen kun tuntuu siltä. Töissä uskon, että kerron myös pian pomolle, koska hän on tuttu ihminen puolisonsa kanssa minulle työajan ulkopuolellakin, niin inhottaa jos he eivät edes tiedä. Kuun lopussa olisi miehen puolella juhlat, joten pelkäämpä, että raskaus kyllä näkyy monenkin silmään ja rupeavat varmasti kyselemään. Siksi olisi mukava, jos tulevat isovanhemmat olisivat kuusalla asiasta. :)
 
Meillä tietää liuta kavereita, sekä miehen vanhemmat, sisarukset ja mummo. Miun suvusta ei tiedä kukaan, koska kenenkään kanssa en juurikaan yhteyttä pidä enkä todellakaan asiakseni soita. Ensi viikolla on tytön 1v-synttärit, saa nähdä kerronko siellä vai jätänkö kertomatta jos eivät huomaa.
 
Käytiin lauantaina piristämässä äitii kun se mako sairaalassa tiputuksessa (syövän takii)
Otti uutiset ilolla vastaan ja ensimäinen lause tais olla että: No johan sitä onki jo odotettu ja sen jälkeen se kyseli yhtä sun toista.. Ja tänään kin kun soiteltiin nii ekana aina kyselee multa että miten mä oon voinnu.. Kyllä siitä huomas että silmät vähän vetisty mut ei kyyneltä sentään tullu josta olin hiukan yllättyny koska tiesin että tää oli yks sen elämän toiveista että siitä tulee mummi.. Olin ite muutenki herkällä tuulella kun näin äitin niin huonossa kunossa ja itkin sitä jo valmiiks ja sit kun kerroin sille vauva uutiset nii itkin kahta kauheemmin... Onneks mies oli siinä mukana nii se yritti siinä sit silitellä mun selkää ja rauhottaa mua kun vaan itkin eikä se itku meinannu loppuu.. Pikku veljelle ja puol iso veljelle (isän puolelta) en oo vielä kertonu eikä mun miehen vanhemmille tai sen siskolle ja veljelle.. kerrotaan varmaan vasta ens viikon torstain jälkeen kun on se nt-ultra nii on sit ainaki vähän varmempaa tietoo.. Koska kohan työkaverit alkaa huomaamaan kun ei kukaan oo ainakaan vielä sanonu mitään vaikka pomon kin mielestä vatsa jo näkyy ja tissit kin on kasvanu..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top