Ristiäiset, nimiäiset, kummit ym?

Meillä tulee olemaan ristiäiset. Kirkkoon kuulutaan molemmat, ei olla mitenkään uskonnollisia, mutta molemmille on selvä, että lapsi kastetaan. Kummit on vielä hakusessa, muutama mietitty valmiiksi, vielä ei olla kysytty alkavatko.
Määkin oon luullu et kaks kummia pitää olla, jotka kuuluu kirkkoon. Onko kokemusta et voiko päästä kummiksi ja mukaan ns toimitukseen vaikka ei kuulu kirkkoon?
 
Juu, mulla on pappis-tuttuja ja heiltä olen kuullut että nykyisin voidaan siitä kahdesta kirkkoon kuuluvasta joustaa, kun niiden löytäminen voi olla vaikeaa. Tätä kysyin myös esikoisen ristiäisten aikaan, jos vaikka meiltä ei olisi kirkkoon kuuluvia löytynyt.

Kirkkoon kuulumattomat saavat osallistua seremoniaan ihan normaalisti, eivät vaan saa kummitodistusta ja tällä tavoin eivät "virallisesti" ole kummeja. Mutta kukapa niitä kummitodistuksia kaipaileekaan...

Meille on tulossa ristiäiset tavalliseen tapaan, kuulutaan molemmat kirkkoon. Tosin emme kirkon "palveluita" oikeastaan käytä, mutta mulle se merkitsee sellaista perinteiden jatkumoa ja siksi haluan kirkkoon kuulua. Uskonnollisia emme muuten ole, vaikka nuorempana paljon srk:n nuorten touhuissa pyörittiinkin. Kirkollisveron maksaminen ei minua haittaa, kun tiedän että silläkin rahalla paljon autetaan esimerkiksi vähäosaisia. Nykyisin ehkä vähemmän, kun jäsenmäärä vähenee.
 
Musta tuli viimekeväänä siskoni lapsen kummi. Kuulun kirkkoon. Kummina oli myös toinen kirkkoonkuuluva. Ja sitten oli kaksi kummia jotka ei kuulu kirkkoon. Siinä oltiin kaikki kummit yhdessä.

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
Nimijuhlat tulossa, Pienellä porukalla.

Paikalle kummit ja mummit. ehkä muutama muu läheinen.

Mies puoleinen kummi oli valittu jo ennen ko vauvasta tiiettiinkään. Miun lapsuuden kaveri.
ja Mies valitsi oman kumminsa lapselle, hänen lapsuuden kaveri hänkin mies.
ja sitten halusin vauvalle vielä naiskummin, joten kolme kummia tulee, ja kaikki meille hyvin rakkaita ihmisiä!!

Esikoisella kanssa kummit, vaikkei kirkkoon kuulutakkaan. :Heartred
 
Me järjestettiin esikoiselle syntymäjuhla, eli syötiin erikseen varatussa salissa lähisuvun voimin. Tunnelma oli todella teennäinen, minun vanhempani olivat vasta eronneet riitaisasti eikä sisarukset perheineen vaivautuneet paikalle. Paikalla oli meidän lisäksi siis isovanhemmat ja isioisovanhempi. Tällä kertaa emme järjestä mitään vaan tarjoamme kahvit sitä mukaa kun porukka käy kylässä.

Nimeä meillä ei pantata vaan sitä käytetään siitälähtien kun se keksitään. Kirkkoon emme kuulu, joten kummejakaan ei sitten meidän lapsilla ole.
 
Vähän aluksi olin niillä fiiliksillä, etten halua kutsua vauvan syntymäjuhliin muita sukulaisiani kuin äitini:D En jotenkin aina kauheesti siedä sukuani. Saa nähdä tuleeko seuraavan lapsen kohdalla kutsua sukulaisille:wink Nyt annan heille kumminkin mahdollisuuden olla mukavia ja käyttäytyä.
 
Keskustelin miehen kanssa ja vähän mietittiin että ketä kutsuttaisiin ja ketkä kummeiksi ym. Ajateltiin että ehkä pitäis tehdä samanlailla kuin meijän kummilapsen vanhemmat. Ekalle pidettäisiin vähän isommat juhlat joihin tulee muutama ystävä ja seuraavalle sit vaan omat sukulaiset ja kummit. Mut onneks tässä on vielä aikaa miettiä asiaa. Kirkkoon vauva tullaan kastamaan, vaikka ei olla himouskovaisia mutta lapsi saa itte päättää sit haluaako kuulua vai ei.
 
No nyt saatiin kummit päätettyä:) Tai askartelin "kutsut" jotka lähetämme postissa. Mieheni paras kaveri on jo lupautunut kummiksi, mutta voi olla että hän ei edes tule ristiäisiin...niin halusin sitten pyytää hyvää ystävääni miehensä kanssa kummiksi ja ystäväni saa toimia ns. Sylikummina jos lupautuvat "tehtävään". En halunnut pyytää puhelimessa, koska ystävälläni on jo kummipoika. Saa siis rauhassa miettiä, vaikka luulen kyllä että vastaus on myöntävä:joyful: ristiäiset pidämme ihan kotona.

kastemalja ja mekko ovat äitini puolelta ja onneksi olivat vielä tallella. Hieman oli mekkoon tullut ajan patinaa, onhan ensimmäisestä käytöstä kuitenkin 54 vuotta ja mekko oli viimeksi käytössä 21v sitten:grin
kastenauha vielä puuttuu, mutta väriäkään emme tiedä vielä. Kastekynttiläkin puuttuu, tahtoisin jonkun kynttilänjalan joka voisi jäädä sitten "perinnöksi" uusiin kastetilanteisiin maljan ja mekon mukana...mutta näitähän on toki aikaa vielä miettiä:smiley-bounce012

tarjoiluakin olen kerinnyt pohtia ja leivomme äitini kanssa kaiken itse, tuskimpa tarvitsee tarjota montaa eri sorttia. Vieraita tulee olemaan n.20+minä, mieheni ja vauva:grin
 
Meillä puuttuu vieläkin osa kummeista ja osa vieraista on kutsumatta. Päivä ja paikka ovat kyllä jo tiedossa, mutta tuo mies on hieman kiireinen (saamaton) eikä ole vielä kerennyt kutsua sukuaan. Minun puolelta on tulossa vain äitini ja hänen miehensä sekä pari hyvää ystävää. Mies taas on kutsumassa aikasen monta ystävää ja sukulaista. Minua tämä ei haittaa, sillä tahdon paikalle vain ihmisiä joita sinne haluan (eli en sukuani...) ja miehen tulee saada myös kutsua ne ihmiset jotka haluaa. Muutenkin pidän kovin hänen ystävistään ja sukulaisistaan, joten ei haittaa vaikka minun kutsuma porukka onkin pieni.

Vauvalle ajattelin jonkun söpön mekon hommata vielä ennen synnytystä. Meillä ei ole kastejuhlaa, mutta ajattelin pukeva vauvelin sillein juhlavasti. Jos sattuukin tulemaan poika, niin saamme juhla vaatetuksen miehen sukulaisilta. Itselle pitäisi myös miettiä joku asu juhliin (hyvä syy shoppailla itsellekkin!). Ei viiti sitten ihan pikkuisen kanssa kauppoja kierrellä yms.

Tarjoilu tulee juhlapaikan firmalta, joten sitä ei tarvitse stressata. Meneehän siihen sitten enemmän rahaa, mutta voin sitten keskittyä nauttimaan juhlimisesta!

Vielä pitäisi jonku juhlallinen ohjelma keksiä. Vähän ollaan mietitty, että voisi laittaa ihmisiä pitämään pieniä puheita ja sitten voisi olla meidän osalta joku juhlallisuus. Etunimi ollaan jo osalle porukasta kerrottu, mutta ehkä sen nimenkin voisi kokonaisuudessaan paljastaa siinä samalla, kun ihmiset tulevat kumminkin kysymään.
 
Öh. Mulla ei oo vielä pinnasänkyä eikä kaukaloa ja teitillä on juhlatki valmiina. Sen verran ollaan mietitty, että JOS kastajaiset pidetään ne ovat helatorstain seutuun. Vallankin kirkollisissa menoissa kannattaa ottaa myös se papin aikataulu huomioon, hänhän se toimii seremoniamestarina. Se suuri JOSin aihe on se, että meillä ei oikeastaan ole niitä kummeja enää käyttämättä. Ne keitä on haluttu ovat jo vanhemmillla lapsilla ja nykyään tosi moni on eronnut kirkosta. Ja siellä on juurikin niitä ihmisiä joita olisi kummiksi voinut kuvitella.
 
Me ei oikein miehen kaa olla päästy yhteisymmärrykseen siitä missä ristiäiset pidetään. Koti ois tietty yks vaihtoehto, mut tulee olemaan aika täyttä... Meillä on jo kastemekko valmiina. Se on ollut minulla ja iso sisaruksilla, ja ikää sillä alkaa olemaan se 40 v. Oli tosin hieman kellastunut, eikä sitä oltu pesty viimeisen käytön jälkeen mutta sisko lupasi sen asia hoitaa. Nimi ja kummit tosiaa on jo valmiina, enää puuttuu paikka ja aika :D

Lillukka, me ollaan vaan hätäsiä ;D
 
Mutta eikai enää tartte kaikkien kummien kuulua kirkkoon? Ei meillä päivää oo valmiina, eikä nimeäkään... mutta juhlat varmaan olis toukokuun alussa, jos nyt saa sitte vauvan kanssa mitään järkkäiltyä:smiley-ashamed004 Onko siinä mitään aikaa, että kuinka nopeesti pitää olla nimi? Ku vakuutukseen piti ilmottaa 2kk syntymän jälkee nimi+Sotu...muuten ei saanu vakuutusta jatkettua.
Tykkään suunnitella kaikkea etukäteen, saa nähä kuinka radikaali on todellisuus:smiley-bounce012
 
Nimi pitää olla 2 kk syntymän jälkeen viimeistään. Ainakin mun tietojen mukaan. Ja se pitää ilmoittaa öö väestörekisterikeskukseen/maistraattiin (korjatkoon joku jos oon väärässä). Ja jos on erikoisempi nimi nii sen hyväksymisessä (tai hylkäämisessä) voi mennä pari vkoa aikaa.
 
Nimi ilmoitetaan maistraattiin, joka sitten hyväksyy nimen, jos hyväksyy. Muualle nimeä ei tarvitse ilmoittaa (papille tietty). 2kk aikaa on ilmoittaa nimi. Jos ei ilmoita vauvan nimeä, maistraatti päättää sen, joten jos on erimielisyyksiä nimestä:wink Jos pariskunnalla on yhteinen sukunimi, saa vauva sen automaattisesti. Muuten pitää ilmoittaa kumman nimi annetaan. Jos ei ilmoita tai on erimielisyyksiä, niin vauva saa äipän sukunimen. Ja isyyskin pitää tunnustaa, jos ei olla naimisissa.

Kaikkien kummien ei tarvitse kuulua kirkkoon. Yksi kummi kai riittää nykyään kun yhä harvempi kuuluu kirkkoon.

Syntymäjuhlia on paljon helpompi suunnitella kuin nimeä!:D Meillä on vasta etunimi tiedossa, jos on tyttö. Muuten emme vielä tiedä. Mies ei ole kovin aktiivinen tässäkään asiassa... Ehkä pitäisi vähän painostaa tai sitten vaan keksiä itse nimi ja mennä sillä. Mehän ei olla naimisissa, joten päätösvalta on minulla! :wink Niin, ja ei meillä ole vielä tarpeeksi vaatteitakaan vauvalle saatika vaunuja, joten ei tässä vielä niin valmiita olla! Ei siis mitään stressiä Lillukka! Vielä kerkeää!:p
 
Nii ja tosiaan se isyys pitää käydä tunnustamassa lastenvalvojalla (ainakin meilläpäin) jos ei oo naimisissa.
 
Ihme että tosta isyydestä ei oo mitään puhuttu neuvolassa (ei olla naimisissa) oon tietenki täyttäny hänen nimensä+sotu ja puh.num tiedot lappuihin..no kaippa tuokin selviää:grin
 
Isyyden tunnustus tehdään kaupungin/kunnan lastenvalvojalla ja sinne kannattaa varata aika heti kun kotiutuu jos tahtoo lapselle isän sukunimen! Lastenvalvojalle on yleensä useamman viikon jono ja paperihommatkin ottaa aikansa... Jos isyyttä ei ole ehditty tunnustaa tai lastenvalvojalta ei ole ehtinyt paperit maistraattiin niin lapselle tulee automaattisesti äidin sukunimi. Sairaalan lapuissakin lukee ennen nimen antoa "Tyttö/poika+ äidin sukunimi". Jos on naimisissa niin sitten yhteinen sukunimi. Jos naimisissa ja puolisoilla eri sukunimet niin sitten en osaa sanoa :)
 
Kauheeta kun ei ole yhtään selkeää kuvaa siitä, kenet pyytäisi kummiksi. Emme mieheni kanssa kummatkaan kuulu kirkkoon, mutta kyllä minua kiinnostaa kuitenkin esimerkiksi mennä kuuntelemaan ensikuussa järjestettävää seurakunnan tilaisuutta, jossa kerrotaan nimen annosta yms.
Siksi lähinnä mietiyttää kummien valitseminen, koska minulla on niin monta läheistä hyvää ystävää aina lapsuudesta saakka ollut ja kaikki ovat yhtä tärkeitä. Ehkä liikaa stressaan että mitä jos joku ottaan nokkiinsa jos otan jonkun toisen kummiksi. Tiedän, aika lapsellista ajattelua :D
Tosin mietin että olisiko hyvä pyytää isosiskoa, vaikken itse ole hänen lastensa kummi. Meillä siis ikäeroa 20v ja hänen lapset ovat minua vain 7-8vuotta nuorempia :D
Miehen puolelta ehkä jokunen kaveri. Mietin lähinnä niitä ketkä ovat läheisimpiä ja ovat olleet mukana arjessa eniten. Ja toisaalta, olisi kiva kysyä ihmisiltä itseltään että miltä heistä tuntuisi kyseinen asia. Itse olin meinaan "kieltäytynyt" olemasta kummi eräälle vahnalle kaverilleni, koska en kuulunut kirkkoon ja muutenkin välimme erkanivat vuosien saatossa olemattomiin. Omiakaan kummejani en ole rippijuhlien jälkeen nähnyt.
 
Voi ristiäiset... meillä on nyt nimi päätettynä! :) Kummitkin on jo selvillä. Vieraslista ja tarjottavatkin ovat aika hyvin selvillä, vois osan leipoa jo valmiiksi pakastimeen ennen synnytystä. Koristelujakin olen ehtinyt suunnitella. Vähän olen kahden vaiheilla, että pidetäänkö kaste kirkossa vai kotona... yritän vielä puhua miehen ympäri, että mentäisiin samalla naimisiin, silloin ei tarttisi miettiä varaako kirkon vai ei :P Musta on vaan niin outo ajatus, että mulla ja lapsellani olisi eri sukunimi... ja kun niistä häistä on muutenkin puhuttu, niin miksei.
 
Just puhuttiin miehen kanssa miten takapajuista tuo isyyden tunnustaminen naimattomilla on.
Etenkin kun asutaan yhdessä ja ollaan synnyttämässä yhdessä, niin luulis että olis jo keksitty tsydeemi asian hoitamiseksi sairaalassa. Nimi paperiin - tyyliin.
Vaan kai tällä nykymallilla saadaan muutama paperinpyörittäjä ylityöllistettyä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top