Minä pidin esikoista huonona nukkujana ja kakkosta erinomaisena. Molemmat söivät öisin 2-3 tunnin välein ensimmäiset puoli vuotta. Erona oli se, että kun kakkosen laittoi sänkyyn, hän nukkui heti tyytyväisenä, heräsi syömään ja nukkui taas rauhallisesti. Esikoista piti vatkata ja silittää, tunkea tuttia suuhun ja kun vihdoin nukahti, niin olin niin uuvuksissa, että en tietenkään itse heti nukkunut. Nälän tullen esikoinen huusi niin lujaa, että koko talo heräsi, söi pitkän aikaa, jonka jälkeen taas vatkattiin ja tungettiin tuttia suuhun. Kaiken hyvän lisäksi tuttia täytyi välillä pitää suussa, muuten tuli taas huutoa. Yritin viritellä peittoa avuksi, mutta suurimman osan ajasta nukuin käsi pinnasängyssä, sormi tutilla. Jotta elämä ei olisi ollut niin helppoa, esikoinen oppi kaikki motoriset taidot nopeasti ja harjoitteli niitä unissaan. Oli oltava valppaana, että ehti selättää vauvan ennen kuin hän oli kääntynyt vatsalleen (=herännyt) , alkanut ryömiä (=herännyt), noussut istumaan (=herännyt) tai seisomaan (=herännyt) tai lähtenyt kävelemään (=herännyt). Päivisin kakkonen nukkui pitkiä päiväunia missä tahansa olosuhteissa, esikoinen heräsi heti kaikkiin ääniin tai äänen muutoksiin tai lämpötilan tai valaistuksen muutoksiin ja nukkui pelkästään ulkona ja vähän väliä piti olla vaunuja hytkyttämässä.
Olen nyt tilannut sellaisen vauvan, joka nukkuu aina välillä. Tutti on helvetistä.