Raskauden oireet

Mulla oli alapään kipuja sulkapallon jälkeen, mutta rauhoittuivat n. vuorokaudessa.
Täälläkin ollut normaalia enemmän korvat lukossa, mutta sitä on satunnaisesti ollut muutenkin. Päänsäryt sen sijaan on onneksi vähentyneet huomattavasti.
Aamuisin silmät on olleet tällä viikolla kuivat - en tiedä johtuuko raskaudesta vai tulevasta flunssasta.

Pientä menkkamaisia kipua on ollut ja lihasten venymiskipua, mikä on ikävää jos istuu jossain kokouksessa ja pitäisi olla paikoillaan. Alavatsaan sivuissa ajoittain kipuja, jollaisia olen joskus aiemmin yhdistänyt suoliston kipuihin. Ilmeisesti ligamenttikipuja.

Kiusallisempi vaivoja on toisinaan jatkuva pissahätä, oli se todellista tai ei. Joko kohtu painaa rakkoa tai pikkuinen potkii sitä. Kaikkina päivinä sitä ei onneksi ole.

Jaksan ihan hyvin päivisin, mutta iltapäivällä tulee herkästi väsymys jos on paikoillaan, ja pystyn pitkien päikkäreiden jälkeen nukkumaan ihan kunnon yöunet.

Eipä täällä muuta. Kyllä näiden kanssa pärjää, ja luulen että toistaiseksi olen päässyt aika vähällä. Vertaan itseäni omiin kavereihini, joista kaksi joutuivat näillä viikoilla vuodelepoon supistusten vuoksi, toinen oli voinut tähän asti huonosti ja vain laihtunut, ja toisella muutaman metrin kävely oli tuskaa liitoskipujen vuoksi. Olen siis ihan tyytyväinen näihin oireisiin, kuulunevat asiaan.
 
Aikamoista unen tarvetta on välillä. Eilen söin metsälenkiltä ja kaupasta tultua vähän leipää ja kaaputin naurista, pistin kyljelleni sohvalle yhdeksän maita, ja heräilin siitä sitten 5 aikoihin. Sujuvasti riitti senkin jälkeen unta vielä aamuysiin asti. Tulipahan ainakin levättyä.

Aika usein joutuu töiden jälkeen ottamaan pienen lepohetken, vaikkei rankka päivä oliskaan. Eilen olin töissä reissun päällä, ja onneksi oli keikka jossa opastin assistenttia töihin, niin istuin aina kuin vain pystyin ja annoin toisen tehdä työt. Jotain iloa siitä että joutuu nuorempia kouluttamaan =). Pomo oli tosin sanonut vissiinkin nuoremmille, että mun aikaa ei saa viedä turhaan, eli koittaa vähän rauhoittaa menoa.

Se tuntuu välillä hassulta, kun joutuu vessassa ravaamaan, ja sitten lirisee vaan ihan vähän. Kai se muksu sitten saa sen tunteen aikaiseksi, eikä oikeasti tartteiskaan vessaan mennä. Ei vaan uskalla olla menemättäkään. muuten ei vieläkään pahoja oireita, joitakin vihlaisuja ja tänään hiukan tuntuu lonkissa. Näillä oireilla voisin kuvitella että ihan loppuun asti pystyy töissä olevaan ja mammaloma alkaa sen 30 työpäivää ennen laskettua.
 
Tulin tänne kyselemään onko muilla samanlaista vaivaa, mutta kahdesta viimeisestä viestistä jo selvisi, että nähtävästi on :p Eli nivusissa ja alavatsalla välillä viiltävääkin kipua, mutta lähinnä tunnetta kuin olisi jokin lihas tms pahemman kerran jumissa.. Helpottaa kun istuu tai menee maaten, mutta pahenee heti kun lähtee kävelemään.. Ja tuo pissahätä.. Tuntuu välillä kuin kohta lirahtaisi housuun ja oikeasti ei sitten vessaan päästyä tulekaan kuin pienen pieni liraus jos sitäkään :eek: Mutta nähtävästi muut kärsivät ihan samoista vaivoista :)
 
Mulla ainakin tuo kauhea pissitys tulee harkkarin aikana..vessaan mennessä ei sitten liioin mitään tule kuitenkaan. Myös noita liitoskipuja alkaa aina olemaan, olo kuitenkin huomattavasti helpotti kun neito kääntyi raivotarjontaan ja siinä on viihtynyt :)
 
mullakin ollu liitoskipuja nyt noin viikon verran ja ennen ku ne tajus niiks niin oli vaan kummia tuntemuksia ja aattelin että tuleeko mulla noi sisäreidet nykyään kipeeks jo pienestäkin lenkistä, mutta sitte hokasin että se pää kipuilu on tuolla jossain vähän ylempänä nivusissa. Pakaraan vihloo myös edelleen, mutta se tulee aina sellasena varoittamattomana puukoniskuna.
 
Onko kukaan muu huomannut käyvänsä läpi lapsuuden juttuja nyt raskausaikana? Itselläni nousee muistoja lapsuuden erikoisimmista onnellisista hetkistä, kuten syntymäpäivistä, muista juhlista, kun katsottiin Smurffeja ja syötiin popcornia tai karkkia tm.
Välillä voin melkein haistaa ne hetket. Ne tulevat yllättäen, ei niinkään ajattelemalla niitä. Ja aina mietin, että samanlaisia (ja lisää) elämyksiä haluan tarjota omille lapsilleni.

Mielikuviin liittyy aina myös siisti koti. Siis sellainen juhlia varten puunattu. Meneeköhän tämä johonkin pesänrakennuksen piikkiin? Saa nähdä, muuttuuko ajatukset myös konkreettisemmaksi toiminnaksi... Pientä säätöä siihen suuntaan on jo ollut havaittavissa. Työpäivien jälkeen vain on turhan väsynyt.
 
Mitä tuohon pesänrakennukseen tulee niin äitiyslomalle viimeksi jäätyäni kävin kaikki keittiön kaapit läpi + vaatekomerot. Saapa nähdä, mitä tällä kertaa. :D
 
Niin vielä en ole silti jaksanut mitään suurempia siivoiluja, päinvastoin. Jotenkin väsynyt koko ajan ja päiväunet ovat tulleet takaisin. Voihan se olla, että tämä syksykin hiemn vaikuttaa.
 
Minä mietin useasti omia lapsuuden juttuja.. Syntymäpäiviä, jouluja kun isovanhemmat olivat meillä.. Sitä lämmintä tunnelmaa ja rauhaa.. Kesiä mökillä serkkujeni kanssa kun itseäni vanhemmat serkut veivät metsäretkille, opettivat kaikkea hyödyllistä ja mukavaa tai sitten veneretkelle syömään muumikeksejä kivenkokkareelle ja pappa tuli pelastamaan kun vene jäi kivikkoon :rolleyes:

Itse mietin näitä lähinä haikein mielin, koska olisin halunnut omalle lapselle samaa muttei se ole mahdollista kun lapsen tuleva serkku, veljeni poika isineen ja äiteineen ovat aivan kamalan mölyävää ja kiroavaa sakkia :sad001 Joulut ovat yhtä hullunmyllyä kun koko perhe on koossa, huutoa ja kiroamista.. Tavaroiden hajoittamista.. Mökillä sama meininki.. Joten nämä omat lapsuusmuistoni ja oman lapseni tulevaisuus ei kulje käsi kädessä :sad001 Ja se kyllä surettaa ja kiukuttaa :mad: Jo seuraava joulu hirvittää kun tietää, että pieni kuulee jo meiningin vaikka vielä onkin toivottavasti masussa turvassa..
 
Minulle tulee omat lapsuusmuistot mieleen aina tietyssä tilanteessa eli jouluna joulujutut jne.

Harmi, jos teillä Mariel joulut epämieluisia. Mekin vietämme joulut mummoloissa (vuorotellen). Minusta se on kiva, kun on sisarukset ja serkukset (lapset) koolla, vaikka meitä iso sakki onkin ja hälyä riittää. Kiroilua ja mitään tavaroiden hajoittamista ei silti. Mariel, harkitse haluatko lapsesi viettävän sellaisia jouluja, joista et itsekään nauti. Minä jäisin varmaan kotiin viettämään joulua ihan oman, pikkuperheen kesken tuossa tapauksessa. Monet kaverit näin tekevätkin ihan vain halusta olla kotona rauhassa ja isovanhemmat saattavat piipahtaa sitten kahvilla heillä kotona.

Minä nautin jouluna siitä, kun on paljon porukkaa ympärillä. Monesti rauhoittaa, jos osa porukasta tulee jo aatonaattona ja jäädään yöksi eli ei ole kiire minnekään. Silloin hälinääkään ei ole liikaa. Yleensä menemme vasta joulupäivän iltana syömään toisen kotiin. Aikoinaan entisen poikakaverin kanssa meillä oli jouluaaton perinteenä mennä hänen isänsä luokse aamusta jouluglögille. Sen jälkeen menimme hänen äidilleen, saunomaan, syömään ja jakamaan lahjat. Ehdimme vielä hyvin mun vanhemmille vaikkapa ruokapöytään, jos jotain vielä nassuun mahtui (syödään aina niin myöhään aattona) ja lahjojen jako sen jälkeen. Nyt on ollut kiva jo useamman vuoden ajan rauhoittua yhteen paikkaan edes päiväksi. Toisaalta voisin harkita kotona jouluaaton viettämistä, mutta jotenkin olen itse nauttinut niistä perheen kanssa vietetyistä jouluista, että haluan sen myös lapselleni tarjota. Ehkä vielä voisi rauhoittaa niin, että vasta tapanina kävisimme sitten toisessa mummolassa.
 
Muokattu viimeksi:
Mariel, onneksi kun tulee oma perhe voi halutessaan joulua viettää vain sen kesken ja ehkä käydä lyhyesti katsomassa muita. Lapsettomana koin sen osin tarpeettomana, osin vain vaikeana (selittää miksi haluaisi perhejuhlana viettää ei-perheen kanssa).

Itselle olisi myös tärkeä käydä lapsen kanssa marjassa ja ehkä ongella, joko koko perhe tai isän kanssa. Niitä omia muistoja voi muokata niin, että pystyy jotain tärkeää välittämään omasta lapsuudesta, ja niistä muistoista sitten kehittyy lapselle niitä tärkeitä muistoja.
Kaikkiin muistoihin kuuluu yhteisenä tekijänä lämminhenkisyys, läsnäolo, jonkinlainen seesteisyys tai rauha. Ja se... puhtaus, siivottu/pesty koti.

Piti vähän muokata noita iPadin itsensä korjaamia virheellisiä sijamuotoja.
 
Niin, pitänee miettiä joulukuviot uusiksi, viimeistään sitten parin joulun päästä kun lapsi isompi.. Nyt on vain ollut ajatuksena niin mukavaa kun olemme kaikki olleet vanhempieni luona viettämässä joulua, toinen veljeni jolla ei ole perhettä, tämä möykkäperhe sekä minä ja mieheni ja tästä olemme jatkaneet sitten miehen äidin luokse illaksi ja yöksi (asuu kaukana) ja möykkäsakki veljen vaimon vanhemmille.. Kun tahtoisi pitää tämän isovanhemmat jouluissa paljon mukana - kuvion jatkossakin mutta jos se on vain juuri kiroilua ja huutoa niin parempi sitten perheen keskeinen vain.. :sad001 Mökkilomista sanoinkin jo äidille, ettemme ole sinne kaikkien kanssa yhtä aikaa tulossa kun meno on mitä on.. Onneksi isällä alkaa eläkeikä jo ensi kesäksi niin saamme sovittua rentouttavat mökkireissut sitten vain isovanhempien kanssa :) Itselläni myös isovanhempien kanssa mökillä vietetyt kestä lämpimissä muistoissa, onneksi edes tämän saa kai toteutettua.. Mökki on sen verran kaukana, että tähän asti kaikki kykenevät perheenjäsenet ovat järjestäneet lomansa yhtä aikaa ja menty koko porukalla moneksi viikoksi kerrallaan..
 
Muokattu viimeksi:
Onko siinä sitten alkoholi vahvasti kuvioissa mukana, jos niin levotonta on?
Oletko puhunut veljesi kanssa ihan suoraan asiasta ja sanonut hälle, että lapsen myötä toivoisit hieman rauhallisempia jouluja?
 
Me käydään kans sisarusten kanssa keskenään mökillä. Lomat vaan harmillisesti sattuneet eri aikaan ja kaikilla omat menonsa, että saattaa olla vain viikonlopun reissuja nuo mökkeilyt. Viime kesänä päätin, että seuraava kesä ollaan kotona ja käydään korkeintaan mökillä ja mun mummolassa, mutta iikutaan 250 km:n säteellä.
 
Meillä on kans toisen sisaruksen perheessä välillä aikamoista möykkää, vaikka ovatkin mummolassa vierailulla. En tiedä mistä syystä heille se on tavaksi muodostunut, kun ei ole holilla tai erityisillä perheriidoillakaan siihen mitään tekemistä. Ei onneksi kovin usein kiroilua, mutta muuten täysin turhaa huutoa ja riidanpoikasta. Toki nuorempi lapsi on hiukan haastava, mutta mun mielestä just silloin pitäisi pystyä hillitsemään itsensä, ja koittaa kasvattaa hiljaisella tiukkuudella kuin älämölöllä. Ja mielestäni osin just väärällä asenteella on saatu lapsesta vielä haastavampi. Siihen lisänä vielä vanhempien turhat kinat ja turhan kiukkulähtöiset asenteet omiin lapsiin, niin pinna on kireällä useammallakin, kun isommalla joukolla koolla ollaan. Ei oo yks eikä kaks kertaa, kun oon sitten hiukan puuttunut, että nyt suut tukkoon.

Voi kun osaisinkin omani kasvattaa paremmin! Toiveissa on, että kun on toisten virheitä todistanut, niin ainakaan samoja virheitä en silloin tekisi. Kaikesta mekkalasta huolimatta kuitenkin yhtäaikaakin halutaan koolla olla, mutta olen kyllä viime aikoina myös tarkoituksellisesti limittänyt vapaitani niin, että saan myös sitä rauhallista aikaa vanhempieni kanssa. Muutoin olisin ollut liikaa kiinni sisarusten lapsien kanssa, ja toisaalta myös vanhemmille mukavaa kun saavat seuraa useammin, eikä ole niin voimille käypää, kun ikää on jo heilläkin joka vuosi lisää ja lisää. Itsehän en siis vanhennu yhtään....
 
Ei näillä tässä käytöksessään alkoholilla ole osuutta asiaan.. Heillä vain on ollut alusta saakka kasvatustapa, jota en ole ollenkaan hyväksynyt ja josta olen heille monesti huomauttanut ja jopa riitaantunut lapsen äidin kanssa kun lapsi oli neljän vanha.. Nyt siis 7 vuotias.. Heille on ollut aina hienoa kun lapsi osaa kirota, haukkua ihmiset ja olla ilkeä. Ja muutoinkin kasvatuksella ja sen puutteella tästä on saatu nyt ongelmalapsi niin kotona kuin koulussa jonka kanssa kukaan ei pärjää.. Tämä tuo omaan oireiden kirjooni kiukun ja katkeruuden siitä, ettei oman lapsen lapsuudesta tule sitä mitä siitä on aina haaveillut kun saa pelätä että ottaa oppia
 
Toivottavasti löydätte Mariel omat teidän perheelle sopivat tavat ja traditiot, joista pystytte sitten nauttimaankin! :)
 
Mun pesänrakennusvietti on nyt aika voimakas. Monta vuotta pohdittuja huonekalujen uusimisia yms, joita en oo saanut aikaan, niin nyt viikonloppuna tuli shoppailtua 3 uutta ja tukevaa levyhyllyä vanhojen kiikkerien tilalle, uusi sirompi, turvallisempi ja helpommin puhtaanapidettävä sohva, uusi lipasto vauvan vaatteille ja tavaroille (toki myös pinnikseen patja, peitto, tyyny yms yms..)

Uudet matot haluan lattioille ennen vauvan syntymää, niin on kivempi antaa sen olla lattiallakin :)
 
Närästys on jotain ihan kamalaa ja tuntuu ettei helpota millään. Renniestä ei mitään apua, gaviscon auttaa vähän, mutta sitä menee jo yli suositusmäärien. Konsultoin jo ravitsemusterapeuttiakin, kehotti suosimssn hapanmaitotuotteita (piimä, viili, juusto..) ja liikaa kuitua. Hedelmätkin mielummin mehuna tms, leipä vaaleana ja helposti sulavana yms.. Olen koittanut noudattaa neuvoja, mutta ihan samalla lailla tuntuu että jatkuvasti vatsan sisältö koittaa puskea takaisin kurkkuun :sad001

Jatkuva väsymys ja tekisi mieli nukkua, makoilla, levätä....mutta kun ei voi. Istuma asennossa tyynypinon kanssa koitan kärvistellä ja kestää oloa. Kellään mitään muita vinkkejä? Neuvola vasta 19. päivä, täytyy sit taas siellä kysellä lisäohjeita..
 
Takaisin
Top