Oli tänään melkein semmonen olo neuvolassa, etten ole ollenkaan "melkein viikolla 32" raskaana. Kysyttiin, onko supistuksia. Vastaus että on joo, semmosta kiristystä alavatsassa esim. kävellessä. Seuraavaan kysymykseen, että pitääkö rauhoittaa tahtia piti myöntää, ettei tarvi, ei haittaa niin paljon.
Turvotuksia ei ole edelleenkään, mistä myös terkka oli yllättynyt.
Pissalla en käy öisin, mikä myös yllätti neuvolatädin.
Vatsaa painellessa terkka sanoi, että kerro jos tuntuu pahalta, mihin piti todeta ettei tunnu ja että pystyn nukkumaan ihan hyvin selällään (ainoa asento, joka ei enää ihan niin mukavalta tunnu, on puolittain makuulla ja puolittain kyljellä, mutta onnistuu vielä). Tuntui yllättyvän siitäkin.
Alapään kipuja ollut välillä, nyt ei niitäkään.
Vatsa sentään on kasvanut, vaikka selällä ollessa sekin pienenee nätisti. Ja verenpaineet on laskenut noissa seurantamittauksissa raskauden alusta.
Kaipa tästä pitäisi olla iloinen ja uskoa, että kyllä se keho valmistautuu ajoissa eikä kaikkien paikkojen tarvi löystyä rytinällä sitten synnytyksessä. Ja voihan se olla, että kun nyt "hehkutan" täällä, niin ensi viikolla kävelen jo kuin ankka ja ähkin kivuissani.