Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä täytin jo 41. En oo aiemmin ajatellu lastenhankintaa. Tai jotenkin oon siirtäny sitä. En oo kauheen äidillinen, enkä silleen pidä kaikkia lapsia automaattisesti söpöinä vaan siksi että ne on lapsia. Mä oon jo teininä julistanu etten tee lapsia. Tosin teininä en uskonu et elän niin vanhaks ku 40...:chicken: Oon ollu kyl vuoden yllättäjä kaikinpuolin. Kaikki on olleet tositosi yllättyneitä mun raskaudesta:woot::nailbiting::eek:. Mut siis iloisia ja onnellisia tietty.

Erosin kuus v.sitten ja sen jälkeen on ollu tavoitteena löytää ekaks hyvä mies ja sitte perustaa perhe. Reilu vuosi sitte löytyi sopivalta tuntuva mies ja sitten päätettiin perustaa perhe. Ydinperhe on ollu mulle se juttu, en ehkä ois lähteny ilman miestä lasta tekee, ainakaan vielä. Mut tää suhde ei oo menny silleen ku odotin ja vikat 6kk ollu yhdet elämäni raskaimmat. Mut tääl ollaan vielä koko jengi, aika näyttää. Yksinhuoltajuus on ollu mun painajainen, mut nyt uskon et kyl mä tarvittaessa siitä selviin. Ja lastehoitajia on ilmoittautunu, onneks, pojalla ku on vaan yks mummi.

Mulla on aika paljon lapsettomia kavereita/pariskuntia. Ja osasta mun kavereita tulee jo mummoja:wideyed:.
 
Mukava kun viitsitte ja uskallatte avautuu omista tarinoista, ja antakee anteeksi kun kyselen,oon vaan sellanen että kysyn ku kysytyttää,ikin ei tarvii vastata :)

Mua ihan tosiaan siksikin tietty kiinnostaa, kun itse aloittanu äitiuran siis just teini-iän ohittaneena :D Mun tuleva työ ois ollut juuri lapsiin pohjautuva, ja harkkapaikoissa jututin niitä 40+ naisia ja kyselin omista lapsista,niin ne sanoi että "nää on meidän lapsia" eli valitsivat silleen lasten kanssa elämän,että heistä pääsee myös eroon ( nerokasta ;) )
 
Mä sain ekan lapseni 30-vuotiaana. Poika on nyt 12-vuotias. Yritettiin silloisen miehen kanssa monta vuotta kunnes mulla todettiin paha endo joka syynä etten tullut raskaaksi. Sitä sitten leikattiin pariin otteeseen ja sitten aloitettiin hoidot. IFV:llä eli keinohedelmöityksellä ekalla kerralla sitten onnistuttiin. En käyttänyt ehkäisyä pojan syntymän jälkeen kun aattelin etten kuitenkaan tule spontaanisti raskaaksi ja jos tulenkin niin kiva vaan. Esikoisen oltua 1-vuotias, huomasinkin sitten olevani taas raskaana. :eek: Kakkonen oli siis täysin yllätysvauva. Tyttö syntyi 1,8 v esikoisen jälkeen. Sittemmin erosin lasten isästä ja viime vuoden alussa tapasin nykyisen mieheni. Mulla veteli hormonikierukka viiden vuoden jälkeen viimeisiään ja päätettiin että ei laitetakaan uutta heti vaan yritetään jos vaikka vielä yksi yhteinen tulisi. Miehellä kun ennestään ei lapsia ollut. Neljä kuukautiskiertoa yritettiin ja sitten tärppäsi. :) Sektiossa mulle lääkäri kommentoi että ihme kun olin tullut raskaaksi koska mulla sitä endoa kuulemma on taas.. Ja raskautuessa olin 41-vuotias, kuukausi ennen vauvan syntymää täytin 42. Esikoisella ja kuopuksella muuten on aika tasan 12-vuotta ikäeroa sillä synttärit on päivän erolla. Tänään juuri lapset mietti sitä että kun he on 20 ja 22-vuotta niin pikkuveli on vasta 10.. :rolleyes: Hassua ajatella tuollaisia.. Näin isoista lapsista on muuten jo tosi iso apu vauvan hoidossa ja rakastavat pikkuveljeään aivan hirveästi. :Heartred Mustasukkaisuutta ei tämän ikäisillä enää ole.
 
Niin ja tuos olin huhtikuussa mun tyttären luona viikon lomalla, hän oli silloin 3kk vaille 22v. Niin kysyin hältä et milles tuntuis kun oisit juur saanu toisen lapsesi?? Mä olin nimittäin tismalleen sen ikäinen kun hänet sain, siis toisen lapseni. Hän täytti siis ny heinäkuussa sen 22, ja tuskin on hetkeen ees haaveilemassa lapsista, häntä kiinnostaa duuni ja poikakaveri (onneks)
 
Moni mun kamu, joka on saanu lapsen alle 25v on tullu vahingossa raskaaksi ja silleen lähteny perustaa perhettä. Mulle olis ollu katastrofi sellainen tilanne enkä ois kyl pitäny lasta silloin. Oikeestaan en oo mitään muuta pelänny tyyliin viimeset 25 vuotta ku sitä, et pamahdan paksuksi väärälle miehelle. Oon ollu tositosi tarkkana. Nythän on näyttäny et niin kuitenkin käy... Mut olihan täs se kellokin, joka vaikutti asiaan. Ois mun ex-mies halunnu lapsia, mut mä en. Sit tajusin, että en hänen kanssaan. Vaikka oltiin melki 10v kimpassa. Vähä mulla on pitkät piuhat.

Joo, ja äijän kiinnostus muhun tai vauvaan on ollu tänään nolla. Naama on norsunvitulla ollu koko päivän. Ku kysyin mikä on, ni tuli kuulemma muistoja mieleen. Hyvä ettei alannu parkuu taas sitä mennyttä avioliittoaan. Vittu ettei oo äijä niin nopeeta viel lähteny täältä. Ajoin sen vittuun täältä pariksi tunniksi. Se syytti hormoneja ja sehän on selvä et nekin tietty. Mä sanoin et ku sen kerran tiedät, ni koitat silti onnees? Vois vittu edes näytellä et on iloinen et ollaan viikon piinan jälkeen himassa. Mut ei. Saatana, että pilaa tänkin ilon multa. Että tiedoksi, shampanja on avaamatta...:sad001

Mut vauva syö ja nukkuu, ei paljon huuda ku nälkää tai syliä. Sohvalla ollaan, vauva rinnoilla ja susikoira meidän vieressä :shy:
 
Ei oo kyl oikee aika mur jotta menneestä kun on uusi vauva ja nykyinen elämä tässä ja nyt. Piiskaa ukolle ny!
Mulle yksinhuoltajuus ei oo ollu mikää kynnys.olin eka 3 kans sit kuuden kaa mut palattiin yhteen ku seiskaa ootinkin. No sit olin 7 kaa yksin ja sillee. No elämä vie,hengissä ollaan.
 
Sirpa: nyt sanot ukolles että kasvattaa vähän selkärankaa! Ei tod ole oikein ruveta ruikuttamaan jostain existä, kun ootte just yhteistä tulevaisuutta rakentamassa.

Mun esikoinen on nyt 19v ja toinen 16v, kolmas 1v7kk kun tämä viimeinen syntyy. Aloitin kierroksen uudestaan uuden miehen myötä :)

Mulla on mennyt ruokahalut. Ei oo ollenkaan nälkä ja vatsa taas löysällä. Tänään supistellut taas enemmän, mutta ei säännöllisesti. Ylihuomenna laskettuaika!
 
Ajna sanoi:
Ihana tarina sullakin!!
Mun esikoinen täyttää ens kuussa 24, et semmoinen skaala täällä :)

Mites Marituuli, vieläkö saa tulla vai joko piisaa :)
Click to expand...

Kyllä nyt riittää jo lapset. Tämä viimeisin raskaus oli rankka raskausdiabeteksen takia ja vielä kun vauva sai sen reiän keuhkoonsa sektion jälkeen ja sai pelätä hänen puolestaan niin.. en oikeesti uskalla enää yrittää. Pelkään liikaa että mm mun radi aiheuttaisi taas vauvalle komplikaatioita (radi on ollut joka raskaudessa). Sanoivat nimittäin että sekä se että mun korkea verenpaine oli osasyynä tuohon pojan keuhko-ongelmaan. :( Tosin myös nopea ulostulo sektiossa tekee joskus tuollaisen ongelman. Mies tekisi vielä vaikka monta lisää. :grin Mutta mä tunnen olevani liian vanha ja raihnainen.. :rolleyes: (mies onkin vasta 38-vuotias)
 
Mä olin 21 kun esikko syntyi, 22 kun kakkonen. Parin vuoden välein, vähän alta tai yli ovat syntyneet. Esikko oli nyt 19.5 v kun tää 11 syntyi.uskonto ei ole syynä lapsilaumaan vaan itseasiassa mulla on vaan "nälkä kasvanut syödessä"- on mahtava nähdä millainen lapsi siitä vastasyntyneestä tulee, miten jokainen on oma hieno persoona, paljon samaa mutta silti jokainen niin oma yksilönsä.mä vaan tykkään olla äiti! Ja valehtelen jos väitän ettei koskaan väsytä tai kaikki olis helppoa!

Niille jotka pelkää sektiota niin pakko vielä kertoa: mä pelkäsin sektiota ihan kamalasti, se oli mörkö ja painajainen. Ja nyt se osuikin kohdalle. Eikä se ollut niin paha juttu ollenkaan:) 2 vrk kuluttua hoidin vauvan jo itse. Kipujakaan ei ollut kovasti! Kurjaa oli kun oli muitakin syliin pyrkiviä mutta vain vauvaa sai ensi viikot nostaa.
Haava on parantunut hyvin, jälkivuoto oli minimaalinen alatiesynnytykseen verraten.
Toki en sektiota edelleenkään haluaisi, mutta voin todeta että turhaan sitä pelkäsin!

Se voi olla kos tähän touhuun vielä ryhdyn , syntyy seuraava myös sektiolla. Vaikka yksi sektio ei ole este alatielle mutta kun mulla monta raskautta ennen on kohtu tod näk venyttynyt jo niistä...
Tarkan arvion kyllä hsluan ennenkuin leikkiin ryhdyn:)

Meillä pojasta kehkeytynyt hymyilevä tyytyväinen poika:) nukkuu yöt läpi kahdella syötöllä ja pelkällä rintamaidolla kasvattanut itsensä 6 viikon iässä liki 5 kilon elopainoon:)
 
Marituuli sanoi:
Kyllä nyt riittää jo lapset. Tämä viimeisin raskaus oli rankka raskausdiabeteksen takia ja vielä kun vauva sai sen reiän keuhkoonsa sektion jälkeen ja sai pelätä hänen puolestaan niin.. en oikeesti uskalla enää yrittää. Pelkään liikaa että mm mun radi aiheuttaisi taas vauvalle komplikaatioita (radi on ollut joka raskaudessa). Sanoivat nimittäin että sekä se että mun korkea verenpaine oli osasyynä tuohon pojan keuhko-ongelmaan. :( Tosin myös nopea ulostulo sektiossa tekee joskus tuollaisen ongelman. Mies tekisi vielä vaikka monta lisää. :grin Mutta mä tunnen olevani liian vanha ja raihnainen.. :rolleyes: (mies onkin vasta 38-vuotias)
Click to expand...

Mulla kans 38v ukko. Ja mulla ollu radi viidessä jazkuopuksen jälkeen se sit jäi dm2 tyyppinä riesaksi.

Reikä keuhkossa, huih!
 
Sirpa40 sanoi:
Joo, ja äijän kiinnostus muhun tai vauvaan on ollu tänään nolla. Naama on norsunvitulla ollu koko päivän. Ku kysyin mikä on, ni tuli kuulemma muistoja mieleen. Hyvä ettei alannu parkuu taas sitä mennyttä avioliittoaan. Vittu ettei oo äijä niin nopeeta viel lähteny täältä. Ajoin sen vittuun täältä pariksi tunniksi. Se syytti hormoneja ja sehän on selvä et nekin tietty. Mä sanoin et ku sen kerran tiedät, ni koitat silti onnees? Vois vittu edes näytellä et on iloinen et ollaan viikon piinan jälkeen himassa. Mut ei. Saatana, että pilaa tänkin ilon multa. Että tiedoksi, shampanja on avaamatta...:sad001

Mut vauva syö ja nukkuu, ei paljon huuda ku nälkää tai syliä. Sohvalla ollaan, vauva rinnoilla ja susikoira meidän vieressä :shy:
Click to expand...

Sirpa :) En haluu mitenkään puuttua tai sanoa asioihin, mutta olisit nyt vähän armollisempi ukolles:hug003
 
Last edited by a moderator:
Mäkin sain ensimmäisen lapseni nyt tammikuussa 40-vuotiaana. Täytin 41 vuotta helmikuussa. Olen eronnut lapsettomasta avoliitosta joulukuussa 2009. Kesäkuussa 2012 tapasin nykyisen aviomieheni. Mies on mua 5 vuotta nuorempi ja poika on meidän molempien ensimmäinen. Meillä oli tuulimunaraskaus maaliskuussa 2013. Jouduin silloin käymään synnytysosastolla hakemassa cytotecit, kun vatsakivut oli kovat ja kohtu ei lähtenyt itsekseen tyhjentymään. Helmikuussa 2015 kävimme tutkimuksissa väestöliitolla, kun uutta raskautta ei alkanut kuulumaan. Väestöliitolta sanoivat, että muuta estettä ei raskaudelle ole kuin ikä ja ylipaino. Mulla oli Bmi 35. Kaksi kuukautta väestäliitolla käynnin jälkeen bongasin positiivisen raskaustestin. Tosin käytin ovulaatiotikkuja apuna. Tuntui tosi ihmeelliseltä olla raskaana . Enkä meinannut uskoa raskautta ennen kuin ultrissa näin itsekin vauvan. Olen tosi onnellinen, että mulle suotiin mahdollisuus tulla äidiksi vielä tämän ikäisenä. Harmillista oli synnytyksessä käynnistysyrityksen päättyminen sektioon. Raskausaikana tunsin olevani elämäni kunnossa, vaikka olinkin ylipainoinen ja mulla oli ruokavaliohoitoinen radi. Painoakaan ei tullut radiruokavalion takia yhtään lisää raskausaikana. Nyt raskauden jälkeen tuntuu, että ikä alkaa painaa. Nuorempana äitinä olisin varmaan ollut vieläkin energisempi. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että olen jaksanut ylipainosta huolimatta
tämän vauva-ajan. Yritän olla paras äiti omalle pojalleni.
 
Muokattu viimeksi:
Mä täytän 39v pian synnytyksen jälkeen ja mullekin tää on eka lapsi. En ole halunnut lapsia ennen kuin tämän viimeisimmän suhteen myötä, ja nytkään lapsettomuus ei olisi ollut mulle mikään katastrofi. Mutta mies (34v ja lapseton) halusi lapsen ja mustakin se alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta pienimuotoisen kriiseilyn jälkeen. Eniten siksi, että luotan 100% mieheen siinä, että tämä lapsi on meidän yhteinen projekti enkä jää yksin sen kanssa. Ja paradoksaalisesti myös siksi, että mieskin olisi ollut valmis jäämään lapsettomaksi mieluummin kuin lopettanut tämän suhteen.

Sit kun päätös oli tehty niin nopeassa tahdissa kierukka pois, ja ekasta kierrosta olin raskaana. Raskaus on mennyt tosi hyvin ja helposti vaikka sainkin radidiagnoosin, jota pidän kyllä lähinnä huonona tuurina. Vähän yli kuukausi vielä laskettuun. Fiilikset vaihtelee onnesta ja odotuksesta paniikkiin.

Näillä näkymillä en aio tehdä toista, mutta eihän sitä ikinä tiedä miltä vuoden parin päästä tuntuu. Nyt tuntuu, että en missään tapauksessa halua toista pienellä ikäerolla ja 3+ vuoden odotuskaan ei tässä iässä tunnu hyvältä ajatukselta. Lapsen puolesta suren vähän, ettei sisaruksia tule, mutta ei se mun mielestä yksinään ole tarpeeksi hyvä syy tehdä lisää.
 
Janna, ihan ok. Lähikontaktissa ne ei tietty oo vielä ollu, eikä se noteerannu sitä mitenkään ku näytin vauvaa. Mut sitte ku vauva alko ääntelee, ni se aktivoitui ja tuli kattoo et mikäs juttu siel sohvalla on. Se tuli hakee mua pihalle leikkimään mut en voinu mennä, vauva sylissä. Sohvalle hypätessän se tuli nuolee mun naamaa ihan urakalla, sellaista se ei yleensä tee, on enempi omissa oloissaan. Ihan ku ois onnitellu :hilarious:.

Toi sun suosittelema doomoo-tuoli on ihan loistojuttu! Vauveli on vähän väliä maannu siinä, nukkunutkin.
 
Sirpa, saa nähdä miten koiruus reagoi kun tulee vieraita kattomaan vauvaa. Osa koirista suojelee vauvaa eikä haluis päästää muita kuin vanhemmat vauvan lähelle. :D Se Doomoo on tosiaan ihana! Ja paaaaaaaljon pitkäikäisempi kuin normi sitteri. Meidän 1v5kk neiti istuu välillä siinä kun kattoo telkkaria ja nyt kun oli korkeassa kuumeessa eikä jaksanut leikkiä han pötkötteli vatsallaan siinä. :) Ja sitä on niin helppo siirrellä kun se on niin kevyt. Me ei olla vielä päätetty mitä tehdään seuraavan kanssa, ostetaanko hänelle oma Doomoo vai saako hän periä tuon nykyisen... Neidillä on kuitenkin myös oma nojatuoli missä kyllä istuu enemmän kuin Doomoossa.
NAUTI pikkuisen nuuhkuttelusta ja ota rauhallisesti kotona. Kutsu vieraita kun jaksat ja haluat. Mä olen halunnut vieraat HETI käymään mut monet haluaa odottaa pari viikkoakin ennen kuin ketään saa tulla kylään, sä teet niin kuin susta tuntuu oikealta. Kesävauvat on kans siitä helpot et voi ottaa heti ulos, ei tarvii miettiä onko liian kylmä. :) Ja sektion jälkeen kävelykin sujuu kai helpommin vaunuja lykätessä kuin ilman kun saa nojata painoa vaunuihin.
 
Sirpa40 sanoi:
Moni mun kamu, joka on saanu lapsen alle 25v on tullu vahingossa raskaaksi ja silleen lähteny perustaa perhettä. Mulle olis ollu katastrofi sellainen tilanne enkä ois kyl pitäny lasta silloin. Oikeestaan en oo mitään muuta pelänny tyyliin viimeset 25 vuotta ku sitä, et pamahdan paksuksi väärälle miehelle. Oon ollu tositosi tarkkana. Nythän on näyttäny et niin kuitenkin käy... Mut olihan täs se kellokin, joka vaikutti asiaan. Ois mun ex-mies halunnu lapsia, mut mä en. Sit tajusin, että en hänen kanssaan. Vaikka oltiin melki 10v kimpassa. Vähä mulla on pitkät piuhat.

Joo, ja äijän kiinnostus muhun tai vauvaan on ollu tänään nolla. Naama on norsunvitulla ollu koko päivän. Ku kysyin mikä on, ni tuli kuulemma muistoja mieleen. Hyvä ettei alannu parkuu taas sitä mennyttä avioliittoaan. Vittu ettei oo äijä niin nopeeta viel lähteny täältä. Ajoin sen vittuun täältä pariksi tunniksi. Se syytti hormoneja ja sehän on selvä et nekin tietty. Mä sanoin et ku sen kerran tiedät, ni koitat silti onnees? Vois vittu edes näytellä et on iloinen et ollaan viikon piinan jälkeen himassa. Mut ei. Saatana, että pilaa tänkin ilon multa. Että tiedoksi, shampanja on avaamatta...:sad001

Mut vauva syö ja nukkuu, ei paljon huuda ku nälkää tai syliä. Sohvalla ollaan, vauva rinnoilla ja susikoira meidän vieressä :shy:
Click to expand...
Meiän äijä on kans kärttynen ja vaisu. Se ei osaa puhuu mikä vaivaa mut ei oo normi. Toisaalta se on nyt täysin uudella vieraalla alueella kun ei oo koskaan vauvoja hoitanut.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top