Mulla on sellainen pöhkö olo etten haluais kertoa kenellekään. Toivon ettei tää olo enteile mitään pahaa, mutta itse ehkä miellän sen tällä hetkellä sellaiseksi etten jaksais alkaa selittelemään kaikille, että ”Hääääh vieläkö te yhden hankitte, mitää??”. Kun jostain syystä koen, että tätä olis varmaan tiedossa, vaikka kyse onkin vasta kolmannesta lapsesta. Toisaalta en myöskään jaksais niitä lässyn lää onnitteluja ja kyselyjä ym. En mä tiedä mikä mua vaivaa, mutta ei kyllä jostain syystä nappaa kertoa yhtään aiemmin ekaa ultraa tms.
Mulla on ihan sama, tosin tämä on nut neljäs ja tosiaan nuorimpaankin tulee seitsemän vuoden ikäero. Mutta niin tiedän jo suurimman osan reaktion ”vielä yks?! What?”
Enkä jaksais selitellä meidän perheen ratkaisuja kenellekään. Joten olen vähän miettinyt että annanko vaan asian näkyä ajallaan, että sitten viimeistään rv 20 alkaa olla aika selvä homma kaikille. (Kunhan sinne asti päästään)
Tosin mulla yleensä alkaa oksentelu ja aivan järjetön pahoinvointi jota jatkuu aika pitkään. Ja sitä voi olla vähän vaikea salata.