Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla on antaa vähän näkökulmaa semmosen ystävän tunteista joka joko sattumalta kuule muita reittejä raskaudesta tai saa kuulla vasta sen "meille on syntynyt vauva" viestin yhteydessä. Tulee surku, siitä että näin upeaa asiaa ja matkaa ei ole haluttu jakaa. Se on tietenkin jokaisen oma asia kertooko kenelle ja missä vaiheessa, (ja lapseton pari taitaa aiheuttaa päänvaivaa,) mutta ystävät on ystäviä kuitenkin. Aina. Tutut on asia erikseen. Ei sitä tietenkään mitään media tapahtumaa tai spektaakkelia tarvitse tehdä, mutta jos kysellään kuulumisia ja ollaan yhteydessä niin olisihan se ihan luonnollista kertoa. Antaa sille ystävälle mahdollisuus olla ystävä ja tukea, jakaa ilot sekä kiukut :)
Mä olen aikoinani pahoittanut mieleni mahan taputteluista (pömppä mikä pömppä) ja raskausuteluista, niin sovittu jo aikaa sitte että kerron sitten niin ei tarvitse kenenkään arvuutella mahan kasvamista. Itselle ei tule mieleenkään kysyä onko raskaana pelkästään mahan kasvamiseen viitaten. Odotan aina että asia kerrotaan ja joka kerta olen riemastunut. Oli raskaus matkatuliainen, ensimmäisen yrityksen onnenpotku tai viides, ei väliä. lapsi on aina lahja. Joten ei ehkä kannata turhaan pelätä toisten kärkeviä mielipiteitä ja negatiivisia kommentteja. Koska ei tosiystävä kuitenkaan sellaista tee :) Tälläinen ystävä aiheinen kirjoitus näin merkkipäivän kunniaksi. :Heartpink
 
Oikeat ystävät on tukena tilanteessa kuin tilanteessa, se on aivan totta :)
 
Tänään just tapasin ihan läheisiäkin ystäviä ja jätin kertomatta vaikka varta vasten kysyttiin kuulumisia. Nyt mulla on huono omatunto, kun luin ton :(
 
Mutta ei mun mielestä ole väärin olla näin alussa kertomatta. Jos ei ole vielä valmis, niin ei ole :) kyllä mäkin olen kyselyihin vastannut, että normi arkea vaan ja suurelle osalle vaiennut sairaslomistakin nyt kokonaan. Me kerrotaan ultran jälkeen, jos on kerrottavaa :)
 
Keksimamma, ei varmaan Mimosa tarkoittanut että just tänään pitäis kertoa vaan että läheiset ystävät haluaa saada tietää niin että kerrotaan suoraan, ei jostain kiertoteitä tai vasta lapsen synnyttyä. Mutta kyllä kaikki varmaan ymmärtää että ajankohta kertomiselle halutaan valita niin että raskaus on jo turvallisemmilla viikoilla.
 
Kyllä ystävät ansaitseekin tietää. Mut mä jotenkin ajattelen, et vaikka luotan mun ystäviin, niin jostain se tieto aina vaan vuotaa eteenpäin, ja olis ihan karsea tilanne kun porukka alkais olla tietoisia pitkin kyliä mun raskaudesta ja sit meniskin kesken. Ystävien kesken siitä olisin valmis puhumaan, mut en todellakaan haluais sitä tietoa "julkiseksi". Sen takia me kerrotaan vasta kun/jos itse saadaan tietää että kaikki on tuolla kohdussa hyvin. Ei välttämättä heti ultrankaan jälkeen, mut varmasti ennen puolta väliä, sithän se alkaa jo näkyäkin todennäköisesti.

Nyt tuntuu että olis mukava purkaa tuntoja jo ystäville, kun mielen päällä on niin paljon kaikkea. Mut tämä foorumi saa nyt toimittaa sitä virkaa. Miehelle toki voi tilittää, mut en oilein saa mitään miehestä irti tän asian suhteen, kyllähän se kuuntelee, mut mitään rakentavaa kommenttia tai sympatiaa ei oikein irtoa. Ja ymmärtäähän sen kyllä toisaalta. Tuntuu välillä, et ihan kuin valehtelisin kavereille päin naamaa, kun kuulumisia kysellessä vastaa vaan perinteisesti "eipä tässä kummempia"... :p
 
Tuo on kyllä ihan totta, Sannis, että tuntuu hassulta vastata kuulumiskyselyihin että "ei mitään erikoista" tai "ihan tavallista" kun kumpikaan ei varsinaisesti ole totta :D Mutta kyllä siitäkin ehtii sitten jutella. Ei mekään esikoisesta kerrottu ees omille vanhemmille saati kavereille kuin vasta nt-ultran jälkeen ja se oli meillä suht myöhään. Osittain siksikin, että meillä on sitä km-taustaa, niin siksikin haluttiin odottaa että on vähän varmemmilla vesillä. Odotettiin sitten sellaiseen aikaan, kun ajateltiin, että nyt saa tulla muutenkin julkiseksi ettei tarvinnut kavereita vannottaa, että ei vielä kerro kellekään. Silloin oli kyllä välillä tosi vaikea pitää salassa, kun silloin kun olin n. 6-7 viikoilla, saatiin tietää, että yks läheinen ystäväpariskunta odotti silloin kans esikoistaan, n. 6 viikkoa meitä edellä.

Sain perjantain neuvolasta ajan ylimääräiseen ultraan reilun viikon päähän, 23.2. Silloin viikot on kai 9+3. Jos siellä on kaikki kunnossa, niin ehkä kerron sitten seuraavana viikonloppuna mun vanhemmille, kun ollaan menossa esikoisen kanssa siellä viikonlopuksi käymään. Ihan jo siksikin, jos oireilee, niin vois olla vaikeakin salailla ja toisekseen kun en näe mun omia vanhempia kovin usein, niin en halua missata tilaisuutta jutella raskaudesta oman äitin kanssa kasvotusten kun sellainen olisi. Varmaan sitten joskus sen jälkeen kerrottais myös miehen vanhemmille. Voi olla, että kavereille kertomisessa ootetaan sitten vielä sen nt-ultran yli, ei olla vielä päätetty.
 
Me kerrottiin vanhemmille ja nyt appivanhemmat oli kailottanu jo kaikille kumminkaimoille joilta tuli jotain ihme kommenttia että kai te nyt sentään tajuatte että sen pitäis olla sitten poika :wacky::violent001:signs003... Noh, enpä ees paremmin tunne niitä joten joriskoot niin joutavia kuin tahtovat. Ja saa sitten sama henkilökunta hoitaa "tiedottamisen" siinäkin tapauksessa jos jotain sattuu.
 
Just tuon varmaan Aaria halusitkin kuulla, et poika tilauksessa. Muista sit pahoitella jos osoittautuu tytöksi... Vähän huonoa huumoria, varsinkin tyypeiltä joita ette tunne varsinaisesti :grin
Meillä miehen vanhemmat kertois satavarmasti ainakin miehen kummisedälle, ja siinä on muuten kaikkien aikojen pahin juoru-ukko! Se käy välillä jopa mun työpaikalla juoruamassa millon mitäkin. Ja vieläpä tyypeistä joita en tunne. Et siinä on kyllä henkilö, joka saa tietää tän vasta sit viimeisten joukossa. Appivanhemmat on psyykattava olemaan hiljaa asiasta mahollisimman pitkään... :rolleyes:
 
Näitä teijän juttuja lukiessa osaa kyllä arvostaa sitä, että omat appivanhemmat osaa tämmöset asiat pitää ominaan, vaikka kyllä anoppi tykkääkin sitten kaikki "harmittomat" jutut selostaa kaikista tutuista ja tuttujen tutuista. Mutta ainakaan esikosta eivät olleet sanoneet kellekään niin tuskinpa nyt tästäkään mölisevät, vaikka pitikin sen meijän muuton takia kertoa jo 6+1 viikoilla.
 
Tarkoituksena ei ollut missään nimessä syyllistää ketään! Lähinnä lohduttaa että kyllä kaikki ystävät tulevat olemaan iloisia uutisista.Jos ei niin sitten kannattaa miettiä suhteen laatua uudelleen. Varmaan onkin järkevintä kertoa kaikille samaan aikaan. Jokainen päättäköön koska se ajankohtan on. Itse olen luottanut että puhutut asiat on luottamuksellisia niin kauan kunnes ensimmäinen kolmannes on ohi. Nythän sen sitten näkee pysyykö salassa. Olen vähän kateellinen niille joiden miehet haluavat kertoa jo raskaudesta. Oma kun toteaa vaan rauhallisesti "että eikai nyt vielä". Miten se voikin olla niin tyyni tämän asian kanssa? Raivostuttavaa :wacky:
 
Miehelle se ei vielä ole vain samanlaista ka tässä vaiheessa. Se tuntuu kaukaiselle ja käsin koskematomalle. Kun ei se mies konkreettisesti voi tuntea vielä yhtään mitään.. Mutta eiköhän se raskaus ja vauvan tulo kaikille miehillekin jossain kohti iske :)
 
Olispa taas meillä noin päin. Meillä mies haluis kertoa jokaikiselle. Vähän oon yrittäny jarrutella :) Opiskelukavereilleen on jo kertonut ja toivottavasti vasta vkon 12 jälkeen muille. Mä koitan sit sen jälkeen piilotella kotona erossa hässäkästä :D
 
Täällä Mimosa mies on myös ihan tyyni! Yksi päivä tuli heikko hetki ja sanoin että haluisin kertoa mun äidille. Osittain siksi, että jos tää olisi keskenmeno niin alkaa tuntua tosi väärältä ettei äiti tiedä ollenkaan siitä mitä sen tyttären elämässä tapahtuu. Niin eiköhän mies heti siihen, että ei nyt kerrota vielä mitään :P
 
Meillä myös mies on osannut pitää asian ihan salassa vaikka yleensä on tosi huono pitämään salaisuuksia/yllätyksiä. Mä itsehän menin kertomaan yhdelle ystävälle kuka itsekin raskaana mutta edelleen ajatuksena että nt-ultran jälkeen.

Itse kanssa mietin että jos tulee km niin olisko pitänyt just vaikka ees omalle äidille kertoa ettei sitten jälkikäteen tarvitsisi asiaa ehkä selitellä mutta mies sai mut pysymään vielä ainakin hiljaa asiasta :) eihän tässä kun pari viikkoa enää :)
 
Mä oon niin kateellinen teille, kun teillä joillaki on ultrat jo ihan kohta! Meillä on vasta 11.3. Sinne on vielä ihan ikuisuus!
 
Arvatkaapa tuntuko ikuisuudelta 23.2 kun soitin neuvolaan ööö...30.12 ja ne varas neuvola- ja ultra-ajan jo sillon :o pitkään on kärvistelty :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top