Ennen tätä raskautta, en tiennyt tulenko edes saamaan lapsia. Se epätietoisuuskin jo musersi mua, jos sitä mahdollisuutta ei edes olisi. Se oli jännä homma, kun en kuitenkaan lasta toivonut NIIN paljon, että olisin yksin lähtenyt sitä tekemään. Mutta sitten taas, jos en voisikaan saada lapsia, niin se olisi ollut raskas tieto.
Mä oon toivonut aina perhettä, eli ensin hyvä mies ja sitten lapsi. Mä erosin pari vuotta sitten ja mun kaveri tuli raskaaksi samoihin aikoihin, niin sekin oli mulle jotenkin tylyä. Varsinkin kun kaveri oli varannut just ajan sterilisaatioon, eikä ollut ikinä edes halunnut lasta. Mietin silloin, että miksen mä saa sitä mistä haaveilen, mutta toiset saa vaikka ei tienneet edes haluavansa.
Ei ole yksinkertaisia nämä lisäntymisasiat, ja taustalla voi olla just paljon muutakin kuin vain se ettei hedelmöity. Mä en löytänyt miestä. Ja kun löysin, niin totuus tuli ilmi vasta rv 13.
Eli samoja raskaita ajatuksia voi olla teidän lapsettomilla sinkuilla naisystävillä, varsinkin jos ikä on 40 kieppeillä. Älkää ihmetelkö, jos häviävät kuvioista kun lapsi on syntynyt, elleivät ole jo hävinneet. Hyvän miehen löytäminen on tositosi vaikeeta, vaikeampaa kuin tulla raskaaksi 40+. Ainakin mulla. Parhaat on varattuja ja mun sinkkukaverista moni onkin lähtenyt varatun matkaan. Mun arvomaailma ei sellaiseen taivu, niin mulle jää ne jämät.
Ei tuo mikään automaatio pitäisi olla.
! Tulevan isän äiti toivotti hänelle hyvää loppuelämää kun kuuli perheelisäyksestä, että sieltä päin ei ole kukaan tulossa. En tiedä miksi, mutta eipä se mulle kuulu. Ei sillä, että mitään anoppeja tähän kaipaisinkaan. Mä aion sanoo kaikille, ettei ainakaan pariin ekaan pvää kukaan tulisi. Sit jos mä en käykään nopeesti-synnyttämässä, niin sitten joku vois tulla viihdyttää mua.
Lenkkeily on passée 
. Tai niinku joku sanoi, että sillä se lähtee millä on tullutkin 
!
