Raskaudesta kertominen

[Kissanruoka]

Snuzzle. Tuo pelottelu on just sellasta mitä ei minun mielestä ikinä pitäisi mennä sanomaan, varsinkaan kun kertoo et on raskaana. Enkä minä kyllä olisi halunnut vielä tähän päiväänkään mennessä noita kuulla. Sama "ystävä" sanoi minulle että en mahu enää 2 viikon päästä omiin housuihini koska hänkään ei mahtunut :D nyt on viikkoja reilu 15 ja kymmenen viikkoa kertomista myöhemmin mahdun edelleen omiin housuihini eikä tee tiukkaakaan. :) ko. henkilö luulee olevansa kummi. Meni kuppi sen verran pahasti nurin sekä mulla että ukolla, niin ei tarvitse odottaa kutsua edes ristiäisiin.

 

[Lilja87]

Kissanruoka, mulle kävi myös vähän samalla tavalla yhden kaverin kanssa. Se oli periaatteessa iloinen, mutta jotenkin mulle jäi sellanen olo että se vaan vittuili enemmän kuin iloitsi asiasta. Tiesi ihan tasan tarkkaan että yritystä oli pitempään jo takana ja että mulla oli ja on vieläkin pelko keskenmenosta yms epäuskoa, niin jaksoi silti muistuttaa että 13 viikolle nyt ainakin keskenmenot on todennäkösiä ja haukkui mun miehen huonoksi isäksi yms. Huoh... eipä ole kyseistä ihmistä huvittanut tavata tuon jälkeen ja onneksi sillä on nyt muuta miettimistä itselläänkin niin ei ole "häirinnyt" mua. Mulla on myös toinen kaveri joka ei ole enää niin läheinen, hänelle en oo ees asiasta kertonut kun tiiän että varmasti suhtautuu myös tuolla tavalla oudosti. Hänet aion kuitenkin tässä lähiviikkoina treffata ja katsoa miten käy.

Ei munkaan facessa ollu mitään aprilli-raskausuutisia. Yks kihlauutinen kyllä oli. Jokainen tyylillään, mutta mä en tajua miksi tuollasilla asioilla pitää pelleillä, mun mielestä siinä ei oo mitään hauskaa... oonko mä jo ihan vanha kääkkä?

Kerrottiin tosiaan pääsiäisenä miehen isovanhemmille, tädille ja serkullekin kun se sattui tulemaan paikalle kesken kaiken. Täti ja serkku olivat ihan silminnähden iloisia asiasta, mutta noi isovanhemmat.. pappa otti asian hyvin, mutta se mummo kysyi heti että joko on sormukset vaihdettu! Voi jumaliste. miehen kans yhteen ääneen todettiin, että turha oottaa, ei tuu tapahtumaan. Siihen se sit jäi ja aihe vaihtui säästä puhumiseen tai johonki vastaavaan.. Onhan ne vanhoja ihmisiä että toisaalta ymmärrän tuon suhtautumisen, mutta silti jäi kyllä vähän huono fiilis. Heillä ei tosiaankaan suvussa ole montaa lasta, joten oletin iloisempaa ilmettä.

 

[MoZar]

Me mennään tänään miehen vanhemmille ja kerrotaan heille. Miehen äiti varmasti hoitaa kertomisen sitten lopulle sen puolen suvusta :D
Varmaan huomenna poiketaan omalla mummullani ja kerrotaan myös hänelle.
Vanhemmille lapsille vasta ens viikolla, vaikka tytär jo selvästi aavistelee. Sitten onkin kertomiset kerrottu ja loput näkee tai kuulee asian jostain jos niikseen.

 

[MaryAnn]

Jep, meilläkin nyt tärkeimmille kerrottu. Äiti saapi hoitaa sukulaiset ja muut saa kysellä jos näkee tai aavistelee.. :)

 

[Lilja87]

Mozar, Joo mäkin kuvittelin että anoppi hoitais tiedottamisen aika kiitettävästi, mutta perhana olin väärässä! Tää on varmaan ainut asia ikinä mistä se on osannu olla kertomatta kun yleensä on sellanen juorukello kai se sit kerrankin usko kun sanottiin, ettei vielä haluta huudella tästä muille ku lähisuvulle. Ja myös äitin osalta oon hieman ihmeissäni, että se on pystyny olemaan kertomatta kenellekään. No, mutta hyvä näin:)

 

[Nipper]

Me kerrottiin tuleville isovanhemmille jo alkuvaiheessa, koska pelkäsin että olen niin pahoinvoiva että vaatii valtavasti selittelyjä. Vaan tietty kävi niin, etten ollut missään vaiheessa pahoivoiva, eikä mitään muitakaan oireita ole pahemmin ollut. No, hyvä silti että kerrottiin, koska koko ruljanssi lapsivesitutkimuksen kera on ollut aika raskas, ja olen päässyt puhumaan asiasta ilman että on tarvinnut salailla.
Töissä en ole kertonut kuin muutamalle (jotka osaavat pitää salaisuuden) ja toistaiseksi kukaan ei ole kehdannut kyselläkään, vaikka viikkoja on jo tasan 18. Maha tosin on sen verran pieni, että vielä ei kukaan kehtaa tiedustella onko joulukilot jääneet...Pakko tosin on töissä kohta kertoa, jotta ehtivät rekrytä meikäläiselle sijaisen...

 

[sennna]

Meillä töissä lähes kaikki oli arvannu ennen ku kerroin pari viikkoo sitten ja muutama oli kysynytkin on vähän avointa porukkaa. ihanat työystävät

 

[pilvikirsikka]

Meilläkin töissä suurin osa tietää :D ja itse kerroin vaan pomolle sillon alkukeväästä, kun kyseli mua töihin. Että hyvin levinnyt tieto

Mummua on tänään informoitu ja oli vallan iloinen ensimmäisestä lapsenlapsenlapsestaan :) Nyt ei tarvitsekaan enää muille kertoa, mummu pitää siitä huolen :D

 

[aBu]

Mä odotan jo, että viikon päästä perjantaina on rakenneultra, jonka jälkeen voin lätkäistä jonkinlaisen tiedon facebookiinkin.. Ihmiset kyselee kesän ja ensi syksyn suunnitelmia - valmennuspuolella olisi projektityökin tarjolla. Ja sitten tosi vaikea vastata ihmisille mitään, kun ei vielä tahdo "kaikkien" tietävän :D Yhdeksän yötä!

 

[vanillacupcake]

Itse arkailin kovasti läheisille kertomista, koska saatiin aiemmin keskeytynyt keskenmeno 11+1 ja pelkäsin (ja pelkään edelleen, tosin vähemmän) että tämäkin kesken menisi.

Mies kertoi vanhemmilleen ja siskoilleen lähettämällä ultrakuvan sähköpostilla viestin kanssa. Itse kerroin omille vanhemmille eri aikoina: isälle muun juttelun lomassa pamautin vain päin naamaa ja äidille näytin suoraan ultrakuvat sen kummemmin selittämättä. Siskolle lähetin kuvan pullasta uunissa, tajusi kyllä heti :)

Kavereiden kanssa oltiin syomässä ja juuri sopivasti kaveri kysyi, että onko kellään tullut vauvakuumetta. Siihen väliin sitten uskalsin myöntää, että olis joo ja raskaana ollaan! En olis mitenkää saanu sanottua, jos ei olisi kysynyt.

Facebookissa en kyllä uskalla kertoa :D Rakenneultran jälkeen aion uskaltautua äitiysvaatekirppisryhmiin, suljettuun ryhmään liittyminen kun näkyy hetken feedissä.