Susamama, no joo, samoissa suunnilleen mennään lasten iät! :D Mut mulla ei oo koiria, kolme gerbiiliä löytyy. :) Onko sulla muuten vaihtunut kans mies välissä vai miksi tullut pitkä väli kakkosen ja kolmosen väliin? Kummasti sitä tähän rumbaan tottuu kun kaikki ei ole tullut kerralla. Pikkuhiljaa kun asioita tulee lisää hoidettavaksi ja muistettavaksi sitä ei huomaakaan vaikka ulkopuolisen silmin voi näyttää mielettömältä urakalta. Mutta kyllä mä kuitenkin ihmettelen miten esim. Ajna ja JustMom selviää megaperheistään!?
Huh! On siinä kans hommaa. :) Ja teillä tuleekin kans tosi pieni ikäero, alle puolitoista vuotta. Isommilla tietty on paljon jo omia hommia. Onko niistä lapsenvahdiksi - tai siis onko heille mieluista? :) Meillä sopivasti alkoi 2-vuotiaalla uhman merkit kurkistella vähän ennen vauvan syntymää, niin välillä on aikamoista vääntöä. Periaatteessa on tosi hyvin vauvan ottanut vastaan, mutta ymmärtäähän sen, että välillä harmittaa sekin, kun äidin syli on varattuna.Täällä vähän sama katras .. 17v.15v ja 1v3kk. Ja la 26.8. Tässä metsästetään opiskelukirjoja ja järjestettiin rippijuhlat. Pyöritän samalla firmaa ja lasken 6 hengen palkat koko ajan. Kaks koiraa... välillä sellasta rumbaa mut hyvin ollaan selvitty. Se vähän jännittää miten sit käy kun pikkuveli tulee viel tähän
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Janna ja Susamama, nostan hattua ja tooodella korkealle!!! :) Varsinaisia supernaisia olette, kun tuosta kaikesta kertomastanne selviätte ja vielä kunniakkaasti!! :) Mulla itsellänikin on usein satarautaa tulessa mm.yhdistys- ja järjestötoiminnan suhteen, työhaasteet ja tämä iso huusholli pihoineen yms., mutta jos mulla ois vielä useampi muksu, niin en tiedä, kuinka handlaisin homman, kun oon välillä niin pirun tarkkakin joka asian suhteen..
!?!
Sirpa, aivan mahtavaa, jos ja kun huomenna pääsette kaikki kotiin ja vauvan tuoksuinen arki alkaa ja normalisoituu!! :) Ei muuta kuin tshup ja skååål, otat sitten lasin tai kaks, oot sen ansainnut! :)
Miten musta tuntuu, että tää vauva puskee koko ajan vain enempi ylöspäin, eiks sen pitäs jo laskeutua ja telakoitua lähtökuoppiin pikkuhiljaa, kun hoohetkeen enää kolme viikkoa,heh..!? Tuntuu, että tää tuleekin ulos yläkautta, mennyt "kompassi" sekaisin, joten näyttää olevan yhtä hyvä suunnistamaan kuin äiteensä..!! :)
!?! Sirpa, aivan mahtavaa, jos ja kun huomenna pääsette kaikki kotiin ja vauvan tuoksuinen arki alkaa ja normalisoituu!! :) Ei muuta kuin tshup ja skååål, otat sitten lasin tai kaks, oot sen ansainnut! :)
Miten musta tuntuu, että tää vauva puskee koko ajan vain enempi ylöspäin, eiks sen pitäs jo laskeutua ja telakoitua lähtökuoppiin pikkuhiljaa, kun hoohetkeen enää kolme viikkoa,heh..
!? Tuntuu, että tää tuleekin ulos yläkautta, mennyt "kompassi" sekaisin, joten näyttää olevan yhtä hyvä suunnistamaan kuin äiteensä..!! :)Meillä ainakin teineistä on ollut paljon apua kuopuksen hoidossa. Voivat olla lapsenvahteina kun käyn kaupassa ja mies on töissä tms. Välillä kyllä valittavat kun kuopus on niin heidän perään ja huutaa yläkerrassa kun isommat sisarukset menee alakertaan huoneisiinsa. Saa nähdä miten kuopus ottaa uuden tulokkaan vastaan... Esikoinen oli aikoinaan haltioissaan kun kakkonen syntyi (ikäeroa 1v5kk) eikä pahemmin ollut mustasukkainen (tai sit aika kultaa muistot...). Kun mun 3v veljentyttö tulee mun syliin tai halaa mua kuopus saa hepulin! Itkee ja huutaa ja repii serkkuaan irti musta. Ei hyvää povaa...
Sirpa, mä olin viikon sairaalassa sektion jälkeen. Ensin meillä heitti vauvan sokerit, sitten laski paino ja kun pojalla oli kaikki hyvin niin mulla todettiin ihotulehdus, joka oli tullut sektion haavan päältä revitystä teippauksesta. Mulla oli tulehdusarvo yli 100 ja sain kaksi päivää antibioottia suoneen. Mä olin tosi kipeä, kun mulla oli korkeat tulehdusarvo. Itkin vaan surkeaa oloani sairaalassa. Antibiootit onneksi auttoi ja tulehdusarvo laski. Kotiin päästyäni lopetin buranan ja panadolin käytön, kun en tuntenut tarvitsevani niitä. Viikon verran söin kotonakin antiboottia.
Täällä palattin risteilyltä kotiin.
Täällä palattin risteilyltä kotiin.
Mä olin sairaalassa 5 päivää. Sit meni hermot ja ruikutin päästä kotiin vaikka maitoa ei tullu. Mut imetysjutut korjaantui heti kotiin päästyä. Mulla ongelmana oli ASA (asetyylisalisyyli) allergia jolloin ei saa syödä buranaa tai vastaavia ja paracetamol on ainut käsikauppa kipulääke jota saan mussuttaa. Hoitsu lykkäs mulle mukaan sit pariks päiväks himaan sitä 12h vaikuttavaa oksikodonia. Sen jälkeen oli pärjättävä pelkällä grammasella paracetamolilla ja se meni ihan hyvin. Mie nyhdin jo viikko kotiin pääsystä kukkapenkit rikkaruohoista. Painavia juttuja varoin nostamasta noin kolme viikkoa eli niin kauan kun haavassa oli esim kipua sängystä noustessa. Mun kantapää on taas vaihteeks tulehtunut joten liikuntaa ei tartte harrastaa taas pitkään aikaan.
Mä en koskaan päässy juttelemaan leikkaavan lääkärin tai minkäänlaisen lääkärin kanssa operaation jälkeen. Kanta.fi on ilmestyny muut kertomukset mutta leikksuksesta ei oo mitään.
Satru
Sukkela juttelija
Ihan sama juttu, ja meillä ei ole vielä tämä toinen (tai siis neljäs) edes syntynyt. Nää vanhemmat muksut ja taapero jo nukkuukin yöt läpeensä heräilemättä ja isäntä tietenkin, mutta mä olen valvonut puolet raskausajasta ja silti mies kehtaa valittaa väsymystä ja sanoo, että älä synnytä yöllä kun hän ei jaksais! No, herra on hyvä ja jää nukkumaan kotiin sitten! Prkl!
Vitsillähän (kai?) hän sen sanoo, mutta mua ei kyllä naurata. Sitten kun lähtee kavereiden kanssa, niin kumma juttu kun sitä ei yhtään väsytä ja jaksais hyvin synnytyksen verran valvoa..ihmeellinen piristyminen tapahtuu aina silloin! :)Ajna, mulla jomottelee myös alavatsalla, nyt ehkä vähemmän kuin aiemmin. Välillä saa melkein kaksinkerroin olla kun niin sattuu. Ja nuo levottomat jalat ärsyttää, sitä vaivaa on kyllä ollu ilman raskauttakin.
Btw, miten täällä saa noita hymiöitä käytettyä? Onko se vaan lumian ongelma ettei ne lopullisessa viestissä näy?
MS74
Sukkela juttelija
Muakin jännitti piikit ja mahdollinen sektio mut ei jännitä enää. Jos saisin valita 5x sektio tai kerran käynnistys ni kiitos otan ne sektiot. Ja jos joskus toinen tulee niin suoraan sektio kiitos.Mua jännittää tosi paljon tuo sektio, jos siihen joutuisin!! Ei niinkään se itse leikkaus, vaan just tuo toipuminen. Mua ei ole onneksi jouduttu koskaan operoimaan, niin siksi hirvittää entistä enemmän. Kaikki haavat, tikit, veri yms.tekee mulle jo ajatuksena huonon olon ja esim.töissäkin, jos joltain muksulta tulee verta nenästä tms., niin menen ihan veltoksi ja työkaveri saa tulla hoitamaan tilanteen loppuun. Mä en varmaan uskaltas inahtaakaan sängystä sen sektiohaavan kanssa, kun pelkäisin, että se repee ja että kipu on jotain sanoin kuvaamatonta. Tämä on ihan pölhöä näitä miettiä ja sairastaa etukäteen, mutta minkäs teet, kun on tämmöinen hoopo!Toki myös alatie synnytys tekee kipeetä ja toipuminen voi olla hidasta, jos oikein repeää tms.!
No nyt ajatukset johonkin mukavampaan.., vauva monotti mua äsken tohon tissien alle niin mojovasti, että teki oikeen kipeen kohdan vattalle. :) Kyllä tuntuu kolmikilosella pötkylällä ainakin voimaa olevan.., liekö pikku Ronaldon alku sieltä tulossa..
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Mukava kuulla! :) Ehkä mäkin siitä sitten selviän, jos leikkuriin joudun! Jotenkin alkaa siltä tuntua, että niin käy, jos sinne käynnistykseen pistetään. :)
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Mulla myös Lumia ja mitään kivoja hymiöitä ei saa laitettua ja välillä sitten kadottaa tekstistä nuo perus hymynaamatkin, eli tämän merkin vika varmaan! Tämähän alkaa olla toiminnoiltaan jo ihan museokamaa noihin muihin merkkeihin verrattuna. Pakko luopua yli 20v kestäneestä merkkiuskollisuudesta, kun tämä luuri leviää..
! :)
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Toivotaan, että kaikki on hyvin ja että se pieni ihmisen alku siellä sun masussa pikkuhiljaa kasvaa ja vahvistuu! :)
Mun täytyy todeta, että jännitin tämän raskauden alkuvaiheissa ihan hirveästi, että kuinkahan tässä käy, kun ikääkin on jo kiitettävästi ja vielä eka tulossa, eli en uskaltanut kauheasti hyppiä ilosta kattoon, vaan olin tosi varovaisen hissuksiin, mutta toki äärettömän onnellinen! Mutta tämä raskausaika on ollut uskomattoman helppo, ei mitään oireita, pahoinvointeja, pahoja särkyjä tms.! Jos tuo ihana pömppö ei tuossa kasvaisi ja masumurmeli muistuttelisi myllertämällä olemassa olostaan, niin en edes tietäisi olevani raskaana! :) Olen mielestäni elämäni kunnossa, energiaa on riittänyt ja kaikki arvot ja mittaukset on melkein parempia kuin ei odottaessani. :) Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että näin on! :) Kunhan tämän vauvan tästä vielä onnellisesti syliini saan, niin voin sanoa, että se on elämäni tärkein saavutus ja loppu elämäni suurin rakkaus! :)
Suuresti tsemppiä, uskoa ja toivoa sulle Ajna, kaikki menee varmasti hyvin!!
:)
Sirpa40
Sukkela juttelija
Me kotiuduttiin! Kaikki terveitä! Taino, miestä ei tutkittu, varmaa oltais jääty sisään vielä...
Mä just mietin tossa kotimatkalla, että tekisin samalla tavalla, jos saisin uudestaan valita. Edelleen otan sektion käynnistyksen sijaan. Spontaanin alatiesynnytyksen kaikista mieluiten, ihan vaan että sais kokea senkin.
Tänään oon ollu pystyssä tosi paljon. Kipuja rutkasti vähemmän kuin eilen. Äkkii tää kunto sitte kohenee. Särkylääkkeitä oon ottanu noin 10h välein kun oon muistanu. En siis särkyyn, vaan varmuuden vuoksi. Varmaan nekin voi pian jättää veks.
Sain kaikki kertomukset. lääkärin kertomuksessa luki et "lapsivesi mennyt, ollut kirkasta, muuttunut vihreäksi" ja "sektio äidin indikaatiosta". Hoitajien kertomuksessa lukee, et "sektio sypen takia".
Koti oli muuten puhdas, puhtaat matot lattialla. Vauvanvaateproggis on vielä kesken, hitto, ku ei oo tarpeeks laatikoita. Vauva nukkuu siinä doomoo-säkkituolissa meidän divaanisohvalla
.Sen verran mulle on äidinvaistoja tullu, et ekaa kertaa mun mielestä joku vauva on söpö
.
MS74
Sukkela juttelija
Ihanaa onnea kotiin!Me kotiuduttiin! Kaikki terveitä! Taino, miestä ei tutkittu, varmaa oltais jääty sisään vielä...
Mä just mietin tossa kotimatkalla, että tekisin samalla tavalla, jos saisin uudestaan valita. Edelleen otan sektion käynnistyksen sijaan. Spontaanin alatiesynnytyksen kaikista mieluiten, ihan vaan että sais kokea senkin.
Tänään oon ollu pystyssä tosi paljon. Kipuja rutkasti vähemmän kuin eilen. Äkkii tää kunto sitte kohenee. Särkylääkkeitä oon ottanu noin 10h välein kun oon muistanu. En siis särkyyn, vaan varmuuden vuoksi. Varmaan nekin voi pian jättää veks.
Sain kaikki kertomukset. lääkärin kertomuksessa luki et "lapsivesi mennyt, ollut kirkasta, muuttunut vihreäksi" ja "sektio äidin indikaatiosta". Hoitajien kertomuksessa lukee, et "sektio sypen takia".
Koti oli muuten puhdas, puhtaat matot lattialla. Vauvanvaateproggis on vielä kesken, hitto, ku ei oo tarpeeks laatikoita. Vauva nukkuu siinä doomoo-säkkituolissa meidän divaanisohvalla
Sen verran mulle on äidinvaistoja tullu, et ekaa kertaa mun mielestä joku vauva on söpö
Mä en haluis kokee ees alatiesynnytystä koska ne mun supistukset tuli taukoomatta ja se oli ihan hirveetä. Nestehukan vuoks jäi lepotauot kokematta. Sektiossa kun päästiin vauhtiin ja uskalsin avata silmät niin heittelin vitsejä niille leikkuri-ihmisille.
MS74
Sukkela juttelija
Mäkin oon esikoisen äiti ja 42v. Tää vauva anto itseään odotuttaa. Ei löytynyt tutkimuksissa syytä miks en raskaudu lainkaan kunnes tein plustestin samana aamuna kun oltiin menossa koeputkihedelmöityksen pistosohjaukseen. Tätä odotti myös koko suku ja ystävät. Tuntuu vieläkin uskomattomalta että oon pikku tytön äiti enkä enää lapseton.
Muumimamma-74
Näppärä viestien naputtelija
Minä oon tosiaan jo 42v ja elämä vaan vei näin, ettei perheen perustamisen aika ollut aiemmin ns.otollinen
! Olin jo ikään kuin vannoutunut vanhapiika, joka eleli itsenäisesti työlleen, harrastuksilleen yms. :) Sitä oikeaa ei vain ollut eteen tupsahtanut, toki poikakamuja oli ehtinyt olla, mutta mihkään niin vakavaan ne eivät johtaneet, että perhettä olisin alkanut perustaa. Olin ehkä myös vähän kranttu ja liikaa omillani, joten siksikin vakiintuminen antoi odottaa. Hoivaviettiä sain purkaa töissä lasten parissa ja semmoista kunnon vauvakuumetta mulle ei tullut koskaan, vaikka vauvat ihan söpöjä onkin. :) Tämän nykyisen mieheni tapasin 7v sitten ja tässä on nyt tätä eloa ja oloa harjoiteltu sen verran pitkään, että nyt oli viimeinen tilaisuus oikeasti alkaa perustaa perhettä, jos sitä haluaisimme, sillä se kuuluisa biologinen kello oli kilkattanut kovaa tahtia jo useita vuosia! Aika oli viimein otollinen ja elämäntilanne sellainen, että mäkin olin henkisesti kypsä äitiyteen ja aloin tosissani haaveilla siitä. :) Olin varautunut kyllä siihenkin, ettei se raskaaksi tuleminen tässä iässä ole enää kovin itsestään selvää ja ehkei sitä onnea suoda meille lainkaan, mutta onneksi kävi näin ja nyt ollaan ihan loppu suoralla! :) Mitään hoitoja ja herättelyjä ei onneksi tarvittu ja luomusti tulin raskaaksi pari kuukautta pillerien lopettamisen jälkeen. :) Eli tämmöinen tausta mulla, vannoutuneesta vanhasta piiasta, ikisinkkujen ikisinkusta kohti äitiyttä ja oonko sitten tuleva "natsimutsi", ainakin rajoja ja rakkautta asettava kuitenkin ja työssäni oppinut arvostamaan perinteisen kotikasvatuksen merkitystä! :)