yama
Jostain jotain jo tietävä
Tuossa eilen vielä kirjoittelin, että eiköhän odotella kertomisessa sinne nt-ultraan asti, mutta tulipa sitten kuitenkin kerrottua, kun juuri vauvan saanut todella hyvä ystäväni soitti ja pyysivät kummiksi. :’) He asuvat 800km päässä ja nimiäiset ovat ennen nt-ultraa... Pohdin, että ehkä parempi vain kertoa - jos vaikka täytyisi varoitella pahoinvoinnin vaikutuksesta matkustuskykyyn... :D Ehkä on kuitenkin ihan hyvä, että mahdollisesta keskenmenostakin sitten on vähän pakkokin kertoa myös jollekin ystävälle.
kihlat aikoinaan paljastin kuvalla, jota piti oikeasti vähän katsoa että hoksasi. Musta tuntuu että sen jälkeen äiti on katsonut aina tarkemmin mun kuvia että onko piiloviestejä. Ei nimittäin silloin huomannut ennenkuin sisko laittoi että katsoppa vähän tarkemmin 




kun kuulemma "pitää mua silmällä" . Jonkun kivan lahjan tai hömpötyspaidan (big sis) ajattelin hänelle hommata että tuntisi itsensä niin spessuksi kuin onkin
ideoita otetaan vastaan!!!
Toivon ettei tää olo enteile mitään pahaa, mutta itse ehkä miellän sen tällä hetkellä sellaiseksi etten jaksais alkaa selittelemään kaikille, että ”Hääääh vieläkö te yhden hankitte, mitää??”. Kun jostain syystä koen, että tätä olis varmaan tiedossa, vaikka kyse onkin vasta kolmannesta lapsesta. Toisaalta en myöskään jaksais niitä lässyn lää onnitteluja ja kyselyjä ym. En mä tiedä mikä mua vaivaa, mutta ei kyllä jostain syystä nappaa kertoa yhtään aiemmin ekaa ultraa tms.
)