Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla ainoa mikä pumppaa nesteen pihalle on rasittava liikunta, se kertoo varmaan paljon että siskoni on lihonut jokaisessa raskaudessa 30 kg kun ei ole liikkunut, mulle tuli esikoisesta 19 kg, tästä varmaan saman verran..
Mutta, jos en liikkuisi niin tulisi se 30 kg ihan varmasti!
Se johtuu hormoneista, tietty hormoni kerää mulla nestettä jo ihan alkuviikoista lähtien.. Paino kasvaa 300 g-900 g alusta lähtien :/
Vaikka mie spinnaan 30 min päivässä + terveellinen ruoka ja jumppa 30 min, se ei estä nestettä :/
Toisaalta, olen sellainen maitokone, että mua on suositeltu luovuttajaksi ja jos tässä raskaudessa maitoa tulee taas saman verran niin luovutan sitä, ihan vaan siksi koska sitä tulee oikeasti ihan liikaa.. Ja kiva sitä on antaa muille, jotka sitä tarvii.. Äitini luovutti joskus maitoa kun imetti siskoa :)
Kai se "varasto" pitää mut hyvin maidossa, ammmuuuuuuuuu-uuuuu!
 
Mä en ymmärrä mistä turvotus johtuu... Esikoisesta turposin, mutta nyt en! Ei tää voi olla geneettistä tai rakenteellista!
 
Jaahans, no mulla sitten ei vissiin oo istukka pelannu koskaan kunnolla... :confused: Ei vaan. Mutta siis turvotusta ei oo ollu koskaan. Sormukset ennemmin putoilee ku kiristää. Joskus on kireemmistä sukista saattanu hailakka jälki jäädä ja siinä se. Painoa on tullu kaikista n. 11kg ja synnärille siitä on jääny ehkä hikisesti se 3-4 kg. Ilman mitään suurempia diettejä toi loppu on kuitenkin hävinny ihan tässä normiarjessa. Maitoa on tullu reilusti, mutta en oo jaksanu ruveta niitten luovutusjuttujen kanssa pelaamaan :oops: Purkkeja desifioimaan ja kuskaamaan niitä "hinkkejä" sitten sairaalalle, Liikaa taas liikkuvia osia tän mamman aivoille... Eipä se imetys kyllä mitenkään radikaalisti ole mua laihduttanu, mutta varmaan sillä asiaan osuutta on. Normaali terveellinen ruokavalio ja reilusti hyötyliikuntaa ja sit lisäliikuntaa mitä on ehtiny ja jaksanu.
 
Itsekin voisin pikkuisen tänne mieltä purkaa. Henkinen väsymys tällä hetkellä suuri. Esikoinen on niin touhukasta sorttia että on päiviä jolloin tuntuu että ei muuta teekkään kun kailottaa sanaa Ei. Ja sitten tämä kodinhoito. Rakastan siistiä kotia jossa kuitenkin vallitsee hallittu kaaos esikoisen toimesta, mutta lähinnä siis miehen hälläväliä asenne ärsyttää ja hänen jälkiään saakin siivota siinä missä tytönkin. Ja missä kiitos? Mies kun ajattelee että päivät läpeensä istuksin persiilläni ja välillä leikkiä temmellän tytön kanssa, kaikki muut hoituukin sitten itsestään. Ja vain hänellä on oikeus "ottaa vapaata" koska minähän en tee mitään koskaan. Huh, ehkä hän ei joko tajua tai halua tajuta, mistä tietää. Mutta näin raskaana se pieni apu sillon tällöin ei olisi pahitteeksi, niin että itsekin voisin nostaa aika ajoin jalat ylös. Joo aika paha avautuminen miehestä, mut näin tällä kertaa. Onneksi raskaus alkaa olrmaan loppusuoralla ja saa voimansa takaisin, vaikkakaan ei ihan heti synnytyksen jälkeen ;) Kiitos ja kuitti! Voimia meille ihanille naisille! :D
 
Jätäppä joku kerta mies lasten kanssa 2-7 päiväksi yksin lasten kanssa ;)
Mun mies ei ikinä olis noin ymmärtäväinen ellei olis ollut 4 kk hoitovapaalla tyttönsä kanssa, tai jos sillä ei olis yhteishuoltajuutta exänsä kanssa tohon lapseen.
Just äsken kävin vähän tukemassa sitä kun lähtivät hoitoon ja päiväkotiin ---> tytöllä 2 v uhma vaatteiden, syömisen yms, muun kanssa.. Ja se vituttaa eniten kun aamulla tappelee lapsen kanssa ennen töihin menoa, tiedän sen kokemuksesta.
Eli sullekin lisää omaa aikaa hyvä nainen! Ja puhu miehesi kanssa!
 
Oon samaa mieltä edellisen kanssa. Meilläkin mies luuli kotonaolemisen olevan vain helppoa ja kivaa, kunnes itse kokeili sitä.

Kolikon toinen puoli on, että siinä oppii paremmin tuntemaan lapsensa ja miten ihania ovat. Mies on ikionnellinen, että on voinut olla kotona ja minä onnellinen siitä, että tämä myös osaa arvostaa sitä toisen kotonaoloa paremmin.
 
Joo, sanotaan Elisha86 että I feel you. Meillä mies periaatteessa kyllä tietää mitä tää lasten kanssa on, mutta se tuppaa usein unohtumaan. Nykyisin hanakasti ottaa hommiinsa noita isompia mukaan, kun niitä ei tarvi enää niin vahtia ja touhuavat omiaan, mutta tuo pienin onkin sitten aina mun helmoissa jos en sitä puoliväkisin mukaan tuuppaa.

Voi siisti ja järjestelmällinen koti olis ihana. Tavarat olis siellä missä pitäis ja ikkunasta saattais eilisen pesun jälkeen nähdä vielä läpi. Meillä tavarat on vasta sitten oikeesti hukassa jos äitikään ei niitä löydä :grin Mutta toisaalta eihän tää kauan kestä. Ehdin sitten eläkkeellä kääntämään kaikkien kahvikuppien korvat kohti luodetta ja kampaamaan maton hapsut...
 
Meillä alkoi miehen "koulutus", oikein intensiivijakso! On nyt jonkun aikaa lomalla, joten mä teen nyt kaikkea mitä voin, ennen kaikkea liikun :) ja mies mukulan kanssa... Muuten kyllä pärjää lapsen kanssa, touhuaa ja hoitaa, mut noi kotihommatkin kun pitäis joskus hoitaa! En oo tahallani nyt tehnyt kotona muuta kuin ruokaa, kun ärsyttää et saan aina olla se joka korjaa lelut ja kaiken muun lattioilta! Nii ja jos mies vastais ruoastakin niin me syötäis varmaa aina eineksiä, ja se olis liikaa :( toivotaan että mun intensiivijakso tuottaa tulosta ;)
 
Mrs V Kuulostaa hyvältä, toivottavasti onnistut! :) Meilläkin miehellä myöhemmin aikomus pitää isäkuukausi ja silloin onkin hänen vuoro hoitaa muksut ja koti! Sitä odotellessa siis!
 
En tiennyt, että voi itkeä ja nauraa samaan aikaan. Koin tämän eilen illalla hiukan väsyneenä. Olin todella hämilläni! :D
 
Mie koin myös tänään ton itkemisen ja nauramisen ---> lapset olivat riiviöitä, minä väsy, mies väsy = kaaos! Kaikenlisäksi miehen tyttö komentaa niin kovaa muita, että ihan pelästyin itsekin ja sitten oli pakko siinä nauraa, sit itketti ja nauratti.. Se kuulosti hyvältä :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Nyt on taas ollut sellainen jakso että mikään ei oo hyvin. Miehellä oli muksut käymässä alkuviikon ja edellisiltana meille tuli riita telkkarin volumesta. Halusin katsoa niinkin korkealaatuista viihdettä kuin suomen paras leipomo, mutta miehen mielestä sellainen ääni jolla puheesta olisi saanut selvää häiritsi lapsia. Lampsein itkien sänkyyn lukemaan. Aamu ei valjennut kauhean iloisissa tunnelmissa ja mieskin alkoi kiukutella. Oikeasti kyllä mietin että mitenhän sitten kun vauva tulee pystytään olemaan samassa taloudessa ettei miehen mussulellikit vaan harmistu ja häiriinny itkusta tai vauvan vaatimasta ajasta.

Sitten vielä kun muksut oli lähtemässä pois isompi hyppäsi syliin halaamaan mutta potkaisi mua siinä tohinassa vahingossa suoraan mahaan. Mä pelästyin, olin jo valmiiksi surkeana ja raivostuin tytölle sekunnin murto-osissa. Pelästyttiin molemmat ja itku kurkussa pyysin kyllä heti anteeksi. Mutta taas kerran oma reaktio yllätti ja vieläkin on ihan masentunut olo kaikesta.

Muokkaillaas vielä tähän vähän jatkoa. Mua siis ahdistaa toi miehen suhtautuminen ja kasvatustavat, ei ne lapset. Sitä en voi väittää ettenkö ennemmin olisi aloittanut puhtaalta pöydältä - mut kun tuo ukko on nyt valittu niin näillä mennään. Ja vähintään yhtä iso peikko on tää mitä omassa nupissa tapahtuu.

Mies sirkustelee mun mielestä lapsilleen liikaa, mutta kun niillä nyt on tota yhteistä aikaa niin vähän niin oon koittanu hyväksyä sen. Nyt vaan toden teolla mietittyttä miten se yhteinen lapsi tätä kuviota muuttaa. SItä en ainakaan helpolla hyväksy että etälapsien lelliminen on yhteiseltä pois vaan että huomio lasten kesken pitää jakaa tasa-arvoisesti, toki ikäerot huomioiden.

Ja kun en halua että yhteisestä kasvatetaan lellittyä kotityrannia niin jotain pitää miehen tavoissaan muuttaa. Paha tietty puhua kasvatuksesta tässä vaiheessa, voi olla että arjen realiteetit kolahtaa nilkkaan pahemman kerran.

Isohko pelko sekin että musta tulee omaa lasta pakkomielteisesti puolustava ilkeä äitipuoli, joka tekee kaikkien elämästä tasapuolisen ikävää...
 
Muokattu viimeksi:
meillä viime kerralla kun mies jäi täysvastuuseen kodista (kun kuopus syntyi..)-oli kyllä aikamoinen kaaos..:) sattui olemaan hiihtoloma niin kaikki oli kotona kaiken aikaa, pizzaa oli kuulemma vaan syöty, ja hampurilaisia. pyykkiä oli vissiin koneellisen pessyt (varmaan omia vaatteitaan..) astioita ei enää ollut ja jääkaapissa tais olla aika vähän.. oli kyllä erittäin onnellinen kun pääsin kotiin! kuten itsekin- en mä odota enkä haluakaan että se ottaa "mun roolin" jos oon poissa. riittää että pitää lapset perushuollossa (ei nälkä, väsy tai likaisina)- toi siivousasiakin kun on nykyään "ulkoistettu" kun oon töissä. Vaikka kaaoksenhan ne mummut saa aikaan viikkailemalla vaatteita vääriin kaappeihin..(mun näennäisessä mytty-kaaoksessa kuitenkin tiedän missä kaikki on..) mutta siitä pidän suuni, suuri apu siivoojista kuitenkin on:p - lapset on kutenkin sen verran oppineet mun "äänettömistä"manailuista että tietää syyttää niitä mummuja kun jokin on hukassa:oops:..
 
Nipsumuki, noi kasvatusasiat tuntuu meillä olevan 3 kk:n välein pöydällä ;/
Aina sitä keskustellaan miten toimitaan toisen lapsen kanssa näin ja miksei näin.
Vähän on rauhoittunut alkuajoista, mutta huh..
Kyllä se väsyttää olla uusioperheessä!
En kyllä miestä vaihtais mihinkään, enkä lapsia..
Välillä vaan tuntuu että ne keillä on ne omat biologiset perheessä ei voi edes ymmärtää, mitä uusioperheessä tapahtuu.
Keskustelkaa asioista! Meillä päin tahtoo mennä usein riidaksi jomman kumman puolelta se keskustelu, nyt onneksi ollut keskustelua eikä huutamista...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Nipsumuki, voimia kaiken keskelle! Ei varmasti ole helppoa uusioperheillä, en osaa kuvitellakaan. Asioita katsottava niin monelta kantilta ja oltava kaikille tasapuolisesti oikeudenmukainen. Siinä sit vielä yrittää itse tulla ekaa kertaa äidiksi. Mies on jo kokenut ne isäksi tulon mylläkät.
Uskon ja toivon, että sun ja lasten välit kuitenkin lähenee, kun vauvastahan tulee heidän sisko tai veli. Olette samaa perhettä!
 
En voi ku nostaa hattua teille uusioperheen pyörittäjille, siinä varmaan kokee monet ristiriitaiset tunteet ja myrskyt ja pitää yrittää päästä lastenkasvatuksessa yhteisymmärrykseen. Me monet ei varmaan osata kuvitellakkaan mitä se todellisuudessa on ja siihen lisänä ne aika raivostuttavan kuuloset eksät..
 
Kiitos symppauksesta!! :Heartpink

Aika vähäisiä nää meidän perheen ongelmat oikeasti tähän asti on olleet. Mies kuuntelee mun mielipiteitä ja antaa mulle tilaa löytää oma tapani olla lasten kanssa, eksänsä on täyspäinen ja noi muksut kertakaikkisen hyviä tyyppejä. Mutta taas se oma epävarmuus vaan aika-ajoin päätänsä nostaa.

Ja se on totta että jotenkin tää raskaus on jo nyt lähetänyt mua ja miehen muksuja ja jotenkin on helpompi nähdä tää poppoo perheenä, jossa olen oikeasti mukana. Ja samalla ahdistaa se ettei kuitenkaan pysty 100 % päättämään oman perheen asioista.

Mutta eikai kukaan oo väittänytkään että mikään perhe-elämän muoto täysin pelkkää onnea ja auringonpaistetta olisi.
 
Nipsumuki sanoi:
Kiitos symppauksesta!! :Heartpink

Aika vähäisiä nää meidän perheen ongelmat oikeasti tähän asti on olleet. Mies kuuntelee mun mielipiteitä ja antaa mulle tilaa löytää oma tapani olla lasten kanssa, eksänsä on täyspäinen ja noi muksut kertakaikkisen hyviä tyyppejä. Mutta taas se oma epävarmuus vaan aika-ajoin päätänsä nostaa.

Ja se on totta että jotenkin tää raskaus on jo nyt lähetänyt mua ja miehen muksuja ja jotenkin on helpompi nähdä tää poppoo perheenä, jossa olen oikeasti mukana. Ja samalla ahdistaa se ettei kuitenkaan pysty 100 % päättämään oman perheen asioista.

Mutta eikai kukaan oo väittänytkään että mikään perhe-elämän muoto täysin pelkkää onnea ja auringonpaistetta olisi.
Click to expand...

Näin on, on ydinperheilläkin omat ongelmansa, niissä ei vaan pyöri exät ja exien toiveet ympärillä :)
En olisi vielä 5 vuotta sitten ollut valmis tällaiseen, itseasiassa naurattaa, koska olen aina halunnut olla mahdollisimman vähän tekemisissä omien miesystävien exien kanssa :D
Ja nyt olen ollut jopa turhan mukava tolle miehen hyväksikäyttäjä-exälle..:D Ois pitänyt pitää vanha ja lapsellinen linja, no ei sentään ;)
Kunhan jotenkin tullaan toimeen niin hyvä on.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top