Raskaudesta kertominen

[Eleonoora]

Miä soitin melkein itkunaurun sekaisessa paniikissa miehelle töihin, kun tein testin ja tämä raskaus oli täysi ylläri kysyin vaan "ootko tukevasti telineellä, eihän oo kukaan ihan vieressä" ja sitten MIÄ OON RASKAANA mies siis raksalla töissä joten ajattelin varmistaa ettei putoa telineeltä nyt tullut kauhea hinku kertoa kavereille ja omalle äidille mutta vielä oon malttanut.

 

[Nekkuu]

Mä kerroin miehelle eilen. En malttanut enää aamulla pyöriä kämppää ympäri, vaan menin herättelemään häntä. Arvasi kyllä heti mun naamasta ja tärinästä ja siitä että sanoin ”voitko nyt herätä ees hetkeks” Mies halusi heti kertoa kahdelle ystävälle ketkä tienneet yrityksestä. Mä en oikein haluais vielä muille kertoa. Mies taas mielellään toitottais koko maailmalle

 

[Siiru]

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään eikä ole suunniteltu että ihan heti kerrotaan. Saa tosin nähdä, milloin maha tulee esille. Jos pystyy pitkittämään kertomista, niin sitten ekan kolmanneksen jälkeen kerrotaan (tuntuu kauhean pitkältä ajalta). Ois kiva kyllä päästä varhaisultraan senkin vuoksi että saisi tietää onko vauvoja 1 vai 2. Meillä on suvussa kaksosraskauksia ollut ja alkaa jo ikää olla niin kai sekin olisi mahdollista.

En myöskään tiedä miten ihmiset suhtautuvat, kun on jo neljäs lapsi. Vaikka mun mielestä neljä lasta ei nyt niin paljoa ole, täällä missä asutaan on isoja perheitä (useassa perheessä neljä lasta tai enemmän). Mikä teidän mielestä on suurperheen raja?

 

[Reeta]

Huhhuh, perheen juhannusjuhla takana päin En vielä ole halunnut kertoa raskaudesta kuin parille hyvälle ystävälle ja tiesin, että juhannusjuhlassa tulee olemaan hyvin vaikeaa peitellä raskautta. Jotenkin sain väisteltyä kaikki viinitarjoilut yms. kohtuullisen sujuvasti.

Vielä reilu pari viikkoa varhaisultraan ja sen jälkeen aiomme kertoa, mikäli kaikki on hyvin

 

[Eleonoora]

Eilen "jäin kiinni" yhdelle pitkäaikaiselle työkaverille kun tuli huono olo autossa ja meinasin oksentaa kesken lyhyen ajomatkan työkaveri sitä ihmetteli, kun aiemmin en ole voinut pahoin lainkaan ja paljonkin ollaan ajeltu yhdessä. En sitten viittinyt valehdella syytä pahoinvoinnille vaan sanoin että tällainen syy ja hän oli kyllä ihanan iloinen puolestani huolehti jo siitäkin, että pitäisikö väkivallan uhan takia kertoa töissä jo ennen ekan kolmanneksen loppua, mutta en vielä oikein tiedä..

 

[hanna.emilia]

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään eikä ole suunniteltu että ihan heti kerrotaan. Saa tosin nähdä, milloin maha tulee esille. Ennen esikoista mulla on ollut 2 keskenmenoa (joiden välissä 10 v), ja tää on periaatteessa kuudes raskaus. Jos pystyy pitkittämään kertomista, niin sitten ekan kolmanneksen jälkeen kerrotaan (tuntuu kauhean pitkältä ajalta). Ois kiva kyllä päästä varhaisultraan senkin vuoksi että saisi tietää onko vauvoja 1 vai 2. Meillä on suvussa kaksosraskauksia ollut ja alkaa jo ikää olla niin kai sekin olisi mahdollista.

En myöskään tiedä miten ihmiset suhtautuvat, kun on jo neljäs lapsi. Vaikka mun mielestä neljä lasta ei nyt niin paljoa ole, täällä missä asutaan on isoja perheitä (useassa perheessä neljä lasta tai enemmän). Mikä teidän mielestä on suurperheen raja?

Meillä on kans suvussa paljon kaksosia (mm mun sisarukset on kaksoset), nii joka kerta on jännittäny että sattuuko omallekki kohalle. Toisaalta olis kiva jos tulis kaksoset, mutta sitte meillä menis kyllä kaikki uusiksi asumisjärjestelyjä myöten

Mää sanosin, että 5-6 lasta alkaa olla suurperhe. Täällä meilläpäin on tosi paljo perheitä, joissa on 10-20 lasta, joten isotkaan lapsimäärät ei täälläpäin aiheuta ihmetystä

 

[Reeta]

Eilen "jäin kiinni" yhdelle pitkäaikaiselle työkaverille kun tuli huono olo autossa ja meinasin oksentaa kesken lyhyen ajomatkan työkaveri sitä ihmetteli, kun aiemmin en ole voinut pahoin lainkaan ja paljonkin ollaan ajeltu yhdessä. En sitten viittinyt valehdella syytä pahoinvoinnille vaan sanoin että tällainen syy ja hän oli kyllä ihanan iloinen puolestani huolehti jo siitäkin, että pitäisikö väkivallan uhan takia kertoa töissä jo ennen ekan kolmanneksen loppua, mutta en vielä oikein tiedä..

Mulla myös väkivallan uhka töissä hyvin ilmeinen ja se kyllä mietityttää taas... Viimeksi kerroin pomolle vasta nt-ultran jälkeen ja niin varmaan teen nytkin ja yritän vain olla hyvin varovainen. Käytännössä vaihtoehtona on sairasloma, enkä siihen kyllä pysty vielä.

 

[Eleonoora]

Mulla myös väkivallan uhka töissä hyvin ilmeinen ja se kyllä mietityttää taas... Viimeksi kerroin pomolle vasta nt-ultran jälkeen ja niin varmaan teen nytkin ja yritän vain olla hyvin varovainen. Käytännössä vaihtoehtona on sairasloma, enkä siihen kyllä pysty vielä.

Kyllä tää itteäkin mietityttää, etenkin kun nyt uhka on selkeästi enemmän arjessa läsnä kun viime raskaudessa. Silloin kerroin myös vasta joskus nt-ultran jälkeen, en heti edes silloin. Nyt tilanne on erilainen ja eilenkin juomalasit yms lenteli, joten uhka on sillä tavalla suurempi. Täytyy pohtia asiaa, olen ensi viikon jälkeen yhden viikon lomalla mutta seuraavat kaksi lomaviikkoa on sitten vasta elokuussa.

 

[Amorado]

Meillä työterveyslääkäri kehotti kertomaan esimiehelle raskaudesta mahdollisimman pian juurikin myös väkivallan uhan vuoksi. Saadaan sitten katsottua työtehtävät turvallisiksi Työnantajan vastuulla kartoittaa työpaikan riskit raskauden aikana ja väkivallan uhka on tietty yksi niistä.

 

[Eleonoora]

Meillä työterveyslääkäri kehotti kertomaan esimiehelle raskaudesta mahdollisimman pian juurikin myös väkivallan uhan vuoksi. Saadaan sitten katsottua työtehtävät turvallisiksi Työnantajan vastuulla kartoittaa työpaikan riskit raskauden aikana ja väkivallan uhka on tietty yksi niistä.

Meillä ei työtehtäviä voi oikeastaan muuttaa, kun kaikki tekee samaa työtä. Viime raskaudessa toki työkaverit piti huolenaan etten ole tilanteissa joissa väkivaltaa voisi tulla. Mutta ainahan se voi tulla yllättäen eikä kaikkia tilanteita välttämättä osaa tai pysty ennakoimaan.

 

[Reeta]

Meillä ei työtehtäviä voi oikeastaan muuttaa, kun kaikki tekee samaa työtä. Viime raskaudessa toki työkaverit piti huolenaan etten ole tilanteissa joissa väkivaltaa voisi tulla. Mutta ainahan se voi tulla yllättäen eikä kaikkia tilanteita välttämättä osaa tai pysty ennakoimaan.

Mulla ihan tämä sama tilanne. Toki väkivaltaisia tilanteita pystytään välttelemään eikä raskaana olevia laiteta ilmeisen uhkaaviin tilanteisiin, mutta kaikkea ei tietenkään voi ehkäistä.

 

[Eleonoora]

Mulla ihan tämä sama tilanne. Toki väkivaltaisia tilanteita pystytään välttelemään eikä raskaana olevia laiteta ilmeisen uhkaaviin tilanteisiin, mutta kaikkea ei tietenkään voi ehkäistä.

Jep. En tosiaan tiedä onko sitten muuta vaihtoehtoa kuin se sairasloma mutta mielellään en sellaista haluaisi kyllä ottaa. Toki jos tilanne menisi jotenkin erittäin pahaksi, niin täytyisi ehkä enemmän miettiä sitten. Nyt yleensä pystyy vähän väistämään. Työkavereille se toki voisi olla ihmetys jos yhtäkkiä alkaisin väistelemään ilman kertomista kun yleensä en niin tee

 

[Miitu]

Mietin jo syksyä ja pomolle kertomista koska kyseessä on määräaikainen työsopimus vuoden loppuun. Pomo on hyvin nihkeä sairasteluista, oikeasti päivän tai parinkin saikuista saa kuulla ja vaikka oikeus sairastella onkin, itselleni se lisää tosi paljon ylimääräistä stressiä enkä sellaista kaipaa. Myös ne viikon pätkät sairauslomaa ilmoitella jatkuvasti työnantajalle on todella rasittavaa.

Siinä missä voisin loppuvuoden olla sairauslomalla, mietin kuitenkin että puhuisinko pomon kanssa jos suostuisi päättämään työsuhteen ajoissa yhteistuumin, eli tekisin töitä sen mitä pystyn alkusyksystä mutta hän voisi alkaa rauhassa etsiä uutta tilalleni. Tässä me molemmat "voitettaisiin", ja ehkä joskus tulevaisuudessa olisi vielä mahdollisuuksia palatakin hänen alaisekseen. (Pienet piirit täällä) Tiedän aiemmista raskauksista että minusta ei ole fyysisesti raskaaseen työhön enää lähemmäs puolta väliä välttämättä ollenkaan. Todella hankala miettiä mitä tehdä ja raha nyt ei ole ainut asia tässä mikä ratkaisee.

 

[Miitu]

Väkivallan uhka työssä kuulostaa todella hurjalta, etenkin raskaana. Millaista työtä teette Eleonoora ja Reeta? Ei ole pakko tarkemmin kertoa mutta ihan mielenkiinnosta kyselen. Onko mahdollisuuksia siirtyä sitten erilaiseen työnkuvaan esimerkiksi?

 

[Nekkuu]

Mietin jo syksyä ja pomolle kertomista koska kyseessä on määräaikainen työsopimus vuoden loppuun. Pomo on hyvin nihkeä sairasteluista, oikeasti päivän tai parinkin saikuista saa kuulla ja vaikka oikeus sairastella onkin, itselleni se lisää tosi paljon ylimääräistä stressiä enkä sellaista kaipaa. Myös ne viikon pätkät sairauslomaa ilmoitella jatkuvasti työnantajalle on todella rasittavaa.

Siinä missä voisin loppuvuoden olla sairauslomalla, mietin kuitenkin että puhuisinko pomon kanssa jos suostuisi päättämään työsuhteen ajoissa yhteistuumin, eli tekisin töitä sen mitä pystyn alkusyksystä mutta hän voisi alkaa rauhassa etsiä uutta tilalleni. Tässä me molemmat "voitettaisiin", ja ehkä joskus tulevaisuudessa olisi vielä mahdollisuuksia palatakin hänen alaisekseen. (Pienet piirit täällä) Tiedän aiemmista raskauksista että minusta ei ole fyysisesti raskaaseen työhön enää lähemmäs puolta väliä välttämättä ollenkaan. Todella hankala miettiä mitä tehdä ja raha nyt ei ole ainut asia tässä mikä ratkaisee.

”Kiva kuulla” että muillakin on pomoja jotka suhtautuu nihkeästi sairasteluihin. Siksi aina kipeenä kauhea syyllisyys, ja pitää jo viestiä tai puhelua suunnitellessa oikein extra tsempata itseään

 

[hanna.emilia]

Mietin jo syksyä ja pomolle kertomista koska kyseessä on määräaikainen työsopimus vuoden loppuun. Pomo on hyvin nihkeä sairasteluista, oikeasti päivän tai parinkin saikuista saa kuulla ja vaikka oikeus sairastella onkin, itselleni se lisää tosi paljon ylimääräistä stressiä enkä sellaista kaipaa. Myös ne viikon pätkät sairauslomaa ilmoitella jatkuvasti työnantajalle on todella rasittavaa.

Siinä missä voisin loppuvuoden olla sairauslomalla, mietin kuitenkin että puhuisinko pomon kanssa jos suostuisi päättämään työsuhteen ajoissa yhteistuumin, eli tekisin töitä sen mitä pystyn alkusyksystä mutta hän voisi alkaa rauhassa etsiä uutta tilalleni. Tässä me molemmat "voitettaisiin", ja ehkä joskus tulevaisuudessa olisi vielä mahdollisuuksia palatakin hänen alaisekseen. (Pienet piirit täällä) Tiedän aiemmista raskauksista että minusta ei ole fyysisesti raskaaseen työhön enää lähemmäs puolta väliä välttämättä ollenkaan. Todella hankala miettiä mitä tehdä ja raha nyt ei ole ainut asia tässä mikä ratkaisee.

Ai että tämmöset pomot on rasittavia! Mulla edellinen oli just samanlainen. Onneks vaihtu pomo edellisen raskauden aikana, niin ei tarvinnu hänen kanssa alkaa säätämään mun yli kolmen kuukauden saikun kanssa uus oli tän suhteen paljo parempi!

No, nyt meillä sitte vaihtu pomo taas, että saapa nähä mimmonen tämä on. Yhen saikun oon jo pitäny ja ainaki sillon suhtautu tosi hyvin ja jopa meni omalla ilmotuksella! Vaikka meillä on siis aina ollut se käytössä, nii aina aiemmin on pitäny työterveydestä hankkia saikkulappu jokaikisestä flunssasta.

Ja fiilaan kans tuota fyysistä työtä ja siihen kykenemättömyyttä. Oon jo täysin asennoitunu siihen, että jossain rv20-22 vaiheilla joudun kans jäämään loppuajaksi saikulle. Niin jouduin kahen ekanki raskauden kanssa.

 

[Miitu]

Otan osaa Nekkuu ja hanna.emilia että teillä myös kokemusta tuollaisesta pomosta. Se syyllisyyden tunne on aivan jäätävä. Vaikka meilläkin pieniä lapsia kotona, että taudit on aika vakio lapsiperheessä ja itsekin työskentelen siis parhaillaan vakassa, eli tautikuorma on itsestään jo työn puolesta valtava! Koitappa siinä sitten pysyä terveenä.

 

[Eleonoora]

Väkivallan uhka työssä kuulostaa todella hurjalta, etenkin raskaana. Millaista työtä teette Eleonoora ja Reeta? Ei ole pakko tarkemmin kertoa mutta ihan mielenkiinnosta kyselen. Onko mahdollisuuksia siirtyä sitten erilaiseen työnkuvaan esimerkiksi?

Työskentelen lastensuojelulaitoksessa, päihdenuorten kanssa. Meillä ei ole mahdollisuuksia siirtyä erilaiseen työnkuvaan, koska kaikki tekee samaa työtä

 

[Miitu]

Oi teet tärkeää työtä.
Mutta ymmärrettävästi hankala tilanne jossa riskinä nuo väkivaltatilanteet.

 

[Eleonoora]

Oi teet tärkeää työtä.
Mutta ymmärrettävästi hankala tilanne jossa riskinä nuo väkivaltatilanteet.

Kiitos onhan tämä joo. Tosiaan edellisen raskauden aikana ei ollut samanlaisia riskitekijöitä kuin nyt. Mutta täytyy nyt seurailla tilannetta ja pohtia, koska on oikea aika kertoa töissä.