Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä aloin miettiä tänään, et miten ja millon tästä uskaltais ruveta kertomaan. No tietysti ultraa odotellessa ekana, edelleen. Mut jos kaikki ok, niin ens viikolla vois jo joillekin kertoa.
Ehdotin miehelle, et saiskohan tätä kavereilta salattua aprillipäivään saakka. Olis ihan loistava päivä kertoa, ja kattoa porukan reaktiot. :grin
 
Juu se ois ajankohdaltaan kiva, kun viikot ois hyvin jo vauhdissa, mut maha ei ehkä vielä ennen sitä pomppaa ihan kamalan isoksi. Ja samalla sais vedättää vähän porukkaa. Toisaalta vois sinä päivänä laittaa fb:n päivityksenkin siihen tyyliin, et uskokaa jos uskotte :grin
 
Totta, mä en ehkä silti uskalla facessa julkaista, mut toisaalta se olis hyvä juttu :D Pitääkin miettiä :)
 
Siis mä oon 9+6 viikolla ja vaatekaupassa tyytyväisenä myyjä esitteli uusia äitiysvaatteita mulle, eli mä en kauaa saa pidettyä salassa...
 
Kyllä mä kans veikkaan, että aprillipäivän aikaan ei enää monenkaa pömppis mee turvotuksen piikkiin. ;)
 
Minä varmaan olisin kertonut jo kaikille ystävilleni, jos olisin heitä nähnyt. Ei oo tullu nähtyä kuin muutamia ystäviä, kun ei huvita tehdä mitään tässä väsymyksessä ja ällötyksessä. Siskolleni ja vanhemmilleni kerroin viikolla 7. Anopille vasta nyt viikko sitten, koska ei oltu nähty. Haluan aina ehdottomasti kertoa ihmisille tällaiset asiat kasvotusten. On ihaninta nähdä reaktio kasvoilta. Toisesta lapsesta kertominen ei tunnu enää niin salassa pidettävältä kuin ensimmäinen. Tiedän myös lähipiiristä paljon tapauksia keskenmenoista ja tiedän ystävieni ymmärtävän. En siis pelkää senkään vuoksi olla kertomatta. Luulen myös joidenkin ystävieni arvaavan, kun ovat "jättäneet rauhaan". Odottelevat, että otan itse yhteyttä. Tietävät kyllä, että toinen lapsi on ollut mielessä.
 
Kerroin viime sunnuntaina siskoni tytölle, joka on vaan 8 vuotta nuorempi, kun minä. Sen ilme oli ainakin näkemisen arvonen, kun oli eka :O ja sen jälkeen xD. Oli kuulemma jo odottanutkin tätä :D
 
Mä oon jo lörpötellyt useammalle kaverille ja perheelleni, mutta mies ei ole saanut kerrottua edes vanhemmilleen. :-D Mä en vaan jaksa näitä oloja kestää, kun kuitenkin näen paljon ihmisiä ja sitten joudun esittämään että ei tässä mitään ihmeellistä... Pahinta oli kun paras kaveri kyseli puhelimessa mitä kuuluu ja mä vastasin että "eipä mitään erikoista!" No Eipä! Sitten päätin että kerron heti kun seuraavan kerran nähdään livenä... Jos se km tulee, niin ihan hyvä vaan että kaverit tietää, niin voi helpommin siitä puhuakin.
 
Jos mulla olis oireet yhtä pahoja kun teillä monilla, niin varmasti olisin minäkin jo monille pakon edessä kertonut. Tämä vähäinen oireilu on antanut aika paljon löysää tuonkin suhteen. Nyt ekat kiusalliset tilanteet vasta kun on töistä pitänyt hypätä neuvolassa ja sommitella työjuttuja niiden mukaan. Mut pienillä valkoisilla valheilla nyt selvitty toistaiseksi... Vähän kiusallista myös puhella omia puheluita työpäivän aikaan aika salamyhkäisesti, mut menny vielä kai selitykset läpi niidenkin suhteen :P
 
Itsellä suurin osa läheisistä asuu puhelimen ja facebookin päässä tällä hetkellä. Ja lähimmille en tahdo kertoa niitä väyliä asiasta.. Se helpottaa kummasti suun kiinni pitämistä :)
 
Olen joutunut pomolleni ja muutamalla työkavereilleni kertomaan hyvissä ajoin tämän oksentelun ja sairaslomien takia. Kamala ajatella kun tänäänkin menin töihin niin suuriosa työkavereistani oikein ihmetteli että mikä kumma pöpö minut kaataa sänkyyn näin pahasti?!? Teki mieli sanoa ettei oikeastaan mikään pöpö vaan elämänalku :)

Vanhemmilleni kerrottiin ja vastaanotto oli laimea. Oikein harmitti varsinkin kun itse on niin innoissaan asiasta. Anoppi sekosi kuullessaan uutisen ja oli jotenkin ihana tuntea se ilo häneltä asiasta. Tulevalle vauvalle on anopin toimesta kudottu jo villasukat ja villapaita. Tuntuu jotenkin ihanalta :).
 
Me ei olla kerrottu vielä kenellekään, ehkä sitten np-ultran jälkeen kenties. Haluaisin, että oltaisiin sitten jo varmemmilla viikoilla. Tämä mun turvotus kyllä välillä hankaloittaa salailua..
 
Mun työpailalla työkaveri totes vaan hymyillen että "jokos oot käyny neuvolassa, onneks olkoon!" Ja viikkoja mulla oli huimat 6+5!

Eli mahan turvotus oli melkoinen jo heti alustaO.o mitäpä sitä siinä enää kierteleen.. Me onkin kerrottu lähes kaikille heti alussa, eihän se kertomala kesken mee..
 
Piti tossa viikonloppuna äiteelle kertoa ku täällä kävivät. Kohtuullisen rauhallinen reaktio. Onneksi! Mies oli kertonu kaverileen ku kovasti kuttuivat meitä 30v bileisiin. Mies todennu siin et joo toki tullaan, mut ainaki emäntä autolla ;) Tätä kautta siis miehen kaverin vaimo toki tiedon sai, et alkaa sellanen aikalailla tiedossa oleva juttu olla.
 
Täällä pähkäillään nyt, että kerrotaanko heti vai pitäiskö liirata vähän vielä ja keksiä jotain spesiaalia miten kerrotaan :P
Ihanaa kun nyt ei tartte ainakaan päin pläsiä kavereille valehdella enää!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top