Raskaana --40+++

[Sirpa40]

Hui olkoon meikäläinen on jo noin listan alkupäässä

Supistuksia on ollut tasasen epätasasesti, osa kivuliaita mut suurin osa kivuttomia. Olin melko varma, että vkl 3 pvää kestänyt täysmuutto toiseen kaupunkiin putkirempan tieltä 3kk ois viimeistäön käynnistäny synnytyksen..Jäbä vähän vaan möykkäs iltasin et jo riittää aktiviteetti :)

Jumalauta mikä urakka toi muuttaminen oli, taas.Me ollaan oltu alta 2v kimpas ja tää on jo 3 täysmuutto mikä hoidetaan kahdestaan..No tietty nyt täs vaiheessa en kantanu ku kevyitä kantamuksia. Oltiin molemmat kyllä aika puhki su iltana..

Paljon on täällä jengi puhunu miehistä ja heidän vioistaan/puutteistaan sekä siitä miten raskaus/vauva-arki on aiheuttanut näkemyseroja jne..Meillä on mies meistä se joka on selkeesti enemmän orientoitunut vauva juttuihin, johtunee varmaan siitä että hän on aina halunnut lapsia ja on rakennettu isäksi ja hänestä varmaan tulee aivan paras isä ikinä. Mä en koskaan halunnut lapsia ja edellisen kanssa oltiin naimisissa ja kimpas yli 10v ja kumpikaan ei halunnut lapsia ja en olis voinut edes kuvitella näitä hommia muiden kuin tän nykysen kanssa. En ois kyllä rehellisesti sanottuna uskonutkaan et niin nopeesti jäin raskaaksi pillereiden jälkeen.Mies alkoi itkemään kun kerroin et plussaa näyttää..On se aika sulonen.Toki siltäkin on sammakoita päässy suusta ja ihan kaikkea se ei oikein oo hiffannut, mut hei ihan yhtä pihalla oon itekki eikä meillä kummallakaan voi olla mitn realistista käsitystä mitä se homma sit oikein on ku ku vauva sit konkreettisesti tässä on.

Meillä on tarkotus toista yrittää, aikasintaan vuoden päästä.Haluan hetken henkähtää ja nauttia yhdestä vauvasta mutta ihan sitä 5v ei oikein voi vartuu meikäläinen, mies on mua 6v nuorempi ja ehtii just täyttää 33v ennen kuin vauva syntyy..

Joskus en oikein muistakkaan sitä miten hyvä mies mulla on ja miten hyvin se on mua tukenu ja kestänyt mun hormoonihulluuden, vaikkei mulla mitn itkokohtauksia ole ollutkaan mut jokunen raivokohtaus kylläkin

Naisen matka äidiksi on miesten näkökulmasta varmaan melkoisen hämmentävää ja varmasti myös avuttoman assarin fiilis tulee vääjäämättä, mutta se nyt on kaiketi ihan ymmärrettävää kun ei voi auttaa kun rajatuissa asioissa..

Just tollaisen miehen mäkin oisin tarvinnu raskausaikana. Multa ei tuu luonnostaan hössötykset, ni oisin tarvinnu enempi tukea ja osallistumista. Mä muistan ku menin naimisiin, ni niitä häitä ei ois koskaan järkätty ellei mun kaaso ois potkinu mua perseelle. Onneks noi vauvakamat hommattiin jo maalis-huhtikuussa, arvasin et mun puhti touhuun loppuun hyvissä ajoin ja niin kävi.

Siitä miehen avuttomuudesta. Mä tajusin, et ku sillä ei kerran oo tietoo, ni mä annoin sille luettavaksi matskuu, jota itekin luin. Se luki kyl kaiken, jonka sille annoin. Sitte siitä asiasta vähän juteltiin. Mä saatoin hyvinä päivinä ihan kysyä, et mitä ajatuksia toi teksti sussa herätti. Vähän ku keittiöpsykologihommia... Et antakaa niille ihan käteen luettavaa, jos eivät tajua.

Nyt vauvan käsittelyssä mies opastaa mua, just mm. noi vatsaväänteet, en ois tajunnu ite. On monta itkukohtausta varmaan jääny väliin. Et nyt siitä on hyötyä et sillä on kokemusta vauvoista. Raskausaikana se oli kyl ihan kuutamolla, ei oo annettu koskaan mtn luettavaa. Tosin, joku fiksu vois sanoo, ettei kai sitä luettavaa tarvi käteen antaa, mut ilmeisesti raskaus on niin iso mysteeri miehille et sillo pitää?

 

[Marituuli]

Synnyttäneet-puolelle täältä nyt mars kaikki synnyttäneet juttelemaan! Sielläkin jutellaan kakoista ja pieruista ja äitiydestä.

 

[Miiuli77]

Just tollaisen miehen mäkin oisin tarvinnu raskausaikana. Multa ei tuu luonnostaan hössötykset, ni oisin tarvinnu enempi tukea ja osallistumista. Mä muistan ku menin naimisiin, ni niitä häitä ei ois koskaan järkätty ellei mun kaaso ois potkinu mua perseelle. Onneks noi vauvakamat hommattiin jo maalis-huhtikuussa, arvasin et mun puhti touhuun loppuun hyvissä ajoin ja niin kävi.

Siitä miehen avuttomuudesta. Mä tajusin, et ku sillä ei kerran oo tietoo, ni mä annoin sille luettavaksi matskuu, jota itekin luin. Se luki kyl kaiken, jonka sille annoin. Sitte siitä asiasta vähän juteltiin. Mä saatoin hyvinä päivinä ihan kysyä, et mitä ajatuksia toi teksti sussa herätti. Vähän ku keittiöpsykologihommia... Et antakaa niille ihan käteen luettavaa, jos eivät tajua.

Nyt vauvan käsittelyssä mies opastaa mua, just mm. noi vatsaväänteet, en ois tajunnu ite. On monta itkukohtausta varmaan jääny väliin. Et nyt siitä on hyötyä et sillä on kokemusta vauvoista. Raskausaikana se oli kyl ihan kuutamolla, ei oo annettu koskaan mtn luettavaa. Tosin, joku fiksu vois sanoo, ettei kai sitä luettavaa tarvi käteen antaa, mut ilmeisesti raskaus on niin iso mysteeri miehille et sillo pitää?

Mun mies on kyl lukenu sen vauvaoppaan joka vkon kohdalla ja jos en oo ite muistan ni se on aina muistuttan et hei nyt vaihtuu vko et luetaas..Oon "joutun"sille lukee ääneen..Mä luulen et se o ollu miehen tapa varmistaa et myös mä luen ne asiat Tulee ajoittain sellanen fiilis, et mies o enemmän raskaana ku minä ku se suunnittelee kaikkea ja höpöttelee mahalla..On aktiivisesti lääkärin tapaamisellakin kyselly kaikenlaista..

Me hommattiin kaikki sälä heti siellä alkumetreillä..Pinnasänky koottiin eilen..Vauvan vaatteet on viel purkamatta täällä väliaikasessa huushollissa mut en meinaakkaan niitä viel kaapittaa,ehtii sen sit ku vauva tulee, eiks ni?

Miehen edellises suhtees oli sillä naisella pieni lapsi et se osaa näitä juttuja pal paremmin ku minä..Mua ainakin hirvittää aivan vitusti sen vauvan käsittely, kun ne on niin pirun pieniä. Tästä tuli puhetta männä vkolla, niin mies otti havainnollistavan otteen toisella kissalla. Kissa oli vähän et mitähän helvettiä tässä oikein tapahtuu? En tajuu miten se on noin rento, ite oon aivan kauhuissani et en osaa tukee sen niskaa tmv.

Onneks se on mun 2kk kotona synnytyksestä, en pärjäis varmaan muuten ja jos mun mutsi o joka pvä meillä ni viimeistään sillon tuun hulluks!

Nukuin 3h päikkärit ja heräsin siihen ku et vihloo taas alaselkää niinku ois menkat tulos..Mulla ei muuten tee yhtään pahaa olla selälläni..Outoa, sanoi to kätilökin äitiyspkl..Koska kuulemma kaikilla melkein pääsääntösesti tekee huonon tai pyörryttävän olon ku kohtu painaa isoja suonia..En tiedä johtuuku sit siit et jäbä o aika kevyt 2500g et vähän alakanttiin vkoihin nähden..

 

[Muumimamma-74]

Mun mies on kyl lukenu sen vauvaoppaan joka vkon kohdalla ja jos en oo ite muistan ni se on aina muistuttan et hei nyt vaihtuu vko et luetaas..Oon "joutun"sille lukee ääneen..Mä luulen et se o ollu miehen tapa varmistaa et myös mä luen ne asiat Tulee ajoittain sellanen fiilis, et mies o enemmän raskaana ku minä ku se suunnittelee kaikkea ja höpöttelee mahalla..On aktiivisesti lääkärin tapaamisellakin kyselly kaikenlaista..

Me hommattiin kaikki sälä heti siellä alkumetreillä..Pinnasänky koottiin eilen..Vauvan vaatteet on viel purkamatta täällä väliaikasessa huushollissa mut en meinaakkaan niitä viel kaapittaa,ehtii sen sit ku vauva tulee, eiks ni?

Miehen edellises suhtees oli sillä naisella pieni lapsi et se osaa näitä juttuja pal paremmin ku minä..Mua ainakin hirvittää aivan vitusti sen vauvan käsittely, kun ne on niin pirun pieniä. Tästä tuli puhetta männä vkolla, niin mies otti havainnollistavan otteen toisella kissalla. Kissa oli vähän et mitähän helvettiä tässä oikein tapahtuu? En tajuu miten se on noin rento, ite oon aivan kauhuissani et en osaa tukee sen niskaa tmv.

Onneks se on mun 2kk kotona synnytyksestä, en pärjäis varmaan muuten ja jos mun mutsi o joka pvä meillä ni viimeistään sillon tuun hulluks!

Nukuin 3h päikkärit ja heräsin siihen ku et vihloo taas alaselkää niinku ois menkat tulos..Mulla ei muuten tee yhtään pahaa olla selälläni..Outoa, sanoi to kätilökin äitiyspkl..Koska kuulemma kaikilla melkein pääsääntösesti tekee huonon tai pyörryttävän olon ku kohtu painaa isoja suonia..En tiedä johtuuku sit siit et jäbä o aika kevyt 2500g et vähän alakanttiin vkoihin nähden..

Mun mies on kyl lukenu sen vauvaoppaan joka vkon kohdalla ja jos en oo ite muistan ni se on aina muistuttan et hei nyt vaihtuu vko et luetaas..Oon "joutun"sille lukee ääneen..Mä luulen et se o ollu miehen tapa varmistaa et myös mä luen ne asiat Tulee ajoittain sellanen fiilis, et mies o enemmän raskaana ku minä ku se suunnittelee kaikkea ja höpöttelee mahalla..On aktiivisesti lääkärin tapaamisellakin kyselly kaikenlaista..

Me hommattiin kaikki sälä heti siellä alkumetreillä..Pinnasänky koottiin eilen..Vauvan vaatteet on viel purkamatta täällä väliaikasessa huushollissa mut en meinaakkaan niitä viel kaapittaa,ehtii sen sit ku vauva tulee, eiks ni?

Miehen edellises suhtees oli sillä naisella pieni lapsi et se osaa näitä juttuja pal paremmin ku minä..Mua ainakin hirvittää aivan vitusti sen vauvan käsittely, kun ne on niin pirun pieniä. Tästä tuli puhetta männä vkolla, niin mies otti havainnollistavan otteen toisella kissalla. Kissa oli vähän et mitähän helvettiä tässä oikein tapahtuu? En tajuu miten se on noin rento, ite oon aivan kauhuissani et en osaa tukee sen niskaa tmv.

Onneks se on mun 2kk kotona synnytyksestä, en pärjäis varmaan muuten ja jos mun mutsi o joka pvä meillä ni viimeistään sillon tuun hulluks!

Nukuin 3h päikkärit ja heräsin siihen ku et vihloo taas alaselkää niinku ois menkat tulos..Mulla ei muuten tee yhtään pahaa olla selälläni..Outoa, sanoi to kätilökin äitiyspkl..Koska kuulemma kaikilla melkein pääsääntösesti tekee huonon tai pyörryttävän olon ku kohtu painaa isoja suonia..En tiedä johtuuku sit siit et jäbä o aika kevyt 2500g et vähän alakanttiin vkoihin nähden..

Meillä kanssa mies on perehtynyt hyvin noihin eri raskausviikkoina tapahtuviin juttuihin niin vauvalla kuin äidillä! Muistuttelee ja kyselee aktiivisesti kaikesta, haluu joka päivä tietää vauvan liikkeistä ja tunnustella niitä mahan päältä. Tänään halus jo väen vängällä kiinnittää turvakaukalon telakan autoon valmiiksi, vaikka sanoin, ehtiihän tuon sitten, kun ollaan laitoksella,heh! :)

Mua jännittää myös vauvan käsittely ja just se pään tukeminen hoitotilanteissa aikaslailla! Vaikka oon yli 20v työskennellyt lasten parissa, niin vauvoista ja ihan vastasyntyneistä ei juurikaan ole kokemusta. Kaippa se äidin vaisto sitten ohjaa toimimaan oikein ja siellä synnärillä opastavat kädestä pitäen tämmöistä tyhmää mammaa..! :)

Mä pystyn myös oleen selälläni ihan hyvin pitkiä aikoja esim.lukiessani ja ei kyllä ihmeemmin tee huonoa oloa, vaikka tuo vauva on arvioitu jo kolmikiloseksi. :)

Tänään on ollut ihan lusmuilu päivä ja oon vaan pötkötellyt! Nyt pitäs lähtee leipaseen marjapiirakkaa, kun iltapäivällä tulee ystävätär lastensa kanssa kaffelle. :)

 

[Satru]

Jee, tänään on se päivä! On vitun ärsyttävää ku päivät ryömii eikä mtn tapahdu. Mä oon vieläkin jotenki epäuskoinen et se raskaus on loppunu. En ikäänkuin voi uskoa onneani! Naapurin äijä kysy päivää ennen la, et millo se la olikaan? "No huomenna." Äijä siihen et "No ens yönä se syntyy." Heitti siis vitsillä, kun sillä on kerran mukuloita, mutta tuntu hirveen lohduttavalta. Mä ajattelin, et totta, ens yönä se tulee. Lapsivettä lirui psrin yön päästä.

Et Satru! Tänään se tulee!

Vitsi ku toipuis jo tästä leikkauksesta! Nyt oon muuten ekaa kertaa pihalla kotiintulon jälkeen! Juon aamukaffetta. Vauva herätti yöllä klo 2 ja 5 ja 8 . Isä otti sen vikan syötön jälkeen vaipanvaihtoon ja mä sain jatkaa uniani.

Se ei kyl paljoo huuda. Alkaa inisee ja sit mä höristelen, et onkse unissaan vai mitä. Syötön jälkeen menee sama aika kun sen vatta rauhoittuu. Se piereskelee, ei puklaile. Ja muutenki vattaa vääntää syönnin jälkeen et pitää pitää pystyasennossa sitä. Sitte aina yritän laittaa sen takas sänkyyn ku nukkuu mun syölissä, ni sit se alkaa vääntää naamaa. En uskalla jättää sitä maate, tulkitsen et ne on vattanväänteitä. Miten teillä noi syötöt? Kauanko syö ja kauanko sen jalkern pidätte pystyasennossa, vai pidättekö? Koko yösyöttöön menee 45-60 min. Ne heräämiset on mulle aivan helvetin vaikeita! Mut ei voi mtn. Meillä tulee muuten mintunvihreetä kakkaa. Pitäiskö sitä tulkita jotenkin?

Pitäiskö muuten siirtyy sinne synnyttäneiden puolelle. Nää jutut ku on taas edistyny, eikä enää supistele...

Kiitos Sirpa, kyl se nyt tulee kun sanot! :D Tosiasiassa yhtään supistusta ei yön jälkeen ole tullut. Ainoastaan kova meno on jätkällä päällä. Kaivaa päätä tuolla alapäässä, kuset tulee housuun jos rakko on täysi ja sopivasti kaivelee.

Mä koin viime yönä semmosenkin ihanan tunteen kun istun sontimassa, supistaa, jätkä potkii ja vaihtaa kylkeä..kaikki samaan aikaan.. oli herkku fiilis :D

 

[Mamma Mia]

MammaMia :) Mä oisin saanut vakuutuksen ties mistä, kun täysin terve ikäiseksi (43v. ja eka lapsi), mutta hinta ois ollut kova ainakin OP:ssa

En muista summaa enää, kirjoitin siitä tänne ennen laskettua aikaa ( nyt poika yli 2kk)... Himnan takia ei kiinnostanut, muyta näin jälkeenpäin voi todeta, että turhasta olisi maksettu, kun poika on terve kuten Äitinsä :)

Muistatko sattumalta mistä olisit saanut vakuutuksen? Olen tutkinut nettisivuilta eri firmojen ehtoja (en siis soittanut niille), ja näissä on vaatimus joko alle 40, 42 tai 43v. laskettuna aikana:
Fennia, If, Lähi Tapiola, Aktia, Folksam, Turva, Nordea Vahinkovakuutus.
Pohjantähdestä sais alle 46v. mutta vaativat myös kotivakuutuksen ottamista. Mä olen just vielä 44v. kun la.

 

[Yölento]

Mamma Mia, Op antaa vakuutuksen, jos äiti on alle 46-vuotias.

 

[Kimaira]

Ärrrsyttää. Rakas sisareni ja esikoisen "kummi" laittoi kutsun ukkonsa 40-vuotisyllätysjuhliin. Ei siinä muuten mitään, mutta kyseessä on esikoiseni (ja systerin kummitytön) 3-vuotissyntymäpäivä, jota systerini ei varmaan ole ees tajunnu (vielä?) ja ne sen ukon varsinaiset synttärit oli jo helmikuussa, jolloin jo kerran juhlittiin (tosin incl. sukulaiset) nelikymppiset. Nyt sit järkätään ilmeisesti kaveribileet.
Onhan tää vähän pikkumaista mut mua vituttaa aivan saatanasti. Likan synttäreille on jo ilmoittautunut tulijoita Pohjanmaata myöten, sattumalta juhlapäiväkin on lauantai. En oo ees vastannu systerille mitään kun ärsyttää niin paljon.

Onkohan vähä hormonimyrskyä kun normisti mä varmaan vaan kuittaisin sille et kiitti kutsusta, ei päästä.

 

[Yölento]

Kimaira, laita vastaukseksi kutsu: tervetuloa kummilapsesi synttäreille... Ja sama päivä ja kellonaika kuin siskon kutsussa. :)

 

[Sirpa40]

Kimaira, ei varmaan oo joo muistanu. Ihme homma, kyl mäkin muistan mun broidien mukuloiden synttärit, vaikken paljon muuta muistakaan.

Muakin jännitti vauvan käsittely ihan sikana. Ja kun jouduin viel odottaa sitä neljä pvää synnytyksen jälkeen. Hyvin se sujuu jo. Oppaassa luki, et vauva tykkää rauhallisista liikkeistä, ni ei tarvi hätiköidä ja panikoida sen kanssa. Jos tuntuu ettei nyt pysty tästä asennosta sitä laittaa johonki toiseen, ni ei sit laita. Oli mulla pari tenkkapoota, varsinkin toka yö, kun olin sen kaa yksin. Kun se heräs yöllä, ni fiksuna avasin vessan oven ja heilautin kättä siellä sisällä et valo syttyy, en halunnu kattovaloja laittaa yöllä päälle. Sitte otin vauvan kopasta, könysin leikkaushaavan kanssa sängylle ja imuasentoa sekä imuotetta etsimään. Ei löytyny heti ja sitte se helvetin vessan valo sammui, ku se sammuu itekseen. Saatana! Pimeessä huoneessa, tissiä ei löydy, vauva käy kärsimättömäksi ja mä en leikkaushaavan kanssa noin vaan liiku sängyltä veks. Ja vielä kun sitä vauva käsittelyä olin harjoitellu tyyliin puoli päivää ku äijä oli ekan yön siellä kans. Vittu. En nähny mitään, vaistolla oli mentävä ja kannattelin vauvaa käsivarsilla ja tisseillä yhdessä. Muutaman epäonnistuneen nousuyrityksen jälkeen pääsin ylös ja laittaa kattovalon päälle. Ei tullu mieleen soittaa muuten kelloa...

Mutta rauhalliset otteet ja liikkeet. Pari kertaa on käyny niin, et ku mulla on pitkät sormet ja vauva on pieni, ni kun oon ottanu kainaloiden alta sitä kiinni, ni mun peukalot on osuneet sen kurkkuun. Vauva on alannu yskimään ja mä oon pelästynyt. Mut tollasia nyt väkisin tulee ja nyt osaan varoa, asetan peukalot reippaasti alemmas.

 

[Sirpa40]

Kiitos Sirpa, kyl se nyt tulee kun sanot! :D Tosiasiassa yhtään supistusta ei yön jälkeen ole tullut. Ainoastaan kova meno on jätkällä päällä. Kaivaa päätä tuolla alapäässä, kuset tulee housuun jos rakko on täysi ja sopivasti kaivelee.

Mä koin viime yönä semmosenkin ihanan tunteen kun istun sontimassa, supistaa, jätkä potkii ja vaihtaa kylkeä..kaikki samaan aikaan.. oli herkku fiilis :D

Kerroinko muuten, et silloin ekana yönä ku mulla tuli alle 10min välein supistuksia ja lapsivettä tuli ja soitin sairaalaan pariin otteeseen, ni alettiin pakkaa sitä kassia ja tulostaa toivelistaa ja komensin äijää laittaa lakanat vauvan sänkyyn. Se oli kysyny multa jossain tohinassa et nääkö ne lakanat on ja mä olin joo-joo. En muista tota ite. Sit ku menin makkariin ja kattoin et jaa laittaa lakanoita. Sitte kattoin tarkemmin, se laitto sinne kettiön verhoja! Ei vittu ku repesin . Mä nauroin niin et tuli kuset housuun, eikä siitä tullu loppua! Vittu, nauroin sitä monta päivää!

Toi nauru mulla oli muuten erikoisen herkässä silloin vikoina päivinä. Veljentyttö poikaystävineen kävi kylässä viel päivää ennen synnytystä, ni nauroin ihan vedet silmissä niidenkin kanssa. Nauroin tosi herkästi.

 

[Sirpa40]

Miiuli, piti viel hämmästellä tota teidän muuttoa. Mä olin kyl niin tehoton vikat pari kk etten ois pystyny mitenkään samaan. Onneks ei tarvinnutkaan. Mietin silloin, et hitto jos pitäis remontoida lastenhuone tai jotain, ni en jaksais. Taino, kyl tääl varmaan pitää, mut ei vielä...

 

[Kimaira]

Mä muistan kans alun ihmettelyt vauvan synnyttyä. Oltiin päästy sairaalasta kotiin ja eka yö himassa vauvan kans - muistan kun kuuntelin puolivalveilla et miks joku vauva kitisee, miksei kukaan tee mitään, ja sit yhtäkkiä hoksasin et ei saatana, sehän on mun vauva, mun tässä pitää nousta katsomaan mikä sillä on. Sit ihan pöllämystyneenä menin nostamaan pikku kitisijää syliin ja tuikkasin sille tissin suuhun, johon se tyytyi heti. Jälkikäteenkin ajatellen meillä oli kyllä ihmeen toimiva alku likan kans - olin niin pihalla kuin lumiukko, ja sit ne jutut vaan sujuikin ihan vaistolla. Kuinkahan hermoraunio sitä olis ollu jos oliskin ollut jotain ongelmaa, kun tuntui et oli niin ihmeissään siitä hyvin sujuvastakin vauvaelämästä. Tai ehkä siihenkin sit vaan olis sopeutunu - kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa jne.

 

[Miiuli77]

Miiuli, piti viel hämmästellä tota teidän muuttoa. Mä olin kyl niin tehoton vikat pari kk etten ois pystyny mitenkään samaan. Onneks ei tarvinnutkaan. Mietin silloin, et hitto jos pitäis remontoida lastenhuone tai jotain, ni en jaksais. Taino, kyl tääl varmaan pitää, mut ei vielä...

Oon kyl vähä itekki hämmästyny et jaksoin 3 pvää ja toosi huonolla ruokapolitiikalla..Ruokaa ehittiin syömään vasta joskus 9 jälk illalla ja su iltana viel 11 aikaan kokkailin makaroonilaatikkoa miehelle evääks..Kyl eilen sit tuntukin et oli rankka vkl..

Mä käyn viel koirienkin kans lenkillä joka pvä 1-2krt yksin ja tänäänkin vetäsin kaks 45min lenkkiä ku oli niin makee ilma..Mulle on tullu vaan vajaa 10kg painoa eikä mulla oo mitn tyyliin turvotuksia ja koen jaksavani ihan hyvin..Kyl mä viel siivoonkin ihan normisti, ikkunoita en tosin täältä väliaika torpasta suostunu enää pesee, mies luuttus ne ja partsin..Mä kaipaan mun omaa pihaa aivan hulluna!Mut parveke on ihan jees ja kissat tykkää olla siellä..Ihan hyvä niin ei tarvi joka pvä imuroida, tuleepa vähemmän karvaa..

Muutto oli pakkorasti vaan suorittaa, usko meinas kyllä loppua jossain kohtaa mut me selvittiin :)

 

[Marituuli]

Meillä muutto 10 päivän päästä tämän neljäkuukautisen kanssa.. Ainakin pääsen helpolla kun jonkun on pakko katsoa vauvaa kun muut kantaa tavaraa. Lisäksi mulla on synnytyksen jälkeen jalat oireillut niin pahasti et en edes pystyisi kipuamaan painavien tavaroiden kanssa kolmannesta kerroksesta alas ja ylös.. Vanhuus ei tule yksin sillä ilmeisesti mun polvissa on nivelrikkoa ja lonkissa bursiittia.. Sain vasta oikeaan lonkkaan kortisonipiikin mutta ei kauheesti auttanut. Hullua että raskaana ollessa en pystynyt nukkumaan kivun takia vasemmalla kyljellä ja nyt en oikealla..

Sokerirasituksessa kävin vihdoin ja sain puhtaat paperit. Radi sitten pysyi taas radina eikä aiheuttanut kunnon diabetesta.

 

[Titti]

Me muutettiin muutama vuosi sitten just ennen kun esikoinen täytti 3 kk. Sain kyllä hyvin pakkailtua, koska anoppi hoiti vauvaa viikon ajan. Mies oli töissä, joten pakkailut oli enimmäkseen mun vastuulla (ja tavaratkin enimmäkseen mun ). Kamoja sit purin vähitellen aina kun vauva oli päiväunilla.

 

[MariQ]

Täytyy sanoa että luojan kiitos oon ollu paljon nuorempi silloin kun viides syntyi ja hänen ollessa 2vko muutettiin .ei mitää käsitystä miten on hommat hoitunu seiskaa oottaes muutettiin taas mut silloin olin vajaa 30 viikolla niin oli ok mutta en mä siitäkään mitää muista,muutaku et roudattii kamat ja jätettiin kaikki purkamatta koska parin pv päästä meil oli lomalle lähtö,matkalaukut oli pakattu edellises kämpässä. Muutot on kivoja mutta kamalia.

Ja tohon esikoiskeskusteluun pitää kertoo oma kompastuskivi: mulle tuotti ongelmaa tietää/päättää mihin aikaan puen vauvan yövaatteeseen koska enhän mä tienny milloin se nukkumaan käy- päivin ja öin ne nukkumapätkät melkeen samanlaisia. Ja päättää et mihin aikaan meet itse nukkuun että ootatko et herää sen ekan yösyötön vai koittaako mennä aiemmin.

Sittemmin vauvat on nukkuneet sohvalla ja milloin missäkin mutta opin mä johonkin kohtaan aina sen yökkärin laittaa.

 

[Satru]

Kerroinko muuten, et silloin ekana yönä ku mulla tuli alle 10min välein supistuksia ja lapsivettä tuli ja soitin sairaalaan pariin otteeseen, ni alettiin pakkaa sitä kassia ja tulostaa toivelistaa ja komensin äijää laittaa lakanat vauvan sänkyyn. Se oli kysyny multa jossain tohinassa et nääkö ne lakanat on ja mä olin joo-joo. En muista tota ite. Sit ku menin makkariin ja kattoin et jaa laittaa lakanoita. Sitte kattoin tarkemmin, se laitto sinne kettiön verhoja! Ei vittu ku repesin . Mä nauroin niin et tuli kuset housuun, eikä siitä tullu loppua! Vittu, nauroin sitä monta päivää!

Toi nauru mulla oli muuten erikoisen herkässä silloin vikoina päivinä. Veljentyttö poikaystävineen kävi kylässä viel päivää ennen synnytystä, ni nauroin ihan vedet silmissä niidenkin kanssa. Nauroin tosi herkästi.

:D Miehet :)

Mä oon huomannu kanssa että on jotenkin ilosempi fiilis ja viime yönä nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Tais lähtee lasketunajan paineet ja oli pakko hyväksyä, että poika tulee kun on valmis..kunhan ei tarvi käynnistää.

Alkaa sukulaiset ja tulevat kummit olemaan malttamattomana kun mitään ei kuulu. En kuitenkaan ole kuullut, että kukaan ois masuun jäänyt, joten eiköhän tämäkin vielä synny :).Ja mistä muuten johtuu, että useat aina sanoo: tänään on hyvä päivä syntyä kun on sen ja ton synttärit, nimpparit tai mitkä kissanristiäiset nyt onkaan?! Ihan kuin nyt voisin napista painaa, että ahaa mummonveljenvaimonkissankoiran synttärit on tänään..painetaan nappia ja lapsi syntyy :D Sama kai milloin syntyy kunhan ei synny liian aikaisin ja on terve :)

40+1 tänään.

 

[MS74]

Kerroinko muuten, et silloin ekana yönä ku mulla tuli alle 10min välein supistuksia ja lapsivettä tuli ja soitin sairaalaan pariin otteeseen, ni alettiin pakkaa sitä kassia ja tulostaa toivelistaa ja komensin äijää laittaa lakanat vauvan sänkyyn. Se oli kysyny multa jossain tohinassa et nääkö ne lakanat on ja mä olin joo-joo. En muista tota ite. Sit ku menin makkariin ja kattoin et jaa laittaa lakanoita. Sitte kattoin tarkemmin, se laitto sinne kettiön verhoja! Ei vittu ku repesin . Mä nauroin niin et tuli kuset housuun, eikä siitä tullu loppua! Vittu, nauroin sitä monta päivää!

Toi nauru mulla oli muuten erikoisen herkässä silloin vikoina päivinä. Veljentyttö poikaystävineen kävi kylässä viel päivää ennen synnytystä, ni nauroin ihan vedet silmissä niidenkin kanssa. Nauroin tosi herkästi.

Arvaa kui mun hienolle toivelistalle kävi...en sitä ees antanu ja kaikki siinä mitä en halunnut niin toteutu paitsi imukuppi! Voin pyyhkii peen sillä.

 

[Eclipse]

Arvaa kui mun hienolle toivelistalle kävi...en sitä ees antanu ja kaikki siinä mitä en halunnut niin toteutu paitsi imukuppi! Voin pyyhkii peen sillä.

Mulle kävi ihan samalla tavalla. Tosin mulla oli lista laitettu netin kautta ja kätilö jopa luki sen mutta mikään asioista ei menny niin ku halusin. Ei synnytys eikä vauvankaan asiat koska lisämaidolla mentiin tuttipullosta syöden.