Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä kyl ajattelin aiemmasta poiketen hommata jonkinlaisen pullojen sterilointilaitteen. Jossain oli yhdistetty ruuan lämmitin/sterilointihärpäke, ehkä sellainen ettei tarvitsis seistä sen kiehuvan veden kanssa kun kolmen lapsen kanssa on parempaakin tekemistä.
 
Mulla on olemassa vaunut ja adapteri kaukaloon mutta kaukalo on jotenkin karu eikä turvallisen oloinen vaikka vain 1,5 v vanha. Ajattelin ostaa maxi cosin joka menee sitten myös matkarattaisiin adapterilla. Ja vauvapesän sekä kantoliinan jostain kirppikseltä. En tarvitse muuta.

Mulla vaan kamala huoli vauvasta. En tunne liikkeitä ja viikot 17+. Edelliset jytänneet ja pyörineet tässävaiheessa ja on niistäkin jostain ollut istukka edessä. Muutamia häviäviä kertojanoon kuvitellut tuntevani jotain mutta mun mielenrauhani on nyt asian suhteen kadoksissa ja yöunet! . S-postia laitoin nlaan jos ottais mut johonkin väliin.
 
Bobcat, tervetuloa mukaan meiän vanhempien odottajien sekalaiseen joukkoon ! Itsellä raskaus on ensimmäinen ja loppusuoralla tänään poksahti 39 viikko. Itse olen Turun seudulta, mutta täällä on kyllä paljon pk-seutulaisia odottajiakin.
 
Mä tunsin ekan kerran vauvan liikkeet viikolla 15. Mulla istukka takana. Koska sulla justmom on ra-ultra ? Kyllähän neuvolassa voidaan kuunnella sydänäänet, niin siitä ainakin tietää vauvalla voivan hyvin.
 
JustMom mulla menossa tänään 20+0 ja ekan kerran tunsin viime yönä muutaman ihan hentoisen liikkeen.
Esikoisesta oli ihan sama juttu, mä en tuntenut liikkeittä juurikaan koko raskausaikana ja se tietysti aiheutti huolta vaikka käyrillä kun kävin, niin vauva liikkui hurjastikin.
Koita olla vertaamatta edellisiin odotuksiin vaikka se hankalaa onkin, varmasti kaikki on hyvin ja vauvasi on vielä niin pikkuinen, ettei jaksa monottaa voimalla
 
Sä olet maria75 niiiin ihanan pitkällä jo ja ihan kohta saatte miehesi kanssa vauvan syliin.:Heartred
Oliko sulla ensi viikolla kontrolli vai milloin?
 
Mulla tänään viimeinen neuvola toivottavasti. Tiistaina kontrolliaika äitiyspolilla. Viikko vielä odotusta jäljellä, jos suvaitsisi vauva tulla laskettuna aikana maailmaan. Vähän jännittää, että koska alkaa tapahtumaan ja miten synnytys mahtaa sujua.
 
Mulla tänään viimeinen neuvola toivottavasti. Tiistaina kontrolliaika äitiyspolilla. Viikko vielä odotusta jäljellä, jos suvaitsisi vauva tulla laskettuna aikana maailmaan. Vähän jännittää, että koska alkaa tapahtumaan ja miten synnytys mahtaa sujua.

maria hienosti kaikki menee ja silmänräpäyksessä pääsette nuuhkimaan vauvaa- voi miten ihanaa!!!
 
Tervetuloa minunkin puolestani, bobcat! Minä olen myös pk-seudulta (Hki) ja sama tilanne ystäväpiirissä; muilla lapset ovat jo jotain teini-ikäisiä, tai sitten on ystäviä, jotka eivät lapsia haluakaan.

Minä tunsin tämän vauvan liikkeet suunnilleen rv:lla 18. Neuvola oli rv 17, ja siellä olin helpottunut sydänäänten kuulumisesta, kun liikkeitä en vielä tuntenut. Seuraavalla viikolla ne sitten alkoivatkin tuntua. Toivottavasti JustMom10 pääset pian neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä, se on tosi tärkeää, että saa apua, kun on huolissaan.

Vaunuista; meillä on itse asiassa kahdet vaunut/ rattaat, Emmaljungan City Edge-yhdistelmän ja sitten Britaxin B-dualit. Ne on ihan erilaiset, ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Emmaljungissa on kova vauvankoppa, ja ne tulee käyttöön pikkuvauvalle. Niissä on se hyvä puoli, että ne on jykevät ja kyyti on ilmakumirenkaiden ansiosta pehmeää, keinuvaa, ja vauva siis nukkuu erinomaisesti vähän töyssyisemmälläkin tiellä. Esikoisen kanssa tein tosi pitkiä kävelylenkkejä, ja Emmaljungat oli vauvalle varmaan kuin olisi jossain laivassa ollut, tasaista kyytiä maastosta välittämättä J
Huonona puolena Emmaljungissa on se, että rengas on mennyt puhki useammankin kerran, ja yleensä juurikin jossain tien päällä, eli pitää mennä kotiin tyhjällä renkaalla ja ostaa uusi ja täyttää ja vaihtaa se… Lisäksi, Emmaljungat on kuitenkin suht’ isot, eli jos pitää paljon kulkea kapeissa paikoissa (kaupoissa, raitiovaunussa), niin tuntuvat kyllä vievän tilaa.
Britaxit tuli meille, kun kaivattiin vähän pienempiä ja ketterämpiä kärryjä, ja kun vauva ei enää viihtynyt kopassa makuullaan, vaan selkeästi halusi nähdä enemmän maisemia ja alkoi haluta matkustaa istuen. Britaxeissa on tukeva ja helposti säädettävä istuinosa, ja ne on tosiaan pienemmät ja ketterämmät kuin Emmaljungat. Kovat pyörät tuntuivat aluksi tosi töksähteleviltä, mutta niihin tottui nopeasti, ja ne ovat pysyneet hyvin ehjinä. Lisäksi Britaxille oli plussaa se, että niihin sai ratasistuimen tilalle adapterilla myös auton turvakaukalon. Eli esim. kaupassa käydessä, voi autosta napata vauvan + kopan, ja laittaa koko kokonaisuuden rattaiden runkoon kiinni, ei tarvitse irroitella vauvaa turvakaukalosta siinä välissä.

Britaxin istuinosa on kuitenkin aika pieni, eli nyt kun esikoinen on jo 2,5 –vuotias, niin olemme palanneet taas käyttämään Emmaljungia, nyt vaan tietysti vauvan kopan sijaan sitä ratasistuinosaa. Se on kyllä yhdistelmävaunu-rattaissa hyvä, että käyttöikää on monta vuotta. Uuden vauvan syntyessä ajattelin hankkia sellaisen seisomalaudan, eli esikoinen pääsee matkustamaan laudan päällä seisten, kun vauva on kopassa.

Maria75:llä alkaa tosiaan olla jännät paikat, milloin vaan voi alkaa tapahtua! Tsemppiä!
 
Mites sitten, kun olisi olemassa turvakaukalo, autjalustat ja jotain muutakin rattaita vuodelta 2007 - vanheneeko ne jotenkin?

Ja hei, olen siis tulokas, tänä vuonna 38 vuotta täyttävä rouvasihminen pk-seudulta ja tunnen itseni vatsatautiseksi, pingviiniksi, vanhaksi ja kärttyisäksi. Siis ärtynyt pingviini! Jei...
RV 6+2 ja LA elo-syyskuun vaihteessa. Uudet ystävyydet ovat tervetulleita, olen ollut työnarkomaani ja ystävät tulleet työympäristön mukaan (kun he haluaisivat olla mummoja, minä vasta haluaisin olla äiti)...

Tervetuloa tänne joukkoon Bobcat! :flower

Onnittelut plussasta! :love7

Et ole ainoa, mulla meni kanssa vuodet hyvin työkeskeisesti, kunnes olin 41v...niin alettiin yrittämään ekaa!

Nyt rv21 ja poika tulossa:)
 
Täällä ilmoittautuu myös 43 vuotias kolmannen lapsen odottaja. Laskettu aika on 6.9.2016. Isommat lapset ovat syntyneet viimevuosituhannen puolella, joten kaikki raskausasiat tuntuvat ihan uudelta. Raskaus oli melkoinen yllätys. Vuosia sitten yritimme lasta onnistumatta siinä. Lisäksi minun amh arvo oli alhainen ja lääkäri sanoi etten todennäköisesti tulisi raskaaksi ilman luovutettuja munasoluja. Löin asian suhteen hanskat tiskiin ja ajattelin olla tyytyväinen elämääni. Sitten tämä raskaus...Aluksi luulin, että nyt sitten iski vaihdevuodet, kun kuukautisia ei kuulunut. Oireiden myötä tajusin ettei taida ihan vaihdevuodet olla kysymyksessä. Mitään ihmellisiä oireita ei ole ollut muutaman kerran pahoinvointia, paineen tunne kohdussa ja rinnat sivuilta aina aijoittain kipeinä. Oikeastaan ennen raskauden vahvistumista ihmettelin tavallista pidemmällä lenkillä, että kylläpä on tämän rouvan kunto on kasvanut. Keskittymiskyvyn puute tuskin oire on, sillä ajatukset pyörii oman navan ympärillä. Raskaus ei kyllä ihan parhaaseen aikaan ajoittunut, sillä työelämän suunnitelmia ollaan miehen kanssa lyöty lukkoon pitkälle tulevaisuuteen. Ollaan muutettu myös uuteen vastavalmistuneeseen kotiin, joka on suunniteltu enemmänkin kahden aikuisen ihmisen kodiksi. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Ihana yllätys tämä kertakaikkiaan on ja se otetaan riemulla vastaan. Eiköhän tästä onnenkantamoisesta selvitä !
 
Saara72, tervetuloa ja onnittelut odotuksesta! Ihana kuulla tarinoita, jossa lääkäri on jo vähän teilannut raskauden mahdollisuuden ja sitten pam sitä ollaankin paksuna, luonto jaksaa yllättää iloisesti.:)
Varmasti on ihanaa olla ikäänkuin toisella kierroksella, kun kaikki on jo tuttua mutta niin uutta kuitenkin- nautinnollista odotusta sinulle!
 
Täällä ilmoittautuu myös 43 vuotias kolmannen lapsen odottaja. Laskettu aika on 6.9.2016. Isommat lapset ovat syntyneet viimevuosituhannen puolella, joten kaikki raskausasiat tuntuvat ihan uudelta. Raskaus oli melkoinen yllätys. Vuosia sitten yritimme lasta onnistumatta siinä. Lisäksi minun amh arvo oli alhainen ja lääkäri sanoi etten todennäköisesti tulisi raskaaksi ilman luovutettuja munasoluja. Löin asian suhteen hanskat tiskiin ja ajattelin olla tyytyväinen elämääni. Sitten tämä raskaus...Aluksi luulin, että nyt sitten iski vaihdevuodet, kun kuukautisia ei kuulunut. Oireiden myötä tajusin ettei taida ihan vaihdevuodet olla kysymyksessä. Mitään ihmellisiä oireita ei ole ollut muutaman kerran pahoinvointia, paineen tunne kohdussa ja rinnat sivuilta aina aijoittain kipeinä. Oikeastaan ennen raskauden vahvistumista ihmettelin tavallista pidemmällä lenkillä, että kylläpä on tämän rouvan kunto on kasvanut. Keskittymiskyvyn puute tuskin oire on, sillä ajatukset pyörii oman navan ympärillä. Raskaus ei kyllä ihan parhaaseen aikaan ajoittunut, sillä työelämän suunnitelmia ollaan miehen kanssa lyöty lukkoon pitkälle tulevaisuuteen. Ollaan muutettu myös uuteen vastavalmistuneeseen kotiin, joka on suunniteltu enemmänkin kahden aikuisen ihmisen kodiksi. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Ihana yllätys tämä kertakaikkiaan on ja se otetaan riemulla vastaan. Eiköhän tästä onnenkantamoisesta selvitä !

Tervetuloa palstalle Saara72:flower
Onnittelut plussasta!:Heartred Hieno yllätys!!!:love7

Kyllä näitä ihania ihmeitä sattuu, itsekin pelkäsin, että on jo liian myöhäistä, mutta eipä ollutkaan ja tämän synnyttyä, on toiveissa vielä toinen:)
 
Ehkä mäkin voisin liittyä tänne? Tarkoittaako tuo -- että voi olla vähän allekin neljänkympin? Täytän tänä vuonna 39, mutta vauvan pitäisi syntyä jo ennen sitä. Asun pk-seudulla ja lapsi olisi ensimmäinen. Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta eikä ole varsinaisesti nytkään, mutta nykyisen miehen kanssa olen hiljalleen lämmennyt asialle ja lapsi on kyllä toivottu. Tässä vaiheessa tuntuu jo vähän kerettiläiseltä sanoa näin, mutta jonkun toisen kumppanin kanssa olisin voinut olla ihan onnellinen lapsettomana. Ja itse asiassa tämän nykyisenkin, koska oltiin henkisesti varauduttu ettei raskaus välttämättä alkaisi helposti tässä iässä ja kun mulla on vieläpä aina välillä näkynyt vähän monirakkulaisuutta. Mutta nyt kävikin niin, että tulin raskaaksi melkein heti hormonikierukan poistamisen jälkeen. :) Yksiäkään kuukautisia ei ehtinyt tulla. Nyt rv 7+1 ja odotellaan toivon, ilon ja pelonsekaisin tuntein ultraa ja seuloja. Noin rv4 käytiin yksityisellä ultrassa, koska raskauden kesto oli tuossa vaiheessa täysin epäselvä ja teoriassa silloin olisi voinut olla jo vko8. Siellä näkyi sen verran viitettä alkiosta, että todnäk ei ole tuulimuna, mutta muuten ei tiedetä vielä mitään. Vointi on ihan hyvä, etoo ja väsyttää ja kaikki ärsyttää, mutta en ole onneksi ainakaan vielä oksennellut. Ja alkuraskaudesta välillä vaivanneet alavatsan kivut ovat aika lailla hävinneet. Toivottavasti oireettomuus ei tarkoita mitään pahaa...
 
Ehkäpä mäkin uskallan alkaa kirjoitella jo tänne kun menossa rv 21. Ikää 40v (kohta 41) ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mulle tämä on myös yllätysraskaus. Menin syksyllä lääkäriin varmana, että olen jo saanut vähintään kystan tai munasarjasyövän, mutta mahasta löytyikin 7 vkon ikäinen ipanan alku :eek: Alkujärkytys oli melkoinen (myös miehelle), koska mulle oli jo sanottu vähän päälle 20v että en voi lapsia saada ilman hoitoja liian pahojen hormoniongelmien vuoksi. Yli 17 vuotta olinkin ilman ehkäisyä ja sitten päätti tällainen yllätys ilmestyä ilahduttamaan elämää ennen eläkepäiviämme. :woot:

Olen tätäkin ketjua jo vähän aikaa seuraillut, mutta jotenkin sitä vaan on vieläkin epävarma voiko kaikki mennä hyvin. Ylipainoa on reippaasti, mutta onneksi radia ei ole vielä ilmestynyt. Ja muutenkin olo on aika normaali. Alussa oli vain väsymystä ja lievää iltapahoinvointia niin en osannut niitä edes raskauteen yhdistää... :oops:

Ensi viikolla on rakenneultra joten ehkä sen jälkeen tästä uskaltaa alkaa nauttia. Vielä en ole uskaltanut mitään tavaroitakaan ostaa. NT-ultrassa kaikki oli kyllä hyvin (turvotus 0,9) eikä seulakaan hälyttänyt.
 
Kiitos Tähtipölyä ja Tähti-73 !:Heartred

Tosiaan tuossa lääkärin sanomisessa on ollut nyt sulattelemista ja miettimistä:scratch No, tuon lausahduksen johdosta en sitten tullut mitään ehkäisyä hankkineeksi ja tässä sitä ollaan. Olen menossa kyseiselle lääkärille helmikuun ensimmäisellä viikolla "vuositarkastukseen". Jätin ihan kiusallani kertomatta miksi todella olen tulossa vastaanotolle. Saas nähdä mitä lääkärisetä sanoo? Toki lääkärien sanomisissa on hyvä huomioida lapsettomuushoitojen olevan myös melko kannatavakin business. Kyllä minulla on ollut mielessä, että jos raskaus menee loppuun asti haluan jakaa tarinan niille jotka ovat toivonsa menettäneet lapsensaamisen suhteen antaakseni uskoa ja toivoa. Ihana olla täällä foorumilla teidän kanssa jakamassa raskausjuttuja:HeartbigredKaikki taidetaan olla aikalailla samassa veneessä soutamassa samaan suuntaan:wavOnnea meille kaikille!
 
Ehkä mäkin voisin liittyä tänne? Tarkoittaako tuo -- että voi olla vähän allekin neljänkympin? Täytän tänä vuonna 39, mutta vauvan pitäisi syntyä jo ennen sitä. Asun pk-seudulla ja lapsi olisi ensimmäinen. Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta eikä ole varsinaisesti nytkään, mutta nykyisen miehen kanssa olen hiljalleen lämmennyt asialle ja lapsi on kyllä toivottu. Tässä vaiheessa tuntuu jo vähän kerettiläiseltä sanoa näin, mutta jonkun toisen kumppanin kanssa olisin voinut olla ihan onnellinen lapsettomana. Ja itse asiassa tämän nykyisenkin, koska oltiin henkisesti varauduttu ettei raskaus välttämättä alkaisi helposti tässä iässä ja kun mulla on vieläpä aina välillä näkynyt vähän monirakkulaisuutta. Mutta nyt kävikin niin, että tulin raskaaksi melkein heti hormonikierukan poistamisen jälkeen. :) Yksiäkään kuukautisia ei ehtinyt tulla. Nyt rv 7+1 ja odotellaan toivon, ilon ja pelonsekaisin tuntein ultraa ja seuloja. Noin rv4 käytiin yksityisellä ultrassa, koska raskauden kesto oli tuossa vaiheessa täysin epäselvä ja teoriassa silloin olisi voinut olla jo vko8. Siellä näkyi sen verran viitettä alkiosta, että todnäk ei ole tuulimuna, mutta muuten ei tiedetä vielä mitään. Vointi on ihan hyvä, etoo ja väsyttää ja kaikki ärsyttää, mutta en ole onneksi ainakaan vielä oksennellut. Ja alkuraskaudesta välillä vaivanneet alavatsan kivut ovat aika lailla hävinneet. Toivottavasti oireettomuus ei tarkoita mitään pahaa...

Onnea plussasta Lettuhei!!!:love7:Heartred
Ja tervetuloa tälle palstalle, ihan oikeassa paikassa olet:)

Oireettomuus ei tarkoita mitään huonoa, mulla ei ole ollut mitään oireita koko raskausaikana ja nyt mennään rv 21..Neuvolassa sanottiin vaan onnekkaaksi:)
 
Ja mulla on joka toinen pv oireita ja joka toinen mietin että jollen ookkaan raskaana kun ei tunnu miltään. Tunteet menee semmost vuoristorataa et oksat pois. Kiva kun tulee lisää meitä elämää-kokeneita-odottajia!
 
Takaisin
Top