T
Tähti ★
Vieras
Mulla on kolme synnytystä takana ja ainoastaan viimeisessä oli epiduraali, josta ei ollut mitään hyötyä. Kahdessa ekassa sain paraservikaalipuudutuksen, joka tosiaankin poisti kivut eikä vienyt ponnistustarvetta pois, mutta nyt tässä toistaiseksi viimeisessä päätin kokeilla epiduraalia..no ei ois kannattanut. Se oli irronnut multa jossain vaiheessa ja siis kipua ei kerinnyt lieventämään mitenkään. Irtoaminen huomattiin vasta synnytyksen jälkeen.
Synnytyksestä kuitenkin selvisin ensin pelkällä ilokaasulla ja sitten jouduin hengittelemään pelkkää happea vauvan takia..eli oikeestaan viimeinen tunti, joka oli se rankin, olin pelkällä hapella. Tosin huomasin kyllä sen, että mitä tiiviimmin pystyin keskittymään siihen hengittämiseen, niin sitä paremmin kestin kivut, vaikka muistan kyllä ettei ne mitään herkkua olleet, mutta ei kait ne niin pahatkaan ole kun se sama rumba on edessä taas heinäkuussa
Nyt olen suunnitellut, jos selviäisi taas pelkällä ilokaasulla.
Viime viikolla käytiin rakenneultrassa ja selvisi, että poika on tulossa :)Eli en poikkea jo tutuksi käyneestä kaavasta..esikoinen oli tyttö, sitten tuli poika, sitten tyttö ja nyt taas poika
Tasa-arvoa olla pitää
Onnittelut poikasesta!
Pistetäänkö tuo paraservikaali myös selkään?
Onko niinkuin miedompi vaihtoehto, kuin epiduraali, vaikka auttoi paremmin?
Mulla kaksi synnytystä, joista eka pitkä ja sain epiduraalin jossain vaiheessa avautumisvaihetta. Se antoi hetken levon, jopa nukahdin , kunnnes tuska taas jatkui ja kesti viel tunteja. Lisäks, ainakin alussa oli ilokaasu. Ponnistusvaiheessa ei ollut puudutteita. Kivut oli koko synnytyksen kovat enkä olis voinu kuvitella jakkaralla pystyväni olemaan. Jo kääntyminen sängyssä tutkimuksen takia (vauvan sydän sydänääntä seurattiin) oli tuskallista.
Toinen synnytys eteni todella nopeasti ja oli hilkulla, että ehdittiin sairaalaan. Kivunlievitystä ei ehditty antamaan, vaikka sen perään tuskissani huusinkin. Vauvahan oli jo melkein ulkona):
Epiduraali auttoi tossa ekassa synnytyksessä siihen, että sain hetken hengähtää ja kerätä voimia. Mulla siinä kohtaa toimiva. Tokasta synnytyksestä jäi jännitys siitä, että ehtiikö sairaalaan. Se oli aika hilkulla silloin. Ja kyllä se kipu ja koettelemus ja arvaamattomuus jännittää.
Nyt en ole tehnyt muita "suunnitelmia " kuin että lähden ajoissa sairaalaan. Tullaan ennemmin sitten vaikka kotia takas, jos silta vaikuttaa. Tilanteen mukaan, kun ei kuitenkaan voi tietää, miten menee. Sen takia en osaa enkä halua suunnitella ponnistusasentoja tai jakkaraa. Jos siltä tuntuu niin sitten.
Tähti-73. Siinä jakkarassa ei ole käsinojia.
Toinen synnytys eteni todella nopeasti ja oli hilkulla, että ehdittiin sairaalaan. Kivunlievitystä ei ehditty antamaan, vaikka sen perään tuskissani huusinkin. Vauvahan oli jo melkein ulkona):
Epiduraali auttoi tossa ekassa synnytyksessä siihen, että sain hetken hengähtää ja kerätä voimia. Mulla siinä kohtaa toimiva. Tokasta synnytyksestä jäi jännitys siitä, että ehtiikö sairaalaan. Se oli aika hilkulla silloin. Ja kyllä se kipu ja koettelemus ja arvaamattomuus jännittää.
Nyt en ole tehnyt muita "suunnitelmia " kuin että lähden ajoissa sairaalaan. Tullaan ennemmin sitten vaikka kotia takas, jos silta vaikuttaa. Tilanteen mukaan, kun ei kuitenkaan voi tietää, miten menee. Sen takia en osaa enkä halua suunnitella ponnistusasentoja tai jakkaraa. Jos siltä tuntuu niin sitten.
Tähti-73. Siinä jakkarassa ei ole käsinojia.
Satru
Sukkela juttelija
Tähti: se paraservikaalipuudutus laitetaan kohdunkaulaan (käsittääkseni)..alapäähän kuitenkin. Sen vaikutus ei kestä paria tuntia pidempään. Mä en oikein enää muista kun siitä on kohta 16v kun sellasen sain :) Mutta totesin kyllä etten ainakaan epiduraalia enää ota kun ei sitä tiedä toimiiko vai ei..
Sit v.97 sain ensin petidiini piikin kankkuun. Siitä ei ollut mitään hyötyä, rupesin vaan oksentamaan, enkä pystynyt liikkumaan yhtään ja kankkukin tuli moneksi päiväksi kipeäksi :) Silloinkin sain sitten jossain vaiheessa paraservikaalipuudutuksen ja auttoi supparikipuihin.
Niin ja kiitos :)
Sit v.97 sain ensin petidiini piikin kankkuun. Siitä ei ollut mitään hyötyä, rupesin vaan oksentamaan, enkä pystynyt liikkumaan yhtään ja kankkukin tuli moneksi päiväksi kipeäksi :) Silloinkin sain sitten jossain vaiheessa paraservikaalipuudutuksen ja auttoi supparikipuihin.
Niin ja kiitos :)
Satru
Sukkela juttelija
Tässä ihan hyvä linkki kivunlievityksestä: http://www.hus.fi/sairaanhoito/sair...a-valmennus/PublishingImages/synnytyskipu.pdf
Mä en edes miettinyt ettenkö olisi ottanut epiduraalia. Synnytykset olivat jo kestoltaan niin pitkiä, että pakko oli saada kipuja pois ja päästä välillä levähtämään (jälkimmäinen tosin mielestäni nopea ekaan verrattuna, kun synnytyshuoneosuus vain 11 tuntia). Sain epiduraalin heti kun sen pystyi laittamaan eli oli auki 3 cm. Tosin epiduraali sitten myös heikensi supistukset ja niitä voimistamaan puhkaistiin kalvot ja annettiin oksitosiinia, jolloin synnytys lähti taas etenemään. Epiduraalia lisättiin synnytyksen aikana vielä kahdesti (vaikuttaa pari tuntia), viimeisin lisäys oli vähän ennen ponnistamista. Lisäksi loppusuoralla sain pudendaalipuudutuksen ("Pudendaali-puudutus on ponnistusvaiheessa käytettävä kivunlievitys. Häpyhermon puudutuksella pystytään poistamaan synnytyskanavan ja ulkosynnyttimien kipuja ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaihe ja välilihan leikkauksen ompelu saadaan usein melko kivuttomiksi. Äidin ja sikiön riskit ovat vähäiset. Tätä puudutusta käytetään yleensä lisänä muille puudutuksille. Sopii sekä ensi- että uudelleensynnyttäjille."). Ainakaan mulla epiduraali ei vienyt jalkoja alta ja tunsin ponnistustarpeen. Tosin kätilö sanoi, että supistukset olisivat voineet olla pidempiä ja voimakkaampia, jolloin ponnistaminen olisi ollut helpompaa. Myöskään välilihaa ei jouduttu leikkaamaan. Ponnistusvaihe kesti parikymmentä minuuttia ja synnytin sängyllä istuma-asennossa. Näiden kivunlievitysten lisäksi hengittelin ilokaasua. Ei kannata stressata epiduraaleista yms, kun ei voi etukäteen tietää miten asiat menee. Jokainen synnytys on kuitenkin erilainen. Päätökset ehtii tehdä synnytyksen aikana ja kätilö kyllä esittelee tarjolla olevia kivunlievitysvaihtoehtoja tapauskohtaisesti.
Muokattu viimeksi:
Catlin samoilla mennään täällä. Ekassa myös sain epiduraalin ja helpotti kyllä huomattavasti. .kerran lisättiin. Toisessa en ehtinyt saamaan kuin paraservikaalin, josta ei mulla hyötyä. Ilokaasusta voin pahoin. Ekassa sain myös akupunktiota, mikä auttoi osittain. Nyt en ole mitään suunnitellut. Siellä ammattilaiset kyllä ohjaavat. Epiduraalin haluan ehdottomasti jos mahdollista
. Helpotti mun synnytystä kun kroppa ei ole stressaavassa kiputilassa. Onneksi on meille kaikille vaihtoehtoja olemassa. :-)
T
Tähti ★
Vieras
Kiitos:)
Hei ja kiitokset Tähti-73 ja muut tervetulotoivotuksista! Uusille tervetuloa minunkin puolestani, kiva, että näin paljon on meitä 40+ synnyttäjiäkin!
On jäänyt kirjoittamatta, kun tätä hulinaa riittää ja hiihtolomallakin oltiin. Nyt tämä vauva alkaa vihdoin tuntua jhotenkin todelta, kun liikkeet vihdoin alkoivat kunnolla tuntua 20+3. Sitä ennen oli tosi hiljaista ja vain välillä jotain pientä, josta en edes voinut olla 100% varma, että onko ne liikkeitä. Ainakin kahdessa aiemmassa olen tuntenut jo paljon aikaisemmin, joten vähän tämä hiljaisuus huoletti. Istukka on tosin edessä, joten siitä varmaan ainakin osittain johtui. Mutta nyt alkaa vihdoin tuntumaan, että meille tosiaan on tulossa vielä yksi vauva. Pieni tyttö siellä masussa möyrii. Tyttö oli sinänsä iloinen yllätys meille, koska meillä on ennestään 1 tyttö ja 3 poikaa ja keskeytettykin oli poika. Jotenkin sitä luuli, ettei meille tyttöä enää tulisi, vaikka kyllä pojat ovat toki ihan yhtä ihania. Tämäkin vauva varmaan siksi päätettiin vielä "hankkia" (juu, ei vauvoja todellakaan "hankita"), koska nyt 2v. poikamme on niin suloinen pakkaus.
Tähti, sinä taisit olla menossa Hyvinkäälle? minä menen myös ja tämä edellinen syntyi siellä myös.
Meillä on kokemusta sekstiosta ja normaalisynnytyksistä ja kerran epiduraalista. Tämä viimeisin meni kyllä ihan luomuna, kun kaikki kävi niin äkkiä (alle 3 tuntia koko juttu alusta loppuun!), ettei siinä ehditty mitään lääkkeitä ottaa, paitsi vähän ilokaasua.
Kisu75 22+3
On jäänyt kirjoittamatta, kun tätä hulinaa riittää ja hiihtolomallakin oltiin. Nyt tämä vauva alkaa vihdoin tuntua jhotenkin todelta, kun liikkeet vihdoin alkoivat kunnolla tuntua 20+3. Sitä ennen oli tosi hiljaista ja vain välillä jotain pientä, josta en edes voinut olla 100% varma, että onko ne liikkeitä. Ainakin kahdessa aiemmassa olen tuntenut jo paljon aikaisemmin, joten vähän tämä hiljaisuus huoletti. Istukka on tosin edessä, joten siitä varmaan ainakin osittain johtui. Mutta nyt alkaa vihdoin tuntumaan, että meille tosiaan on tulossa vielä yksi vauva. Pieni tyttö siellä masussa möyrii. Tyttö oli sinänsä iloinen yllätys meille, koska meillä on ennestään 1 tyttö ja 3 poikaa ja keskeytettykin oli poika. Jotenkin sitä luuli, ettei meille tyttöä enää tulisi, vaikka kyllä pojat ovat toki ihan yhtä ihania. Tämäkin vauva varmaan siksi päätettiin vielä "hankkia" (juu, ei vauvoja todellakaan "hankita"), koska nyt 2v. poikamme on niin suloinen pakkaus.
Tähti, sinä taisit olla menossa Hyvinkäälle? minä menen myös ja tämä edellinen syntyi siellä myös.
Meillä on kokemusta sekstiosta ja normaalisynnytyksistä ja kerran epiduraalista. Tämä viimeisin meni kyllä ihan luomuna, kun kaikki kävi niin äkkiä (alle 3 tuntia koko juttu alusta loppuun!), ettei siinä ehditty mitään lääkkeitä ottaa, paitsi vähän ilokaasua.
Kisu75 22+3
T
Tähti ★
Vieras
Juu, menossa Hyvinkäälle:)
Mitä pidit Hyvinkäästä, hyvät kokemukset?
Vielä 21 työpäivää jäljellä ennen äitiyslomaa
Satru
Sukkela juttelija
Kisu75: Minä myös menossa Hyvinkäälle ja edellinen synnytys myös Hyvinkäällä. Mulla oli ihana kätilö, mutta pahoin pelkään että on jo jäänyt eläkkeellee, ettei ole pienintäkään toivoa saada samaa kätilöä tällekin vaaville :) Ollaan muutenkin näemmä samoissa raskausviikko lukemissa, sinä viikon edellä minua ja lapsiakin yksi enemmän kuin minulla :)
Mulla oli kanssa tässä vielä hetki sitten koko ajan sellainen tunne, etten ole raskaana kun ei masussa tuntunut liikettä eikä oikeen näkynytkään raskaus (edellisestä jäi kiva pötsi jo valmiiksi tohon), mutta nyt on masu pulpahtanut kunnolla esiin ja tää poitsu tuntuu olevan yhtä aktiivinen kuin edellinenkin masuvuokralainen, ettei tarvi miettiä onko masussa ketään :) Tuo meidän 1v tyttö pitää kyllä huolen, ettei raskautta pääse kyllä miettimään yhtä aktiivisesti kuin hänen kohdallaan tein (mun ed. lapset ovat syntyneet -97 ja -00, joten ovat isoja jo, esikoinen täysi-ikäinen
). Tavallaan aloitin 2014 alusta tämän kaiken :)
Mulla oli kanssa tässä vielä hetki sitten koko ajan sellainen tunne, etten ole raskaana kun ei masussa tuntunut liikettä eikä oikeen näkynytkään raskaus (edellisestä jäi kiva pötsi jo valmiiksi tohon), mutta nyt on masu pulpahtanut kunnolla esiin ja tää poitsu tuntuu olevan yhtä aktiivinen kuin edellinenkin masuvuokralainen, ettei tarvi miettiä onko masussa ketään :) Tuo meidän 1v tyttö pitää kyllä huolen, ettei raskautta pääse kyllä miettimään yhtä aktiivisesti kuin hänen kohdallaan tein (mun ed. lapset ovat syntyneet -97 ja -00, joten ovat isoja jo, esikoinen täysi-ikäinen
). Tavallaan aloitin 2014 alusta tämän kaiken :)
Muokattu viimeksi:
MS74
Sukkela juttelija
Mä en voi lueskella teidän panikointia kun iskee itellä paniikki. Mä pelkään piikkejä niin etten luultavasti selvii ees maanantain sokerirasituksesta kun pistävät kolmesti....että sitten vielä synnytystä piikkeineen pitäs miettiä. Meen fiilispohjalta siellä ja luotan kätilöihin. Kai siitä sit hengis selvii...
Viime viikolla tilasin äippäpakkauksen ja tänään saa jo noutaa Valintatalon pisteestä. Pääsee hypistelee!
Raskaus tosiaan tuntuu todellisemmalta kun masuasukkitypy liikkuu ja möyrii.
Mä en oo ennen synnyttänyt mutta ollut synnytyksissä ja sektioissa 90 luvulla opintojen harjoittelussa. Hurjan näköstä se oli
Viime viikolla tilasin äippäpakkauksen ja tänään saa jo noutaa Valintatalon pisteestä. Pääsee hypistelee!
Raskaus tosiaan tuntuu todellisemmalta kun masuasukkitypy liikkuu ja möyrii.
Mä en oo ennen synnyttänyt mutta ollut synnytyksissä ja sektioissa 90 luvulla opintojen harjoittelussa. Hurjan näköstä se oli
Mun ymmärtääkseni on kuitenkin suht harvinaista että vauva puutuisi, olisi veltto tai tärisee synnyttyään epiduraalin takia.
Mä olen joka synnytyksessä inhonnut sängyssä oloa ja halunnut olla mahdollisimman paljon pystyssä. Vain sisätutkimukset ja epiduraalin laiton olin sängyllä. Viime synnytyksessä ehdottomasti paras asento oli kun nostettiin sänkyä kunnolla ja olin etunojassa kyynärpäät sängyllä ja keinuttelin lantiota, välillä menin puolikyykkyyn. Siinä miehen oli kans helppo hieroa mun selkää. Ekan synnytyksessä jouduin synnyttämään sängyllä puoli-istuvassa asennossa ja inhosin sitä. Tuntui että muut päätti kaikesta ja mut pidettiin väkisin asennossa mistä en tykännyt ollenkaan.
Jakkara on jännän mallinen, U-kirjaimen mallinen. Siinä istutaan haarat levällään, aika matalalla, mies istuu takana, jalat synnyttäjän molemmin puolin ja synnyttäjä voi nojata mieheen ja pitää meihen reisiä "käsinojina".
Mä olen joka synnytyksessä inhonnut sängyssä oloa ja halunnut olla mahdollisimman paljon pystyssä. Vain sisätutkimukset ja epiduraalin laiton olin sängyllä. Viime synnytyksessä ehdottomasti paras asento oli kun nostettiin sänkyä kunnolla ja olin etunojassa kyynärpäät sängyllä ja keinuttelin lantiota, välillä menin puolikyykkyyn. Siinä miehen oli kans helppo hieroa mun selkää. Ekan synnytyksessä jouduin synnyttämään sängyllä puoli-istuvassa asennossa ja inhosin sitä. Tuntui että muut päätti kaikesta ja mut pidettiin väkisin asennossa mistä en tykännyt ollenkaan.
Jakkara on jännän mallinen, U-kirjaimen mallinen. Siinä istutaan haarat levällään, aika matalalla, mies istuu takana, jalat synnyttäjän molemmin puolin ja synnyttäjä voi nojata mieheen ja pitää meihen reisiä "käsinojina".
T
Tähti ★
Vieras
Tuo jakkara on varmasti kokeilun arvoinen,:)pystyasento kuullostaa heti luonnollisemmalta, kuin maaten sängyssä..tuleehan painovoimaakin, josta saa voimia ponnistukseen:)
Liikkumisesta muutenkin sanotaan, että helpottaisi synnyttämistä ja että vauva kääntyisi parhaimmin päin liikkumisen ansioista:)
Jostain luin, että synnytys menisi helpoiten, jos loppuraskaudesta jaksaisi liikkua riittävästi...jos vaan tuppaa makaamaan sohvalla, vauva ei oikein pääse kääntymään täysin oikeaan asentoon ja tarvitaan imukuppia synnytyksessä apuna
Hyviä liikkeitä ulkoilun lisäksi on kyykyt, konttaus ja jumppapallon päällä "pyöritys"..Josssin verrattiin, että ennen naiset synnyttivät helposti, kun tekuvät fyysistä työtä ja pesivät mm. lattioita käsiharjalla:)
Satru
Sukkela juttelija
Mä olin ed synnytyksessä viimeisen tunnin kontillani..tai oikeastaan perse pystyssä kun tytön syke rupes laskemaan ja se oli ainoa asento missä pysyi syke normaalina. Ja silloin sitä happea hengittelin ja kiroilin maskiin kun tekee prkleen kipeetä :D. Silloin kätilö sanoi et jos tuntuu tarvetta ponnistaa, niin työnnä vaan. Ja minä työntelin aina silloin kun siltä tuntui (olin silloin 8cm auki) sit ihan lopussa tuntui että nyt syntyy ja kerkesin kääntymään istumaan ja seuraavasta supistuksesta tyttö syntyi. Virallinen ponnistusaika oli siis 2min. Kätilö sanoi, ettei kukaan ponnista yli kipurajojensa ja siksi sanoi jo varhemmassa vaiheessa että saan työntää jos ponnistuttaa.
Muistan meinaan aikaisemmissa synnytyksessä oli kauheeta kun oli ponnistamisentarve eikä saanut ponnistaa kun kohtu ei ollut vielä 10cm auki.
Muistan meinaan aikaisemmissa synnytyksessä oli kauheeta kun oli ponnistamisentarve eikä saanut ponnistaa kun kohtu ei ollut vielä 10cm auki.
Marituuli
Näppärä viestien naputtelija
Mä en kestä lukea näitä teidän synnytysjuttuja.. 
niin kamala kokemus esikoisen synnytysyritys oli. Yritti tulla pää väärässä asennossa ja kun se lopulta huomattiin piti siksi tehdä kiireellinen sektio. Kivut oli karseat sillä epiduraalikin auttoi vain vähän aikaa. Mutta en kiusaa teitä sen enempää tällä "kauhujutulla". 
Kakkonen mulla oli sitten sektio ja nyt kolmaskin tietysti. On sekin toki vaikeaa ja siinä on riskinsä.. mutta mielummin otan sektion nyt. Ja pakkokin on kun on kaksi sektiota jo alla.
niin kamala kokemus esikoisen synnytysyritys oli. Yritti tulla pää väärässä asennossa ja kun se lopulta huomattiin piti siksi tehdä kiireellinen sektio. Kivut oli karseat sillä epiduraalikin auttoi vain vähän aikaa. Mutta en kiusaa teitä sen enempää tällä "kauhujutulla". Kakkonen mulla oli sitten sektio ja nyt kolmaskin tietysti. On sekin toki vaikeaa ja siinä on riskinsä.. mutta mielummin otan sektion nyt. Ja pakkokin on kun on kaksi sektiota jo alla.
T
Tähti ★
Vieras
Mä en kestä lukea näitä teidän synnytysjuttuja..
Oijoi Marituuli
tuota kaikkea sitä vähän pelkää ja näistä ne synnytyspelot varmaankin tulee..
Hyvä, että otit esille, tulee joka kantilta näitä kokemuksia:)
Sikuriini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Nyt kun tuli tieto että huhtikuun alusta tulee voimaan laki että vanhempainvapaalla kertyy vaan puolelta vuodelta lomaa mietin että mahtaako tää päteä jo alkaneita äitiyslomia. Onkohan kellään parempaa tietoa?
Mun vatsa-asukki piti ihan mahdotonta muljuttamista aamuyöhön asti ja sit jomotti paikat vielä pitkään. Nyt oon ihan tööt.
Mun vatsa-asukki piti ihan mahdotonta muljuttamista aamuyöhön asti ja sit jomotti paikat vielä pitkään. Nyt oon ihan tööt.
Sikuriini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla aikalailla samanlainen kokemus ekassa synnytyksessä. Aikaa en osaa sanoa mut mulla ehtis olla kolme kätilöä mukana ja eka tuli mulle sit jo toisen kerran vuoroon kun tuli hätäsektio..