Raskaudesta kertominen

Ite soitin samantien mun miehelle töihin ku olin plussan tehny ja olihaa se tosi innoissaa ja sen jälkee soitin mun kaksoissiskolle :) joululahjaks askarreltii mun vanhemmille sellanen kiva lahja missä kerrottii et elokuussa tulee vauva, joukuaattona myös miehen vanhemmat sai tietää ja muutamat muut sukulaiset :) ja eileen sit sai kaikki muutki tietää ku ei olis enää kauaa pysyny salassa kuaha pömpöttää jo sen verran ja näkyy aika selväst ku oon hoikka :) ja on niin helpottunu olo ku kaik tietää eikä tarvi salailla ihanaa :Heartred
 
Mä olin saanut vihiä raskaudestani kun testailin uteliaisuutta ovulaatiotikkua loppukiertosta ja se muutti väriä jo 3pv ennen testin tekoa. Menimme mieheni kanssa yhdessä apteekkiin ostamaan raskaustestit ja seuraavana aamuna heräsin itsestään ennen kelloa testiä tekemään kun toinen vielä nukkui. Sit sai mies herätyksen mitä ei varmaan unohda kun positiivinen raskaustesti kädessä menin hänen kainaloon käpertymään :shy:
 
Me tehtiin miehen kanssa testi yhdessä. Oikeastaan se oli mies joka kertoi raskaudesta minulle koska testi oli sillä hetkellä hänen kädessään kun plussa tuli. Olin itse kyllä jo aika varma raskaudesta jo ennen testiä, miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen :D
 
Mulla on aina tullut menkat melkein kellon tarkkuudella ja nyt oli joulukuussa 1vrk myöhässä, pyysin miestä hakemaan apteekista 2 testiä :rolleyes: Hänellä alkoi jännittää vasta kun näki testissä samana iltana 2 viivaa ja varmuudeksi seuraavana aamuna uusiksi :grin
 
Mulla taas mies oli ominpäin ostanut 2 testiä ja kysyin, että miksi ihmeessä 2 :grin no tuolla se tosiaan toinen testi on edelleen laatikossa..
 
Mä kerroin miehelle raskaudesta 2 päivää ennen jouluaattoa. Olin itse tiennyt jo pari päivää kun malttamattomana testasin niin aikaisin.. mies harmitteli kun ei ollut varaa ostaa mulle kovin kummoista lahjaa koska meidän auto oli just korjattu.. mä vedet silmissä sanoin että olen jo parhaan joululahjan saanut, olen raskaana :Heartred Kylläpä hän nauroi onnellisesti.. ikinä ei ole oin reagoinut mutta tää lapsi onkin pitkän yrittämisen ja monen menetyksennjälkeinen tulos.
 
Meillä testit jännitetään miehen kanssa yhdessä. Tai itselle se testaaminenkin oli niin vaikeaa, että pitkitin sitä monta päivää, vaikka jo arvasin tuloksen. Ja toki siitä miehellekin jo ehdin puhua, että arvelin olevani taas raskaana. Matka tähän asti menetyksineen ja suruineenkin on ollut yhteinen, samoin tämä onni uudesta mahdollisuudesta.

Tänään nt-ultran jälkeen kerrottiin esikolle, joka on reilu 3,5-vuotias. Hän on kovin vauvarakas, ja tykkää kovasti sekä hoitaa nukkejaan että muiden vauvoja. Olen niin surrut, että jos emme saakaan hänelle sisarusta, se on omien keskenmenosurujen keskellä ollut toinen yhtä iso suru siinä rinnalla. Ihan suunnaton onni oli nyt voida kertoa, että masussani kasvaa pieni ja jos tuo pieni saa syntyä, hänestä tulee isosisko. :Heartred Aika elokuuhun on toki vielä pitkä ja paljon voi tapahtua, mutta kun kohta siitä alkavat puhua ympärillä olevat muutenkin, en voi jättää asiaa siihen, että hän vahingossa kuulisi jonkun keskustelun, tarkkaavaisena neitinä kun häneltä ei mene mikään ohi.

Yksi tuttu äiti muuten jo viime pe (12+0) uskaltautui kysymään, että onko mun maha pyöristynyt. Hoikkana ihmisenä näillä turvotuksilla en taida tätä enää pitkään pystyä peitellä...
 
Kyllä tuli eilen paha mieli :sad001 Tulin töistä kotiin illalla, anoppi oli ollut meillä hetken illasta lasten kanssa. Hän alkoi puhumaan että mieheni on taas joutunut aloittamaan kortisonin syönnin vatsa vaivoihinsa. Sanoin näin olevan, no siihen anoppi tokaisi vaan että kun tässä on näitä kaikkea ylimääräistä ja katsoi mahaani. Sitten alkoi melkein huutamaan että autokin teidän pitää vaihtaa ja talo. Kerroin että kumpikaan ei ole suunnitelmissa ja miksi tänne ei vauva mahdu. Siihen sanoi koppavasti että eihän sitä tiedä kuinka monta iltatähteä te teette. Kerroin hänelle tämän olevan viimeinen ja eihän sektiolla kovin monta voi hankkia. Tähän taas kipakasti että kolmannen piti olla viimeinen. Sanoin mielipiteiden voivan muuttua ja että toivon että hän ei enää vauvaa tällä tavalla kommentoi, vauva on toivottu ja kärsin keskenmenosta sitä ennen joka oli vaikea paikka, että toivon hieman hienotunteisuutta.

Tämän jälkeen soitin miehelleni, että jos anoppi vielä kerran avautuu minulle noin, ei sen akan tarvitse meille tulla.
 
Multa kysyttiin keikkatyöpaikassa kesken lounastunnin, että olenko raskaana. Olin lopettanut tupakoinnin ja se kai epäilyt herätti. Olin siis itse saanut tietää raskaudesta vasta viikkoa aiemmin. Siinä sitten naama punaisena valehtelin etten ole, kun en vielä halunnut kertoa. Tänään menossa samaan paikkaan keikalle ja pitää ehkä myöntää tilanne. Ei tuota mahaa oikein huomaamattomaksi saa. Katsotaan miten käy.
 
Kyllä tuli eilen paha mieli :sad001 Tulin töistä kotiin illalla, anoppi oli ollut meillä hetken illasta lasten kanssa. Hän alkoi puhumaan että mieheni on taas joutunut aloittamaan kortisonin syönnin vatsa vaivoihinsa. Sanoin näin olevan, no siihen anoppi tokaisi vaan että kun tässä on näitä kaikkea ylimääräistä ja katsoi mahaani. Sitten alkoi melkein huutamaan että autokin teidän pitää vaihtaa ja talo. Kerroin että kumpikaan ei ole suunnitelmissa ja miksi tänne ei vauva mahdu. Siihen sanoi koppavasti että eihän sitä tiedä kuinka monta iltatähteä te teette. Kerroin hänelle tämän olevan viimeinen ja eihän sektiolla kovin monta voi hankkia. Tähän taas kipakasti että kolmannen piti olla viimeinen. Sanoin mielipiteiden voivan muuttua ja että toivon että hän ei enää vauvaa tällä tavalla kommentoi, vauva on toivottu ja kärsin keskenmenosta sitä ennen joka oli vaikea paikka, että toivon hieman hienotunteisuutta.

Tämän jälkeen soitin miehelleni, että jos anoppi vielä kerran avautuu minulle noin, ei sen akan tarvitse meille tulla.

Voi ei :sad001 Niin ikävää että toisilla ei ole mitään tilannetajua tai hienotunteisuudesta tietoakaan. Toivottavasti ymmärtää jatkossa pitää tuollaiset mielipiteet ominaan!

Me varmaan ensi viikon ultran jälkeen kerrotaan muutamille sukulaisille jos kaikki on hyvin. Jännittää kovasti. Molempien vanhemmat sentään jo tietävät ja ovat onneksi onnellisia kanssamme.
 
Olen itse kokenut jotenkin oloni todella helpottuneeksi kun asiasta on voinut ultran jälkeen kertoa niin omille vanhemmille, parille kaverille kuin esimiehellekin. Kaikkien reaktiot ovat olleet niin paljon positiivisempia mitä oletin, että on kyllä tullut tosi helpottunut olo. Toki olen kaikille sanonut samalla, että nyt ollaan vielä hyvin alussa ja matkaa on jäljellä, että pidetään peukkuja loppuun asti:happy:
 
Kyllä tuli eilen paha mieli :sad001 Tulin töistä kotiin illalla, anoppi oli ollut meillä hetken illasta lasten kanssa. Hän alkoi puhumaan että mieheni on taas joutunut aloittamaan kortisonin syönnin vatsa vaivoihinsa. Sanoin näin olevan, no siihen anoppi tokaisi vaan että kun tässä on näitä kaikkea ylimääräistä ja katsoi mahaani. Sitten alkoi melkein huutamaan että autokin teidän pitää vaihtaa ja talo. Kerroin että kumpikaan ei ole suunnitelmissa ja miksi tänne ei vauva mahdu. Siihen sanoi koppavasti että eihän sitä tiedä kuinka monta iltatähteä te teette. Kerroin hänelle tämän olevan viimeinen ja eihän sektiolla kovin monta voi hankkia. Tähän taas kipakasti että kolmannen piti olla viimeinen. Sanoin mielipiteiden voivan muuttua ja että toivon että hän ei enää vauvaa tällä tavalla kommentoi, vauva on toivottu ja kärsin keskenmenosta sitä ennen joka oli vaikea paikka, että toivon hieman hienotunteisuutta.

Tämän jälkeen soitin miehelleni, että jos anoppi vielä kerran avautuu minulle noin, ei sen akan tarvitse meille tulla.

No on kyllä todella nuiva anoppi! Ja mitä teidän lapsiluku edes sille kuuluu, mitään asiaa hänellä alkaa kommentoimaan edes. :mad:
 
Hipsulle tsemppihalit tökerön anopin kanssa :love022 Hyvä että pidät puolesi, anopin on aika oppia missä rajat menee! Pistää ihan vihaksi sun puolesta :smiley-angry026
 
Miten anopit aina toimii just niiden stereotypioiden mukaan? :/
Mä kerroin lähiesimiehelle töissä ja hän oli ihan innoissaan. Heti alkoi touhottaan että etsii säilyttämiään omien lastensa vanhoja vaatteita mulle :D
 
Nyt ku perjantaina käytiin nt-ultrassa, nii kerrottii miehen kanssa omille vanhemmillemme.
Mies kerto tänää käydessää siellä, ja hänen äitinsä on ihan innoissaan :) kovasti jo alko touhottamaan. Ja itse soitin äitilleni, joka kanssa oli ilonen ja herkisty uutisesta. :) Hänestä tulee tuplamummo elokuussa, - veljen tyttöystävällä on 3pvää ennen mua laskettu aika . Pikkuhiljaa tästä kerrotaan varmaan vielä sisaruksille, ja lähimmille ystäville. Loput saa tietää ku päällisin puolin näkyy :')
 
Nelisen tuntia ja ois np-ultra. Sitten se pitää varmaan omille vanhemmille lähiaikoina saada sanotuksi. Jännittää. Miehen sukulaisista jo osa tietääkin. Mä olen kertonut vain muutamalle ystävälle. Töihin kertomisella ei ole onneksi vielä kovin kiire.
 
Nelisen tuntia ja ois np-ultra. Sitten se pitää varmaan omille vanhemmille lähiaikoina saada sanotuksi. Jännittää. Miehen sukulaisista jo osa tietääkin. Mä olen kertonut vain muutamalle ystävälle. Töihin kertomisella ei ole onneksi vielä kovin kiire.

Tsemppiä ultraan Mimmu80! :happy:
 
Milloin olette aikeissa kertoa töissä? Jos siis on semmoisessa työssä ettei ole pakko heti kertoa vaarallisuuden tms takia.?

Mua ärsyttää kun joudun käytännössä parin viikon päästä jo sanomaan esimiehelle, kun nyt jo hiillostetaan että kesälomat pitäisi lyödä lukkoon sijaistusten yms. sumplimiseksi. Ajattelin jäädä kesälomalle jo kesäkuun puolivälissä ja suoraan siitä sitten äitiysvapaalle heinäkuun puolivälissä. Ylityövapaitakin on kertynyt ja ne pitäisi keväällä pitää pois.. Muuten olisin vasta rakenneultran jälkeen sanonut.. Eli 15vk on vasta täynnä kun jo olisi kerrottava. Lomalistat on sitten koko yksikön nähtävillä ja pakko sinnekin äitiysvapaa merkata ettei luulla mun olevan heinä-elokuussa käytettävissä. :confused:
 
Milloin olette aikeissa kertoa töissä? Jos siis on semmoisessa työssä ettei ole pakko heti kertoa vaarallisuuden tms takia.?

Mua ärsyttää kun joudun käytännössä parin viikon päästä jo sanomaan esimiehelle, kun nyt jo hiillostetaan että kesälomat pitäisi lyödä lukkoon sijaistusten yms. sumplimiseksi. Ajattelin jäädä kesälomalle jo kesäkuun puolivälissä ja suoraan siitä sitten äitiysvapaalle heinäkuun puolivälissä. Ylityövapaitakin on kertynyt ja ne pitäisi keväällä pitää pois.. Muuten olisin vasta rakenneultran jälkeen sanonut.. Eli 15vk on vasta täynnä kun jo olisi kerrottava. Lomalistat on sitten koko yksikön nähtävillä ja pakko sinnekin äitiysvapaa merkata ettei luulla mun olevan heinä-elokuussa käytettävissä. :confused:

Vähän sama täällä, että pakko vaan sanoa, vaikka ei näkyiskään, kun nyt jo suunnitellaan kesän ja syksyn työnjakoja yms. Mulla vielä se, että mun tekemä sijaisuus saattaa tulla hakuun nyt ennen kesää. Haepa sitä nyt sitten vatsa pystyssä... Testataan työnantajan tasa-arvoisuus, että palkkaako työtä jo tehneen vaikka tämä jäisikin ekaksi vuodeksi pois töistä ja pitäisi sijainen hankkia...
 
Takaisin
Top