Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ruusa#
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miten olette ottaneet asian puheeksi? Oletteko vain täräyttäneet, että meille tulee vauva!?

Olen miettinyt pääni puhki, miten otan asian puheeksi ja mitä sitten sanon. Minun pitäisi kertoa viidelle ihmiselle ja asia jännittää valtavasti. Arvon vielä puhelun, tekstiviestin ja kasvotusten kertomisen välillä. Miten voikin tehdä tällaisesta asiasta itselleen näin suuren ongelman. :nailbiting:
 
Me ei olla vielä kerrottu ku parille ystävälle. Edes perheen muut lapset ei tiedä :grin:p
Mietitään miehen kans juuri jotain ikimuistoista tapaa kertoa, aateltiin jopa videoida.... Kaks lasta osaa jo lukea, joten ehkäpä jokin kakku jossa kuva vauvasta ja jokin teksti että saatte pikku siskon tai veljen :cool:

Joka tapauksessa aateltiin nt-ultran jälkeen paljastaa... ja sen jälkeen pitää kyllä muillekkin kertoa mikäli ei halua että lapsilta saa kaikki kuulla ...
 
Me ollaan kerrottu jo vähän kaikille ja hommahan meni ihan väärinpäin, kun kerrottiin tuossa 8 viikon kieppeillä lapsille. Oli vähän pakko kun ne oli raukat niin ihmeissään kun äiti vaan makaa raatona sohvalla ja kuulivat miten kävin oksentamassa jne. No, nyt sitten tietää isomman kaikki luokkakaverit ja pienemmän eskariopekin onnitteli tänään :joyful: Molempien vanhemmille on kerrottu, muutamille ystäville ja osalle sisaruksista, nyt vielä kerätään rohkeutta (ja odotellaan vähän) ennen kuin kerrotaan miehen siskolle joka on lapsettomuushoidoissa ollut jo pari vuotta. En keksi mitään hyvää tapaa kertoa...
Pääsääntöisesti oon ajatellut että jos nyt jotain tapahtuisi niin olisin niin rikki että parempi vaan että läheiset tietäis, rankempi musta ois joko yrittää olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut tai kertoa alusta asti raskaudesta vasta km jälkeen. Ja tuskin tarttis ympäriinsä soitella, eiköhän viidakkorumpu sitten toimisi. Työpaikalla en sen sijaan kerro ennenkuin on selvemmillä vesillä. Tosin saa nähdä miten pitkään pystyy kaksosmahaa peittelemään :grin
 
1b6ce62b3a4d571886f3a2570da37d29


Laitettiin kuva esikoisesta tää päällä mun isälle ja miehen vanhemmille. Muille ollaan kerrottu muuten jos siltä on tuntunut :)


Onpas kiva paita. :) Meidän piti kans ekaksi tilata meidän esikoiselle jossa ois lukenut isosisko, mutta en löytänyt sellaista kivaa paitaa netistä. :(
 
Haluaisin itse jo kertoa perheelleni, mutta en tiedä miten siitä kertoisi ja ilmeisesti jostain syystä jännitän reaktiota. Olisin varmaan aika pettynyt jos omat vanhemmat eivät olisi yhtä innoissaan kuin minä. Mies on kertonut jo omalle perheelleen ja siellä uutiset otettiin ilolla vastaan.
 
Meillä on pian muutto isompaan ja vieläpä omakotitaloon. Toivon että tulisi luonnollisesti porukoitten kanssa esim. puheeksi että mitä muihin makkareihin tulee.. voisi sitten paljastaa että no vauvanhuone tietty. Jotenkin ajatus päin näköä asian täräyttämisestä ahdistaa mua, vaikka reaktio on varmasti ihan positiivinen.
 
Tänään oli puhetta omien vanhempieni ja tädin kanssa mun töihin paluusta ja toisesta lapsesta ja kukaan ei kyllä osaa odottaa, että meille tulee toinen lapsi. Tätikin vaan puhui, että niiden lapsilla on hyvä ikäero n.3 vuotta ja sanoi, että meidänkin kannattaa lapset tehdä samaisella ikäerolla. Jos nyt siis kaikki menee hyvin, niin esikoiselle ja toiselle lapselle tulee ikäeroa 1v 9kk. :) Ja äitinikin sanoi, että hyvä, kun palaan töihin kesäkuussa (vaikka en oikeesti palaa) että pääsen kotoa pois ja mies saa hoitaa tyttöä enemmän, kun tyttö on kovasti kiinni minussa. Joten nyt kyllä jännittää entistä enemmän kertoa tästä raskaudesta omille vanhemmille.
 
Me ollaan läheisille kerrottu, koska jos jokin menee taas pieleen, on sitten helpompi asiasta puhua. Mielestäni vaikeneminen on pahinta. Sekä hyvien että huonojen elämän tapahtumien jakaminen läheisten ihmisten kanssa tekee tästä elämästä sisältörikasta. Yhtälailla toivon, että minulle kerrotaan asioita. Äideille kylläkin sanottiin, että vasta ensimmäisen nt ultran jälkeen saavat puhua suvulle... Ovat jo niin kärsimättömiä :happy: Todennäköisesti pomo saa kuulla viimeisenä. Ellei maha ala pullahtaa yhtäkkiä esiin...

Oes 11+2
 
Muakin se suoraan kertominen pelotti! Etenkin siis omille vanhemmille. En edes tiedä miksi...
Siksi lähetinkin ultrassa otetun kuvan tekstarilla niin saivat itse arvata:rolleyes: Turhaan jännitin kyllä kun äitini oli arvannut raskauden jo varmaan ennen kuin olin ees raskaana:hilarious:
 
Mää oottelen kertomista toisaalta malttamattomana, mutta toisaalta tekis mieli lykätä monta viikkoa vielä. Aiotaan kertoa helmikuun puolivälissä, kun viikkoja on kasassa ainakin 12 :cat:
 
Haluaisin itse jo kertoa perheelleni, mutta en tiedä miten siitä kertoisi ja ilmeisesti jostain syystä jännitän reaktiota. Olisin varmaan aika pettynyt jos omat vanhemmat eivät olisi yhtä innoissaan kuin minä. Mies on kertonut jo omalle perheelleen ja siellä uutiset otettiin ilolla vastaan.

Jännitän aivan samalla tavalla. Kerro miehesi kanssa yhdessä, pyytäkää ne vaikka kahville! :)
 
Jännitän aivan samalla tavalla. Kerro miehesi kanssa yhdessä, pyytäkää ne vaikka kahville! :)
Niin ajattelinkin alunperin tehdä, mutta sitten jänistin ja ilmoitin whatsapilla :D aika surkeeta toimintaa yli kolmekymppiseltä... :D
 
Me ollaan kerrottu muutamille läheisille ystäville, ja parille sisaruksellemme, jotka on sattuneet meillä nyt alkuvuoden aikana käymään, ettei ole heidän tarvinnut ihmetellä, miksi emäntä vaan makaa sohvalla... :) On aika ristiriitainen olo kertomisesta monen keskenmenon jälkeen - aika lailla kaikille ympärillä oleville jo kerrottiin kolmannesta km:sta viime kesänä, kun olin niin rikki siitä, ja se meni 12 viikolle asti ennen kuin selvisi. Tukea siis on kyllä saatavilla ja kerrottaisiin nytkin, jos kävisi huonosti. Toisaalta kesällä oli ikävä kertoa vasta keskenmenon jälkeen, kun mieluummin jakaisi iloiset uutiset ensin, mutta toisaalta oon miettinyt sitäkin, että haluaisin muiden ihmisten voivan iloita tästä raskaudesta kuitenkin täysin. En kestä muilta sellaista varautuneisuutta, että jos jotain menee taas pieleen, kun itsekin jännitän niin kovin. Toisaalta oon kuitenkin tosi onnellinen raskaudesta, niin toivon, että muutkin voisi olla ja ennemminkin vaan onnitella eikä jännittää mun puolesta. Joten ollaan päädytty toistaiseksi odottamaan vielä nt-ultraan asti vanhemmille kertomisen kanssa, jos vihdoin saatais sitten kertoa iloisin mielin uutiset. Nyt mennään 10+2.
 
Me ollaan myymässä meidän nykyistä kotia ja toivon mukaan saatais hyvä tarjous tässä lähipäivinä. Jos siis hyvin käy, niin kutsutaan keskiviikkona kahville mun vanhemmat ja kerrotaan vauva-uutiset, jos vaan ultrassa kaikki on hyvin. Meillä on siis keskiviikkona ultra. :) Jos asunto ei mene kaupaksi heti, niin täytyy kutsua jollain toisella verukkeella vanhemmat kylään. Ja haluan kertoa uutiset kasvotusten ja myös niin, että mieshenikin on paikalla. :)
 
Mä haluisin niin jo päästä kertomaan! Oon kertonu yhdelle ystävälle ja siskolle. Muille kerrotaan vasta np-ultran jälkeen tai jos saadaan sydänäänet kuuluviin ennen sitä doplerilla :) koska asutaan täällä kaukana tilataan ainakin mun vanhemmille se Mauri Kunnaksen isovanhempien kirja ja käsketään avaamaan paketti vasta Skypessä, ei varmaan mee kovin kauaa että tajuavat :D
 
Summer mekin asuttiin esikoisen aikaa kaukana miehen vanhemmista ja nt ultra oli hiukan ennen äitienpäivää. Lähetettiin miehen äidille (myös isälle) kortti sekä muumi isovanhempien muistelmat kirja, joka taitaa olla vastaava kuin tuo Mauri kunnaksen, mutta vaan muumi. :)
 
Takaisin
Top