Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jep, niin matelee. Mulla myös pahoinvointia vain iltaisin, ja joka päivä mietin aamulla että nyt on liian normaali olo ja voi voi nytkö se meni kesken ja sitten se etominen alkaa alkuillasta.. Huoh. :D
 
Mulla ei oo vieläkään juuri mitään oireita. Toisaalta joo kiva, mutta jännittäähän se, että onko kaikki kunnossa.
 
Esikoista odottaessa ei ollut pahoinvointia, tai en oksennellut lainkaan. Nyt on vaan sellaista kuvottavaa oloa lähinnä, että tekis mieli mennä oksentamaan, mutta en viitsi ettei siitä sitten ala joku kierre. Vatsaa nipistää välillä ja vatsa on hyvin usein ihan ruikulilla!
Ekassa raskaudessa mulla oli selittämättömiä selkä/niska/vatsa kramppeja, joille löytyi syy lapsen ollessa vajaa kuukauden ikäinen. Syynä oli sappikivet ja siitähän tuli sitten sappirakon ja haiman tulehdus ja olin sairaalahoidossa. Tämä ajanjakso on jättäny melkoiset arvet minuun, ja nyt pelkään että tulee jotain samankaltaista, vaikka minulla ei ole enää sappirakkoa.
 
Mietin muuten sitä, että miten esikoisen kanssa sitten jaksaa kaikkien raskausvaivojen ja väsymyksen yms kanssa.... Onko kolmatta lasta odottavilla mitään vippaskonsteja tähän asiaan :D
 
Tosiaan, tässä alkukolmanneksella tuntuu isolle nää erot, jotenkin niin eri asia onko viikolla 5+ tai 8+ , mutta älkää huoliko, sit viikolla 15+ tai 18+ ero ei enää tunnukaan kovin isolle, paitsi ehkä ihan viimeisillä viikoilla, jos on kovin kärsimätön saamaan vauvan jo.

Minusta tuntui ihan hurjalle, kun maaliskuisten ryhmässä alkoi näkymään keskustelua. Tuntui ihan käsittämättömältä, ettei me enää ollakaan niitä "hännänhuippuja". :) Vaikka just vasta plussattiin!
 
Ei hitto just tulin ruokatauolta takaisin työhuoneeseen ja tiedä sitten söinkö itseni niin ähkyyn vai mikä on mut tekis mieli laatata :depressed: Viime yönä sai vielä valvoa esikoisen takia et väsymyskin on jotain käsittämätöntä! Yritän sinnitellä edes kolmeen asti ja sit kyllä lähden kotiin
 
Antsku, siitä selviytyy jotenkin, mutta ei mulla ainakaan ollu helppoa viime kierroksella, kun esikoinen oli just täyttäny vuoden kun plussasin, niin oli vielä tosi pieni. Jotenkin aina sain vedettyä päivän läpi, mutta eipä paljon mitään erityistä tehty. Mies joutu töidensä jälkeen aina ottaa heti kopin esikoisesta ja kotihommista, mutta se oli myös siinä mielessä tosi hyvä, että silloin hän tosissaan tajusi, mitä kaikkee lapsen ja kodin pyörittäminen vaatii. Sillon kun esikoinen oli vauva niin riideltiin aiheesta tosi paljon.

Sittenkin vielä kun kuopus oli syntyny ja mulla oli jonkinasteinen synnytyksen jälkeinen masennus vissiinkin, tai ainakin mulla oli tosi haastavaa hallita tunteitani ja kiintymyssuhteen luonti kuopukseen kävi aika takkuisesti ja lisäksi olin tosi väsyny, niin videoita meillä katteltiin päivisin tosi paljon. Niillä selvisin pikkuvauva-aikaan päivistä läpi.

Ei nyt vissiin ihan sitä vastausta tullu, mitä Antsku toivo, mutta ehkä tarinan opetus olikin se, että kaikesta selviää ja jopa niinkin, että päättää haluta lähteä vieläki uudelle kierrokselle, vaikka näitä lapsia kotona on nyt kaksi :D
 
Kyllä mä uskon kanssa, että kyllä siitä jotenkin päin selviytyy! Tukiverkko on kaiken a ja o. Mies on kyllä ollut hyvä apu esikoisen syntymästä asti ja luotan että pärjätään ja välillä tapellaan :) Se on elämää!
 
Antsku sanoi:
Mietin muuten sitä, että miten esikoisen kanssa sitten jaksaa kaikkien raskausvaivojen ja väsymyksen yms kanssa.... Onko kolmatta lasta odottavilla mitään vippaskonsteja tähän asiaan :D
Click to expand...

Ihmeesti sitä vaan jaksaa:) mun edelliset kolme tuli tosissaan pienemmällä ikä erolla ja kolmas raskaus oli erityisen raskas. Edes kahvia en voinut juoda väsymykseen, kun sen pelkkä hajukin niin etoi alusta saakka. Siinä oli vippaskonstit vähissä :D ja muistan kyllä että paljon oli sohvalla makoilua iltaisin tyttöjen kanssa. Ei muuta töiden jälkeen jaksanut:/ onneksi lasten isä osallistui silloin paljon arjen pyörittämiseen. Muuten olisin ollut aika loppu.
 
Mielipidekysymykselle vielä tuohon jaksamiseen liittyen, että itseltä löytyy myös masennus kokemus. Pelkäätkö että se uusii tms?
 
Onhan siitä pelko olemassa, mutta jälkiviisaasti tajusin, että olisin viimeksi tarvinnut apua jo raskausaikana, joten nyt jos tulee samanlainen fiilis tai ees aavistus siitä, niin pyydän heti päästä neuvolapsykologin juttusille. Ja avoimemmin kerron lähipiirissä, jos saisi siten enemmän apua lastenhoitoon.
 
Mulla on myös masennus taustaa ja pelottaa kyllä sen uusiminen. Varsinkin jos tulee synnytys masennus. Edellisellä kerralla lapsi oli 1-2 v ettei varmaan synnytysmasennukseks lasketa. Nyt on onneks erilaiset lähtökohdat ja tukiverkosto ja ystävät lähellä.
 
Ihana kuulla että tukea löytyy ympäriltä :) ja on kyllä niin tärkeää pyytää sitä apua ajoissa. Itse käyn juttelemassa/terapiassa säännöllisesti läpi koko raskauden ja sen jälkeenkin, ihan ennalta ehkäisevästi:)
mulla ei uni asiat ole oikein kunnossa edelleenkään ja se ei tietysti helpota tätä odotus aikaa eikä paranna mielialaa :( mutta näillä mennään sitkeästi :D ja onneksi mies on tukena <3
 
Mä ajattelinkin jutella tästä neuvolassa. Viimeks en apua hakenut, kun kynnys tuntu niin korkeelta enkä oikeen tienny edes mistä apua olis voinu saada.
MörttiRöpö ootko kokeillu onko melatoniinista tai unilääkkeistä apua? Unilääkkeitä ei kyl varmaan raskaana saa syödä, mutta eikö melatoniini oo ok?
 
Nyt kaverit! Kertokaa ettei tämä seuraava "aihe" oo tabu..eli kipeetä tekevä seksi alkuraskaudessa :sad001 sattunu oikeastaan koko raskauden ajan (nyt 7+4). Nyt kylläkin ollut makkarissa hiljasta parisen viikkoa kohta, kun kaikki kiva sattuu TODELLA paljon eikä sen takia haluta yhtään..ja se pelottaa.. tänään piti jo mieheltä pyydellä anteeksi :sad001 onneksi ymmärtää mutta minua vaivaa! Enkä netistäkään oikein meinaa löytää mitään fiksua selitystä. Kuivuudesta ei siis ole kyse vaan kaikki ennen nautinnollinen sattuu nyt.

Anteeksi avautuminen!
 
Kyllähän raskaus muutakin muuttaa kuin vain limakalvojen kuntoa, joten kaikenlaiset tuntemukset lienee normaaleja seksin aikana. Ei siihen taida muuta keinoa olla kuin pidättäytyä kipeetä tekevistä jutuista. Voitteko jatkaa seksin harjottamista ilman yhdyntää? Voihan sitä montaa muutakin kivaa juttua tehdä :)
 
Ei ekaa ultraa välttis tehä alakautta, riippuu näkyykö vatsan päältä...tai näin ainakin meillä, käytäntöjä varmaan monia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top