Raskausoireita.

Minulla on joinakin päivinä ollut mahassa sellaista kipua niin kuin urheillessa tulee kylkikipu, jos joku nyt ymmärtää mitä tarkoitan? Se on tosin ollut aivan keskellä mahaa navasta jonkun matkaa ylöspäin. Ja on tuntunut juurikin eniten liikkuessa ja on ollut siitä mahan keskikohdalta kosketusarka. Mutta tätä ei ole kuitenkaan jatkunut varmaan edes puoltatuntia pidempään yhteen menoon eikä ole tullut edes joka päivä. En ole siitä osannut huolestua, mutta pitäisikö sitten kuitenkin?
 
Noita on vaikea arvioida. Mullakin on muutama kohta mahassa aivan kosketusarkoja, toinen ollut jo pitkään, kun tuo tyttö tunkee itseään kylkiluiden päälle...ja navan seutua potkii lähes tauotta. Mut jos on erilaista kipua, niin lääkäri tietää!

Luulin jo tossa yhessä vaiheessa, et alan tottua liitoskipuihin ja häpyluukipuun, ni hoh hoh! Ihan ku tuolla porattais sitä päätä vasten luita...ihanaa...
 
Neida mulla on kans jonku kerran tullu ihan tommosta samanlaista, siis semmosta ku urheillessa alkaa kyljestä pistää. Nyt on tullu niitä joskus kävellessä, mut ovat menneet ohi kun on hidastanu tahtia tai istunu alas. Ite ainakin oon aatellu et ihan normaaleja kipuja ois. Mut tietty jos eivät mee ohi tai jos jatkuvasti tulee ni kantsii kysästä!

Liitoskipuja mulla ei varmaan oo vielä ollu yhtään. Luulisin ainaki niin... Kohdun kasvukipuja vaan, ja sit niitä puukkoja kohdunsuulla. Ne on kyl inhottavia!
 
Voihan suonikohjut. Vissiin piti ilmotella lääkärille, mikäli ne kipeytyy. Yks on vähän niinku "painunut mustelma". Neuvolalääkäri on kyl viikon päästä, mut soitan varmaan huomenna ja varmistan, ettei se mikään akuutti ongelma toi kipeytyminen ole...vai onko? Oon aina aatellu, et noi on lähinnä kosmeettinen haitta.
 
Mun molemmilla vanhemmilla on suonikohjuja, joten luultavasti joudun jossain vaiheessa niistä itsekin kärsimään, mutta tässä raskaudessa ei oo vielä näkyny. Äidillekään ei kuulemma tullu vielä ekassa raskaudessa...toisessa tuli ja kolmannessa lisää. Taas yks syy harkita tarkkaan aionko hankkiutua uudelleen raskaaks ikinä. Mutta siis piti sanoa että koska oon vielä säästyny niiltä niin en yhtään tiiä voiko niistä olla muutakin kun kosmeettista haittaa...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
No eipä tuol kukaan vastaillut, soitin tosin soittoajan ulkopuolella (varmaan muuten herään joskus klo 8 jotain puhelua varten...). Meil on tosiaan äidinäidiltä leikattu kaksikin kertaa nuo kohjut (ei apua), äiti on harkinnut leikkausta ja mä en usko, et tuun noille mitään tekemään, ellei ole lääketieteellistä syytä. Kosmeettisesti haluaisin korjailla tuon, jos olis jossain naamassa...:)

Viime yö oli taas vallan mainio! Ilmeisesti nuo meidän ihanat kissaset tuovat nyt jo mukanaan sisälle jotain purevia ötököitä ja tuo yksi kissakin nukkuu sängyssä päiväpeiton päällä tosin, mut sit nukkuvat nojatuoleissa jne. Eipä oo ku joku parikyt kutisevaa puremaa säärissä ja jalkaterissä. En vissiin paljoo heräilly noitten takia...prkl! Ainakin lintukirpun puremat on tavallisia kissojen kanssa...noista en nyt ota selvää, vaikee tutkailla lähemmin kun on maha vähä eessä...

Eli vaihdan siis lakanat ja laitan makkarin oven kiinni.
 
onko muista tullut kaikesta itkijöitä ja huolestujia? Ahdiatuneisuus painaa ja huono omatunto koska nyt juuri pitäisi olla onnellinen!
 
Nyt tällä viikolla on ollut enemmän liikutusta ja itkuherkkyyttä. Johtunee tästä "erossaolosta". Iltaisin kun jutellaan, tulee kova ikävä ja itkettää. Ahdistusta ei kyllä ole, lähinnä jännitystä, et oonko yksin kotona, kun synnytys alkaa...
 
Mä kyllä reagoin itkemällä melkeen asiaan kun asiaan. Mun itku ei siis oo vaan ahdistusta ja surua vaan itken myös väsymyksestä, ilosta, onnesta, hämmennyksestä jne... Hormonit on tehny musta suuren itkupillin.
 
Miulla meni nyt sunnuntaina selvästi joku hormonien ylivaihde päälle. Mielialat vaihtuu viis kertaa sekunnissa, räjähtelen itselleni todella epätyypilliseen tapaan eikä tee seksiä enää mieli yhtään. Onneksi sen kummempaa ahdistusta ei ole mutta pelko ja jännitys tulevasta on kyllä alkanut vallata mielessä enemmän tilaa. Hyvä luotto on kuitenkin toistaiseksi, että hyvin se vielä menee ja pelot on ihan normaaleja tässä vaiheessa :)
 
Perus mieliala on hyvä, mut joo voi muuttua ihan sekunnissa. Ihan selkeesti nyt pahentunu loppuraskaudessa hormoni-itkut. Ja jännittää ja ahdistaa et ehtiikö saada kaikki valmiiksi ennen synnytystä, kun ei sitten viitsis synnytyksestä väsyneenä alkaa laittamaan juttuja kuntoon. Miehelle tullu tiuskittua, kun välillä tuntuu et yksin tässä laitan kotia valmiiksi, mut seki tekee paljon töitä ja on väsynyt. No sovittiin nyt kuitenki asiat mitkä se hoitaa ennen ku vauva saapuu. Jotenki semmonen olo ettei tää pysy sisällä laskettuun aikaan asti, eilen oli taas menkkamaisia supistuksia parin tunnin ajan epäsäännöllisen säännöllisesti. Huh kohta on vauva! <3
 
Kohta tosiaan on vauva! :) Noi menkkamaiset kivut on tuttuja, jotenkin niistä on "jeejee, et vauva on lähellä!", katotaan mikä mieliala sit kaks viikko yliaikasena. "Pitikin hehkuttaa...olipa tosi lähellä!" ;)
 
Niimpä, itekki tässä naureskellu ku sanonu monelle et ei varmasti mennä laskettuun aikaan asti niin katotaan vaan niin huhtikuun puolessa välissä vielä yhtenä kappaleena :D
 
Ihanaa että muillakin on itkuisuutta ja hirveitä mielialanvaihteluja lisääntyvästi. Mä oon mielestäni onneni kukkuloilla ja kaikki on hyvin, en oo ees kovin huolissaan tai peloissaan mistään, mut itken koko ajan millon mitäkin, tiuskin ja kiukuttelen ja oon tosi ärsyttävä ilman mitään selkeetä syytä. Tuntuu vaan et kaikki pienimmätkin ärsyttävät asiat ärsyttää aivan ylitsepääsemättömästi, ja sitte seuraavassa sekunnissa jo itken sitä ku oon niin kamala ku kiukuttelen. Ihan pienikin tekijä voi laukasta sen et tunteet voi mennä nollasta sataan sekunnissa. Tää on viime päivinä menny omasta mielestäni paljon pahemmaks, vaiks perusluonteeltanikin oon kyllä sellanen, vähän lievemmässä muodossa... :) Toivon vaan tosiaan et tää itkuisuus ja kiukuttelu helpottaa synnytyksen jälkeen. Inhottavaa kun tietää olevansa superärsyttävä, mut samaan aikaan ei vaan voi sille mitään!
 
Tällä hetkellä oireet on tällasia:

- alapää on aivan hirvittävän kipeä, liikkeessä sattuu koko ajan, makuultaan kaikki asennonvaihdot sattuu ja välillä levossa sattuu koko ajan jomottamalla ja pakottamalla
- häntäluu on kipeä istuessa, saunassa sen huomaa ilkeiten, ei voi yhtään nojata taaksepäin
- vauva runnoo joka paikkaa, yhtäaikaa, kylkiluut on hellänä, yhtenä iltana huomasin, että vauvan jalka oli kylkiluiden päällä!
- ilmeisesti vauva on asettunut alas, koska tuntuu kävellessä, että jalkavälissä on jonkinlainen kuula ja on pakko kävellä jalat levällään
- närästää paljon herkemmin kuin aiemmin
- ripuloin harva se päivä, toisaalta tämä on ehkä mukavampaa kuin se ummetus mitä oli aiemmin!
- nännit on alkaneet olla taas kipeät niin kuin oli alkuraskaudesta
- nälkä on aivan käsittämätön, siis melkein koko ajan saisi olla syömässä
- alkuaikojen huono olo on palannut
- turvottaa käsiä, jalkoja ja kasvoja
- pissillä saa ravata kaksi kertaa enemmän kuin viikko sitten
- valkovuoto on runsaampaa
- selkä kipeytyy tosi nopeasti jos on pitkään jaloillaan
- väsyttää
- kuukautiskivun oloisia vihlaisuja tulee, varsinkin yöllä
- mahan kovettumis-supistuksia tulee vähän väliä
- on sellanen olo, että olis tulossa kipeäksi, paleltaa ja on voipunut olo

Oliskohan siinä aikalailla kaikki fyysiset oireet, psyykkisiä en jaksa edes luetella :)
 
Melkein kaikki samat, tosin ripulia ei oo joka päivä (ehkä joka toinen, kolmas. En oo ite osannut viel valita, kumpi on kivempi, se vai ummetus...). Häntäluu tai nännit ei onneksi ole kipeinä. Huonoa oloakaan ei ole ja närästys hävis viikko sitten (varmaan vaan palatakseen pian pahempana takaisin). Tääkään ei enää survo itteensä kylkiluihin vaan niitten päälle ja maha on tosta yläosasta rintalastan molemmin puolin ihan sellanen mukiloitu ja kipeä. Ja yöllä ei kyl hyvää asentoa tunnu löytyvän ja jos vaihtaa asentoa, ni maha tuntuu kipeeltä...

Mutta toi väsymys on ihan jäätävä. Nukuin just reilut 12 h yöunet ja taas pitäs mennä (n. 2 tunnin hereilläolon jälkeen) päiväunille. Mut mä lasken jo päivissä, et menee 6-41 päivää...:)
 
Toi 6-41 kuullostaa hurjalta mutta tosiaan eihän sitä ikinä tiiä millon se hetki koittaa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Miulla kans suoli toimii helposti 3-4 kertaa päivässä nyt mut ei onneks oo ripulille menny. Kunnon suolistokramppeja vaan tulee välillä ja koostumus on sellaista tervaa et menee puol rullaa vessapaperia pyyhkiessä :sign10 Silti paljon mukavampi kuin ne samat krampit ja kivut ummetuksen kera.

Täällä taas on se pohjaton nälkä VIHDOIN tässä vaiheessa raskautta helpottanut ja tuntuu et ruokailu on normaalimpaa eikä tartte olla koko ajan mättämässä jotain naamaansa! Liikkunu en oo kunnolla herran aikoihin ja onneks levossa ei supistakaan et aika rauhassa saa olla, korkeintaan seksi tai imurointi tms tuntuu ikävältä mahassa (supistaa).

Muuten on itse asiassa oikein mukava olo ja kotona tulee puuhattua ja rakenneltua pesää aika vauhdilla. Menkkatyyppisiä vihlontoja on taas mut nekin varmaan tässä vaiheessa jo edistää synnytystä kohti ni ei juuri haittaa, hyvillä mielin vaan että jotain tapahtuu. Käsien jatkuva puutuminen ja tikkuilu melkein ainoa asia, mikä välillä oikeesti ärsyttää. Muu oireilu ihan vaan positiivista :) Ja noille mielialanvaihteluillekin naurattais jos ei itkettäis eiku naurattaa sittenki eiku äh ärsyttää! laughing6
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top