Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kukin on valmis omana aikanaan äidiksi :)
Mä en oo jäänyt kaipaamaan mitään vaikka oon nuorena saanut ekani ja siitä sitten tasaiseen tahtiin tähän päivään asti ;) ehdin elää villiä nuoruutta jo aikaisessa vaiheessa;). Olin 21 kun sain esikoiseni.ja voisin vielä ajatella saavani/ainakin toivovani yhden tämänkin jälkeen. Tää vaan on mun juttu!
 
Mä sanoin edellisen jälkeen että nyt riittää, ei lisää lapsia. Mut sit mietin kans miten vanhemmilla lapsilla on ollut seuraa toisistaan ja kuopus jäisi muutaman vuoden kuluttua jo ainoaksi lapseksi kotiin kun teinit muuttaa kotoa pois...
Sain muuten n vuos sitten aivan mahtavan kohteliaisuuden silloin 13v tyttäreltäni. Kuvailin erästä naista "äidilliseksi" ja tyttäreni kysyi että äidillinen kuin minä vai kuten hänen kavereiden äidit? Suurin osa kavereiden äideistä on mua vähintään 10 v vanhempia eikä kuulemma yhtä "cool"! :D Arvatkaas olinko otettu ja ylpee! :) Toivottavasti osaan olla "cool" kahden nuoremman kanssa sitten myös. :)
 
Ompa hyvää keskustelua täällä aiheesta!:)

Sanompa myös jotain...se on niin totta, etteivät kaikki välitä villistä nuoruudesta ja vapaudesta, niin erilaisia ollaan!!:) Tärkeintä on varmaankin tyytyväisyys omiin ratkaisuihin asiassa, yhtä ja oikeaa aikaa äidiksi tulemiselle ei todellakaan ole..

Ajatukseenkin kypsyminenkin ottaa eri ajan ja toiset eivät koskaan saa "vauvakuumetta", mutta sitten "suostuvat" esim. kun puoliso saa vihdoin puhuttua ympäri jne..:)

Itselleni vauvakuume tuli ensikertaa joskus 16-17vuotiaana, jolloin löysin myös nykyisen kumppanini.. Mies ei ollut vielä aikoihin valmis lapsiin, enkä itsekään kokenut sitä mitenkään ajankohtaiseksi. Me vaan keskityttiin työhön ja vapaalla lähinnä matkusteltiin...vuosien saatossa tulikin kierrettyä ties missä.

Nyt tämä pienokainen on tulossa 26vuoden kihloissaolon jälkeen, mies todella odottaa lasta ja molempien mielestä on oikea aika tulla vanhemmiksi:p Mielenkiinnolla mennään kohti täysin uutta ja kokematonta elämänvaihetta:smug:
 
Last edited by a moderator:
Huomenta!

Mä olisin kyllä ollut yhtä paniikissa 20- tai 30-vuotiaana raskaudesta. Joka aamu järkytyn kun katson peilistä. Ei meinaa pää pysyä kehon muutosten perässä. Jos olisi raskauksia takana, niin tietäisi mitä on tulossa, mutta nyt ei tiedä mistään mitään. Kaikki oireet on ihan uusia ja "yllättäviä". Päivä kerrallaan ja ihmeissään mennään. Vaikka olenkin lukenut aiheesta, niin ei se kuitenkaan sama ole kuin kaikki tapahtuu itselle.

Mun miesystävä sanoi, ettei raskus ole sairaus. Mä kyllä sanoin, että se täyttää kaikki sairauden tunnusmerkit. Alkaa ja loppuu ja on diagnoosi, oireet ja ollaan seurannassa :D. Ja loma töistä :).

Ei muuten työt maistuisi tällä hetkellä! Tekisi mieli ottaa päikkäreitä. Istuminen väsyttää peppua, varmaan liittyy niihin löysiin lonkkiin. Meidän tk:sta saa lantiolle kiristysvöitä, jolla lonkka pysyy kasassa :). Hauskaa.
 
Huomenta!

Mä olisin kyllä ollut yhtä paniikissa 20- tai 30-vuotiaana raskaudesta. Joka aamu järkytyn kun katson peilistä. Ei meinaa pää pysyä kehon muutosten perässä. Jos olisi raskauksia takana, niin tietäisi mitä on tulossa, mutta nyt ei tiedä mistään mitään. Kaikki oireet on ihan uusia ja "yllättäviä". Päivä kerrallaan ja ihmeissään mennään. Vaikka olenkin lukenut aiheesta, niin ei se kuitenkaan sama ole kuin kaikki tapahtuu itselle.

Mun miesystävä sanoi, ettei raskus ole sairaus. Mä kyllä sanoin, että se täyttää kaikki sairauden tunnusmerkit. Alkaa ja loppuu ja on diagnoosi, oireet ja ollaan seurannassa :D. Ja loma töistä :).

Ei muuten työt maistuisi tällä hetkellä! Tekisi mieli ottaa päikkäreitä. Istuminen väsyttää peppua, varmaan liittyy niihin löysiin lonkkiin. Meidän tk:sta saa lantiolle kiristysvöitä, jolla lonkka pysyy kasassa :). Hauskaa.
Mä ostin semmosen tukivyön. Anita merkkinen ja sen avulla pystyn istuu työpäivän. Onko muilla pääsärkyy ja niskat jumis? Johtuuko tästä tissien jäätävästä kasvusta? Ihan tuskaa...

Me täytettiin eilen miehen kanssa sellanen voimavarakysely, vien sen neuvolatädille tänään. Ootteko muut täyttäny vai onko Turussa vaan? Käytiin vakava keskustelu miehen kanssa eri kohdista ja mun tuppisuuäijäni oli selkeesti näitäkin pohtinut. Hän haluaisi toisen heti perään ja mä oon vähän fiftysixty kun tää odotusaika tuntuu tuskaselta. Aina hetken nautin kunnes taas iskee järkky väsy tai kolottaa tai huippaa tai pelottaa....
 
Me taas ollaan matkattu ympäri maailmaa lapset mukana, näkee paikkoja vähän eri kantilta :)

Tuo on totta!:)
Oletteko menneet jo ihan pienien kanssa? Onko teillä ollut rajana että esim. osaisi puhua jonkin verran, ennen kuin viette lasta ulkomaille?:rolleyes:

Jossain vaiheessa ollaan varmasti lähdössä reissuun pienen kanssa, mutta ihan polttavaa matkakuumetta ei onneksi ole..
 
Tuo on totta!:)
Oletteko menneet jo ihan pienien kanssa? Onko teillä ollut rajana että esim. osaisi puhua jonkin verran, ennen kuin viette lasta ulkomaille?:rolleyes:

Jossain vaiheessa ollaan varmasti lähdössä reissuun pienen kanssa, mutta ihan polttavaa matkakuumetta ei onneksi ole..
No meillä löhetty ekalle reissulle kun vauva ollut n 2 kk. Niin helppo matkustaa kun ruoka omasta takaa ja nukkuu paljon. Tietty sit on ollut näitä muita leikki-koulu-ikäisiä :) lapset on sopeutuvaisia ja helppoja matkakavereita.
 
Mua jotenkin ärsyttää toi "raskaus ei ole sairaus". Joo, eihän se ole mutta mitä väliä, jos se kuitenkin käyttäytyy ihan kuin sairaus. Kaikki on tavalla tai toisella krempallaan eikä vaan pysty kaikkeen mihin normaalisti. Mulla on nyt ollut viikon verran jäätävän kipeät nännit. Rinnat on normaalistikin isot enkä ole huomannut, että ne olisi pahemmin kasvaneet. Paitsi nännit. Niistä on tullut valtavat, turvonneet punaiset pallurat jotka särkee, varsinkin jos on vähänkään kylmempi. Näyttää varmaan tosi ammattimaiselta kun irvistelen kivusta ja hieron rintojani, että ne vähän lämpeäis. 15. viikko menossa ja vaikka rinnat on aiemminkin aristaneet niin tämä on jossain ihan uusissa sfääreissä.

Meillä oli kanssa voimavarakysely, täytettiin se viime viikolla ennen neuvolaa. Kotona oli ihan hyvät keskustelut, neuvolassa vaan käytiin se läpi aika pintapuolisesti. Silti tykkäsin että tuollainen on. Vaikka meillä onkin mielestäni miehen kanssa hyvä ja avoin keskustelusuhde niin kyllä tuo auttoi jäsentelemään asioita ja tuomaan niitä esiin.
 
Ei raskaus ole sairaus mutta poikkeustila. Sanoisin. Ja poikkeustila joka voi aiheuttaa monenlaisia vaivoja.toiset on elämänsä kunnossa mutta toiset taas ei. Ja vielä jokainen raskaus on erinlainen.
 
Ei raskaus ole sairaus mutta poikkeustila. Sanoisin. Ja poikkeustila joka voi aiheuttaa monenlaisia vaivoja.toiset on elämänsä kunnossa mutta toiset taas ei. Ja vielä jokainen raskaus on erinlainen.

JustMom10:)

Onko sulla olleet nämä raskaudet totaalisen erilaisia vai samanlaisia?:rolleyes:

Tämä on nyt sinun 10:nes raskaus, muistanko oikein..?

Mulla on tämä ensimmäinen raskaus aivan täysin oireeton, sitä niin toivoisi toisenkin kohdalle...:smiley-bounce012
 
Me täytettiin eilen miehen kanssa sellanen voimavarakysely, vien sen neuvolatädille tänään. Ootteko muut täyttäny vai onko Turussa vaan? Käytiin vakava keskustelu miehen kanssa eri kohdista ja mun tuppisuuäijäni oli selkeesti näitäkin pohtinut. Hän haluaisi toisen heti perään ja mä oon vähän fiftysixty kun tää odotusaika tuntuu tuskaselta. Aina hetken nautin kunnes taas iskee järkky väsy tai kolottaa tai huippaa tai pelottaa....

Meillä oli myös voimavarakysely joskus viikolla 16 muistaakseni. Lomakkeessa oli ihan paikat allekirjoituksille, mikä tuntui aika hölmöltä. Ties mihin viranomaisrekisteriin oltais päädytty, jos olis ollut monta arveluttavaa asiaa??

Ei ollut huolia mietityttävää synnytystä lukuun ottamatta, joten lomakkeesta ei kovin pitkälti keskusteltu.
 
Vaikka tuohon lomakkeeseen tulee molempien allekirjoitus ja hoitaja kyllä lukee sen läpi ja siitä keskustellaan mutta mulle sanottiin että ellei molemmat vanhemmat ole paikalla sillä neuvolakäynnillä kun lomake palautetaan ei lomakkeen tietoja voida viedä koneelle. Kun silloinhan periaatteessa lomakkeen palauttaja on voinut myös täyttää toisen osapuolen vastaukset...
 
Meillä kans neuvolaan täytettiin voimavarakysely, tuntui mielestäni aika turhalta nyt toisessa raskaudessa, kun tiesi jo mitä odottaa. Ekalla kerralla mietti ko. asioita ehkä vähän enemmän. Olin yksin ko. neuvolakäynnillä ja eipä lomakkeesta montaa sanaa keskusteltu terkkarin kanssa, kun ei ollut "huolenaiheita".
 
Meillä kans neuvolaan täytettiin voimavarakysely, tuntui mielestäni aika turhalta nyt toisessa raskaudessa, kun tiesi jo mitä odottaa. Ekalla kerralla mietti ko. asioita ehkä vähän enemmän. Olin yksin ko. neuvolakäynnillä ja eipä lomakkeesta montaa sanaa keskusteltu terkkarin kanssa, kun ei ollut "huolenaiheita".
Se voi tuntua turhalta jollei huolenaiheita ole mutta hyvä että jollain tavalla kartoittavat jos joku tarvitsee jollakin sektorilla tukea. Tietty vastaajien tarvii vastata rehellisesti.
 
Mä en kans olis ollut valmis tähän yhtään tämän aiemmin. Nyt on oikein hyvä. Mutta luulen, että meille tämä lapsi jää ainokaiseksi. Vähän surettaa lapsen puolesta, ettei saa sisaruksia, kun itselleni ja myös miehelle sisarukset ovat rakkaita ja tärkeitä. En vaan halua enkä jaksa kahta pientä niin pienellä ikäerolla kuin tässä iässä olisi melkein pakko. Eikä mulla oikein muutenkaan ole hinkua saada enempää lapsia. Mutta mistäs sitä tietää, parin kolmen vuoden päästä saattaa olla eri ajatukset. Nyt vaan mietityttää vähän sekin, että vaikka tämän lapsen kanssa menisi kaikki todella hyvin, niin uuden tekeminen olisi paitsi mahdollisuus niin myös uhka. Paljon asioita voi mennä pieleen, eikä se sisarus välttämättä tee lapsen elämästä parempaa vaan jopa päinvastoin.

Mulle kans tää ikä oli just hyvä (ekan lapsen kohdalla 38v., nyt 41v.). Sain tervetulleen tauon työelämään, kun takana oli opiskelujen ja valmistumisen jälkeen jo yli kymmenen vuotta samassa työpaikassa. Toisaalta myös taloudellinen tilanteeni on ihan erilainen (= parempi) kuin parikymppisenä ja kyllähän se helpottaa elämää. Lisäksi tapasin nykyisen kumppanini vasta vanhemmalla iällä, joten senkin vuoksi lapset olivat kohdallani ajankohtaisia vasta nyt. Mies oli ensin sitä mieltä, että yksi lapsi riittää, mutta muutti onneksi mielensä. Ja kuten Sirpa40 sanoit, niin olin myös ajatellut aina saavani tytön. Mutta ei se välttämättä mene niin, meillä on nyt kaksi poikaa. :) Ja nyt synnytyksen jälkeen olen ennen kaikkea kiitollinen siitä, että meillä on kaksi tervettä lasta - sukupuolesta riippumatta. Me ei olla vielä matkustettu lapsen/lasten kanssa ulkomaille, keskenämme kyllä. Esikoinen on ollut sillä aikaa hoidossa mummoloissa, joissa viihtyy tosi hyvin ja me ollaan saatu miehen kanssa omaa yhteistä aikaa (joka mielestäni myös on tärkeää). Nyt kun lapsi on vähän vanhempi ja on osoittanut itse kiinnostusta matkustaa, niin ollaan mietitty jo jotain yhteistäkin reissua.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä voimavarakeskustelu vaan heitettiin ns mappi ö:hön eikä sitä käsitelty neuvolassa ollenkaan. Sanottiin vaan että sillä haluttiin saada meidät keskustelemaan keskenämme, mutta neuvolaa se ei sinänsä kiinnosta. Alkoi hiukka ärsyttämään siinä vaiheessa...
 
Muokattu viimeksi:
Meillä voimavarakeskustelu vaan heitettiin ns mappi ö:hön eikä sitä käsitelty neuvolassa ollenkaan. Sanottiin vaan että sillä haluttiin saada meidän keskustelemaan keskenämme, mutta neuvolaa se ei sinänsä kiinnosta. Alkoi hiukka ärsyttämään siinä vaiheessa...

Aika sananlainen kokemus, kysyttiin vaan, että saiko aikaan keskustelua kotona...Sain lomakkeen takaisin..
 
Sanon aivan suoraan ettei meillä edes täytelty tuota voimavarakyselykaavaketta.Mielestäni täysin turha, jos suhteessa on kaikki kondiksessa ja molemmat valmiita vanhemmiksi niin ei siinä tarvitse mitn kaavakkeita täytellä..
 
Takaisin
Top