Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mäkin käyn rekisteröityy. Kiitti vinkis. Miten ton Libero laukun saa?
Meet liberon sivuille ja liityt liberokerhoon. Sieltä saa sit pisteitäkin kun ostaa liberon vaippoja, ja pisteillä lahjoja. Tulee ihan mieleen ennen vanhaan kun oli yves rocherin kaikki arvonnat ja kilpailut :D.
 
Moikka!
Täällä suunnilleen samat alkupuheet kuin monilla: olen seuraillut ketjua alusta asti ja nyt sitten päätin oikein kirjoittaa, kun on selvästi niin paljon hyvää vertaistukea ja -kokemuksia täällä :)

Eli olen pääkaupunkiseudulta, syntynyt -75 ja toinen lapsi tulossa, la 9.5. Eka lapsi (poika) on vähän vajaa 2v ja tyttöä on nyt ennustettu. Jännää! Oma tarina lyhyesti: edellisessä suhteessa yritettiin pidempään lasta, eikä kuulunut, tehtiin tutkimukset ja oltiin aloittamassa hoidot, mutta ero tuli. Jälkeenpäin ajateltuna, hyvä niin. Vuoden sinkkuna säätämisen jälkeen löysin ihmisen, joka oikeasti tosissaan halusi lapsia ja jonkun ajan jälkeen onnistikin - luomusti :) Tämä toinen oli supertoivottu myös ja aivan uskomaton yllätys siinä mielessä, että raskaus alkoi minun taustallani äärettömän helposti.

Heti vinkki närästykseen, jos tämä ei ole tullut missään puheeksi: mua on näissä molemmissa raskauksissa närästänyt aivan hulluna - normaalisti en siis syö mitään närästyslääkkeitä, mutta raskausaikana ollut se vaikein vaiva. Nykyään omepratzol (suunnilleen jotenkin noin kirjotettuna) vaikuttavana aineena on raskaana olevillekin todettu turvalliseksi, molemmissa raskauksissa oon syönyt reseptilääkkeenä ja eka pilleri on auttanut kuukausia kestäneeseen vaivaan. En oo siis mikään lääkefani, mutta tää on helpottanut elämää huomattavasti raskauksien aikana. Totesin ekassa raskaudessa, että mieluummin syön täsmälääkettä, ku vedän rennietä ku leipää :D
 
Tervetuloa mukaan Myy75. Meitä raskaana olevia tai jo synnyttäneitä-75 syntyneitä tuntuu olevan aika paljon tänä vuonna. 40 vuotta on varmaan rajapyykki monille lapsen saamiseen. Tosi hienoa , että niin monella 40-vuotiaalla tai yli-40 vuotiaalla on vielä onnistunut raskaaksi tuleminen. Minä vielä elättelen toivoa toisestakin lapsesta mielessäni. Mies ei ole kyllä vielä innostunut asiasta, kun kokee ilmeisesti tämän vauva-ajan raskaana. Mulla on 6.4. jälkitarkastus, jossa pitäisi ilmeisesti päättää tarvitaanko ehkäisyä. Uudestaan raskaaksi tulemisessa mua huolestuttaa, että kuinka todennäköisesti sekin raskaus päätyisi sektioon. Jos lisää lapsia olisi tulossa, niin haluaisin tulla raskaaksi tänä tai ensi vuonna viimeistään. Mutta raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen ei kuitenkaan tämän ikäisenä voi kauhiasti luottaa ilman hoitoja tai ovulaatiotikkuja. Tätä nykyistäkin lasta periaatteessa yritettiin kaksi vuotta. Tulin raskaaksi kaksi vuotta tuulimunan jälkeen ovulaatiotikkuja käyttämällä. Mun pitäisi jo kesän aikana päättää jatkanko hoitovapaalle tämän äitiysloman jälkeen, kun mun äitiys-ja vanhempainvapaa loppuu 17.10. Tosi huono ajankohta kesä ilmoitella jatkosta. Vielä on kaikki auki, että jäänkö hoitovapaalle ja kuinka pitkäksi aikaa. Periaatteessa haluaisin olla syksyyn 2017 asti kotona vauvan kanssa. Sitten voisi mies jääädä kotiin pojan kanssa vuorostaan.
 
Minä vielä elättelen toivoa toisestakin lapsesta mielessäni. Mies ei ole kyllä vielä innostunut asiasta, kun kokee ilmeisesti tämän vauva-ajan raskaana.

Maria:)
Saitko imetyksen onnistumaan, huoliiko poika jo paremmin rintaa?:rolleyes:

Ottaako miehesi ehkä yöheräilyt raskaasti, vaiko työttömyyden. Monille miehille työttömyys on kovaa aikaa. Mutta toisaalta hienoa, että miehesi voi olla nyt täysillä mukana vauvanhoidossa alusta alkaen:)., se on vauvallekin tärkeää saada tuntea molempien vanhempien läsnäolo ja syli:)
 
Last edited by a moderator:
Tervetuloa palstalle Myy75:flower

Tämä palsta on niin oiva vertaistuki, hieno saada sinutkin tänne:smug:
Hyvää odotusaikaa!:Heartred:love7
 
Hei,
olen kanssa laittanut merkille, että useat ovat v.-75 syntyneitä niin kuin itsekin olen. Ajattelin alkuraskaudessa, että meitä n. 40-vuotiaita odottajia ei ole, mutta tuntuu tämän palstan perusteella, että onkin ja ois kyllä hauskaa nähdäkin ja vaihtaa ajatuksia kasvokkainkin niin kuin tuolla joku aiemmin ehdottikin. Tällä hetkellä ei ole oikein vastaavassa tilanteessa olevaa kaveria. Asun siis Helsingissä.
Tuosta lapsilukumäärästä. Meillä tämän jälkeen sitten yhteensä jo 4 lasta niin voipi olla, ettei uusia sitten enää tulossa. Tosin ikäeroa aiempiin paljon, niin tämä tulossa oleva ei sitten sellaista melko samanikäistä sisarusta saisi. Ei tiedä, asiaa ei olla pahemmin juteltu.
 
Itse kanssa vm-75. Aikanaan vedin 30v aikarajaksi lapsille, sitten siirtyi 35v ja ajattelin että 40v olis rajapyykki mutta niin vaan senkin pyörtänyt jo :)
 
Muokattu viimeksi:
JustMom, mua kiinnostaisi kuulla miten teidän ehkä epätavallisen suuri lapsiluku on vaikuttanut teidän sukulaisiin ja ystäviin? Tarkoitan siis kuuletko lauseita tyyliin "Ei sinun yksin tarvitse maapalloa lapsilla täyttää"?
Välillä kun tuntuu, että omassa ystäväpiirissäni yksi tai max kaksi lasta on vielä "hyväksyttävää" mutta jos haaveilet kolmannesta saati sitten vieläkin useammasta, pidetään vähän outona.. Jotenkin täälläpäin Suomea, elämän täytyisi olla niin kivaa ja helppoa, että kolmekin muksua on siihen kuvaan liian paljon..o_O
 
Meillä taitaa olla lähimmät ja vähän kauemmatkin jo aika tottuneita asiaan. On niitä muutamia joilla aina tarve arvostella ja heittää näitä "maailman yksin täyttö"-vitsejä, esm mun veljeni ja miehen isotäti. Sitten on niitä kauhistelijoita mutta paljon myös "hatun nostajia" :) enempi mua ärsyttää se että mun raskaudet on olleet sellaista julkista kauraa joista ihmiset puhuu ja ollaan kyselemässä herkästi että joko seuraava tulossa, jopa ventovieraat heittää vitsinä että tuleeko jo lisää...
No minäpä en heistä välitä :)
Ja elämä on mukavaa ja ihan helppoakin, vaikka on enemmän kuin norm määrä lapsia!;)
 
maria75: Mulla on jälkitarkastus samana päivänä kun sulla. :) Ja aattelin kans olla syksyyn 2017 asti kotona. Tosta toisen lapsen sektiosta, että ei se välttämättä siihen mee. Mullakin ekasta tehtiin sektio ja toisen kohdalla olin vähän epäileväinen, että näinköhän taas käy... Mutta alateitse syntyi ja onpahan nyt sit molemmat tavat koettu.
 
Heippa:)
Törmäsin naapurin rouvaan kaupassa, hänellä oli adoptiolapsista yksi mukana...Hän vaikutti säikähtäneeltä:woot: ja meni vaan nopeasti ihmisvilinässä ohitse...Ytitin kävellä nopeasti eri suuntaan:sad001

Miehen kanssa juuri mietittiin, miten koville asia heille ottaakaan, sitä voi tosiaan olla vaikea edes kuvitella..:eek:

JustMom10:)
Oletko sinä törmännyt näihin tilanteisiin?
Todella kurjaa, että kaikki eivät onnistu saamaan lapsia edes millään keinolla:sad001
 
Tähti, minä en kyllä ymmärrä naapurisi käytöstä. En vaikka itselläni on takana kaksi keskenmenoa. Luulisi, että adoptioprosessiin kuuluisi jokin oman biologisen lapsettomuuden hyväksyminen.
 
Meillä taitaa olla lähimmät ja vähän kauemmatkin jo aika tottuneita asiaan. On niitä muutamia joilla aina tarve arvostella ja heittää näitä "maailman yksin täyttö"-vitsejä, esm mun veljeni ja miehen isotäti. Sitten on niitä kauhistelijoita mutta paljon myös "hatun nostajia" :) enempi mua ärsyttää se että mun raskaudet on olleet sellaista julkista kauraa joista ihmiset puhuu ja ollaan kyselemässä herkästi että joko seuraava tulossa, jopa ventovieraat heittää vitsinä että tuleeko jo lisää...
No minäpä en heistä välitä :)
Ja elämä on mukavaa ja ihan helppoakin, vaikka on enemmän kuin norm määrä lapsia!;)
Kaikki on suhteellista. Normaaliksi ja helpoksi joku kokee sen, mihin on tottunut ja mitä ympäristössä on. Kymmenen lasta on varmaan melko harvinaista, nykyään. Mun yksi ystävä on 10-lapsisesta perheestä. Tunnen myös erään 3-kymppisen, jolla on 17 sisarusta. Mutta ne oli siis edellisiä sukupolvia, ne äidit. Mutta pointti on se, että ihmiset ei oikeesti osaa kuvitella millaista on elämä 10 lapsen kanssa (tai 9:n :D). En mäkään. Sitten taas 2-kymppisestä saakka parisuhteessa olleet ei voi mitenkään kuvitella millaista elämä on eronneilla ja sinkuilla 4-kymppisillä, joka ettii hyvää miestä. Mulle hoetaan, että oon kranttu, mutta en kyllä ole. Oon huolella katsellut ympärilleni, enkä oo pitkiä aikoja ollut yksin. Kun olen tsekannut, että mies ei ole kelpo, niin kiertoon on mennyt. Siihen tsekkaukseen kuluu pakostakin 6-9 kuukautta, eli ei oo mitään nopeeta hommaa. Sitten taas 2-3 kk kattellaan ympärille ja seuraava tulee vastaan... Siinä on sitte vuosi mennyt ja alusta koko homma. 6 vuotta mä oon asunut yksin. Tänne taloon on ollut avaimet kahdella miehellä, joista toinen on tämä tuleva isä. Ymmärrys miehiä kohtaan on kyllä lisääntynyt ihan tosi paljon.

Viimeisen vuoden ajan ennen tätä raskautta mä koin että mun elämä on liian helppoa. Vaikka se ei ole sitä tosiaankaan ollut, mutta joku uusi tavoite toi joku puuttui. Ajattelin, että se on varmaan nyt se haaveena ollut perhe. Viime kesänä päätin tehdä asialle jotain. Otin sen puheeksi myös miesystävän kanssa. Meillähän on siis todella tuore suhde, ollaan tunnettu reilu vuosi. Muistan kun sanoin ystävälle, että jääköhän mulle mustapekka käteen ja jään sittenkin yksin. Oisin siinä tapauksessa voinut tehdä lapset naimisissa ollessani, eikä olisi tarvinnut juosta biologisen kellon kanssa kilpaa. Suurin este oli silloinkin se pelko, että jään yksin. Mun ystävä sanoi, että elämässä pitää ottaa riskejä. Noniin-noniin... Ne saattaa realisoitua. Ja, kyllä mua surettaa tositosi paljon mun vapauden menetys, jos jään yksin. En pääse mihinkään noin vaan. Koiran on saattanu jättää kotiin tai viedä hoitolaan viikoksi, mutta vauvaa ei. Mun ihanat ystävä kyllä hokee, että ne auttaa ja kun on talkoita tms., niin vauva tietty mukaan ja kaikki vuorotellen hoitaa sitä. Olisi niin paljon helpompaa, jos olisi kaksi lähtökohtaisesti hoitamassa ja vastuussa.

En tiedä mistä tää purkaus muuten nyt kumpusi, tänään ollut ihan kiva päivä. Mä nyt lähetän tän kuitenkin ja meen saunaan! Se on lauantai! Eli sauna+sohva+sipsiä. Vuosi sitten oli sauna+viini+baariin... Hehheh.
 
Sirpa, meilläpäin on yhä isoja perheitä, tarkoittaen 6-12 lasta. Kai se riippuu, missä asuu. Isoja taloja tai asuntoja ei löydy joka nurkalta.
 
Tähti, minä en kyllä ymmärrä naapurisi käytöstä. En vaikka itselläni on takana kaksi keskenmenoa. Luulisi, että adoptioprosessiin kuuluisi jokin oman biologisen lapsettomuuden hyväksyminen.

Yölento:)
mullekin yllätyksenä tämä näin radikaalisti muuttunut käytös...:eek: Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, luultavasti olisin prosessoinut asian läpi ja hyväksynyt sen.

Osaan ymmärtää lapsettomuuden tuskan, mutta toisaalta ajattelen, että mekin elettiin 26vuotta ilman lapsia, eikä tullut mieleen väistellä tuttavia/naapureita, joilla oli lapsia...Tosin ei yritettykkään niinä aikoina hankkia lapsia, mutta koskaan ei tuntunut, että muiden lapset olisi itseltä pois...:)

Toivottavasti naapuri pääsee asian yli, pianhan vien poikaa rattaissa pihan poikki..:bunny
 
Yölento:)
mullekin yllätyksenä tämä näin radikaalisti muuttunut käytös...:eek: Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, luultavasti olisin prosessoinut asian läpi ja hyväksynyt sen.

Osaan ymmärtää lapsettomuuden tuskan, mutta toisaalta ajattelen, että mekin elettiin 26vuotta ilman lapsia, eikä tullut mieleen väistellä tuttavia/naapureita, joilla oli lapsia...Tosin ei yritettykkään niinä aikoina hankkia lapsia, mutta koskaan ei tuntunut, että muiden lapset olisi itseltä pois...:)

Toivottavasti naapuri pääsee asian yli, pianhan vien poikaa rattaissa pihan poikki..:bunny
Pakko sen on tottuu tilanteeseen. Vähän outoo ja lapsellista toi heidän käytös jo. Läpinäkyvää.
 
Mulle hoetaan, että oon kranttu, mutta en kyllä ole. Oon huolella katsellut ympärilleni, enkä oo pitkiä aikoja ollut yksin. Kun olen tsekannut, että mies ei ole kelpo, niin kiertoon on mennyt. Siihen tsekkaukseen kuluu pakostakin 6-9 kuukautta, eli ei oo mitään nopeeta hommaa. Sitten taas 2-3 kk kattellaan ympärille ja seuraava tulee vastaan... Siinä on sitte vuosi mennyt ja alusta koko homma. 6 vuotta mä oon asunut yksin. Tänne taloon on ollut avaimet kahdella miehellä, joista toinen on tämä tuleva isä. .

Sirpa40:)
Musta tuntuu, että tuleva isä on hyvä mies, tuskin olisit kelpuuttanut häntä muutoin. Eihän me naiset mitään kranttuja olla, mutta miehen pitää oikeasti olla kunnollinen. Miehissä voi olla sitä, etteivät kestä, jos naisessa on naista kerrakseen. Toivon, että teidän suhde parantuu lapsen syntymän myötä!:):wink
 
Sirpa40:)
Musta tuntuu, että tuleva isä on hyvä mies, tuskin olisit kelpuuttanut häntä muutoin. Eihän me naiset mitään kranttuja olla, mutta miehen pitää oikeasti olla kunnollinen. Miehissä voi olla sitä, etteivät kestä, jos naisessa on naista kerrakseen. Toivon, että teidän suhde parantuu lapsen syntymän myötä!:):wink
Ja vaikka eroisitte niin molemmat olette kuitenkin lapsen vanhempia. Voitteko yhdessä silti hoitaa ja olla tekemisissä sulassa sovussa?
 
Tähti-73 Niin mäkin vähän ajattelin ja vielä tässä pyristelen. Perhe on vaan niin tärkeä juttu mulle. Mut oikeasti joudun miettii et mitä kaikkee nielen. Mä tongin vielä vähän kunkin tarkoitusperiä...

MS74 En tiedä. Kaikki on silloin monimutkaista. Perheen isää lähden sitten etsimään, jotain joka suostuisi jakamaan kasvatusvastuuta, ja kyllä biologisen isän rooli jää sit vähemmälle. Uusperhe menee muun edelle. Heittopussia tästä vauvasta ei tule, mun luokse se jää.

Kiitti daamit kommenteista. Varmaan täältä tulee vielä jotain purkauksia... Pidän teidät ajan tasalla, niin sanoakseni :happy:.

Mä hain tänään muuten babyboxin. Ei siinä paljon mtn ollu, tutti oli! Hihhih. Ja ne matkarattaat on hommattu tänään, en oo vielä nähny niitä, velipoika hoiti noudon.
 
Sirpa, me otettiin babyboxin Viaplayn tarjous samantien käyttöön! :D Ja mä tykkäsin kyllä niistä voiteista tai mitä nyt oli mukana ja kosteuspyyhkeitä kuluu meillä paljon kuopuksen kanssakin et ne tulee kyllä käyttöön. :)
Justmom, pakko kysyä millanen auto teillä on? Ja minkä ikäisiä vanhin lapsista on, asuuko kaikki vielä kotona? Meillä mies miettii jo nyt neljännen lapsen tullessa riittääkö meidän auto (Opel Zafira) kuusihenkiselle perheelle, joista 2 turvaistuimessa/kaukalossa ja niin että lastenvaunut (todennäköisesti tuplarattaat) + kaikki muut tavarat mahtuu kyytiin... Ja jos ei riitä niin mikä auto sit hankitaan?!?
Kerrottiin appivanhemmille tänään raskaudesta. Olivat kyllä todella yllättyneitä ja näki kyllä päällepäin miten päässä raksutti mitä kaikkea se tarkoittaa... Onnittelivat ja varmasti ovat tyytyväisiä ja onnellisia meidän puolesta mutta toisaalta tuli kyllä heti perään kommenttia että sitten riittää, sit tulee jo ikäkin vastaan!
 
Takaisin
Top