Raskaudesta kertominen

Serpentiini sanoi:
Totta, moni asiaa muuttuu neljännen kanssa.. Isoin sijoitus on usein auto, kun paikat ei enää riitä. :D

Muistan, kuinka hassua oli ostaa tila-auto, kun henkilöauto jäi pieneksi.. Ja nyt olisi jäämässä tila-autokin pieneksi, jos kaikki menee hyvin. :D

Tervetuloa suurperheellisiin. :)
Click to expand...

Juuri tää auton osto ja harppaus tuntemattomaan! Olo on kuin ekaa odottaisi, vaikka neljäs siis meillekin tulossa. Mies toki aivan innoissaan kun pääsee auto kaupoille. Mun pitäis mennä autokouluun ajaan C1 kortti jotta saan sitten ajaa uutta autoa :D
 
Meille tää on siis neljäs ja kerroin heti plussa päivänä lapsille ja tuleville isovanhemmille sekä omalle mummolleni. Kaikki muut otti asian hyvin paitsi oma äitini joka töksöytti "miten siinä niin kävi?!?"

Suutuin enkä ole puhunut asiasta hälle enään mitään, eikä ole kysynytkään mitään nyt 4vkon aikana. Mahtava nainen :sad001

Ja muille oon sit kertonut kun siltä tuntuu, en odota mitään hehkutuksia ja niihin kettuiluihin uskontoon kääntymisestä yms aion tokaista että tämä lapsi on ihan yhtä toivottu ja rakastettu kuin kolme muutakin.

Jos tämä nyt huonosti päättyy niin sitten siitä kerrotaan kaikille jotka tietää, elämä kun ei aina mene niin kuin suunnittelee. Nyt vain päätin että nautin, en pelkää.
 
Must tuntuu et mun ja miehen perheet on ollut/tulee olemaan ennemminkin järkyttyneitä/hämmentyneitä kuin onnellisia [emoji28]
Iskä toivoo et palaan viel eksän kaa yhteen luultavasti ja kaikkien muiden mielestä on liian aikaista... [emoji28]mut yritän olla tästä stressaamatta ja nauttia kaikesta :Heartred
 
Positiivisen testin tehtyäni kerroin heti miehelle. Silloin olin 7:llä viikolla. Seuraavina päivinä kerrottiin myös molempien vanhemmille ja siskoille. Muulle maailmalle varmaankin sitten ekan ultran jälkeen, jos jaksetaan pitää suut supussa sinne saakka. Työkavereille kertomista mietin vielä, jos ei oireet anna ilmi tai tule puhetta syksyn työkuvioista, voi heidänkin tiedottamisensa odottaa.:angelic:
 
Perheen teinit, kun kuulivat, että äiti on raskaana, niin suhtautuivat laimeahkosti. Toinen sanoi, että "ai, kiva ja toinen "aijaa, ei kiinnosta". Ei ihme, että oli vauvakuume, kun nuo teinit on aina tuommoisia! :thefinger Hermot menisi, jos ei naurattaisi. Keskustelua varmaan syntyy, kun ovat sulatelleet asiaa aikansa.
 
Me on kerrottu muutamille työkavereille ja parille mun läheisimmälle ystävälle. Perheille haluaisin kertoa vast pääsiäisenä. Ehkä suklaamunien avulla :woot: :woot: Helpotti paljon kun sain töissä kerrottua... :) toisaalta tuntuu tyhmältä puhua asiasta kun ei oo ees ultrassa käyty viel. Mut toivotaan et kaikki menee hyvin.
 
Miulla on nyt sen verran huono olo ollu ainakii viikon että oon alkanu miettiä jos tästä kertois perheille jo ennen 12 vk ultraa. Nyt 7+0, miun vanhemmat on tulossa kylään kolmen viikon päästä ja jos miun vointi on sillon vielä tällanen niinku epäilen olevan (edellisissä raskauksissa yökötys kestäny synnytykseen asti) niin ei tätä salailla. Dopplerilla siihen mennessä sydänäänet kuuluu jos on kuuluakseen, eli toki on tieto jos elämää on. Kuitenkin mietityttää kertoa ennen ultraa, en haluis kertoo ennen kun on varma että kaikki kunnossa muutenkin. Vaikeita nämä kertomiset...

Ja vinkkejä kertomiseen kaipaan! Kellää?? Miten kertoa?
 
Tänään olin pitkästä aikaa kaverin kanssa ulkona syömässä. Melkein 5 tuntia hurahti siinä kun sai vihdoin höpöttää ilman lasten kaitsemista siinä samalla. Ihan alkoi kurkkua kuivaa. Tuli samalla hälle kerrottua odotuksesta kun hän alkoi kaikenlaista kyselemään. En osannut valehdellakaan. Olisi tuntunut niin tyhmältä, vaikka olinkin miettinyt kertovani asiasta vasta ekan ultran jälkeen.
 
Meillä mun oli pakko heti siskoille laittaa viestiä. Tietävät, että toiveissa on, mutta melkeenpä jp heitetty kirves kaivoon. Ja tänään yhdelle läheisimmälle ystävälle oli pakko kertoa, pakko saada puhua ❤ töissä tein testin, niin siellä kaks työkaveria tietää. Odottelen jo, että uskaltaa kertoa tuleville isovanhemmille
 
Mä meen ensviikon jälkeen ultraan niin aattelin sitten tehdä ultra kuvasta kortin ja kertoa sen avulla vanhemmille ja parille kaverille :)

Jotenkin tuntuu et en osais vain olla sillain "hei arvatkaa mitä, oon raskaana" :D

Korttiin joku kiva raskaus runo ja la aika ja sit tuo ultra kuva. Kiva muisto sit niillekkin siitä :)
 
Harmittaa kun anoppi taitaa arvata. Mies möläytti sille neuvolasta, kaks päivää sen jälkeen kun oli esikoisen 10kk neuvola. Sen jälkeen on kyselty ja puhuttu kaikille muille syntyvistä vauvoista....
 
Mulla oli tänään eka neuvola (rv 10+4) ja sain uuden ultrakuvan matkaan. Äiti tuli kahvilla käymään ja siinä sitten sanoin että ollaan kissalle hankkimassa uutta kaveria ja että haluaako nähdä kuvan.. noh äiti meni ihan hämilleen kun näytinkin ultrakuvaa :D sanoi odottaneensa kuvaa kissanpennusta :P iloinen yllätys oli :) äitillä ollu mummo-kuume jo monta vuotta :D
 
Taitaa olla vähän pakko kertoa töissä, että on raskaana. Teen aika fyysistä työtä, niin en ole useampaan viikkoon tehnyt töitä ollenkaan. Yrittäjäpohjalla ei ole onneksi tarvinnut sairaslomaa hakea. Nyt on vaan niin, että kaikki ihmettelee mikä hirveä tauti tai sairaus minulla on, kun se on estänyt useita viikkoja työnteon ja estää edelleen. Alkaa käydä noloksi keksiä tekosyitä.
 
Kerroin tänään työporukalle raskaudesta. Olivat tosi iloisia puolestani :) Ainoa mikä vähän kaihertaa on keskenmenemisriski, kun vasta 9. viikolla ollaan, mutta ultrassa oli syke ainakin 7+4, joten toivon riskin olevan siksi pienempi.
 
Tehtiin testi ulkomaanreissulla, joten saatiin makustella asiaa miehen kanssa ja kun kotiuduttiin niin nyt tietää kyllä jo tosi moni. En tajua miten niin moni teistä voi olla kertomatta tai ettei se näy ja muut jo arvaa kun niin moni voi pahoin? Nyt kun oon hoitovapaalla, ei tule sitä ongelmaa että töissä arvattais mutta ekasta kaikki mun työkaverit ja pomot näki sen heti kun olin niin huonovointinen ja hiljainen ja sit jo saikutinki.
Tää olo vaikuttaa mulla tosi paljon sosiaaliseen agendaan kun oon vaan hautautuneena kotiin kun muuten liikutaan paljon ja nähdään tosi paljon kavereita. Nyt ei vaan pysty liikkumaan kun oksennus jo lentää. Työpaikka taitaakin olla ainoa mihin en oo vielä kertonu etten palaakaan syksyllä vaan jään uudelle äitiyslomalle.
 
Meillä on tietää nyt miehen pomo ja mun hyvä mammakaveri. Ja sitten anoppi todennäköisesti arvaa, mutta ei olla kerrottu. Mies haluaa kertoa ens kuussa Esikoisen 1v synttäreillä...
 
Myö kerrottiin heti perheelle kun oltiin tehty testi. Samoin esikoisen kohdalla. Muille ei olla vielä kerrottu,kerrotaan np-ultran jälkeen. Perheelle haluttiin sanoa koska on niin iloinen juttu,jos jotain tapahtuu, niin se on elämää ja sen ymmärtäisi kyllä perhekin.
 
Mun on ollut pakko kertoa töissä pikkuhiljaa... Pomoille jouduin sanomaan jo pari viikkoa sitten työvuorosuunnittelun takia ja nyt oon jotunut sitten pahoinvoinnin takia kertomaan aika monelle työkaverillekin. Toisaalta harmittaa, kun olisin halunnut käydä ultrassa ensin, mutta minkäs teet.
Lisäksi mun parhaat ystävät tietävät, samoin kun miehen veli perheineen.
 
Mie olin esikoista oottaessa just oikeeseen aikaan kesälomalla (muistelisin rv 6-10), voin siis huonosti ja pysyttelin enimmäkseen kotona koko sen neljä viikkoa :hilarious: mut eipä tarvinnu heti kertoo töissä, töihin palatessa olo oli jo siedettävä ja sain vielä pari viikkoa salattua ultraan asti. Toista oottaessa olin hoivovapaalla ja nyt kolmannen kanssa sama. Ei pysyis kyllä salassa työkavereilta jos töissä olisin, tai joutuis keksii jonkun uuden sairauden jonka selittäis vaivaavan :grin

Saa nähä missä vaiheessa tällä kertaa töissä ilmoitan tästä raskaudesta. Oon palaamassa kesäkuussa töihin, 3kk ennen seuraavaa äitiyslomaa. En haluis kenenkään tietävän ennen kun ekat työvuorot on sovittu ja paluu varma (alunperin ilmotettu että elokuussa palaan mutta suullisesti sovittu nyt aikaisempi) ettei pystytä millään tekosyyllä jättämään minua kotiin siihen elokuuhun.
 
Mun työkaverit tietää, kun jäin työlomalle 3 vkoa sitten ja oli tosi maanis-depressiivinen lähtö hormonivyöryssä; ne kysyi jo huolissaan, että mikä on. Pakkohan se oli sanoa, että ylireagointi johtui tästä.

Vanhemmat ja sisarukset sekä tärkeimmät ystävät, jotka on elänyt tämän lapsettomuustaipaleen meidän kanssa, olivat meidän mielestä oikeutettuja tähän iloon. Ja koska mun pahoinvointi on ollut kovaa, niin on ollut helpompi olla heidänkin kanssaan.

Uusi työnantaja ei vielä tiedä. Odotetaan nt-ultra. Sit kerrotaan tai jos täällä joku rokkoepidemia puhkeaa sitä ennen, niin silloin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top