Raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen

Jipii! Mä kävin ekalla vaunukävelyllä, eikä sattunut alapäähän ollenkaan! Aivastukset ja yskät rupes onnistumaan viikko sitten. Tunnistan pissahädän, eikä housuun lirahtele vahinkoja. Peräpukamatkin vetäytyi piiloihinsa :D jos istun paljon, niin alakerta puutuu ja rupee sattumaan, mut muuten taidan olla takaisin elävien kirjoissa!
 
Kiva vius että helpottaa :) sä saitkin ripakopallisen vaivoja vauvan päälle.

Mä pääsin niin vähin fyysisin damagein että oon ihan ihmeissäni. Alakerta täysin kunnossa ei repeämää ei mitään... Vaikka tyttö oli yli 4kg. Ja se tuli just oikeassa asennossa ja oikealla vauhdilla ja kätilöt oli niin taitavia.

Tosin henkinen jälki on pahempi. Kävin läpi synnytystä kätilön kanssa ja Huh Huh... En pysty sitä itsekseni vielä itkemättä ajattelemaan. Välillä palaa sellaisia kauhukohtauksia siitä mieleen ja ihan puistatuttaa. Ehkä aika kultaa muistot. Toivottavasti. Nimittäin näiden ajatusten kanssa tulee olemaan rankkaa tai sit pitää neuvolassa pyytää jonkusortin keskustelu apua.
 
Caarina sanoi:
Mullaki aloitettiin klexane. 2 piikkiä ny menny, 8 jäljellä. Ite saa pistää mut eipä se mikää ongelma lähihoitajalle ole :p kotona mulla piikitettävänä mies.

Hitto ku alko huippaamaan. Kävin vessassa ja koko maailma alko pyörimään. Kai mä alitajuisesti säikähdin kun ne meinaa meijät tänään kotiuttaa... Hb oli eilen 85.
Click to expand...

On se aika suuri ongelma jos on piikkikammoinen lähihoitaja kuten minä.. Ei haittaa jos muita piikitän mut itseäni pistäminen ja verikokeisiin meno yms on tuskaa..
 
Huhhei tätä itkuisuutta. Minäkään en oikein voinut ajatella synnytystä kun se oli niin järisyttävän mullistava kokemus, en voinu muistella osastolla oloa kun siellä oli niin ihanan turvallista, enkä nyt voi laulaa lapselle laulukirjasta, kun se on niin koskettavaa.
Hormonit on ihan ylikierroksilla. Herkistyn tosta laulamisesta ihan just heti ja nyt kun sataa vauvan ensilumi niin minä vaan vollotan. Kauan tämä jatkuu?! Pitää vähän skarpata :D ei tätä itkua onneks jatkuvasti ole!
 
Voi Vius! Ihanat kamalat hormoonit. Itke ja herkistele vaan, onhanse tavallaan aika ihanaakin. :happy:
Caarina, kannattaa varmaan tosiaan kysellä vaikka sieltä neuvolasta jutteluapua synnytyksen läpikäymiseen. Oot kertonu, että sulla on masennustaustaa, joten ehdottomasti puhu puhu puhu asiaa auki jonkun kanssa. Ihanaa, että synnytys on nyt kuitenkin ohi ja sinulla ja vauvalla kaikki hyvin.
Mun täytyy kyllä sanoa omalta kohdaltani, että on tämä toinen kierron niin paljon helpompaa, tai ainakin rennompaa, kuin eka. Esikoisen vauva-aikana olin ihan pihalla kaikesta, kun en ollut koskaan pientä vauvaa edes pidellyt sylissä, saati hoitanut. Joka inahdus ja älähdys piti tulkita joksikin ja vauvaa vahtasi silmä kovana ympäri vuorokauden. Nyt tämän toisen kanssa osaa kyllä olla ihan erilailla. Oon tosiaan käyny esikon kanssa kaksin ulkoilemassa, isi on hoitanut vauvaa kotona. Tänään käytiin esikon kanssa reilu tunnin kauppareissu, huomasin kaupassa, että kappas, jätin sitten puhelimen kotiin... :eek: :grin Noh, eipä siinä mitään, tehtiin ostokset rauhassa ja tultiin kotiin. Täällähän nämä isi ja tytär olivat ihan hyvin pärjäilleet, niinkuin olin ajatellutkin.
 
Mistäköhän johtuu et on alapää kipeytyny nyt viikko synnytyksen jälkeen? Oisko turvotukset laskenu? Alavattaanki vihlssee välillä, toivottavasti ei oo tulossa kohtutulehdusta.
 
Mulla oli kans hormonien takia aina iltaa kohden itkuisuutta.. On ajoittain kyllä vieläkin vähän semmosta herkistymistä jne. Mut toi aikaisempi oli tosiaan ihan suoraan sanottuna vollottamista ihan solkenaan niin että ei ollut toivoakaan hillitä sitä. Mieskin katsoi vieressä huolissaan että mikä mulla oikein on niin kiva koittaa parkuen selittää että kaikki on hyvin mutta itkettää vaan :D
 
Tuutulaulut itkettää täälläkin. Just muistelin esikoisen vauva-aikaa niin kyllä oli samanlaista silloin.. esikoisen ristiäisissä vollotin kun laulettiin Maan korvessa..
 
Uskalsin katsoa epparihaavaa peilin avulla eilen ja sehän oli pelkkä viiva ja siisti sellainen. Minä nauroin miehelle aiemmin että kun uskalletaan 10 vuoden päästä kurkistaa mun alapäätä, niin se on varmaan sellainen pölyyntynyt rusina. Ei voi muuta kyllä sanoo, kuin että ovatpa kätilöt taitavia kursimaan haavoja kiinni.
 
Mä en nyt taas ihan kaikkia jaksa lukea, mutta kerron silti omia kuulumisia. En tiedä johtuuko hormooneista vai mistä, mutta mulla on viimesen viikon ajan ollu vähän masennusoireita. Neuvolassa perjantaina asiasta juttelin, myös miehen ja useamman muun läheisen ihmisen kanssa oon jutellu. Se on vähän helpottanu. Oon siis ihan hurjan itkuinen, ruoka ei maistu ja kaiken lisäksi imetys on alkanu tuntua ihan pakkopullalta. Vaikka se siis sujuu, maitoa tulee eikä tee enää kipeetä.
Täysimetyksellä siis menty tämä pari viikkoa, mutta ihan oman (henkisen) jaksamisen kannalta olisin aivan valmis siirtymään osittain korvikkeisiin. Katsotaan nyt mitä tehdään, mies kovasti kannustaa jatkamaan omalla maidolla.
Nyt viikonloppu meni aika paljon paremmin mielin. Lauantaina anoppi lupautui hoitamaan vauvaa muutaman tunnin, niin päästiin miehen kanssa käymään yksissä uudenvuoden kekkereissä, oli ihan mahtavaa! Muutaman kerran ollaan vauvan kanssa vaunuteltu ja oon päivittäin päässy vähän ulos ja tallillekin. Välillä mies on huolehtinu pojasta ja tänään sain sitten päiväunille ja itkuhälytin viereen, niin hyvin ehdin touhuta omia juttuja!
Keskiviikkona pitäis sitten yksin päästä vauvelin kanssa neuvolaan.
 
histam-iini- sanoi:
Mä en nyt taas ihan kaikkia jaksa lukea, mutta kerron silti omia kuulumisia. En tiedä johtuuko hormooneista vai mistä, mutta mulla on viimesen viikon ajan ollu vähän masennusoireita. Neuvolassa perjantaina asiasta juttelin, myös miehen ja useamman muun läheisen ihmisen kanssa oon jutellu. Se on vähän helpottanu. Oon siis ihan hurjan itkuinen, ruoka ei maistu ja kaiken lisäksi imetys on alkanu tuntua ihan pakkopullalta. Vaikka se siis sujuu, maitoa tulee eikä tee enää kipeetä.
Täysimetyksellä siis menty tämä pari viikkoa, mutta ihan oman (henkisen) jaksamisen kannalta olisin aivan valmis siirtymään osittain korvikkeisiin. Katsotaan nyt mitä tehdään, mies kovasti kannustaa jatkamaan omalla maidolla.
Nyt viikonloppu meni aika paljon paremmin mielin. Lauantaina anoppi lupautui hoitamaan vauvaa muutaman tunnin, niin päästiin miehen kanssa käymään yksissä uudenvuoden kekkereissä, oli ihan mahtavaa! Muutaman kerran ollaan vauvan kanssa vaunuteltu ja oon päivittäin päässy vähän ulos ja tallillekin. Välillä mies on huolehtinu pojasta ja tänään sain sitten päiväunille ja itkuhälytin viereen, niin hyvin ehdin touhuta omia juttuja!
Keskiviikkona pitäis sitten yksin päästä vauvelin kanssa neuvolaan.
Click to expand...

Tsemppiä sulle kovasti! Sitä mieltä kyllä olisin, että sä olet itse oman jaksamisesi paras asiantuntija, ja vaikka on periaatteessa hyvä että mies tsemppaa täysimetyksellä jatkamaan niin liikaa ei kannata muiden mielipiteitä kuunnella. Ei edes miehen. Parempi vauvalle kuitenkin hyvinvoiva ja jaksava äiti ja silloin tällöin vähän korviketta, kun tiukka täysimetys ja aivan uupunut ja masentunut äiti. Niinkuin meidän neuvolatäti sanoi, niin vaikka tissimaito on tutkimusten mukaan parasta ruokaa vauvalle, niin ihan täyspäisiä terveitä aikuisia niistä korvikevauvoistakin tulee eikä liikaa kannata hysterisoida jos joutuu välillä korvikettakin antamaan. Se on aina kotiin päin jos edes osa maidosta on omaa tuotantoa - kaikillahan ei näinkään ole ja silti nekin vauvat kasvaa ja kehittyy. :)

Jaksamista ja muista olla armollinen itsellesi!
 
Tsemppiä paljon Histamiini! Kuten magnustimammakin sanoi, kuuntele omaa jaksamista ja ole itsellesi armollinen.

Meidän vauvalle annettiin korviketta sairaalassa kun oma maito ei riittänyt ja matalan verensokerin ja korkean bilirubiinin takia tarvitsi kunnolla ravintoa. Sen jälkeen ollaan menty täysimetyksellä mutta hoitolaukussa ja kaapissa on varuilta korviketta jos tulee tarve joku päivä. En edes ajatellut että siitä voisi olla haittaa jos kuitenkin pääosin äidinmaitoa saa.

Itse jouduin istuttaa vauvan aamulla sellaiseen sähköiseen vauvakeinuun ja tungin vielä kaupan päälle tutin suuhun kun ei viihtynyt keinussa. En ole oikein asioihin perehtynyt onko tuollainen keinu ergonomisesti huono ja tutti kai myös on jostain syystä pahasta, mutta kun oli pakko itse saada aamupalaa syötyä...
 
Meillä myös neuvolassa täti sanoi että pitää olla itselleen armollinen. Itselläni olis tarkoitus päästä eroon lisämaidoista kokonaan mut terkka sanoi että vaikka ei pääsisi niin ei hätää kun kuitenkin yrittää ja pääasia että vauva voi hyvin ja saa tarpeeksi ravintoa.
Terkka toki kannustaa täysimetykseen ja on antanut vinkkejä just lisämaidon vähentämiseen jne.
 
Täällä istutaan tk:ssa, sektiohaavan kanssa ongelmia..taas. :sad001
Katsotaan onko revennyt vai mikä on tullut haavan loppupäähän, eilen huomasin jotain outoa siinä ja käskettiin tulla heti näytille.
Nukkunut viime yönä tunnin varmaan ja olisin just päikyille päässyt, kun isovanhemmat hoitamassa lapsia.
 
Tsemppiä Winnie! Toivottavasti ei oo mitään ihmeellisempää, onneks pääset heti sitä haavaa näyttämään.
Ja todellakin, muistetaan olla armollisia itsellemme! Äidin hyvinvointi on koko perheen hyvinvointia. :)
Mä oon tarjonnut tolle typylle tuttia ihan alusta asti, vaikka tiedän, ettei ainakaan ekaan pariin viikkoon kannattais, ettei tule imetyksen kanssa ongelmaa. Mä kuitenkin olen tämän tapauksen kanssa sitä mieltä, että koska imuote on ollut ihan alusta asti tytöllä tosi hyvä ja jaksaa syödä hyvin, niin tyydyttäköön imemisentarvettaan tutilla välillä, jos muuten on vaikea rauhoittua.
 
Todellakin, ollaan armollisia itsellemme. Minä olen myös antanut tutin ja vaikka harvoin tyttö sitä huolii, niin on kuitenkin olemassa ja tarvittaessa tarjolla.. tytöllä on imuote ollut hyvä alusta asti niin tuskin nyt haittaa..
Lisämaitoa antaisin hyvällä omallatunnolla jos olisi tarvis. Niin annoin esikoisellekin..
 
Samoin täällä olen antanut vauvalle tutin. Vauva on saanut tyydyttää imemisen tarpeen ja toisaalta ehkäisee, ettei refluksi oireet mene pahemmaksi jatkuvalla syömisellä.
Armollinen tosiaan pitää olla. Muistan esikoisen aikana kokeneen telkkarin sanoneen, ettei haittaisi vaikka koko imetyksen ajan käyttäisin rintakumeja. Pääasia, että vauva saa ravintoa. Esikoisen aikana tuskailin paljon imetyksen sujumisen kanssa.
 
Joo niin mullekin terkka puhu siitä, että jos äiti voi huonosti, koko perhe voi huonosti. Tosiaan kannustaa kyllä imetykseen, mutta on tukena, päätän mä sitten miten tahansa tästä jatkaa.
Meilläkin ollu tutti käytössä. Välillä kelpaa, välillä ei.
Useampi päivä menny nyt ihan hyvin, mutta tänään taas asiat pyöriny mielessä ja ollu vähän semmonen kumma olo.. Sisko onneks kävi laittamassa ruokaa ja vanhemmatkin tulee vielä tänään käymään. D-tipat ilmeisesti aiheuttanu vauvalle vähän vatsanväänteitä ja onkin melkein asunu tissillä tänään kun ei mikään muu tunnu rauhoittavan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top