Voi perseen suti, tänään olen sitten minäkin saanut ensimmäistä kertaa ihan pelästyä raskauden aikana (no, poislukien lyhyttä pelästystä silloin kun kaaduin portaissa). Oon ollu sen viikon kotona flunssassa ja päätin että uuden viikon aluksi menen kyllä kouluun, ei oo yks flunssa ja muutama supistus syynä lusmuilla! No, heräsin ajoissa jo tuntia ennen kelloa 4,5 tunnin unien jälkeen, muistin peräti aamulla katsoa talon keskuslämmityksenkin ennen kuin lähdin jne. ja bussiin astikin meni ihan hyvin, ei tullu tuskanhiki tai happi loppunut kesken kuten vielä torstaina ja perjantaina kaupassa käydessä.
Sitä iloa kestikin sitten lähes koulun pihaan asti, nimittäin juuri ennen koulun pihaa tuli supistus. Hidastin vauhtia. Toinen tuli kun pääsin ruokalaan sisälle. Kun olin syönyt aamupuuron ja juonut kahvin oli kulunut puoli tuntia ensimmäisestä supistuksesta ja tuli jo neljäs pitkä supistus, kaksi pienempääkin oli välissä. No, ensimmäiseen tuntiin ei ollut mitään, joten ajattelin että menen sitten terkkarille. Viides supistus tuli portaissa. Opo osui kohdalle ensin ja kerroin hänelle tilanteen, joten terkkari jäi käymättä, käski mennä kotiin ja kertoa sitten keskiviikon neuvolalääkärin jälkeen mikä on tilanne.
Onneksi mies oli kaupungissa niin sain sitten 9.30 jälkeen jo kyytiä kotiin. Supisteli alle 10 minuutin välein säännöllisesti nimittäin 4 tuntia tihentyen loppua kohti. Kolme tuntia sitä 8-10 min väliä ja pitkiä supistuksia, ei nyt kivuliaita, mutta kyllä ne kohdunkaulalla tuntui ja pysäytti. Neljäs tunti niitä tuli jo välillä lähes viiden minuutin välein ja kun piti niinkin iso ponnistus tehdä kuin hakea ruokaa kaupasta niin sillä lyhyellä lähikaupan kierroksella tuli neljä supistusta. Onneksi ne supistukset alkoivat jo olla lyhyempiä kestoltaan, vaikka tulivatkin useammin. Siitä ne taas rauhoittuivat kymmenen minuutin välein tuleviksi ja lyhyemmiksi ja nyt kun on reilu viisi tuntia mennyt tulevat jo yli 10 minuutin välein ja ovat tosi lyhyitä.
No, viis tuntia säännöllistä supistelua, hyvä, hienoa. Sitä keskiviikkoa jännityksellä odotellen... Tosin vaikka kohdunkaula ei oliskaan pehmentynyt tai lyhentynyt yhtään niin jos tää tällaista on kun yhtään mitään yrittää tehdä niin voikin oikeasti olla sitä lepoa loppuajan. Ei tän näin pitkään pitäis vielä näillä viikoilla (28+1) edes noin säännöllisesti supistuttaa. Eikä tosiaan menny millään levolla tai asentoa vaihtamalla tms. nuo supistukset ohi, onneksi sentään ajan kanssa ettei tarvinnut vielä takas kaupunkia kohti kääntyä.