Raskaudesta kertominen muille

[Kesäheinä85]

Enpä sitten saanut lisätietoja asiaan eilen, kun oma neuvola on koko tämän viikon kiinni.... Nyt vuotelee vähän enemmän... Ei supistele tai kramppaa... Mutta ummetus vaivaa... Saapa nähdä pysyykö matkassa vai ei... Tänään arviolta 6+6

Muokkaus...
Krampit ja vuoto voimistui.. ei tarvitse suunnitella tai miettiä kertomista. Siskolle sanoin kun nähtiin nyt aattona... Nyt vain kääriydyn särkylääkkeiden kera viltin alle sohvan nurkkaan syömään suklaata ja katsomaan televisiota...

Tsemppiä teille muille odotukseen!

 

[Myrsky21]

Pysyn hissun kissun asiasta, vähän turvallisemmille vesille haluan jo esikoisenkin vuoksi kun ymmärtää jos puhutaan tulevasta vauvasta Stressaa itseäni jos kovin aikaisin lähipiiri tietää niin suojelen omaa itseäni
Meillä on omat haasteet ollut raskauksissa niin siksi salaisuutena haluan pitää alkuun.
Töihin kerron vasta huhtikuussa jos pystyn vaan pimittämään tiedon niin pitkään ja pääsen sit nopeammin kesälomille ilman että töissä raskaus on puheenaihe pitkään
Vanhemmillemme varmaan kerrotaan kun alkaa raskaus näkymään jos ei ole ennen pakko kertoa(toivottavasti saadaan pidettyä pimennossa alku osa)
Kummiehdokkaille sit vanhempien jälkeen ja muut kuulkoon sitä mukaa kun nähdään kun tärkeimmät on infottu

Poikkeuksena pohdin mummia ja mun parasta ystävää että kertoisiko heille jo alkuvuodesta jotta oisivat ajoissa tietäviä ja voisi heille höpötellä asiasta ja tarvittaessa saada apua jos tulee jotain tarvetta

 

[Nokkosperhonen]

Nyt tietää vain minä ja mies. Omille pienille lapsille ajattelin kertoa vasta sitten, jos/kun nt-ultrassa on kaikki hyvin. Oikeastaan lähimmille ystävillekin varmaan vasta sitten ellei aiemmin arvaa.

 

[syllogismi]

Päätin että en kavereille kerro kuin varmaankin vasta rv12 jälkeen ja nyt huomaan että olen hirveän paranoidi että enhän vain ole kirjoitellut tänne mitään mistä mut vois mahdollisesti tunnistaa kaveripiiri on pieni eikä mun tietääkseni kukaan ole just nyt lapsentekohommissa (ja vaikka olisivatkin, en oikein näe ketään heistä roikkumassa vauva-aiheisilla nettifoorumeilla) mutta koskaan ei voi olla ihan varma

 

[Yksihaaveissa]

Ivf hoidot aloitettua mä päätin että pidän mahdollisen raskauden salassa pitkään. Mutta nyt kun tää ylläri raskaus tuli eteen, niin kyllä mä kerroin mun läheisille ystäville sekä omalle äitille. He ovat kaikki seuranneet vierestä ja tukeneet tässä kuuden vuoden aikana niin jotenkin koin, että kävi mitä kävi niin haluan heidät ihan alusta asti mukaan Ja vastaanotto on ollut niin ihana heiltä, kiitollinen olen Puolison vanhemmille sekä omalle isälle kerrotaan varmasti tässä tammikuun aikana. Muille sitten todennäköisesti vähän myöhemmin

 

[Yksihaaveissa]

Päätin että en kavereille kerro kuin varmaankin vasta rv12 jälkeen ja nyt huomaan että olen hirveän paranoidi että enhän vain ole kirjoitellut tänne mitään mistä mut vois mahdollisesti tunnistaa kaveripiiri on pieni eikä mun tietääkseni kukaan ole just nyt lapsentekohommissa (ja vaikka olisivatkin, en oikein näe ketään heistä roikkumassa vauva-aiheisilla nettifoorumeilla) mutta koskaan ei voi olla ihan varma

Tähän pakko sanoa, että kyllä itsekin tulee mietittyä mitä kirjoittelee ettei kukaan tunnista Tosin ei taida lähipiirissä olla ketään kuka täällä aikaa viettäisi, että sen puoleen turvallista mutta silti, ei voi koskaan tietää

 

[käpylintu]

Minulla on raskaana oleva ystävä, sekä toinen, joka yrittää raskautua, ja molempien kanssa on näistä asioista puhuttu paljon. He eivät tiedä minun olevan raskaana, mutta todennäkäisesti kertoisin, jos olisimme tekemisissä. Ystäviltä saa tukea ilman, että se pettymys mahdollisesta keskenmenosta olisi yhtä henkilökohtainen, kuin esimerkiksi vanhemmillani, jotka toivovat kovasti jälkikasvua.

 

[syllogismi]

Mä kerroin just valmentajalle ihan sen takia, jos joutuisin syystä tai toisesta olemaan raskauden takia poissa treeneistä (harrastan joukkuelajia, jossa yhdelläkin poissaololla on merkitystä) ja nyt heti mietin et ääh keulinko nyt kuitenki tässä asiassa joukkuekavereille en aio kertoa vielä kuukauteen ainakaan. Toisaalta olin kans valmentajaa varoittanut jo kauan sitten että lisääntymistä voi olla tiedossa, kun taas joukkue ei tiedä asiasta mitään Valmentaja oli siis ensimmäinen suvun ulkopuolinen joka sai tietää, ehkä siksi tuntuu isommalta jutulta kuin onkaan.

 

[Milottiina]

Hei te keillä on jo isompia lapsia, koululaisia ja teinejä, miten ootte raskaudesta kertoneet? Miten ottivat uutisen vastaan? Meillä siis pian 13v, 11v ja 7v

Ekana aateltiin, et ootettais nt-ultraa, mut sehän on vast joskus yli kuukauden päästä. Varhaisultrassa käyty ja kaikki oli siellä hyvin.

Mies oli ekan sitä mieltä, et vasta myöhemmin kerrottais, mut eilen alko saboo, et haluis kertoo myös siskolleen. Ensin haluttais kertoo kuitenkin lapsille. Ja itekkin haluisin jo kertoo siskoille ja parhaimmille ystäville ja sit tietty vanhemmille.

Näytetäänkö vaa ultrakuvat ja kerrotaan, et jos kaikki menee hyvin, niin elokuussa meitä on 6 vai mitähän sitä keksis?

 

[P0mppis]

Ihana, etten ole ainoa, joka ei oo malttanut olla kertomatta muille

Jotenkin tuntuu, että ollaan kerrottu koko maailmalle, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli pitää oman & kumppanin tietona rakenneultraan asti.

Kerroittiin jouluna äidilleni ja sisaruksille. Vietettiin joulu yhdessä ja saatiin aattona kumppanin kanssa tietää raskaudesta. Meillä on ollut lapsettomuutta ja pokerinaamat petti. Yksi kaverini tietää myös, koska höpötellään joka päivä ja raskaus on jatkuvasti mielessä ':D. Pomolleni kerroin kanssa, koska työni on raskausaikana vaarallista ja jään luultavasti tauolle hetimmiten.

 

[Saukkosa]

Muutamalle lähimmälle ystävälle kerrottu, ultran jälkeen sit muille Ihan hirveetä salailla tällasta kun sisällä kuplii innosta

 

[Milottiina]

Me kerrottiin nyt sit eilen mein lapsille (pian 13v, 11v ja 7v) Oli meinaan hieman erilainen pelihetki.

Tykätään pelata ristiseiskaa ja meil on sellaset jättipelikortit. Jaoin kortit ja vaivihkaa taskusta otin ultrakuvan sinne omien korttien taa piiloon. Kesken pelin, sit laitoin kännykän kuvaamaan lasten reagtiot. Lapsille oltiin mainittu vaan, et tänään on joku yllätys tiedossa. Kysyin lapsilta ja lähinnä just nuorimmalta, et "Tiiätkö mikä tää on?" ja otin ultrakuvan esille korttien seasta ja lätkäsin siihen pelipöydälle korttien päälle. "Jos kaikki sujuu hyvin, niin elokuussa meille syntyy vauva". Kaks vanhinta alko itkemään liikutuksesta ja nuorimmainen meni ihan hiljaseks. Myöhemmin nuorimmainen mietti sit, et on kyl hyvä, et jotain hänen vanhoja vaatteita on vielä tallessa ja pääsevät käyttöön Nyt toivotaan vaan, et kaikki sujuu hyvin

 

[Triteleia]

Esikoisen kohdalla kerrotiin lähimmälle suvulle jo varhaisessa vaiheessa, kavereillekin jo varhaisultran jälkeen. Nyt yritetään vielä pantata tietoa kaikilta edes sen varhaisultran yli. Saa nähdä miten käy, uskoisin äitini jo arvanneen, kun en jouluna juonut viiniä ja nyt ollaan taas menossa kylään ja mulla on pahoinvointia, mikä näkyy varmasti yleisenergiassa ja siinä, ettei ruoka oikein maistu.
Sisko ja kälykin on niin tarkkanäköisiä, että voivat jo arvata.

Töissä paljastin muutamalle työkaverille, koska meillä on töissä sellainen tilanne, että koin tuen vuoksi tarpeelliseksi. Tietävät missä mennään. Yksi heistä myös alkoi vihjailla asiasta jo ennen kuin itsekään tiesin.

 

[Toinenkierros]

Mua jännittää aivan kauheesti esikoiselle kertominen Joskus nt-ultran jälkeen täytyy kertoa niin pystyy sitten pikkuhiljaa kertoa muille läheisille ja esihenkilölle.
Toisaalta tosi vapauttavaa päästä tästä salailusta.

 

[syllogismi]

Toivottavasti kukaan teistä joilla on isompia lapsia joille pitäisi kertoa ei saa samanlaista reaktiota kuin minulta, kun kuulin nuoremman pikkuveljen tulosta. Olin vähän vajaa viisivuotias ja kuulemma huudahdin "EI MITÄÄN VAUVAA, SE SOTKEE KAIKEN" Myöskin olin kamalan pettynyt syntymän jälkeen, kun tuli toinen veli eikä siskoa. Mutta ihan hyvä suhde meillä on nykyään

 

[Kerppu]

Musta tuntuu etten oo malttanut oll kertomatta kenellekään ollaan oltu avoimia IVF-hoidoista, ja raskaustestipäivä oli joulupäivänä. Pahoinvointi ja muutenkin erikoinen olo alko jo joulun alla ja testasin 23.12., niin tuntui mahdottomalta olla kertomatta perheelle kun olin ihan kanveesissa koko joulun ja lisäksi en voinut syödä meidän kalapainotteisesta valikoimasta melkein mitään muuta kuin rosollia vaikka mieli ois tehnyt. Sit kun mentiin anoppilaan jossa taas syödään paljon juustoja ja muissa tarjoiluissa oli kans kaiken maailman seesaminsiemeniä jne niin oli myöskin kerrottava mut molempien vanhemmilla ollu myös keskenmenot ennen meidän syntymiä niin tiesi toisaalta että osaavat hillitä innostustaan ja tukea sit tarvittaessa.

Kavereista ollaan kerrottu niille joille luulen että kerrottaisiin myös jos raskaus ei etene. Töissä on päivä päivältä vaikeampaa olla kertomatta kun olo on niin karu ja pakko ottaa aina päikkärit iltapäivällä mut työsuhde pian katkolla niin ei oikein huvittaisi kertoa ennenkö on pakko tai jatkoa varmistunut… hoidoista kyllä tietävät sielläkin.

 

[Ruskalapsi]

Tää on jotenkin tosi hassu tunne, kun tavallaan asian haluaisi vaan pitää omana henkilökohtaisena asiana, mutta samalla myös kertoa asiasta. Viikkoja nyt 11+2 eikä edes vanhemmat lapset tai appivanhemmat asiasta tiedä. Muutama oma kaveri tietää, koska tietävät myös viime kesän yllätysraskaudesta ja keskenmenosta. Samoin mun siskot ja äiti tietää, kun jouluna olin pahoinvoivana heidän kanssaan ja sisko sattuu olemaan samoilla viikoilla raskaana myös. Kerroin heille, kun sisko kertoi omasta raskaudestaan parin keskenmenon jälkeen. Kenenkään lapset tai puolisot ei tiedä raskauksista (paitsi toki omat puolisot omasta raskaudesta).

Tavallaan haluisin kertoa, mutta sitten taas en. Ehkä mukana on sitäkin, etten kaipaa yhtään kommentteja lapsiluvusta tai muustakaan (esim. oma ikä tai jälleen 6v ikäero nuorimmilla kahden edellisen tavoin). Maanantaina nipt-ultra.

 

[Ruskalapsi]

Tää on jotenkin tosi hassu tunne, kun tavallaan asian haluaisi vaan pitää omana henkilökohtaisena asiana, mutta samalla myös kertoa asiasta. Viikkoja nyt 11+2 eikä edes vanhemmat lapset tai appivanhemmat asiasta tiedä. Muutama oma kaveri tietää, koska tietävät myös viime kesän yllätysraskaudesta ja keskenmenosta. Samoin mun siskot ja äiti tietää, kun jouluna olin pahoinvoivana heidän kanssaan ja sisko sattuu olemaan samoilla viikoilla raskaana myös. Kerroin heille, kun sisko kertoi omasta raskaudestaan parin keskenmenon jälkeen. Kenenkään lapset tai puolisot ei tiedä raskauksista (paitsi toki omat puolisot omasta raskaudesta).

Tavallaan haluisin kertoa, mutta sitten taas en. Ehkä mukana on sitäkin, etten kaipaa yhtään kommentteja lapsiluvusta tai muustakaan (esim. oma ikä tai jälleen 6v ikäero nuorimmilla kahden edellisen tavoin). Maanantaina nipt-ultra.

Tähän liittyen, milloin te kertoisitte appivanhemmille ja erityisesti vanhemmille lapsille (17v, 13v, 11v ja 5v)? Kovin tätä itse pohdin...

 

[pinkpanther]

Me kerrottiin nyt viikonloppuna tuleville isovanhemmille. Nyt 9+4 menossa. 12 viikon jälkeen ja jos ultrassa kaikki hyvin, kerrotaan muulle suvulle ja kavereille pikkuhiljaa. Haluttiin kertoa vanhemmille vähän ennen kuin muille, ovat kuitenkin kaikki läheisiä ja kerrottaisiin varmasti myös, jos jotain ikävää sattuisikin.

 

[syllogismi]

Mulla tänään 11+2. Kerroin omille vanhemmille ja veljille joulun alla, tuntui luontevimmalta siinä kohtaa kun oli just varhaisultrassa varmistunut et toistaiseksi kaikki hyvin, ja olisivat taatusti kuitenkin epäilleet jotain kun en viiniä juonut jouluna. Lähimmät ystävät sai tietää juuri eilen viikonlopun (ja mun muuton) kunniaksi, kun olin alkuviikosta käynyt ylimääräisessä mielenrauhaultrassa. Olisin heille ehkä muuten kertonut jo aiemmin mut he ovat sen verran innostuvaa sorttia, että olisi ollut nimenomaan heille tosi raskasta kertoa, jos olisikin mennyt alkuvaiheessa kesken.

Nt-ultraan on viikko aikaa, sen jälkeen tästä alkaa pikku hiljaa tulla täysin julkista tietoa, kun mahakin alkaa jo kasvaa.