Raskauden jälkeinen paino ja masukuvat

Tänään 1 vko synntyksestä ja aamupaino on 2,5 kg enemmän kuin ennen raskautta. Raskauden aikana kertyi n 12 kg, eli hyvin on kyllä lähtenyt. Maha vielä pömpöttää mut eiköhän se siitä palaudu jossain vaiheessa. En oo kyllä yhtään huolissani painosta vaan luulen et palautuu omille uomilleen kun pääsee treenaamaan. En sitten tiedä milloin uskaltautuis ekaa kertaa salille kun tuli kuitenki 3 asteen repeymät ja fyssari suositteli ainakin vielä ihan vaan kävelyä liikuntamuotona. Muutenkin tällä hetkellä tärkeintä treenata lantionpohjanlihaksia :).
 
^Kannattaa kyllä kuunnella fyssaria, koska jos aloittaa liian aikaisin, voi joutua korjailtavaksi, mikä ei sitten olekaan kovin kivaa. Seurailen just tässä yhtä casea, joka 8kk jälkeen on edelleen aika ikävissä kantimissa. :( Ja suorien vatsalihasten palautuminen (ettei jää rakoa vatsalihasten väliin) voi kestää jonkin aikaa eli ennen kuin on saanut testattua, että rako on kuroutunut yhteen, ei kannata niitäkään treenailla. Ts. lantionpohjalihakset ja syvät tukilihakset tärkeämpiä alussa.
 
^Kannattaa kyllä kuunnella fyssaria, koska jos aloittaa liian aikaisin, voi joutua korjailtavaksi, mikä ei sitten olekaan kovin kivaa. Seurailen just tässä yhtä casea, joka 8kk jälkeen on edelleen aika ikävissä kantimissa. :(

Oliko tässäkin kyse isommasta repeämästä?
Itselleni tuli myös 3. asteen repeämä. Nyt 3,5vko synnytyksestä olo tuntuu hyvältä, ei pidätysongelmia tai muutakaan isompaa. Mitä nyt tikit vähän kutiaa. Arveluttaa, että myöhemmin jotain ilmeneekin. Välillä epämääräistä paineentunnetta, vähän kuin olisi kakkahätä, mutta ei olekaan. Myös koko alakerrassa paineentunnetta, jos olen kävellyt paljon tai istunut kauan. Laskeumien ym. mahdollisuus pelottaa. Lantionpohjaa treenailen joka päivä, liiallinen treenaus alkaa tuntua paineena, mistä fyssari varoittelikin. Toivon, että jatkossakin paraneminen sujuu hyvin.
 
Joo, siis isoja repeämiä (en tiedä astetaulukkoa, mutta ilmeisesti se ns pahin) ja virtsanpidätysongelmia todella paljon, tuli kohdunlaskeuma ja en ihan tarkkaan muista/tiedä mitä kaikkea. Mutta kyseessä hlö, joka tosi hyvässä kunnossa ja vatsalihakset/lantionpohjalihaksetkin hyvässä kunnossa, mutta pienikokoinen ihminen, ja vähän hankala synnytys ja ns koko alapää levisi. Menee nyt omalla kustannuksellaan korjausleikkaukseen ja kohtu joudutaan ehkä poistamaan kokonaan. :( On ollut tosi raskasta monin tavoin, mutta nyt onneksi valoa tunnelin päässä. On itse puhunut paljon siitä, miten tärkeää oli heti löytää asiaan perehtynyt fysioterapeutti ja että on voinut sairaalassa puhua asiasta ja itse etsiä hyviä ammattilaisia. On luonteeltaan aika malttamaton ja olisi halunnut heti alkaa treenata, että pääsisi kuntoon, mutta nyt mennään vaihe kerrallaan. Hänellä on myös paljon erilaisia fysioterapeutilta saatuja jumppajuttuja, mitä on tehnyt kotona ja käynyt myös sairaalassa vastaanotolla.

Sun tilanne ei varmaan yhtään näin paha ja uskon, että asiantunteva fyssari pystyy arvioimaan hyvin sen, että miten paraneminen on lähtenyt käyntiin. Tuo kuulostaa jo tosi lupaavalta, että ei ole pidätysongelmia ja olo tuntuu hyvältä. :)
 
Joo, oon yrittänyt tsempata, kun tiedän miten vaikeaa hänellä on ollut, mutta toki itseäkin on sitten mietityttänyt, että ei sitä tiedä miten oma synnytys menee...
 
Kuulostaa kyllä kurjalta. :(
Onneksi on rohjennut puhua asiasta, auttaa varmasti asian käsittelyssä.

Niin, eihän sitä etukäteen tiedä kuinka se oma synnytys sitten menee. Liikaa ei kuitenkaan kannata pelätä. :)
 
Joo, ihan rauhallisin mielin olen. Ja tuo oli tosiaan niin paha (ja henkilö on sellainen, että kaivaa tietoa kaikesta mahdollisesta), että halusi heti alkaa selvittää mitä voi tehdä ym. Tuossa ikävintä oli, että pelkäsi alatiesynnytyksessä just tätä mahdollisuutta ja ns pahin mahdollinen kävi. :(
 
Kyllä ne kilot varmasti sinultakin lähtee imetyksen ja palautumisen voimalla. :) Välillä on itselläkin raskauskilot junnannut hetken paikallaan... olen näiden kolmen edellisen aikana huomannut, että just toi kropan palautuminen on yhtä tärkeä osa kiloja karistaessa kuin imetyskin.

Äläpä siis Stiffie vaivu synkkyyteen.. kannattaa hetkeksi jättää puntari nurkkaan ja kuulostella omaa kehoa (vähän niinkun ovulaatiota bongatessa). :)

Kiitos tsempeistä! :happy:
Aluksi vaan olin niin riemuissani isosta painonpudotuksesta ja sit kun ei sama tahti jatkunutkaan, niin tuli pienoinen pettymys... :oops:
Mutta josko se tästä tosiaan taas. :)

Mulla muuten tuli synnytyksen jälkeen vatsaan muutama raskausarpi, ihan navan viereen (raskauden aikana tuli vaan muutama kylkiin ja reisiin).
 
Oot sitten vissiin ollut TOSI pieni ennen raskautta? Tai sitten sun kilot piiloutuvat mystisesti. :D t. kateellinen
Ihan normi painonen olin ennen raskautta mutta kylläkin mahan kohalta näytin siltä että katkeen kahtia :D pituutta ko on 170 ja painoin 58kg sillo. Et toisaalta elä oo kateellinen koska edes xs koon takit ei istunu mulle keskivartalolta vaan olivat isoja ja käytin lasten osastolta ostettuja paitoja ja takkeja..mut alavartalo oli sit isompi että tosi hankala ko niin eri kokoa alavartalo ja ylävartalo sillo. Ja sitko on kuitenkin pituutta niin lyhyeksi meinasi ne lasten puolelta ostetut käyvä jne.. :hilarious:
Että semmonen sopusuhtainen oisi kivempi!

Ja tosi hyvinhän teillä muilla on lähteny painoa synnytyksen jälkeen! Ihan on wau kaikkien kohalla mitä kuvia täälä on ollu :) eli HYVÄ me mammat! :happy:
 
Ihan normi painonen olin ennen raskautta mutta kylläkin mahan kohalta näytin siltä että katkeen kahtia :D pituutta ko on 170 ja painoin 58kg sillo.

Oot kyllä aika pitkä ja painoa oli n. 10kg vähemmän kuin esim. mulla alkuvaiheessa (oon 6 cm lyhyempi), että mun silmissä tosiaan superhoikka jo entuudestaan, että selittää, miten tuolla kilomäärällä näytät edelleen kuvissa ihan normaalipainoiselta. :) Mutta oma olo ja tottumus toki ratkaisee - ei munkaan maha nyt ole jättimäinen, mutta itsellä on ihan hippo-olo, ja vaakalukemat sellaiset, että eipä ole kyllä koskaan ollut. :rolleyes:
 
9d56c3b2d943bf754e753d9c192070fb
17 päivää synnytyksestä, ja kroppa näyttää kauhealta! :D arpia on hirveä määrä, ja maha roikkuu.. noh, pääasia että oon saanu maailman rakkaimman tytön kasvatettua tässä masussa. :)
 
Ei mitään paniikkia viiviva. Arvet vaalenee ajan kanssa ja mahankin palautuminen on tuossa vaiheessa vielä kesken. :)
 
Raskauden aikana +13kg joista viimeinen 5kg tuli viimeisen 1,5vk aikana turvotuksena (pre-eklampsia). Keskiviikkona neiti syntyi ja perjantaina kun lähdettiin kotiin oli lähtöpainoon nähden enää +2kg. :) Sunnuntaina oltiinkiin sitten lähtöpainoon nähden -2kg! Tähän pakko myöntää kyllä että olin vatsataudissa synnytyksen jälkeisestä torstaista tiistaihin, jolla on varmasti merkitystä vaikka oksentaa ei tarvinnut, mutta eipäm tuo ruoka maittanut ja vessassa sai rampata. Mutta nyt siis 2,5vk synnytyksestä edelleen lähtöpainosta -2kg. Mutta tuo alavatsalle ilmestynyt uimarengas joka jatkuu jenkkakahvoiksi saisi kyllä kadota.. :D
 
Ei sinänsä kuulu tänne, mut laitetaan nyt kuitenki.

Miten teillä muilla on ruokahalua synnytyksen jälkeen..? Musta tuntuu et mikään ei uppoo, mitään ei tee mieli ja sitku on nälkä ni ihan pieni annos ruokaa menee - ja seki maistuu puulta. Nää sairaalan annokset on vielä niin julmetun isoja! Onneks on mies ni syö loput, kun mua inhottaa jättää ruokaa. :D

Vielä kun tietää et pitäs syödä hyvin nyt ku imettää, ni ei. Ei vaan tee mieli ja meinaa mennä oksentamisen puolelle ku kuitenki sit yrittää väkisin syödä. :S niin ja siis ei oo kyse mistään et herkkuja menis välissä niin paljon ettei ruoka maistu. :D ei mee yhtään herkkuja, ku ei oo mukana, eikä ole niitäkään tehnyt mieli sen paremmin.
 
Mulla oli kyllä ihan hyvä ruokahalu. Herkkuja ei kyllä hirveemnin tehnyt mieli vaikka niitäkin oli sairaalassa mukana. Ja hirveä jano oli koko ajan.
 
Takaisin
Top