Raskaudesta kertominen

[Dreamer21]

Mua vähän ärsytti, kun anoppi sattui juuri samana päivänä urkkimaan eri asioita, kun saatiin tietää plussasta. "Kostoksi" ajattelin että kerron vasta sitten kuin muillekin (vappua ja äitienpäivää ollaan nyt mietitty). Mutta jos torstain varhaisultrassa näkyy jotain niin ehkä me kerrotaan vanhemmille, sisaruksille ja lähimmille ystäville jo pääsiäisenä. Ensimmäinen lapsenlapsi kummankin vanhemmille ja kummankin suvun ensimmäinen lapsi yli 20 vuoteen eli on kovasti odotettu uutinen varmasti

Nyt kun vielä keksittäisiin miten kerrotaan. Ainakin minun vanhemmille kertominen tulee olemaan puhelimessa, kun asuvat toisella puolella Suomea eikä nyt korona-aikana tavata heitä.

Parhaimmalle kaverille lähetän varmaan tiedon heti torstaina niin saa pähkäillä hetken onko aprillipila vai ei

 

[Dreamer21]

Sen sijaan töissä en millään haluaisi raskaudesta kertoa, sillä tiedän, että tulee äärimmäisen huonoon hetkeen ja minun varaani on laskettu todella paljon ensi syksyn-kevään suuresta projektista, ja itse asiassa jätettiin uusi henkilö rekryämättä sen vuoksi, että pomoni halusi antaa vetovastuun ja ylennyksen juuri minulle (ja tästä nyt joutuu jo tällä hetkellä vähän kärsimään muu tiimi, kun ei saatukaan lisävahvistusta)

Mutta mun taustalla en todellakaan osannut toivoa, että raskautuminen onnistuisi, joten en voinut/halunnut kieltäytyä ylennyksestä, koska aivan hyvin olisi voinut käydä niin, että en koskaan olisi raskaaksi tullut.

On nää vaikeita :banghead:

Tietenkään et kieltäydy työmahdollisuuksista raskauden vuoksi!

Me olemme esimiehen kanssa sopineet, että hän ylentää minut senioriksi tänä vuonna, kunhan selviän minulle asetetuista tavoitteista. Yksi näistä on maksullinen koulutus, joka loppuu kk ennen kuin olisin jäämässä äitiysvapaalle. Muut tavoitteet saan varmaan valmiiksi jo kesällä, kunhan skarpppaan. Yritän nyt saada kirjallisena todisteen, että tosiaan tuon koulutuksen jälkeen saan sen tittelin, vaikka sitten jäänkin pois.

Aion perustella tämän jotenkin siten, että organisaatio kuitenkin muuttuu siinä vuoden aikana ja motivaatio palata tehtäviin olisi korkeammalla, jos saan sen ylennyksen.

On tämä, kun 6 vuoden yrityksen jälkeenkin nyt sitten onnistuessaan alkaa pähkäilemään mitä tapahtuu työuralle. Tähän mennessä eteneminen on ollut oikein mukavaa ja palkkakin on noussut ihan mukavasti eikä sen suhteen harmita vuoden tauko. Mutta palatessani olen sitten jo yli 35v., niin tyssääkö se kehitys sitten siihen? Tänään oli myös ensimmäinen kerta kun juttelin ulkomaisen kollegan kanssa, joka lupasi että mennään lasilliselle juhlimaan heti kun saadaan taas matkustella - ensimmäistä kertaa ajattelin, että 1. jos raskauden aikana niin mähän olen ihan valmis nukkumaan töiden jälkeen enkä jaksa mitään after workeja ja 2. lapsen saannin jälkeen tällaiset ex tempore-työreissut ympäri Eurooppaa vaativat vähän enemmän järjestelyä.

 

[Turri]

Tietenkään et kieltäydy työmahdollisuuksista raskauden vuoksi!

Me olemme esimiehen kanssa sopineet, että hän ylentää minut senioriksi tänä vuonna, kunhan selviän minulle asetetuista tavoitteista. Yksi näistä on maksullinen koulutus, joka loppuu kk ennen kuin olisin jäämässä äitiysvapaalle. Muut tavoitteet saan varmaan valmiiksi jo kesällä, kunhan skarpppaan. Yritän nyt saada kirjallisena todisteen, että tosiaan tuon koulutuksen jälkeen saan sen tittelin, vaikka sitten jäänkin pois.

Aion perustella tämän jotenkin siten, että organisaatio kuitenkin muuttuu siinä vuoden aikana ja motivaatio palata tehtäviin olisi korkeammalla, jos saan sen ylennyksen.

On tämä, kun 6 vuoden yrityksen jälkeenkin nyt sitten onnistuessaan alkaa pähkäilemään mitä tapahtuu työuralle. Tähän mennessä eteneminen on ollut oikein mukavaa ja palkkakin on noussut ihan mukavasti eikä sen suhteen harmita vuoden tauko. Mutta palatessani olen sitten jo yli 35v., niin tyssääkö se kehitys sitten siihen? Tänään oli myös ensimmäinen kerta kun juttelin ulkomaisen kollegan kanssa, joka lupasi että mennään lasilliselle juhlimaan heti kun saadaan taas matkustella - ensimmäistä kertaa ajattelin, että 1. jos raskauden aikana niin mähän olen ihan valmis nukkumaan töiden jälkeen enkä jaksa mitään after workeja ja 2. lapsen saannin jälkeen tällaiset ex tempore-työreissut ympäri Eurooppaa vaativat vähän enemmän järjestelyä.

Joo, hyvin samanlaisia mietteitä täällä, ja oon tosiaan ajatellu hyvin itsekkäästi näitä työjuttuja tähän asti, ja tarttunut kaikkiin tilaisuuksiin. Ja aika moni tärkeä etappi työuralla olisi jäänyt saavuttamatta, jos aina olis ajatellut ettei viitsi lähteä niihin mukaan, kun JOS olisikin sitten raskaana.

Mutta tosiaan, on tää silti ärsyttävää, kun joutuu stressaamaan siitä, mitä tosiaan omalle uralle käy + miten pahasti esimies ja lähikollegat reagoi uutiseen :banghead:

 

[Maiconii]

Muistakaa, että töitä ehtii tehdä koko loppuelämän ihan vanhuuteen saakka

 

[Turri]

Muistakaa, että töitä ehtii tehdä koko loppuelämän ihan vanhuuteen saakka

Niinhän se menee, enkä itse asiassa edes olisi varmaan kovin uraorienroitunut ihminen ilman lapsettomuusvuosia. Kuitenkin se oma perhe ja yhteinen aika ollut aina päällimmäisenä haaveena, mutta kun sitä perhettä ei alkanutkaan kuulumaan niin sitten sitä keskittyikin työntekoon ihan täysillä.

Eniten siis oon huolissani siitä, miten raskauteni vaikeuttaa kaikkien muiden asemaa töissä ja kun tiedän, että siellä on varmasti kuviteltu, etten koskaan halua/saa lapsia... Ja pelottaa kertoa, kun oma esimies aika suorasanainen ja tiedän, että sieltä tulee kakkaa niskaan.

Täytyis vaan osata jättää työpaikka omaan arvoonsa ja nauttia raskaudesta

 

[Maiconii]

Niinhän se menee, enkä itse asiassa edes olisi varmaan kovin uraorienroitunut ihminen ilman lapsettomuusvuosia. Kuitenkin se oma perhe ja yhteinen aika ollut aina päällimmäisenä haaveena, mutta kun sitä perhettä ei alkanutkaan kuulumaan niin sitten sitä keskittyikin työntekoon ihan täysillä.

Eniten siis oon huolissani siitä, miten raskauteni vaikeuttaa kaikkien muiden asemaa töissä ja kun tiedän, että siellä on varmasti kuviteltu, etten koskaan halua/saa lapsia... Ja pelottaa kertoa, kun oma esimies aika suorasanainen ja tiedän, että sieltä tulee kakkaa niskaan.

Täytyis vaan osata jättää työpaikka omaan arvoonsa ja nauttia raskaudesta

Ymmärrän :) Tsemppiä tilanteeseen !
Onneksi esimiehen ei tarvi ihan heti tietää

 

[mannapuuro]

Ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan tämän uutisen paljastaminen Nyt ollaan kerrottu lapsille ja isovanhemmille..... ihan kivasti meni, iloisia olivat. Eihän tätä tilaa pysty salaamaan kun tänäänkin oksentanut jo 5 kertaa ja pahoinvointia 24/7 Oon ihan poissa pelistä...

 

[nataliaa]

Kertonut lähes kaikille ystävilleni samantien taustasta johtuen, tarvitsen heitä myös jos tulisi taas keskenmeno. Lapselleni kerron vasta 14-15 vkolla aikaisintaan, en aiemmin. Töissä niin myöhään kuin mahdollista, ehkä puolenvälin jälkeen koska kollegoita näkee vain tietokoneen ruudulta.

 

[Niittynen]

Sen sijaan töissä en millään haluaisi raskaudesta kertoa, sillä tiedän, että tulee äärimmäisen huonoon hetkeen ja minun varaani on laskettu todella paljon ensi syksyn-kevään suuresta projektista, ja itse asiassa jätettiin uusi henkilö rekryämättä sen vuoksi, että pomoni halusi antaa vetovastuun ja ylennyksen juuri minulle (ja tästä nyt joutuu jo tällä hetkellä vähän kärsimään muu tiimi, kun ei saatukaan lisävahvistusta)

Mutta mun taustalla en todellakaan osannut toivoa, että raskautuminen onnistuisi, joten en voinut/halunnut kieltäytyä ylennyksestä, koska aivan hyvin olisi voinut käydä niin, että en koskaan olisi raskaaksi tullut.

On nää vaikeita :banghead:

Hei Turri, et anna raskauden vaikuttaa mitenkään työuraan. Minä voin kirjoitella sitten 'suljetulla osastolla' enemmän omasta tilanteesta. Minulla siis tilanne, että määräaikaisia eri syistä määräaikaisuuksien perään. Palautin graduni, ja sen jälkeen syntyi 12 päivän päästä esikoinen v. 2013 (ja kuopus v.2016), ja vaikka olin 6 vuotta osa-aikaisena firmassa, ja jäin sinä aikana toisellekin äitiyslomalle, en saanut sieltä etenemismahdollisuuksia/niitä ei omalla alallani auennut.

Sitten perhevapaiden jälkeen kunnolla töiden hakuun ja ensin n. vuoden määräaikainen, kahden vuoden määräaikainen ja nyt ensimmäistä kertaa vuosiin potentiaalinen määräaikainen. (kaikki eri työpaikkoja ja kaikissa 6 kk koeaika - tietysti..)

Nyt Olen siis aloittanut määräaikaisessa oman alan työssä hyvällä tittelillä tietenkin juuri 3 kk sitten, ja yritystä meillä tästä kolmannesta jo pidempään alla. Noh, minulle on jo suullisesti hoettu sitä vanhaa, että "teet työt hyvin, katsotaan sitten vuoden päästä, ehkä haluammekin vakinaistaa sinut", MUTTA olen tosiaan töissä vielä hlöstöyrityksen kautta > joten pelkään, että sitten kun joudun kertomaan raskaudestani, menee siinä samalla viemäristä haaveet saada _vihdoin_ oman alan työpaikka.

 

[Gemma]

Kyllä raskaus valitettavasti vaikuttaa nimenomaan määräaikaisen työuraan. Sain upean työpaikan ja tulin heti raskaaksi. Äitiyslomani aikana paikkani tuli vakihakuun - sitä silloin määräaikaisena tehnyt sai sen. Sain samasta paikasta määräaikaisen kun palasin töihin (eli olin kuitenkin ollut hyvä työntekijä), nyt tiedän valmiiksi, että kun vakipaikka tulee hakuun raskauden/äitiysloman aikana, menee paikka taas jollekin muulle. Todennäköisesti lapsettomalle naiselle, jolla nämä kuviot ovat vasta edessä, kun minulla olisi takana päin...

 

[LareS]

Esikoisesta kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen pikkuhiljaa milloin kenellekkin. Nyt varmaan jos ekassa ultrassa kaikki ok niin tulee jo kerrottua, helpompaa kun ei tarvitse salailla.

Miehelle kertominen oli tällä kertaa jotenkin muka tosi vaikeeta, en saanu asiaa millään kakistettua ulos ja pari päivää keräsin rohkeutta

 

[Sudensylin]

Miehelle kerroin tietenkin heti. Kolme lähintä ystävää sai tietää seuraavaksi ja olihan sitä sitten pakko vielä äidillekin kertoa. Muilta yritän pitää suuni supussa, kunnes on varmempaa. Mies ei oo kertonu kellekään, vaikka sanoin, että saa hänkin ystävälleen kertoa, jos tuntuu, että haluaa vaikka jonkun muun kanssa keskustella. Eipä tuo taida vielä oikein ymmärtääkään tilanteen todellisuutta.

 

[Dreamer21]

Me ollaan näkemässä appivanhempia tänään. Mies haluaisi kertoa mutta minä en vielä. Toki ymmärrän, kun miehellä ei ole sellaisia läheisiä ystäviä, joille voisi kertoa, ja haluaisi kertoa jollekin. Anoppi on vaan pahimmasta päästä asioiden nuuskija enkä ole vielä itse valmis kertomaan hänelle (ja siis oikeasti hän tutkii meilläkin kaikki paikat vieraillessaan esim. yöpöytien laatikot, enkä halua kertoa hänelle vielä). Aion varautua päivälliselle omalla piilopullolla alkoholitonta punaviiniä, niin ei herätä juomattomuus kysymyksiä

 

[Raskaana ekaa kertaa]

Itse olen kertonut aika monelle ja mielestäni vähän liian aikaisin (rv 8 alkamassa). Tänäänkin, kun iäkäs mummoni soitti... Päädyin kertomaan. Hän on odottanut pitkään uutista, olisi ollut vaikea olla kertomatta, kun hän suoraan kysyi... Kauhulla käynyt mielessä, että jos meneekin kesken... Että miten kertoa kaikille niille ihmisille

 

[Mustekurki]

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään (vk 7 menossa), koska raskaus ei ole vielä tuntunut kovin todelta edes meille itsellemme. Koronan takia ei ole nähnyt edes ystäviä, ja perheitämmekin tavallista harvemmin, joten kerrotaan sitten muutamien viikkojen päästä kun läheisiä taas nähdään.

Pelottaakos muita, että raskaus meneekin kesken tai että vauvassa on jotain vikana ja siksi jännittää kertoa?

 

[Dreamer21]

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään (vk 7 menossa), koska raskaus ei ole vielä tuntunut kovin todelta edes meille itsellemme. Koronan takia ei ole nähnyt edes ystäviä, ja perheitämmekin tavallista harvemmin, joten kerrotaan sitten muutamien viikkojen päästä kun läheisiä taas nähdään.

Pelottaakos muita, että raskaus meneekin kesken tai että vauvassa on jotain vikana ja siksi jännittää kertoa?

Sama täällä - asiaa on vielä vaikea käsittää itse. Menemme tänään katsomaan josko syke näkyisi ja jos näkyy niin ehkä sitä sitten alkaa uskomaan itse. Parin viikon päästä voisi sitten kertoa.

Jos menisi kesken niin olisi kyllä sen verran rankkaa että pitäisi varmaan kertoa useammalle kuin mitä ollaan nyt kerrottu.

 

[nataliaa]

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään (vk 7 menossa), koska raskaus ei ole vielä tuntunut kovin todelta edes meille itsellemme. Koronan takia ei ole nähnyt edes ystäviä, ja perheitämmekin tavallista harvemmin, joten kerrotaan sitten muutamien viikkojen päästä kun läheisiä taas nähdään.

Pelottaakos muita, että raskaus meneekin kesken tai että vauvassa on jotain vikana ja siksi jännittää kertoa?

No mulla on mennyt kaksi kesken viime vuonna, molemmat keskeytyneitä keskenmenoja ja molemmat meni kesken sen jälkeen kun ekassa varhaisultrassa oli todettu kaiken olevan hyvin. Eka kkm oli kauhea shokki, toisesta menin vielä syvemmälle enkä ole vieläkään kummastakaan yli. Sitten kävi vielä kaikkea muuta. Mutta, en ikimaailmassa olisi selvinnyt niistä ilman perheen ja ystävien tukea. En IKINÄ olisi jaksanut jollen olisi voinut purkaa asioita muille. On raskasta kertoa ett meni kesken ja tietenkin toivoo että kaikki menisi hyvin mutta minulle on ollut tärkeää pystyä puhumaan. Tästä syystä kaikki ystäväni kyllä tietävät raskaudesta, ainakin ne joiden kanssa siis olen ollut yhteydessä. Tarvitsen heitä niin hyvinä ja heikkoina hetkinä.

 

[Sudensylin]

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään (vk 7 menossa), koska raskaus ei ole vielä tuntunut kovin todelta edes meille itsellemme. Koronan takia ei ole nähnyt edes ystäviä, ja perheitämmekin tavallista harvemmin, joten kerrotaan sitten muutamien viikkojen päästä kun läheisiä taas nähdään.

Pelottaakos muita, että raskaus meneekin kesken tai että vauvassa on jotain vikana ja siksi jännittää kertoa?

Mulla oli aluksi ajatus, että en halua kertoa kenellekään ennen ekaa ultraa just sen takia, jos meneekin kesken. Avoin, kun olen, niin enhän mä sitten hiljaa pystynyt olemaan, joten muutama läheinen ystävä ja äiti tietää. Varmasti koen tärkeäksi voida sitten heille puhua myös, jos sattuu jotain ikävää...

 

[Dreamer21]

Me käytiin tänään toisessa varhaisultrassa ja nyt näkyi syke ja alkiolle saatiin mitta 6,6 mm, joka vastaa viikkoja ❤ Ajattelin tänään taas kertoa yhdelle ystävälle, joka on tiennyt meidän hoidoista. Vanhemmille kerromme varmaan parin viikon päästä.

 

[mkukka]

Me kerrottiin alkuraskauden ultran jälkeen molempien vanhemmille ja sisaruksille puolisoineen. Oireet on melko vähäiset mutta pääsiäisenä oltiin reissussa, niin en jaksanut peitellä oireita ja kivempi ku saivat tietää jos jotain olisi sattunut.
Muille kerrotaan sitten 12 viikon/seuraavan ultran jälkeen. :)