Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sanon aivan suoraan ettei meillä edes täytelty tuota voimavarakyselykaavaketta.Mielestäni täysin turha, jos suhteessa on kaikki kondiksessa ja molemmat valmiita vanhemmiksi niin ei siinä tarvitse mitn kaavakkeita täytellä..

Kyllä meillekin neuvolassa ihan tiukasti sanottiin, että kaavake on täytettävä, vaikka takana pitkä parisuhde...Jäi vähän hämmästyttään niin painokas tyyli:woot:

Mitä mieltä muuten olette neuvolan tavasta olla kiinnostunut teidän asioista, meneekö utelun puolelle?:rolleyes:

Multa kysyttiin, mm. seuraavia;
- aiotteko mennä tukevaisuudessa naimisiin?
- mikä on miehen työtilanne - onko yt:tä näköpiirissä?
- toimiiko seksi? ellei niin voidaan ohjata jollekin seksineuvojalle

Muutoin olen ollut tyytyväinen, kovin avuliaita ja ystävällisiä ovat siellä:)
 
No , olen kyllä sitä mieltä että pakottaa ei voi..eihän neuvolassa käyminenkään ole minkään lain sanelemaa..Musta koko neuvolassa käyminen on ollut aika liibalaabaa..en ainakaan hlökohtasesti koe saaneeni sieltä mitn järkeviä/hyödyllisiä tai tarpeellisia neuvoja..on lässytetty ettei saa tupakoida ( kumpikaan ei polta) ja alkoholi on haitallista sikiölle ( ööö no aijaaa! Ei kumpikaan dokata työksemme ) ja terveellisestä elämäntavasta..Meille nämä kaikki on ihan itsestään selviä asioita..että vähän tuntuu turhalta tässä 39v kuunnella moista lässytystä..varsinkaan kun itse on laillistettu terveydenhoitoalan ammattilainen...eikä kenenkään työkuviot tai seksielämä kuulu neuvolan tädille, toki niistä saa ja ehdottomasti pitääkin keskustella jos kokee siihen tarvetta..Ja nämä on vaan meidän omia ajatuksia/kokemuksia, joten no hard feelings..
 
No , olen kyllä sitä mieltä että pakottaa ei voi..eihän neuvolassa käyminenkään ole minkään lain sanelemaa..Musta koko neuvolassa käyminen on ollut aika liibalaabaa..en ainakaan hlökohtasesti koe saaneeni sieltä mitn järkeviä/hyödyllisiä tai tarpeellisia neuvoja..on lässytetty ettei saa tupakoida ( kumpikaan ei polta) ja alkoholi on haitallista sikiölle ( ööö no aijaaa! Ei kumpikaan dokata työksemme ) ja terveellisestä elämäntavasta..Meille nämä kaikki on ihan itsestään selviä asioita..että vähän tuntuu turhalta tässä 39v kuunnella moista lässytystä..varsinkaan kun itse on laillistettu terveydenhoitoalan ammattilainen...eikä kenenkään työkuviot tai seksielämä kuulu neuvolan tädille, toki niistä saa ja ehdottomasti pitääkin keskustella jos kokee siihen tarvetta..Ja nämä on vaan meidän omia ajatuksia/kokemuksia, joten no hard feelings..

Joo, on se aika hassua, että vielä tässä iässä kysymällä kysytään osaatko pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, kun on lapsi kerran tulossa:wideyed:

:laughing025
 
Hei kaikille,
täällä ilmoittautuu taas yksi "vähän varttuneempi" odottaja. Olen 38-vuotias ja odotan nyt toista lasta (14+3). Sain esikoiseni 36-vuotiaana ja sisaruksille tulee ikäeroa n. 1 v. 8 kk. Saapi nähdä, kuinka sitä pärjää kahden pienen kanssa :bored:
LA on 26.8., mutta mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, syyskuulle menee. Esikoinen (poika) syntyi viikolla 42+2 :arghh:
Liityin tuonne elokuisten ryhmään jokin aika sitten, mutta sieltä on kaikki häipyneet ilmeisesti faceen, joten siellä on aika hiljaista. Muutenkin koen, että tämä voisi olla porukka johon kuulun luontevammin.

Tuosta parisuhdekyselystä mikä lie sen verran, että kummallakin kerralla olemme täyttäneet sen huolellisesti ja kummallakin kerralla huolta on aiheuttanut miehen työ: ensimmäisellä kerralla työhulluus, nyt kun sitä ei ole ja jos ja kun sitä löytyy, niin varmasti kauempaa kotoa. Että senkin takia hieman huolestuttaa kahden pienen kanssa pärjääminen, varsinkaan, kun en ole mitään kotiäitityyppiä!
 
Meillä on kyllä ihan ok terkka. Toki ei voi ottaa kantaa kaikkeen kun meen aina kysymyslistan kanssa. Oon kuitenkin päässy ekaa kertaa elämässä ravitsemusterapeutille ja mun labroja syynätään tosi tarkkaan....ennen niitä ei tk:ssa kukaan syynänny eikä ollut mitään omalääkäriä jota sais ees kiinni. Meidän neuvolatäti ei utele turhia ja sanoo asiat suoraan..kysyy kyllä että tiiänkö näistä jo. Voimavarakyselystäkin käytiin ihan ok keskustelu...ei mikään syväluotaava terapiasessio mutta kuunteli ja kommentoi. Siltä saan myös suoria kommentteja hankintoihin.. mitkä todella välttämättömiä. En oo kertonut neuvolatädille terveydenhuollon pohjakoulutustani koska haluun ajantasaiset tiedot kun omani on vuosien takaa. Harmi vaan että meillä vaihtuu neuvolatäti kun tää jää äippälomalle just.
 
Tervetuloa Novelle! :) Ootko varma etteivät elokuiset ole "karanneet" salaiselle puolelle? Oletko itse liittynyt salaiseen ryhmään? Olin ite viimeks helmikuu 2015 ryhmässä ja sieltä pikkuhiljaa kans suurin osa siirty salaiselle puolelle kun uskalsi "puhua" vähän avoimemmin.
Mä olen sitä mieltä että hyvä kun nykyään neuvolaa kiinnostaa enemmän miten kotona menee, miten parisuhde ja työasiat toimii jne. Vaikka se monia ärsyttää niin sillä tavalla sitten ne jotka apua tarvitsevat voivat sitä saada. Ite en uskaltanut nuorempana kysyä apua vaikka olisin ehkä tarvinnut... Jos olisi otettu puheeksi neuvolassa olisin ehkä uskaltanut avautua. :)
 
Mulla on tästä raskaudesta eka neuvolakäynti vasta ens viikolla (nyt rv7+4) mut tulee olemaan sama neuvolatäti kuin viime raskaudessa. Ihan mukava, leppoisa, "isoäitimäinen" täti mutta hiukan ylireagoiva... Pelkäsi mun synnyttävän ennenaikaisesti ja lähetti useamman kerran lääkärille tai ä-polille tarkastuksiin (en vastustellut etenkään ylimääräisiä ultria :D ). Mutta sit hän oli lähes hermoromahduksen partaalla kun mun paino ei noussut! Alkuraskaudesta putosi paino n 4kg ja viimeinen punnitus oli vielä -200g lähtöpainosta. Mutta mä olen ylipainoinen eikä lääkäreiden mielestä ollut lainkaan paha asia vaikkei paino noussutkaan, kunhan en yrittänyt tietoisesti laihduttaa (mitä siis en tehnytkään). Oli vaan niin huvittavaa välillä kun neuvolassa mä sain rauhoitella neuvolatätiä eikä hän mua! :D Saa nähdä osaako hän ottaa rennommin tällä kertaa. :)
 
Joo, osa keskustelusta on siirtynyt elokuisilla sinne salaiselle puolelle. Ollaan muuten Novelle tosi samoissa luvuissa, oon myös 38v ja 14+5 menossa. Mulla on tosin vasta eka raskaus kyseessä. Tykkään kyllä hengailla myös siellä, kun ihmiset on samassa vaiheessa raskautta ja ketjuja on enemmän aihekohtaisia. Täällä on sit tätä varttuneemman väen vertaistukea, joka on tosi ihanaa.
 
Viime raskaudessa mua ärsytti "omassa ryhmässä" etenkin yhden teinin hössötykset: kaveri ei puhu mulle, mikä sitä vaivaa? olin ihastunut yhteen tyyppiin mut nyt onkin jo kolmas menossa sen jälkeen... apua, supistus, nyt mä meen synnyttämään! miksei ne ota mua vastaan ä-polilla kun yritän kolmatta kertaa saman viikonlopun aikana sinne pikkuasian takia? Aaargh teki mieli huutaa sille et GROW UP!!! Siksi ihan kiva keskustella "kypsemmän" väen kanssa täällä. :)
 
Kiitos Janna75! Olet luultavasti oikeassa, se elokuisten keskustelu on siirtynyt salaiselle puolelle ja sinne en ole päässyt, sillä se edellyttäisi 30 viestiä, joten se menisi aika lailla yksinpuheluksi :happy: Liityin sinne vasta ekan ultran jälkeen.

Noista terkkakäynneistä vielä; ekan raskauden aikana koin turhautumista, kun ne olivat mielestäni muka turhia. Sitten ystävälläni todettiin erään käynnin yhteydessä raskausmyrkytys ja hän joutui hätäsektioon 3 vk ennen laskettua aikaa eli siinä olisi voinut käydä todella huonosti ilman seurantaa. Se oli minulle opetus, että eivät ne käynnit ole turhia, pitää vain olla kiitollinen että kaikki on hyvin!

Raskaudet ovat olleet aika erilaisia. Ensimmäisessä raskaudessa kärsin ummetuksesta, rintani olivat todella arat ja paino nousi todella paljon! Muuten ei oikeastaan ollut mitään oireita ja pystyin olemaan töissä loppuun saakka. Nyt alkuraskaudesta on ollut huono olo ja mikään ei maistunut ja paino onkin noussut vain 700 g. Mutta eiköhän se tästä taas, kunhan ei yhtä paljon kuin viimeksi.. Kaikki veikkaavat nyt tyttöä, kun on erilaista, mutta itse en ole varma... Viimeksi "tiesin", että poika tulee ja ultrakin sen sitten vahvisti.
 
Hei kaikille,
täällä ilmoittautuu taas yksi "vähän varttuneempi" odottaja. Olen 38-vuotias ja odotan nyt toista lasta (14+3). Sain esikoiseni 36-vuotiaana ja sisaruksille tulee ikäeroa n. 1 v. 8 kk. Saapi nähdä, kuinka sitä pärjää kahden pienen kanssa :bored:
LA on 26.8., mutta mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, syyskuulle menee. Esikoinen (poika) syntyi viikolla 42+2 :arghh:
Liityin tuonne elokuisten ryhmään jokin aika sitten, mutta sieltä on kaikki häipyneet ilmeisesti faceen, joten siellä on aika hiljaista. Muutenkin koen, että tämä voisi olla porukka johon kuulun luontevammin.

Tuosta parisuhdekyselystä mikä lie sen verran, että kummallakin kerralla olemme täyttäneet sen huolellisesti ja kummallakin kerralla huolta on aiheuttanut miehen työ: ensimmäisellä kerralla työhulluus, nyt kun sitä ei ole ja jos ja kun sitä löytyy, niin varmasti kauempaa kotoa. Että senkin takia hieman huolestuttaa kahden pienen kanssa pärjääminen, varsinkaan, kun en ole mitään kotiäitityyppiä!

Tervetuloa palstalle Novelle!:flower
Onnittelut raskaudesta ja hyvää odotusta:love7:Heartred

On totta, että työt usein aiheuttaa huolta, useinkin niitä on sitten joko liikaa tai ei ollenkaan...

Muakin jännittää sama juttu, en taida olla kotiäitityyppiä...että miten arki lähtee liikenteeseen kotona ensikertaa...:book1
 
Mulla toimii vähän huonosti padilla tämä keskustelu, täytynee ladata appsi kun nyt pääsin vauhtiin :wink

Lettuhei, ompa hauskaa että ollaan niin samoissa! Koin itse olevani toooosi vanha esikoista odottaessani, mutta kaikki sanoivat että nuorihan sinä vielä.. :) Totta puhuen en olisi aiemmin ollut valmis, niin kuin ei täällä moni muukaan, mutta nyt tämä keski-ikäinen perhe-elämän vietto tuntuu oikein hyvältä :cat: Ja kuten joku totesikin, lapsi ei ole este esim. matkustamiselle tai ainakin meillä meni Dubain reissu tosi hyvin, kun poika oli 11 kk.

Kiitos Tähti-73! En olisi uskonut tämänhetkiseen huoleen miehen töistä, mutta tässä taloustilanteessa voi näköjään tapahtua mitä tahansa. Itse palaan lähiaikoina töihin vain jäädäkseni taas kesällä äitiyslomalle :wink
 
Tähti-73 vielä tuosta kotiäitiydestä... Minulla on ollut oikeastaan tosi leppoisaa, sillä poika on tosi "helppo" ts. ei ole ollut mitään suurempia vaivoja ja hän on hyväntuulinen vauva. Toisaalta en ole koskaan ollut näin yksinäinen; vauvan syntymän jälkeen eka kk on hirveätä rumbaa, kaikki haluavat kylään ja kyselevät kuulumisia, mutta sitten seuraa syvä hiljaisuus. Perhekahviloista on vaikea löytää samanhenkistä seuraa, koska noh, muut äidit ovat n. 10 vuotta nuorempia ja ainut yhdistävä tekijä on lapsi.

Lisäksi pojalla oli muutaman kk:n huonounisuus-jakso, jolloin muutuin zombieksi enkä jaksanut tehdä mitään. Oltiin aika paljon kotona loppusyksystä ja alkutalvesta. Silloin tunsin jopa tylsyyttä, kun päiväunien aikana plarasin facessa edestakaisin. Olen kuitenkin työelämässä tottunut hektiseen menoon ja vauhtiin - se on kotona vähän erilaista! Lisäksi vahvuuteni on ehkä enemmän työelämässä kuin kotihommissa, mutta jospa kahden lapsen kanssa on sitten niin kovat säpinät, ettei tämmöisiä ehdi murehtia
 
Mä olen sitä mieltä että hyvä kun nykyään neuvolaa kiinnostaa enemmän miten kotona menee, miten parisuhde ja työasiat toimii jne. Vaikka se monia ärsyttää niin sillä tavalla sitten ne jotka apua tarvitsevat voivat sitä saada. Ite en uskaltanut nuorempana kysyä apua vaikka olisin ehkä tarvinnut... Jos olisi otettu puheeksi neuvolassa olisin ehkä uskaltanut avautua. :)

Onhan tuossa se puoli, joten totta...Hyvä olisi jos ongelmista tulisi puhetta ja apua tarvitseva saisi niitä apuja..

Olisi kuitenkin ihan suotavaa, jos huomioisivat esimerkiksi iän, onhan nuorilla usein aivan eri ongelmat, kuin 40+ odottajilla.. Elämänkokemuskin eri tasolla.
 
Mä olen sitä mieltä että hyvä kun nykyään neuvolaa kiinnostaa enemmän miten kotona menee, miten parisuhde ja työasiat toimii jne. Vaikka se monia ärsyttää niin sillä tavalla sitten ne jotka apua tarvitsevat voivat sitä saada. Ite en uskaltanut nuorempana kysyä apua vaikka olisin ehkä tarvinnut... Jos olisi otettu puheeksi neuvolassa olisin ehkä uskaltanut avautua. :)

Onhan tuossa se puoli, joten totta...Hyvä olisi jos ongelmista tulisi puhetta ja apua tarvitseva saisi niitä apuja..

Olisi kuitenkin ihan suotavaa, jos huomioisivat esimerkiksi iän, onhan nuorilla usein aivan eri ongelmat, kuin 40+ odottajilla.. Elämänkokemuskin eri tasolla.
 
Kyllä meillekin neuvolassa ihan tiukasti sanottiin, että kaavake on täytettävä, vaikka takana pitkä parisuhde...Jäi vähän hämmästyttään niin painokas tyyli:woot:

Mitä mieltä muuten olette neuvolan tavasta olla kiinnostunut teidän asioista, meneekö utelun puolelle?:rolleyes:

Multa kysyttiin, mm. seuraavia;
- aiotteko mennä tukevaisuudessa naimisiin?
- mikä on miehen työtilanne - onko yt:tä näköpiirissä?
- toimiiko seksi? ellei niin voidaan ohjata jollekin seksineuvojalle

Muutoin olen ollut tyytyväinen, kovin avuliaita ja ystävällisiä ovat siellä:)

Oho, aika erikoisia kysymyksiä..
Ei multa ole kyselty juurikaan yhtään mitään, tosin meidän neuvolassa terkkarit ovat vaihtuneet melkein joka kerralla ja ehkä mun ammatista johtuen multa ei kysellä mitään kovin henkilökohtaista.
Tehokkaasti ja ystävällisesti tehdään kaikki tarpeellinen muttei mitään muuta, tosin en ole kokenut tarvitsevani neuvolan palveluja.
 
Tähti-73 vielä tuosta kotiäitiydestä... Minulla on ollut oikeastaan tosi leppoisaa, sillä poika on tosi "helppo" ts. ei ole ollut mitään suurempia vaivoja ja hän on hyväntuulinen vauva. Toisaalta en ole koskaan ollut näin yksinäinen; vauvan syntymän jälkeen eka kk on hirveätä rumbaa, kaikki haluavat kylään ja kyselevät kuulumisia, mutta sitten seuraa syvä hiljaisuus. Perhekahviloista on vaikea löytää samanhenkistä seuraa, koska noh, muut äidit ovat n. 10 vuotta nuorempia ja ainut yhdistävä tekijä on lapsi.

Lisäksi pojalla oli muutaman kk:n huonounisuus-jakso, jolloin muutuin zombieksi enkä jaksanut tehdä mitään. Oltiin aika paljon kotona loppusyksystä ja alkutalvesta. Silloin tunsin jopa tylsyyttä, kun päiväunien aikana plarasin facessa edestakaisin. Olen kuitenkin työelämässä tottunut hektiseen menoon ja vauhtiin - se on kotona vähän erilaista! Lisäksi vahvuuteni on ehkä enemmän työelämässä kuin kotihommissa, mutta jospa kahden lapsen kanssa on sitten niin kovat säpinät, ettei tämmöisiä ehdi murehtia

Novelle! Mulla on kanssa tuo totuttu hektisyys, kun aina työelämässä vaan ollut, niin sitä varmaan alkaa kaipaamaan jossain vaiheessa... Tuskinpa kauaa kotona olen...Riippuu paljolti lapsesta, missä tahdissa asiat kehittyy jne..

Jospa sulla säpinää riittää, kun toinen teille syntyy ja sitä ennen ehdit hetken nauttia vielä töistä! :)

Toivottavasti tämä viesti ei nyt tuu tuplana, ilmeisesti jotain häikkää kun hymiötkään ei toimi :( Samsung luurilla plärään
 
Mä ostin semmosen tukivyön. Anita merkkinen ja sen avulla pystyn istuu työpäivän. Onko muilla pääsärkyy ja niskat jumis? Johtuuko tästä tissien jäätävästä kasvusta? Ihan tuskaa...

Me täytettiin eilen miehen kanssa sellanen voimavarakysely, vien sen neuvolatädille tänään. Ootteko muut täyttäny vai onko Turussa vaan? Käytiin vakava keskustelu miehen kanssa eri kohdista ja mun tuppisuuäijäni oli selkeesti näitäkin pohtinut. Hän haluaisi toisen heti perään ja mä oon vähän fiftysixty kun tää odotusaika tuntuu tuskaselta. Aina hetken nautin kunnes taas iskee järkky väsy tai kolottaa tai huippaa tai pelottaa....
Mäkin sain sen voimavarakyselyn. Täytin sen yksin, mutta ei sitä kukaan ole kysellyt. Enkä kyllä sitä paperia sinne mappeihin antaisikaan, kaikki rastit oli melkeen kohdassa "eri mieltä". Neuvolatäti passitti meidät joka tapauksessa parisuhdeterapiaan, että siitä sitä lähdetään rakentelemaan harmonista perhe-elämää...

Mullakin on ollut päänsärkyä jokseenkin vakituiseen, mut mä luulen että en juo tarpeeksi. Kun päivän aikana alkaa juomaan niin se häviää sillä. Nyt on viikon verran ollut närästystä,eikä pysty syömään paljoa. Oon tottunut syömään kaks kertaa päivässä vattan täyteen, nyt pitää syödä puolikkaita lasten annoksia. Parin tunnin päästä voi olla vielä tunne, että oon kurkkua myöten täynnä ja silti on nälkä :D. Sama nukkumaan mennessä.

Mä ihmettelen kans rintojen kasvua, ihan järkkyä. Uudet liivit pitää ostaa melkeen joka toinen vko. Nyt ne ei enää oo herkät, mutta oli tossa aika kun nukuinkin liivit päällä. Nyt tuntuu, että pitäis pitää liivit päällä koko ajan kun painovoima vaikuttaa... XO

Kiitti tukivyö-vinkistä MS74, mun täytyy pitää toi merkki mielessä.

Tällä vkolla muuten neuvolaa ja tosiaan sitä ps-terapiaa. Ainakin toisessa paikassa tuun varmaan viisammaksi! :D
 
Takaisin
Top