En tiedä miten teillä, mutta siinä vaiheessa kun mulla vaihtui rv 30+ mä jotenkin vasta tajusin, että tässähän on ihan oikeesti vauva tulossa ja synnytys kohta edessä.
Olossa ei sinänsä valittamista, sattuu liikkuessa, voimat menee ihan äkkiä kun vähän puuhaillut jotain, yöt menee hyvää asentoa etsien jne. Mutta nyt en ole enää töissä, joten päivisin voi levätä, varsinkin kun esikoista odotan.
Mä olen kanssa -71 syntynyt, mutta ei ole siitä saanut kuulla neuvolassa. Ainoastaan kysyttiin useaan kertaan raskauden alussa, että oliko "spontaani raskaus", joka mua vähän huvitti. On kyllä vaikuttanut kuulemma siihen, että tehtiin sokerirasitukset ja pääsee parin viikon päästä synnytystapa-arvioon. Neuvolassa sanottiin, että arvio tehdään Helsingissä 43v. ja sitä vanhemmille.
rv 33+4
itse sain pahojen hormonihäiriöiden takia jo parikymppisenä tuomion että ilman hoitoja en lapsia saa. Ja nekin pitäisi tehdä ennen kolmeakymppiä. Lapsia en silloin halunnut ja päätin etten ees yritä. No väärässä oli se gyne. Mun kroppa päätti alkaa menkkojen osalta toimimaan 35 jälkeen sillon tällön koko ajan parantuen mut en mä osannu aatella et raskaaks voisin tulla kun 20 vuotta ilman ehkäsyä tuli peittoa heiluteltua. Ei kyllä uskonu mun gynekään ja en tiiä kummalla oli hölmistyneempi ilme kun ultrakuvaa tuijotettiin viime syksynä kun menin tarkistuttamaan epämääräisiä alavatsakipuja
Isä oli varmaan ekana kauhuissaan mun iästä, kun olin viime vuonna lyhyesti raskaana, niin että hän ties. Pettymys oli sitten suuri kun kesken meni. Nyt ei oo onneksi sanonut mitään pahaa tästä, ilkeät ulkonäköhuomauttelut olen välttänyt olemalla yhteyksissä vain puhelimitse. Kovasti lähisuku odottaa uutta jäsentä mun puolelta sekä miehen puolelta.