Ja itsestään onneksi käynnistyi synnytys tällä kertaa. Nyt ollaan muutama päivä oltu kotona (ikää 6 vrk) ja kivasti on mennyt. Helppo vauva, syö ja nukkuu. Esikoiseen verrattuna tuntuu helpommalta, mutta voi olla, että ekalla kerralla vaan kaikki oli uutta ja outoa ja nyt menee jo rutiinilla. Olin tosin ihan kokonaan unohtanut miten pieniä ja hauraita nuo vastasyntyneet ovat, esikoinen 3v. tuntuu jättiläiseltä... Yöt on vauva nukkunut mun vieressä ja sillon herää pari kertaa ruokailemaan, jonka jälkeen taas heti nukahtaa. Äitiyspakkauksen laatikosta tehty ensisänky ja pinnasänkykin kyllä on ja niissä nukkuu päivällä. Jouduttu antamaan lisämaitoa pullosta, kun oma maito ei vielä riitä. Kolmen vuorokauden ikäisenä käytiin keltaisuuden vuoksi tarkastuttamassa bilirubiiniarvot ja sitten uudelleen kontrollissa 5 vuorokautisena. Onneksi olivat arvot laskeneet, niin ei jouduttu valohoitoon. Vaipan vaihdosta ja pukemisesta vauva ei tykkää, oikeastaan itkeekin vain noissa tilanteissa. Meillä käytetään 50cm vaatteita (syntyessään 50cm ja reilut 3kg), 56cm vaatteet ovat vielä ihan liian isoja.Meidän pienokainen syntyi viime viikolla.
Totta, kaikkea voi tietysti sattua mutta täysin terveitä vauvoja syntyy tuhansia joka päivä.
Synnyttäjiä seurataan tosi tiuhasti ja henkilökunta tietää mitä tekee, kätilöt osaa kiepauttaa napanuoran pois kaulan ympäriltä kun auttavat päätä maailmaan. Olen muuten itse syntynyt melkein 40v sitten napanuora tiiviisti kaulan ympärillä ja silti ilman mitään ongelmia selvinnyt ensi hetkistä saakka.:)
Synnytyssalissa et ole juurikaan yksin, miehesi ja joku kätilöistä on kanssasi kokoajan ja he ihan oikeasti yrittävät kaikkensa, jotta sun on hyvä ja turvallista synnyttää, päivystävä lääkäri(t) ovat myöskin kulman takana ja vauvan sydänääniä, sun verenpainetta yms seurataan lakkaamatta.
Olet hyvissä ja hellissä käsissä koko synnytysmatkan ja mä lupaan, että sitten kun saat nyytin syliin, kaikki muu menettää merkityksensä!!
Tästäkö johtuu kohtukuolema? 
