Raskaudesta kertominen

8+2 menossa. Me ollaan kerrottu vasta kahdelle kaverille. Toiselle ei oltais edes kerrottu vielä, mutta kun sattu kutsumaan dinnerille illanistujaisin, niin joutui sanomaan että tullaan toki, jos ette pahastu siitä että en juo :hungry: Varmaan perheenjäsenille kerrotaan sitten ultran jälkeen, kun on jotain konkreettista näyttöä. Eka lapsenlapsi minun puolelle, joten kynnys kertoa on suuri. :cool:
 
8+2 menossa. Me ollaan kerrottu vasta kahdelle kaverille. Toiselle ei oltais edes kerrottu vielä, mutta kun sattu kutsumaan dinnerille illanistujaisin, niin joutui sanomaan että tullaan toki, jos ette pahastu siitä että en juo :hungry: Varmaan perheenjäsenille kerrotaan sitten ultran jälkeen, kun on jotain konkreettista näyttöä. Eka lapsenlapsi minun puolelle, joten kynnys kertoa on suuri. :cool:

Ihailen, että jaksat olla kertomatta. Meillä on huomenna jo kolmas varhaisultra (ensimmäinen julkisella). Jos ultrassa edelleen kaikki hyvin kerromme perheenjäsenille viikonloppuna :happy: (Torstaina alkaa 9. viikko). Kaikille muille kerromme vappuna tai viimeistään toukokuun puolessa välissä kun päästään ohi ensimmäisestä kolmanneksesta.
 
Juttelin pitkästä aikaa hyvän kaverin kanssa puhelimessa ja ajattelin kertoa raskaudesta, mutta en sitten lopulta uskaltanutkaan :rolleyes: Mitenhän tämä kertominen on niin vaikeaa.
 
Me kerrottiin molempien vanhemmille nyt :grinKummankin puolen ensimmäinen lapsenlapsi ja uutinen otettiin ilolla vastaan. Tosin jännitettiin kertomista kuin oltaisiin teinejä kertomassa ekasta seurustelusuhteesta :rolleyes:

Nyt sitten odotellaan ainakin pari viikkoa ennen kuin kerrotaan taas muille. Sain ajan NIPT -kokeeseen viikon päähän niin ehkä sen tulosten saannin jälkeen uskalletaan kertoa, jos kaikki edelleen silloin hyvin. Tosin esimiehelle aion kertoa maanantaina kun eihän työnteosta tulee entiseen verrattuna enää juuri mitään koska väsymys ja pahoinvointi.
 
Mieheltä oli esimies töissä kysellyt, että mites kotiasiat, joko on vaimo pieniinpäin tms. (mentiin siis pari kuukautta sitten naimisiin, se on aika tehokkaasti käynnistänyt varsinkin miehen työpaikalla nämä utelut, myös talkooapua on tarjottu :laughing002).

Mä en nyt ookaan kertonut enää kenellekään uudelle. Ollaan ajateltu, että ei sitä nyt huudella tarvitse, mutta ei salaillakaan, jos noin muuten tulee puheeksi. Kävin yhden kaverin kanssa lenkillä ja, vaikka mulla koko ajan vähän kihelmöi kertoa, niin ei se keskustelu vaan mennyt siihen suuntaan. :grin Toki en tiedä, mitä sekoilin, kun kaveri kyseli, että mites mun tupakkalakko sujuu, niin meikä sönkötti siihen, että hyvin sujuu, mutta antaas kattoo, että onko kesäkeleillä vaikeampaa. No voihan se olla, mutta ei oikein auta. :hilarious:
 
Nyt tietää esimieskin. Kannatti kertoa, sain luvan pitää ylimääräisiä taukoja ja ottaa saldovapaata jos vähänkään tuntuu siltä. Kuulemma ei tarvitse edes häneltä kysyä - senkun vaan suljen koneen jos tuntuu että ei jaksa. On kyllä hyvä olo, että on noin reilu esimies :happy: Vielä kun näyttää syksyn lähestyessä ettei minua aleta syrjimään missään projekteissa, niin olen erittäin kiitollinen (tosin jos tätä haluan pitää yrittää mahdollisimman vähän pitää noita ekstravapaita).
 
Mäki kerroin pomolle asiasta, koska nyt osuu useampi viikko putkeen että on joka viikko joku käynti (verikoetta, ultraa, sokerirasitustestiä, neuvolaa) ni pomon helpompi ymmärtää mun poissaoloja kun tietää todellisen syyn. Sanoki arvostavansa, että kerroin jo nyt hänelle vaikkei mun virallisesti ois tarvinu kertoo vielä pitkään aikaan. Mun työ on tosi fyysistä ja käsittelen paljon painavia tavaroita, ni pomo kyselikin jo, että mitä luulen, jaksanko tehä tota työtä syksyyn asti vai sovelletaanko. Eli ihanan huomaavainen esimies kun jo nyt tuollaista mietti.
 
En oo kertonut itse vielä kellekään, mut mies on kahdelle meidän ystäväpariskunnalle ja yhdelle omalle kaverilleen. :shifty:
 
Me kerrottiin molempien vanhemmille nyt :grinKummankin puolen ensimmäinen lapsenlapsi ja uutinen otettiin ilolla vastaan. Tosin jännitettiin kertomista kuin oltaisiin teinejä kertomassa ekasta seurustelusuhteesta :rolleyes:

Nyt sitten odotellaan ainakin pari viikkoa ennen kuin kerrotaan taas muille. Sain ajan NIPT -kokeeseen viikon päähän niin ehkä sen tulosten saannin jälkeen uskalletaan kertoa, jos kaikki edelleen silloin hyvin. Tosin esimiehelle aion kertoa maanantaina kun eihän työnteosta tulee entiseen verrattuna enää juuri mitään koska väsymys ja pahoinvointi.

Menetkö NIPT-verikokeeseen yksityiselle vai saitko lähetteen neuvolan kautta? Me mietittiin yksityiselle menoa, mutta maksaa 800 €. Meillä saa lähetteen neuvolasta vain jos on 40 v. tai yli tai on aiemmin todettu kromosomipoikkeama raskaudessa. Täytin juuri 39 v. joten pienestä jäi kiinni :sour:
 
Menetkö NIPT-verikokeeseen yksityiselle vai saitko lähetteen neuvolan kautta? Me mietittiin yksityiselle menoa, mutta maksaa 800 €. Meillä saa lähetteen neuvolasta vain jos on 40 v. tai yli tai on aiemmin todettu kromosomipoikkeama raskaudessa. Täytin juuri 39 v. joten pienestä jäi kiinni :sour:

Menemme yksityiselle. Hedelmättömyyshoitoihin on mennyt rahaa reilusti viisinumeroinen luku vuosien varrella, joten tuo vajaa tonni mielenrauhasta ei ole liikaa nyt kun viimeinkin onnistuimme :grin

Ikää on 34 joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Kuitenkaan en oikein uskalla luottaa tähän koska 6 vuoteen emme onnistuneet hedelmöittymään kertaakaan (huolimatta hoidoista).
 
Jo aika alussa kerrottiin vanhemmille ja lähimmille sisaruksille. Kerroin myös esimiehelle melkein heti koska näytti siltä että poissaoloja tulee ja tiesin että varmasti suhtautuu ymmärtäväisesti jos tietää. Ja niinhän noita poissaoloja onki tullu.

Oon ihan varma että työkaverit epäilee jotain. Oon ollu töissäkin huonovointisena ja ne on kyselly mun voinnin perään. Periaatteessa en vastustais vaikka ne tietäis, mutta jo nyt tuntuu että ne jotka tietää ahistelee koko ajan koska ne myös tietää millanen matka tässä raskautumisessa on ollu takana.
 
Hieman taustatietoja alkuun - asun Australissa paikallisen poikaystäväni kanssa emmekä ole päässeet käymään Suomessa hieman reiluun kolmeen vuoteen. Odotan esikoistani rv10+1 ja alkushokin jälkeen alan päästä sinuiksi raskauteni kanssa. Ongelmani on että stressaan kaikesta mahdollisesta ja nyt unettomiksi yöni tekee ajatus että pian meidän täytyy kertoa uutiset vanhemmilleni. Tämä tulee olemaan heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja ensimmäinen vauva koko sukuun pitkään aikaan. Tiedän että he tulevat olemaan onnellisia uutiset kuullessaan, mutta en voi olla tuntematta pistoa sydämessäni aina kun tajuan että välimatkan vuoksi he tulevat missaamaan koko raskauteni, synnytyksen ja luultavasti vähintään ensimmäisen puoli vuotta vauvan elämästä. (Ja missaamisella tietysti tarkoitan paikan päällä oloa, luojan kiitos videopuhelut ym on olemassa.) Tilanteemme takia jomman kumman suku tulisi jokatapauksessa missaamaan kaiken edellä mainitun, mutta koska poikaystäväni vanhemmilla täällä on jo ennestään kaksi lastenlasta ja he pääsevät seuraamaan läheltä heidän kasvuaan en voi kuin ajatella että eikö olisi minun vanhempieni vuoro. Kielen ja töiden saatavuuden kannalta olemme kuitenkin päättäneet asettua tänne ja emme voi loputtomiin lykätä perheen perustamistakaan.

Jokatapauksessa kammoan päivää jolloin uutiset on maapallon toiselle puolen kerrottava ja ajattelin josko täällä olisi ketään samaisessa tilanteessa olleita/olevia - kuinka kertoa kaukana asuville vanhemmille raskaudesta? Tiedän että kasvotusten videopuhelun aikana se ei tule onnistumaan, joten muita kikkakolmosia otetaan mielellään vastaan.
 
Hieman taustatietoja alkuun - asun Australissa paikallisen poikaystäväni kanssa emmekä ole päässeet käymään Suomessa hieman reiluun kolmeen vuoteen. Odotan esikoistani rv10+1 ja alkushokin jälkeen alan päästä sinuiksi raskauteni kanssa. Ongelmani on että stressaan kaikesta mahdollisesta ja nyt unettomiksi yöni tekee ajatus että pian meidän täytyy kertoa uutiset vanhemmilleni. Tämä tulee olemaan heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja ensimmäinen vauva koko sukuun pitkään aikaan. Tiedän että he tulevat olemaan onnellisia uutiset kuullessaan, mutta en voi olla tuntematta pistoa sydämessäni aina kun tajuan että välimatkan vuoksi he tulevat missaamaan koko raskauteni, synnytyksen ja luultavasti vähintään ensimmäisen puoli vuotta vauvan elämästä. (Ja missaamisella tietysti tarkoitan paikan päällä oloa, luojan kiitos videopuhelut ym on olemassa.) Tilanteemme takia jomman kumman suku tulisi jokatapauksessa missaamaan kaiken edellä mainitun, mutta koska poikaystäväni vanhemmilla täällä on jo ennestään kaksi lastenlasta ja he pääsevät seuraamaan läheltä heidän kasvuaan en voi kuin ajatella että eikö olisi minun vanhempieni vuoro. Kielen ja töiden saatavuuden kannalta olemme kuitenkin päättäneet asettua tänne ja emme voi loputtomiin lykätä perheen perustamistakaan.

Jokatapauksessa kammoan päivää jolloin uutiset on maapallon toiselle puolen kerrottava ja ajattelin josko täällä olisi ketään samaisessa tilanteessa olleita/olevia - kuinka kertoa kaukana asuville vanhemmille raskaudesta? Tiedän että kasvotusten videopuhelun aikana se ei tule onnistumaan, joten muita kikkakolmosia otetaan mielellään vastaan.

Onpas hankala tilanne, mutta luulisi vanhempiesi olevan joka tapauksessa iloisia puolestanne. Minulla ei sinänsä ole kokemusta noin pitkästä välimatkasta, mutta koronan takia omat vanhempani eivät halua että heillä käy vieraita. Eli heille kerroin videopuhelulla ja se meni kyllä oikein hyvin. Olemme toki toiveikkaita että kun vauva syntyy pääsemme viimeistään jouluna näkemään myös minun vanhempiani. Ja ehkä myös kesäaikaan kunhan vanhempani ovat saaneet toiset rokotukset.
 
Ei kerrota ennen nt-ultraa. Kyseessä siis mahdollisesti kaksoset ja meillä kolme lasta ennestään. En jaksa vielä kuunnella päivittelyä. Isovanhemmat on jo iällä. Miehen puolelta nämä olisivat isovanhemmille 8. ja 9. lapsenlapsi ja mun äidille 9. ja 10. Olen isäni ainoa lapsi, joten hänelle neljäs ja viides.
 
Kerroin äidille, siskolle ja viidelle kaverille viikoilla 5-8. Mies kertoi samoihin aikoihin kolmelle kaverilleen ja äidilleen aikoo kertoa äitienpäivänä. Yleisesti mietin julkistavani asian vasta rakenneultran jälkeen, eli kahdeksan viikon päästä.
 
Mitenkähän tämä kertominen onkaan niin vaikeaa? Tänään ihan tarkoituksella kävin siskon kanssa kahvilla sillä ajatuksella, että nyt kerron. Sisko kertoi minulle omasta raskaudestaan heti plussatestin tehtyään. Siskolle olen myös kertonut raskautumisen vaikeudesta niin miten tämä nyt on näin vaikeaa...? En saanut kuitenkaan kerrottua. Millä tavalla te olette asiasta kertoneet teidän läheisille? Mua jännittää myös kertoa eräälle ystäväpariskunnalle. He ovat toivoneet lasta vielä pidempään kun me puolison kanssa ja ovat ottaneet raskaasti tuttujen raskausuutiset.. Onko vinkkejä?

Eilen myös sanoin puolisolle että entäs jos kerrotaan molempien vanhemmille vasta sittenku minityyppi on syntynyt :D
 
Mitenkähän tämä kertominen onkaan niin vaikeaa? Tänään ihan tarkoituksella kävin siskon kanssa kahvilla sillä ajatuksella, että nyt kerron. Sisko kertoi minulle omasta raskaudestaan heti plussatestin tehtyään. Siskolle olen myös kertonut raskautumisen vaikeudesta niin miten tämä nyt on näin vaikeaa...? En saanut kuitenkaan kerrottua. Millä tavalla te olette asiasta kertoneet teidän läheisille? Mua jännittää myös kertoa eräälle ystäväpariskunnalle. He ovat toivoneet lasta vielä pidempään kun me puolison kanssa ja ovat ottaneet raskaasti tuttujen raskausuutiset.. Onko vinkkejä?

Eilen myös sanoin puolisolle että entäs jos kerrotaan molempien vanhemmille vasta sittenku minityyppi on syntynyt :D

Jos tuntuu vaikealta kertoa kasvotusten, niin kirjoita kirje. Se kuulostaa omaan korvaani jotenkin erityiseltä tavalta kertoa tänä nopean viestinnän aikana. Ystäväpariskunnalle kertoisin myös joko kirjeellä tai jotenkin muuten viestimuodossa, että saavat ottaa uutisen vastaan yksityisesti ja koota itsensä. On ihanaa, että kannat huolta toisista, mutta muista, että muiden negatiivisia tunteita voi ottaa huomioon vain tiettyyn pisteeseen asti. Et voi mitenkään säästää heitä täysin mielipahalta.

Siskosi saattaa olla vaikea ymmärtää, miksi kertominen oli hankalaa, ja hän saattaa pelätä, ettei olekaan tärkeä sinulle. Kirjeessä voisit hyvin avata sitäkin puolta.
 
Mä oon kertonut ihan kuvalla raskaustestistä ja myöhemmin varhaisultrakuvalla (txt). Mutta toki vaan sisaruksille ja 2 parhaalle ystävälle mutta sinun tilanne toki on hieman eri.
Esikoiselle kerrotaan kun 12vkoa on täynnä ja jän saa kertoa anopille :hilarious: oma äitini arvasi itse kun lopetin tupakoinnin
 
Mitenkähän tämä kertominen onkaan niin vaikeaa? Tänään ihan tarkoituksella kävin siskon kanssa kahvilla sillä ajatuksella, että nyt kerron. Sisko kertoi minulle omasta raskaudestaan heti plussatestin tehtyään. Siskolle olen myös kertonut raskautumisen vaikeudesta niin miten tämä nyt on näin vaikeaa...? En saanut kuitenkaan kerrottua. Millä tavalla te olette asiasta kertoneet teidän läheisille? Mua jännittää myös kertoa eräälle ystäväpariskunnalle. He ovat toivoneet lasta vielä pidempään kun me puolison kanssa ja ovat ottaneet raskaasti tuttujen raskausuutiset.. Onko vinkkejä?

Eilen myös sanoin puolisolle että entäs jos kerrotaan molempien vanhemmille vasta sittenku minityyppi on syntynyt :D


Me ollaan oikeastaan kerrottu kaikille, joita ollaan henk. koht. nähty nyt korona-aikaan. Muille ollaan kerrottu videopuhelulla, viesteillä ym. Jännitin vanhemmille ja työpaikalla kertomista. Nyt kun näille tahoille on uutiset kerrottu en malttaisi olla kertomatta kaikille. Vappuna kerrotaan muille kuin läheisille ystäville ja muulle lähisuvulle. NIPT-tulokset tulevat ensi viikolla jolloin päästään viimein kertomaan kaikille muillekin
 
Mun siskolle ja parhaalle ystävälle kerroin heti raskaudesta, muut saa odottaa. Kerron nt ultran jälkeen muillekkin ja töihin, koska ei tätä vatsaa voi enää kauaa peitellä :happy7 Mun siskolle lähetin kuvan testin tuloksesta heti kun sen olin tehnyt, samoin ystävälle. Olin karanteenissa kun aloin epäillä raskautta, joten siskoni minulle raskaustestin toikin, niin ei ollut vaikea kertoa.

Muille sit ultrakuvalla varmaan kerrotaan, kunhan sinne saakka päästään..
 
Takaisin
Top