Raskauden toinen kolmannes!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja vauveli
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mukava kuulla hyviä uutisia vauveli! [:)][:)][:)] 
 
EevaLiisa mulla vähän sama juttu että muuten kyllä puuskutan ja puhisen ihan pelkästä kävelemisestä mutta agilityradalla unohdan melkeen raskaana olevanikaan. [;)] Mua viimeks nauratti kun kurotin poimimaan rimaa maasta eikä se enää niin kauheen ketterästi sujunukaan varsinkaan kun olin pukeutunu varsin tukevasti siihen pakkaseen. [:D] Sen verran oli painopiste muuttunu eteemmäs että meinasin mennä nokalleni kun niin topakasti kumarruin. [:D] Saas nähdä kuinka kisojen käy jatkossa kun juoksuja odotellaan molemmille neideille. Toivottavasti keritään siellä Hyvinkäällä käydä juoksemassa ennen kun kumpikaan tiputtaa. Ja jos sitten vielä vointi on hyvä eikä juoksut ala niin ehkä vielä Purinalle helmikuussa... Mutta sen jälkeen voikin olla että mammalomailut kisojen suhteen koittaa. [:)] Tai ystävyysottelun naapuriseuraa vastaan juoksen maaliskuun alussa jos vaan suinkin pystyssä pysyn ja eteenpäin liikun koska täytyyhän sitä mestaruutta puolustaa. [;)]
Ja eiköhän ne koirat tulokkaaseen sopeudu, ainakin mulla on vahva usko siihen. [:)] Kyllä meilläkii vanhempi nuorempana pelkäs kaikkia pieniä vauvoja kun ne piti pahaa ääntä ja hais oudolle mutta nykyisin noita vieraampiakii vaan suukotellaan tai sitten ei välitetä ollenkaan. [:)]
Supernova mulla taas varmaan ne näyttelyt jäis jo kun tuntuu etten kunnolla saa ees kenkiä jalkaan tän mahan kanssa ja näitä meijän sinttiäisiä kun pitäis asetella maassa. [;)] Agilityssä mä vielä vyöryn ku joku valtava lumipallo eteenpäin mutta kumartuminen on jo haastavampaa. [:D]
 
Tiiaa joo se sf-mitta pitäis vissiin ottaa viikosta 18 alkaen. Ainakii neuvolakortissa on taulukko siitä alkaen. [:)] Mulla oli sf viikolla 22+2 jo 24cm mikä oli yli keskiarvon mutta mullahan onkin melkonen pötsi. [;)]
 
Quara joo, mun kaveri lupas mulle sen vyön lainaan eli pääsen kohta kokeilemaan. [:)] 
 
Toivottavasti mekii saatais pakkaus jo pian... [:)]
 
Jeps, mut mä taidan lähtee saunaan ja sohvalle lojumaa. Viikonloppuja kaikille! [:)]
 
Mulla on kanssa ollut noita supistuksia päivittäin. Ei ne satu eikä mitään, mutta nyt vasta tajusin, että ne on niitä samoja ihme muljahduksia, joita ihmettelin jo viikkoja sitten ja mietin, että miten se vauva siellä oikein kääntyilee. Mutta satunpa sitten kokeilemaan masua ja aika kovalta tuntui siellä kohtu. Äitini sanoi, että hänellä oli kanssa niitä ihan samoja, joten kaipa ne ihan normaaleja on.  Vaavikin potkiskelee siellä aina vain lisääntyvään tahtiin.
Alkuillat hän on hyvinkin aktiivinen ja touhukas, sieltä viiden-kuuden nurkilta siihen asti, kun menen nukkumaan. Öisin vain jotain ihan pientä, kun olen kääntänyt kylkeä.
Ja nyt on päällä ihan tolkuton flunssa... Pistää nenää ihan valehtelematta koko ajan ja aivastuttaa viiden minuutin välein. Voi herran jestas... mutta kunnon työntekijäthän sairastaa viikonloppuisin...
 
vauveli ai saitko sä jo 2010 äippäpakkauksen?
Hassua, kun uusi pakkaus on aina tähän saakka esitelty huhtikuussa Lapsimessuilla(Lastenmessuilla?) ja sit vasta alettu jakamaan. Ja Kelan sivuillakaan ei ole julkaistu vielä uutta! Ja siinä -09 on se sydänmakuupussi! Mutten nää että toppapuvussa olisi vadelmapainatuksia...
Isännän pappa kyllä eilen sanoi lukeneensa, että jossain olisi äitiyspakkaus loppunut, joten voisiko tuo olla nyt joku sellainen "välipakkaus"(olen tutkiskellut niitä vanhojen pakkausten kuvia ja muistaakseni missään pakkauksissa eri vuosina ei ollut samaa makuupussia) kun viime vuosi tosiaan oli piikkivuosi syntyneissä..??

Sillä tämä siis vähän vielä kiinnostaa kun Kelan paperit lojuu täyttämättömänä kotona, ja olen ajatellut juuri tuon -09 pakkauksen takia haalia tavaraa muualta ja ottaa sen pakkauksen rahana, mutta jos jaossa onkin jo jotain muuta vasten Kelan infoa niin kiinnostaa.
Et tahtoisi laittaa kuvia niistä vaatteista ym.?? [:D] Nim. utelias..
 
Joo, olis kiva tietää, joko saa uuden paketin.. Vaikka otan silti pakettina mieluummin ko rahana, vaikka oiski vanha. Veljen perheeltä nimittäin jonkun verran varmaan tulee tavaraa siitä vanhasta paketista, kun heille syntyi poika lokakuussa.
 
ansku81 : Mun täytyy varmaan sanoo enskerralla neuvolassa,että "Missäs mun sf-mitat on? :D" Onkohan se unohtanut,että munkin vatsa kasvaa :D Joo mä muista kyllä kans,että viikosta 18 se mitta aletaan ottaa,mutta mulla ei kauheesti tainu olla mitään mitattavaa silloin tai en tiiä jos jotkut alottaa eriaikoina.
 
Eipä ole mulla tunteet paljoo heilahdellu mut tänä aamuna sängyssä lojuessani tuli itku, kun ajattelin että helvetti tällästäkö tää elämä tulee oleen ainakin vauvan syntymään asti. Mies valitti koko viikonlopun ettei ehi tekee mitään. Sillä on monta projektii yhtä aikaa. Ens vuoden polttopuut pitäs hakee mettästä, taloo pitää lämmittää joka päivä, traktori on rikki, remontti pitäs saada eteneen ennen vauvaa, univelkaa, kissojen hiekkalaatikot pitää tyhjentää, pitää siivota, tiskata, imuroida, käydä töissä, tehä mulle ruokaa. Sit mää vaan kolistelen aamulla enkä edes pidä keittiön työpöytää puhtaana että hän vois tehä siinä pizzaa. Ihan ku mää vaan oisin ja makaisin kaiken aikaa enkä osallistus mihinkään. Kyllä mää teen mitä pystyn, ja tunnen koko ajan huonoa omatuntoa kuitenkin kun en voi tehdä enempää. Eikä siinä mitään, että jos multa välillä tulee itku, mut tänään huomasin, että kylläpä tuo vaikutti vauvaan. Rupes muljautteleen kunnolla ja mulle tuli vatta kipiäks ja rupes oksettaan. Mää vaan mietin, että miten ihmeessä vois toisen elämää helpottaa. Jokainen kai itse kasaa ongelmia harteilleen, mut ku tuntuu et mä en miehen suusta enää kuule ku noita syytöksiä. Ehkä hän vain purkaa omaa pahaa oloaan kun ei pysty hoitaa kaikkii maailman asioita ja moon ainoo joka sitä huutoo on kuulemassa. Ja mun elämäs ei oo mitään muuta ku se. Ei tällästä aina jaksais.  
 
Voi starletti, saat kyllä mun sympatiat todellakin - oma viikoloppu meni aika pitkälti samoissa tunnelmissa... mulla on myös hyvin valittavainen mies joka aina aika-ajoittain vaipuu syvälle epätoivoon ja ei näe elämässään enää mitään hyvää ja kaikki arkipäiväisetkin askareet on rasitteita ja hirveää ja kamalaa [:@] harvoin syyllistää mua muuta kuin siitä että hän keskustelee näistä asioista aina itsensä kanssa kun en kamalasti vastaile hänen voivotuksiinsa [:o] mikä taas johtuu ehkä siitä että nämä keskustelut on käyty samaa rataa jo usean vuoden ajan, eikä minun ehdottamani ratkaisut ole hänen mielestään mitenkään mahdollisia tai järkeenkäypiä, niin että en jaksa sitä samaa jankkaamista joka ei johda mihinkään *huoh* meillä on tää remontin loppuvaihe kärjistänyt tilannetta joten yritän ymmärtää ja jaksaa ja tukea huonoina hetkinä, mutta ei oo aina helppoa tuo, ei todellakaan - lukemattomia kyyneleitä olen itsekin vuodattanut miehen pahan olon vuoksi, kun on niin voimaton olo kun ei voi toista auttaa!! Onneksi tiedän, että nämä epätoivon hetket on aina ohimeneviä ja kohtuullisen lyhyitä, ja välissä on piiiiitkiäkin hyviä jaksoja [:)] minkä toinen peruspessimistin ja kunnianhimoisen perfektionistin luonteenristeytykselleen mahtaa [:D] toivottavasti lapset vaan perii mun ylitsevuotavan optimismin ja ratkaisukeskeisen ajattelutavan!!! Olen vaan vuosien aikana oppinut, että kenelle hän sitten pahaa oloaan purkaa jos ei minulle - oikeastaan olen oppinut suhtautumaan siihen niin, että vaikka se ei kivaa olekaan, hän luottaa minuun niin paljon että uskaltaa kiukutella ja valittaa ja purkaa kaiken pahan olon koska tietää, että minä en ole menossa minnekään vaikka niitä pahojakin päiviä tulee! [:D] Kovasti jaksamista sulle starletti, muista nauttia hyvistä hetkistä niin sitten jaksaa paremmin niitä huonojakin!!!
 
Heippa kaikille!
 
Tirri ja Starletti
melkoisen samoilla linjoilla täällä mennään. Mies kylläkin kannustava ja ihana mutta on valehdellut minulle päin naamaa remontin edistymisestä.
Meillähän molemmilla siis omat asunnot. Minulla kaksio ja hänellä puol neliötä pienempi kolmio. Päätimme muuttaa hänen asuntoonsa jota hän on rempannut nyt jo kohta kaksi vuotta! Olemme olleet yhdessä vuoden ja 4kk ja koko sen ajan ollaan käytännössä asuttu minun luona. Kävin asunnolla viimeksi viime kesänä ja lähdin sieltä ovet paukkuen. Se oli niin kamalassa kunnossa.
Kävin siellä nyt melkein kaksi viikkoa sitten ja tilanne oli edelleen kamala ja hän oli valehdellut minulle remontin edistymisestä.
Nyt sitten laitettiin asiat kuntoon ja minun on pakko mennä hänen kanssaan sinne asunnolle jotta saamme remontin edistymään. Olin siellä hänen äitinsä kanssa siivoamassa (tapetit revitty seinistä mutta peittäneet kaikki lattiapinnat ym) jotta siivoamalla saataisiin edistystä remonttiin. Lisäksi veimme 2 viikkoa sitten rakennuskamaa (romua) kaatopaikalle 550kg edestä. Ei ihme ettei remontti edisty tuollaisen "paskan" keskellä!
Nyt itsellä olo ainakin parempi mutta luottamus meni ja mielipahaa aiheutti.
Tänään ohjelmassa siis makuuhuoneen seinän hiontaa ja kittausta ja minä siivoan niitä lattioita vähän puhtaaksi. Jätesäkkejä tulee kun liukuhihnalla kun siivoaa...
Mutta jaksan myös olla positiivisella tuulella ja uskon että pääsemme helmi-maaliskuun aikana sinne muuttamaan.
 
Itseä harmittaa kans kamala väsymys eikä jaksaisi oikein siivoilla kotona. Lisäksi tavaroita pitäisi pakata ja heittää ylimääräisiä roskiin jne. Nyt energia pitää käyttää "remontin valvontaan"
 
Mutta näillä mennään ja sillä selvä! [:D]
 
Rauha
 
Joo, tuttuja tilanteita... Nuo miehet... [:@]
Meillä ei mies juurikaan valita enkä pahemmin sympatioita häntä kohtaan edes tunne. Tuntuu ettei mies oikein edes tajua koko raskautta ja sitä etten mä vaan jaksa niin paljon ku aikasemmin. Menee vaan niin hermo ja välillä tuntuu etten mä jaksa sitten kun sen pienen nyytin tähän sirkukseen vielä saan. Meillä myöskin kaikki remontit kesken (esim. puolet kylppärin lattian saumoista revitty irti mutta siihen se sitten jäi seisomaan kun tuli niitä "tärkeämpiä" hommia, esim. kavereitten pyssyjen laittoa ja sarvitrofeiden tekoa. Mä en olis alkuunkaan ruvennu edes laittamaa sitä lattiaa, halusin vaan kylppäriin uuden allaskaapin ja lisää säilytystilaa. Miehen mielestä ne saumat on uusittava samalla ja se rupes sitten niitä hinkkaamaan pois. Ite en kyllä enää edes yritä konttailla siellä lauteitten alla saumoja raaputtamassa eli mies hoitakoon homman loppuun. Mua raivostuttaa noi keskeneräiset hommat ja työkalut jotka lojuu ympäri kämppää. Lisäks kun sain vauvan huoneen kuntoon perheen ystävällisellä avustuksella (mun isä siis kävi kasaamassa huonekalut ja muu perhe autto huonekalujen siirrossa) niin mies käyttää sitä nyt omien roiniensa säilytyspaikkana. Esim. pinnasängyssä on viikon verran ollut kahdet hirvensarvet. [8|] Toinen meijän koirista on miehen mutta mä kannan niistä kuitenkii kaiken vastuun, eli ruokin ja lenkitän kolmesti päivässä. Kun tarpeeks nalkutan ja huomauttelen asiasta ni mies ehkä kerran viikossa vie koirat päivälenkille, nykyisin tosin harvemmin. Mä kun oon yrittäny harrastuksiani karsia, kun ei enää vaan jaksa niin miehen mielestä mulle on vapautunu niin paljon aikaa että voin hoitaa kaikki lenkit. Samoin kun mä vaan "lojun viikonloput kotona" ni siivoukset voi jättää mulle kun mies keskittyy viettämään metsällä kaiken ajan. Eli mitä enemmän mä rajoitan harrastuksia ni sitä enemmän mun pitäis jaksaa tehdä kotona. [:-] Jos valitan että väsyttää ni mies ihmettelee että "miten nuorta ihmistä voi väsyttää???". Kokeilis ite kasvattaa tämmöstä kilon loista sisällään ja kysyis sitte... Toinen mistä viimeks eilen sain kauheet kilarit ni anoppi soitti ja sano että mies oli valittanu ettei meillä oo rahaa vaunuihin ja anoppi lupaili maksaa niistä puolet... Siis mitä?!? Mies tilas kyllä just monen TUHANNEN euron pyssy jostain hevon kuusesta kaikkien muiden metsästystarvikkeiden lisäksi mutta sitten itketään äidille ettei oo varaa ostaa vauvalle vaunuja... Ja kun niitä s...tanan pyssyjä on nytkin kaikki nurkat täynnä mut vaunuja ei vielä oo ensimmäisiäkään...
Eli tämmöstä ruusuneloa meillä. [;)] On ehkä vielä pari valittua sanaa miehelle luvassa illalla. [;)]
 
[:D] Kuulostaa jotenkin tutulta...! Vaik meil ei sentää ole remontist kyse. Meil on mies edelleen lomautettuna eli kotona kaiket päivät tai sit kavereilla. Siinä se elämä sit onkin. Lapsen huone on mun asiani (etkö sä nyt muka saa yhtä pientä huonetta kuntoon?!) ja koko kodin hoito on mun asiani. Hän ei ole siivooja eikä kokki eikä mikään muukaan apulainen ja kyllä muutkin raskaana olevat naiset jaksavat tehdä kaiken. Eikä hän nyt ehdi kun tulee mielenkiintoista ohjelmaa telkasta tai on tarve surffata netissä ties millä sivuilla...kun oma vaimo on jo niin paksu ja mahakin tiellä... Etten sanoisi jotta hermo menee!! [:@]
 
Meillä tuplaantuu asumiskustannukset ensi kuun alusta, joten pari viikkoa meni siinä, että mies huomautteli minulle siitä, että pitää säästää, pitää säästää. Hermostuin siitä lopulta aivan totaalisesti, sillä en todellakaan törsäile rahaa mihinkään. Saatiin lopulta asia selvitettyä. Hän itse sanoi, että on varmaan hokenut asiaa muistuttaakseen itseään siitä, että menoja pitää ruveta katsomaan. Minä olin tavallaan vähän turhaan kohdistanut sen itseeni. Mutta se taasen johtuu siitä, että olen viimeisen kuukauden ollut meidän perheen rahankäyttäjä, koska mies on ollut saikulla eikä ole pystynyt käymään kaupassakaan.
 
Saikulla ollessaan hän onneksi sitten sisustussuunnitteli koko meidän uuden kämpän, valkkasi ja vertaili lastenvaunujen hinnat yms. Kauppakasseja kaupasta raahatessani olen muistuttanut itseäni, että eiköhän tässä kesällä tule se kuukauden pätkä, jolloin minä olen kotona ja mies siivoaa ja käy kaupassa. Sille näytti muutenkin olevan aika kova pala se, että ei juuri nyt ole pystynyt tekemään paljoa mitään.
 
Nyt ei olla siivottu, koska mies ei ole pystynyt osallistumaan ja minä en jaksa. Ja kumpaakaan ei kaaos häiritse. Hoituu sillä, että ei kutsuta vieraita, ei ainakaan lähisukulaisia, jotka herkemmin asiasta huomauttaisivat.
 
Ansku81, juu aika mielenkiintoista asioiden priorisointia sun mieheltäsi [8|] että pyssyihin kyllä riittää rahaa vaikka hurumykket mutta maksaisitko sä äiti nää lastenvaunut...toivottavasti tulee järkiinsä sun mies ja alkaa suunnata sen harrastuksiin pistetyn intonsa teidän pieneen nyyttiin jossain vaiheessa!!!
 
Eiks oo ihanaa kun meillä on näin hyvä tunteenpurkufoorumi [:D] miehetkin tarvis tämmöisen, voisivat tulla järkiinsä *hih*
 
Voi "ihanaa" että muuallakin on kiristelyä miesten kanssa. [:D] Siis siinä mielessä ihanaa, etten ole ainoa.

Täälläkin tuli itku eilen. Miehen osallistuminen kotitöihin on tasan se, että se kerran kaks viikossa pyöräyttää pyykkikoneellisen. Ja ehkä laittaa ne kuivumaan jos muistaa.. Hän ei kuitenkaan viikkaa kun "ei sitten kelpaa mulle!".. Juu, se onkin rakettitiedettä, että se viittisi ne bokserinsa ja t-paitansa jotenkin taitella eikä mytätä. Mua ei kiinnosta vaikkei samalla tavalla viikattaisi. Se myös siivoaa meillä joskus sellasella Sini-staattisella mopilla missä on ne sellaset vaihdettavat liinat. Minä olen ainoa joka ottaa imurinkin käteen.
Keittiö ja muut kotihommat jää tasan mulle. Pyynnöstä joskus tyhjentää astianpesukoneen, ei itsenäisesti. Yleensä kuitenkin pyytäessä se jää makaamaan sohvalle ja mulla menee hermo joten tyhjennän sen itse.
Niin, se itku. Tultiin eilen kaupasta. Kämpässä oli siivottavaa kivasti. Se otti kauppakassista suolakurkun ja meni sohvalle sitä mutustamaan. Aukoi päätään miten esim appelsiinejä oli jo jääkaapissa entisiäkin(heitin pois koska olivat huonoja).. Mulle jäi kaikki. Siinä sitten mahaa kivistellessä tyhjensin astianpesukonetta ja itku vaan pääsi. Kun tuli kysymään mikä on, ja kerroin(että voisi hieman auttaa) alkoi mesoaminen miten hän vaan hoitaa kaiken kotona... [:-] WTF?? Se varmaan olettaa kaiken muun tapahtuvan itekseen mitä kaikkea se itse ei tee.. Mesos miten keittiön pyödällä on papereita vaikka kuinka, kaikki on kuulemma mun. Kappas kun mun nimi on muuttunut täysin miehen nimeksi ihan tässä itekseen, jos ne kaikki paperit on vaan mun. Tuli sit hiljasena siihen avuks kattoo niitä papereita kun tästä "nimen muutoksesta" mainitsin.[:-]
Summa summaarum. Kyllä minäkin voisin ahkerampi välillä olla kotona ja kieltämättä meitä ärsyttää eri asiat mitkä on levällään, mutta saisi ymmärtää minun pikkuhiljaa toivovan(ja tarvitsevan!) enemmän apua kun mahakin alkaa aiheuttaa kipuilua.

Ansku hieman repesin tuolle "Kokeilis ite kasvattaa tämmöstä kilon loista sisällään ja kysyis sitte..." [:D][:D]
Kilon loinen.. [:D]

Mä viime viikon puoliväliin saakka sain olla ihan ilman vaivoja mahasta. Sitten alkoi kivistely, nipistely ja särky. Ei joka päivä, mutta nyt huomaa mahan jotain saavan aikaankin kropassa. On kyllä mahakin pullahtanut vähän lisää, pitänee päivitellä tonne masukuviin.
 
Tirri, Mä jo jossain vaiheessa epäilin että mies käy täällä salaa lukemassa mun juttuja kun olin jostain asiasta oikein sydämeni kyllyydestä paasannu ja sitten illalla mies oli kuin eri ihminen. [;)] Siis korjas vuorokaudessa kaikki asiat itsessään mitkä mua jurppi sillä hetkellä ja oli niiiiin kiinnostunu ja huomaavainen että. [;)] Valitettavasti vaan ei oo tainnu nyt käydä lukemassa viestejä ja mun purkauksia kun noi hirvensarvet lojuu edelleen pinnasängyssä eikä kylppärin lattialle oo vieläkään tapahtunu mitään. [8|]
 
Joo, mut tosissaan ei oo aina tää parisuhde-elämä mitään ruusuilla tanssimista varsinkaan kun muutenkin tunteikasta ihmistä tehostetaan näillä raskaushormooneilla. [;)] Noi perhe/synnytysvalmennukset on kyllä auttanu asiaan kun mies jotenkii paremmin tajuaa kun joku vieras ihminen sanoo etten mä jaksa sillee ku ennen ja kuinka nainen kokee äitiyden tällä hetkellä paljon voimakkaampana kun mies jne. Mutta vielä pitäis ehkä istua noin tuhannella tunnilla että meijän äijästä kuoriutuis se unelmaiskä esiin ja mä olisin tyytyväinen. [:D] Se vaan ottaa välillä mua niiiin pannuun että voi veljet!
 
Quara tota säästämistä meilläkin vouhkataan mutta valitettavasti se ei tunnu koskevan ketään muuta kun mua. [8|] Miehellä on ollu aikasemminkii taipumusta panostaa näihin SEN harrastuksiin. Kerrankii se tuli jostain messuilta ja esitteli kuinka oli ostanu koko perhokalastussetin vaatteineen ja vermeineen eikä maksanu kun vähän yli pari tonnia! Mä ihmettelin etten ollu tienny että se myös perhokalastaa... Johon vastattiin että se alottikii sen just nyt ja kalastusreissu Norjaan on varattu. Sinne se sitten suuntasi vispilän kyydissä viikoksi Norjaan kalastamaan uusilla vehkeillään ja sen jälkeen niitä kalastusvehkeitä ei oo käytetty kertaakaan. Ei vissiin ollukaan kiva harrastus. Kun mä taas suunnittelin että olis ollu kiva lähtee Itävaltaan viikonloppureissulle kattomaa agilityn MM-kisoja (koko reissu olis maksanu alle 300e) ni mies totes ettei meillä varmaan oo varaa kun tulee se vauvakii ja pitää säästää... [:-] Ja sen jälkeen kuulin että oli taas joku pyssy tilauksessa... [:@] Ei siinä mitään, tuhlatkoon vaikka kymppitonnin niihin hemmetin pyssyihin (tai niissä kyllä taitaa olla jo kiinni useampikin kymppi...) mutta ei se sitten saa tarkottaa sitä että mä kituutan ja elätän tätä perhettä! Saatikka sitten että pitää muilta ruinata apurahoja...
 
Jeps, siellä maha missä painitaan, anoppi tuli kylään, taidan mennä kestittämään vierasta...
 
Lyydia (olitkii kirjottanu sillä aikaa kun mä rustasin uutta valitusta...) joo, toikin on niin tuttua että noi miehet ei nää niitä omia sotkujaan mutta muitten tavarat kyllä huomataan. Meillä miestä esim. ärsyttää syvästi kun jätän tietokonepöydälle aina laskut mitkä on maksamatta koska jos tungen ne laatikkoon ni unohdan aivan varmasti maksaa ne. No just tässä joku ilta kun tulin kotiin ni metsästysreppu oli levällään eteisessä (siis silleen että siitä sai harppoa yli), likaiset vaatteet riisuttu sohvalle, voileipätarpeet jätetty pöydälle ties kuinka moneksi tunniksi jne. mutta ne MUN kolme laskua siitä pöydältä oli kyllä siivottu. [8|]
 
Yks päivä kun siirreltiin näitä huonekaluja ja siirtelin kirjoja isoissa pinoissa hyllystä toiseen alko supistamaan ja selkää sattumaan niin maan perkuleesti. Mies makas avuliaasti sohvalla ja oli hyvin närkästyny kun kävelin siitä telkkarin edestä niitten kirjojen kanssa koko ajan ohi. Kun sitten sattu jo niin paljon että rupesin irvistelemään ja puhaltelemaan ja sanoin että "vitsi kun supistaa ja selkä on ihan tulessa..." ni mies siihen että "no lepää ihmeessä vähän aikaa ja jatkat sitten. Onhan tässä koko ilta aikaa."... [8|] Niinpä, kiitos tästä...[8|][;)]
 
Oikea purnauksien päivä mulla näköjään... Mutta kun se kuppi tulee täyteen ni se vaan tulee. [;)]
 
Joo, mutta nyt on oikeesti mentävä ennen ku toi anoppi kiljuu äänensä käheeks... [;)]
 

Quara tota säästämistä meilläkin vouhkataan mutta valitettavasti se ei tunnu koskevan ketään muuta kun mua. [8|] Miehellä on ollu aikasemminkii taipumusta panostaa näihin SEN harrastuksiin.


Mulla kyllä oikeastaan on tässä aina huono omatunto, koska meillä taas se on vain minun harrastukseni, joka maksaa. Pelkkään hevosen ylläpitoon menee nimittäin pyöreästi 450 euroa kuussa. Nyt raskausaikana osa kuluista tosin palautuu vuokraajilta ja juuri nyt minä säästän valmennuskuluissa, kun en voi tosissani treenata. Mutta muuhun en sitten tuhlaakaan.

Meillä on aina ollut yhteiset rahat, ja viime aikoina myös käyttöoikeudet toistemme tileihin. Suuria ostoksia ei tehdä ilman toisen tietämystä. Olen siinä mielessä kyllä meistä se, joka enemmän tuhlaa, mutta sitten myös herkästi kiusaannun siitä ja tekisi mieli tivata, että sano nyt suoraan, että hevonen on se, joka maksaa. Koska se vaan on niin totta. Minulla on ihan helvetin kallis harrastus. Mutta kunnioitan kyllä miestäni aivan valtavasti siinä, että hän ei valita harrastuksestani ja sen kustannuksista, vaan sanoo aina, että ymmärtää sen olevan minulle tärkeää.

Mutta ei minulle silti tule koskaan mieleen tivata häneltä hänen rahankäytöstään, mietin sitten enemmän, että mitä muuta tarpeellista/tarpeetonta itse ostan. tavallaan se, että saan itse vapauden harrastaa minulle tärkeitä asioita, velvoittaa minut suomaan hänelle saman ilon. siksi emme yritä edes kilpailla siitä. Aikoinaan hevosen hankinta ja ylläpitokustannutlaskelmat olivat hänen pähkäilyjensä tulos. Ikinä ei oltaisi hevosta hankittu, jos se meidän kuukausibudjetin kaataisi ja siihen viimeiset rahat menisi. 

Nyt kuitenkin pitää kiristää jostain ja totta hitossa se syö meistä molemien hermoja. Ollaan totuttu elämään vähän liian löyhäkätisesti. Enemmin tämä kukkaronnyörien kiristäminen tuntuu luonnollisesti miehelläni, sillä hevosen kustannuksista ei voi tinkiä. silloin se on kaikki muu. Periaatteessa hän luopuu nyt enemmästä ja siitä tulee huono omatunto.[&o]
 
Todella surullista, että jos toinen parisuhteessa ei tajua ottaa toista edes välillä huomioon..joillekin miehille pitää rautakangesta vääntää ennenkuin ne tajuaa miltä toisesta tuntuu. Itsellä kun menee hermot miehen tavaroihin, niin kerään kaikki häiritsevät tavarat ja viskon kaappeihin, saa itse etsiskellä tavaroitaan sen jälkeen. Ansku81: Mietin vaan, että miksei sitä tulevaa vauvan huonetta voi käyttää tavaroiden säilytykseen enää vaikka toukokuuhun on aikaa? ei se vauva asu siellä pariin kuukauteen...

Tuosta rahan käytöstä itse olen sitä mieltä, että omilla rahoillaan saa tehdä mitä tahansa kunhan kuitenkin osallistuu yhteisiin menoihin, esim. vuokraan ja ruokaan. Olen opiskellut kohta 4 vuotta ja mies ollut 3 vuotta töissä, sitä ennen tilanne oli toisinpäin.. ja toisaalta, kun mies maksaa suurimman osan vuokrasta ja asumiskuluista, niin teen kotihommia enemmän että tilanne "tasoittuisi". Jos miehelle ei jälki kelpaa, niin on vara tehdä itse...

Tottakai sitä nyt harrastamiseen pitää kunnon vehkeet olla ja hyvähän se on, että mies tuo lihaa jääkaappiin metsästysreissuiltansa ettei perhe kuole nälkään :P Tulee väkisellä mieleen, että mies joka ei ajattele asioita loppuun asti on päässyt pienestä pitäen liian helpolla... ne on näitä ns. äidinpoikia :)
 
On se kumma kun toisista miehistä vauva /lapset on vaimon "harrastus"... Miehellä on vara ostella, mutta vaimon on säästettävä lapsille eikä varaa omaan.
Osaa se mies meilläkin olla tökerö ja täysin ajattelematon, mutta se varsinainen typerys on vain anoppi. Ja hänhän tietenkin tietääkin meidän työnjaon ja rahan käytön. Omasta mielestään.

Miten mulla ei ole ollut vielä harjoitussuppareita...? Voiko ne jäädä totaallisesti huomaamatta...
Nukkumisen raskaus on selkeimmin vaikuttanut. Heräilen öisin ja selällään nukkuminen tekee pahaa. On kai takapuoli niin kasvanut, kun meinaa vatsan seutua venyttää. [:D] Pitää olla tyyny säärien alla tai nukkua suosiolla kyljellään.

Vatsan ympärys oli noin 103cm, painoakin on tullut nopeasti lisää.

Kuljeteltava mukeltelee oman mielensä mukaan eikä "näyttäydy" pyydettäessä. Tai voihan se silloin rummuttaa selkärankaa... Sitähän en tunne.
Etsin lastenlaulujen (tuutulaulujen) sanoja netistä ja harjoittelen yksinäni niitä. Kuulohan paranee asukkaalla koko ajan.

Tulevalle isille kehittelen synttärilahjaa ja isyyspakkausta. Saa nähdä kauanko maltan odottaa olla sitä antamatta.
Jos järjestävät ne vauvakutsut, niin annan sen silloin hänelle.
 
ALKUPERÄINEN: multatassu

Vatsan ympärys oli noin 103cm, painoakin on tullut nopeasti lisää.


 
Mä huitelen jo 109 cm:ssä.
 
No se vaan oli pitkään 95cm paikkeilla. Muutos tapahtunut tosi nopeasti. Samoin painon kanssa. Tuntuu että noin kilo tulee per viikko! Kai se tasaantuu...

Miehestä jäi sanomatta, että se neropatti ei ole tajunnut miten paljon raskaus muuttaa kehoa. Ja se muutos on suuressa määrin pysyvä. Ihmetteli kun siskolleen jäänyt vatsaa synnytyksen jälkeen. Synnytyksestä reilu viikko...!
Sai kyllä kuulla kunniansa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top