Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miten musta tuntuu,että teidän kaikkien muiden vauvat on paljon söpömpiä kuin toi meidän.
Tää meidän rinsessa näyttää vaaleanpunaiselta spagetilta, jolla on valtava pää.:laughing002 Todella toivon, että hän vähän söpöstyy tässä viikkojen kuluessa, super rakas hän kyllä on.
 
maria75 sanoi:
Mulla alkoi huhtikuussa menkat 10 viikon kuluttua synnytyksestä. Osittaisimetys loppui vauvan ollssa 6 viikkoinen eli siitä meni 4 viikkoa menkkojen alkamiseen. Tähti-73 kannattaa varautua siihen, että 3 viikon sisällä voi alkaa kuukautiset. Mullahan ne ekat kuukautiset kesti 4 viikkoa, kun söin samalla minipillereitä. En suosittele minipillereitä. Nyt on sen jälkeen ollut kahdet normaalit kuukautiset, kun lopetin minipillereiden käytön kuukauden jälkeen. Tähti-73 oliko sulla jo jälkitarkastus ?
Click to expand...

Joo jälkitarkastus oli 5vk synnytyksestä, paikat oli lääkärin mukaan palautuneet. Mutta nyt vasta tuntuu, että alkaa olla entisensä (8viikkoa synnytyksestä)... pääsen jo vauvan kanssa sängystäkin ylös vatsalihasten voimin ilman käsiä...siis maakuultaan ylös istumaan :)
 
Kylläpä on alkanut palstalla tapahtua taas! Sirpalle tsemppiä loppurutistukseen ja onnea MS74!

Kävin juuri Ikeassa 3 h ostoksilla ja meni kyllä voimat.. Nyt pitää huilata. 33 ja risat.
 
Mulla muuten kävi ilokaasun kanssa niin, että sitä tarjottiin heti ensimmäiseksi synnytyssalissa. Päätin kokeilla, mutta en tykännyt yhtään; maski tuntui tunkkaiselta, tuli huono olo, tuntui, että en saa happea lainkaan. Laitoin ilokaasun syrjään ja sanoin, että ei ole mun juttuni.

Vähän ajan kuluttua kivut kävivät niin koviksi, että pyysin tehokkaampaa apua ja sain epiduraalin. Se auttoi heti, ja nukahdin pariksi tunniksi.

Kun heräsin, niin epiduraalin vaikutus alkoi hälvetä. Synnärissä oli vuoro vaihtunut, ja uusi kätilö kysyi, ottaisinko ilokaasua. Kerroin, että en tykännyt siitä. Kätilö kuitenkin suostutteli kokeilemaan uudestaan. Hän neuvoi tarkkaan, miten ja milloin sitä otetaan, miten maskia pidetään ja hengitetään jne. Kokeilin, ja se tuntuikin hyvälle! Käytin sitä sitten reippaat määrät synnytyksen loppuun asti :)

Ilmeisesti olin silloin ekalla kerralla jotenkin liian stressaantunut ja väsynyt, ja sen seurauksena huono olo. Levon jälkeen ihan eri juttu.

Kannattaa siis kokeilla uudestaan, jos aluksi tulee tunne, että ilokaasusta ei ole apua :)

Kiittelin jälkeenpäin kätilöä moneen kertaan siitä, että näki vaivaa suostutellakseen mut kokeilemaan kaasua uudestaan!
 
Murrimur sanoi:
Mulla muuten kävi ilokaasun kanssa niin, että sitä tarjottiin heti ensimmäiseksi synnytyssalissa. Päätin kokeilla, mutta en tykännyt yhtään; maski tuntui tunkkaiselta, tuli huono olo, tuntui, että en saa happea lainkaan. Laitoin ilokaasun syrjään ja sanoin, että ei ole mun juttuni.

Vähän ajan kuluttua kivut kävivät niin koviksi, että pyysin tehokkaampaa apua ja sain epiduraalin. Se auttoi heti, ja nukahdin pariksi tunniksi.

Kun heräsin, niin epiduraalin vaikutus alkoi hälvetä. Synnärissä oli vuoro vaihtunut, ja uusi kätilö kysyi, ottaisinko ilokaasua. Kerroin, että en tykännyt siitä. Kätilö kuitenkin suostutteli kokeilemaan uudestaan. Hän neuvoi tarkkaan, miten ja milloin sitä otetaan, miten maskia pidetään ja hengitetään jne. Kokeilin, ja se tuntuikin hyvälle! Käytin sitä sitten reippaat määrät synnytyksen loppuun asti :)

Ilmeisesti olin silloin ekalla kerralla jotenkin liian stressaantunut ja väsynyt, ja sen seurauksena huono olo. Levon jälkeen ihan eri juttu.

Kannattaa siis kokeilla uudestaan, jos aluksi tulee tunne, että ilokaasusta ei ole apua :)

Kiittelin jälkeenpäin kätilöä moneen kertaan siitä, että näki vaivaa suostutellakseen mut kokeilemaan kaasua uudestaan!
Click to expand...
Mä meen synnyttämään Jyväskylään ja siellä ei enää saa ilokaasua ollenkaan, kun laitteisto kävi niin vanhaksi ja vuotavaksi, että hoitohenkilöstö ja kätilöt altistuivat sille myös. Ilokaasu tulee käyttöön taas uuden sairaalan valmistumisen myötä modernein systeemein, mutta mua henkilökohtaisesti se ei nyt kerkeä lohduttamaan yhtään. :( Täytyy vaan yrittää selviytyä kaasuitta.. :)
 
Murrimur sanoi:
Mulla muuten kävi ilokaasun kanssa niin, että sitä tarjottiin heti ensimmäiseksi synnytyssalissa. Päätin kokeilla, mutta en tykännyt yhtään; maski tuntui tunkkaiselta, tuli huono olo, tuntui, että en saa happea lainkaan. Laitoin ilokaasun syrjään ja sanoin, että ei ole mun juttuni.

Vähän ajan kuluttua kivut kävivät niin koviksi, että pyysin tehokkaampaa apua ja sain epiduraalin. Se auttoi heti, ja nukahdin pariksi tunniksi.

Kun heräsin, niin epiduraalin vaikutus alkoi hälvetä. Synnärissä oli vuoro vaihtunut, ja uusi kätilö kysyi, ottaisinko ilokaasua. Kerroin, että en tykännyt siitä. Kätilö kuitenkin suostutteli kokeilemaan uudestaan. Hän neuvoi tarkkaan, miten ja milloin sitä otetaan, miten maskia pidetään ja hengitetään jne. Kokeilin, ja se tuntuikin hyvälle! Käytin sitä sitten reippaat määrät synnytyksen loppuun asti :)

Ilmeisesti olin silloin ekalla kerralla jotenkin liian stressaantunut ja väsynyt, ja sen seurauksena huono olo. Levon jälkeen ihan eri juttu.

Kannattaa siis kokeilla uudestaan, jos aluksi tulee tunne, että ilokaasusta ei ole apua :)

Kiittelin jälkeenpäin kätilöä moneen kertaan siitä, että näki vaivaa suostutellakseen mut kokeilemaan kaasua uudestaan!
Click to expand...
Mä meen synnyttämään Jyväskylään ja siellä ei enää saa ilokaasua ollenkaan, kun laitteisto kävi niin vanhaksi ja vuotavaksi, että hoitohenkilöstö ja kätilöt altistuivat sille myös. Ilokaasu tulee käyttöön taas uuden sairaalan valmistumisen myötä modernein systeemein, mutta mua henkilökohtaisesti se ei nyt kerkeä lohduttamaan yhtään. :( Täytyy vaan yrittää selviytyä kaasuitta.. :)
 
Sorry, mun puhelimen pirulainen lähetti sitten kahteen kertaan saman postauksen, enkä saa poistettua.. :( ! Nimimerkillä; ei mikään tekniikan ihmelapsi.. :)
 
Mä en ainakaan voinut liikkua, kun sängyn ja keinutuolin väliä, kun vauvan sydän käyrää seurattiin koko ajan. Kalvojen puhkaisun jälkeeen pinni laitettiin pojan päähän, joten sen kanssa ei voinut liikkua ollenkaaan. Sitten vedin sitä ilokaasua , kun mulla tuntui supistukset vain selässä. Epiduraalin ja spinaalipuudutuksen sain vasta leikkaussalissa.
 
Tuo vauvan sydänkäyrän pinni päässä aiheuttaa sen ettei saa liikkua paljoakaan. Esikoisen synnytyksessä laitettiin kans loppuvaiheessa pinni päähän ja sillon kätilö väitti etten saa ylipäätään nousta sängystä sen jälkeen. Olisin halunnut ponnistaa jakkaralla mutta kätilö sanoi ettei pinnin takia saa siirtyä jakkaralle. Se harmitti todella ja jälkikäteen sain tietää ettei se edes pitänyt paikkaansa! Kyllä olisin saanut ponnistaa jakkaralla mutta ilmeisesti kätilö (vanhempi) ei vaan halunnut polvilleen lattialle... :( Kolmannestakin laitettiin pinni muttei oo minkäänlaista muistikuvaa missä vaiheessa. Olin kuitenkin sängyssä vain epiduraalin laiton ajan ja puol tuntia sen jälkeen, muutoin olin seisaallaan, sänky korotettuna ja nojasin sänkyyn kyynärpäillä. Ja sain siis ponnistaa jakkaralla. :) Alkuvaiheessa kun oksitosiinitippa oli juuri laitettu kävelin vielä käytävällä mut sit alko tulla niin tiukkoja suppareita et halusin ilokaasua ja jäin huoneeseen.
 
Tähtipölyä, minulla kakkonen oli aivan aluksi myös tosi punainen. Synnytyksessä jäi otsan ja silmien kohdasta jumiin ja niihin kohdille jäi pitkäksi aikaa punaisia haikaranpuremia, silmät oli turvoksissa ja pää muistutti päärynää. Aika nopeasti pää palautui normaaliksi ja turvotus laski, mutta haikaranpuremien haaleneminen vei kauan. Silti hänestä tuli söpö vauva ja lopulta kaunis aikuinen.
 
Mun kolmesta lapsesta kaksi ovat olleet sellasia mielensäpahoittajan näköisiä synnytyksen jälkeen :D Vihaisen näköisiä ryttynaamoja. Mutta kaikista tullut nättejä ja komea miehenalku. Tyttöjä on sanottu myöhemmin nukennäköisiksi kun on isot silmät molemmilla. Saa nähdä miltä tämä viimeinen näyttää :)

Joko Sirpa on synnyttämässä?
 
Eiköhän lähes kaikki vastasyntyneet ole punakoita ja ruttuisia syntyessään. :D Miettikää nyt ite miltä oma iho näyttää kun on maannut puol tuntia lämpimässä kylvyssä ja vauva on lillunut lämpimässä vedessä 9 kuukautta! :D Mä en meinaa tunnistaa omia lapsia ekoista kuvista, niin erin näköisiä ovat kuin sitten jo viikon päästä. Kuopuksesta ehdin vähän jo huolestua kun toinen korva oli ollut hiukan taitoksissa kohdussa ja oli siis kaksinkerroin. Meni useampi päivä ennen kuin korva oli "normaali".
 
Mä taas ihmettelin kun tyttö ei ollut punainen ja ruttuinen syntyessään koska sellaista mä odotin ulos tulevaksi :) tietysti itse näin tytön kunnolla vasta pari tuntia syntymästä sektion takia mutta oletin että olisi ollut ruma ankanpoikanen useamman päivän. Yllätti myös se miten paljon hiuksia tytöllä oli syntyessään kun oletin et vauvat on lähinnä kaljuja :rolleyes:
 
Mulla on aikainen herätys töihin aamulla mutta enhän mä voi mennä nukkumaan ennenkuin Sirpasta on kuulunut jotain! Oli pakko ottaa puhelin mukaan kylppäriin kans kun kävin saunassa ja tarkistaa välillä... :D
Mun mies on aivan mielettömän ihana! Hän on niin huomaavainen, hemmottelee mut piloille, halaa ja pussaa vähän väliä jne. Hän on nyt ollut viime ja tän viikon lomalla ja mä vielä töissä. Mies on hoitanut kuopusta, siivonnut, pessyt pyykkiä ja laittanut ruokaa. Ja kun mä tulen töistä leikin hetken tytön kanssa ja torkahdan sohvalle... Monta kertaa päivässä mies kysyy tarviinko jotain tai voiko tehdä jotain mun hyväksi. Pari iltaa sitten menin ajoissa sänkyyn ja mies tuli perässä jalkavoiteen kanssa ja hieroi mun jalkoja! Mä mietin vaan miten kauan hän jaksa tätä menoa kun mulla ei oo energiaa antaa hänelle yhtä paljon. No, ens viikolla mulla alkaa loma niin sit ehkä jaksan osallistua enemmän eikä olla kotonakaan niin paljoa.
 
Kaikki hengissä. Poika syntyi, mitat 3024kg ja 50cm. Aika rääpäle :cat:'

Mä päädyin sektioon. Reilu puol tuntii punnitsin. Mun yks periaate on ollu, et pysy aina suunnitelmassa A. Ja sehän oli, et jos pitää käynnistää, ni mä valitsen siinä sektion. Eli tehtiin päivystyksellinen, ei kiireellinen sektio. Enpä tiedä miten toi tilastoidaa ?? Onko se suunniteltu...? Kuitenkin päivystyksessä tehty... Siinäpä tilastotieteilijöille pulma.

Se lääkäri ei sanonnu edes tarkkaa sitä kohdunkaulan pituutta, sanoi vaan "vähän". Mua alkaa tollaset epäilyttää, kun aiemmin on sanottu cm-määrä.

Nomut, olin kauhuissani. Katetrii ja kanyylii, mut ei auttanu ku kerätä rohkeus ja sisu. Mä oon paniikkiin taipuvainen ja meinaski lähtee taju ihan vaan jännityksestä. Kaikki on menny kuitenki hyvin.

Ja, ette arvaa, mitä se lekuri henkäs ekana ku oli saanu mut auki? "Se on vihreetä." Vittu, lapsivesi oli vihreetä. Joku vaisto täs hommas oli mukana. Anestesialääkäri nyökytteli mulle jälkeenpäin heräämössä, et ihan oikean päätöksen teit, ongelmia ois tullu oksitosiinin kanssa. Kaikkihan luuli, et sydänäänten takia ollaan sektiossa. Ja oli helvetin hyvä et anestesialääkärin aikatauluun sopi sektio noin tunti mun päätöksen jälkeen. Et en ehtiny kauheen kauan panikoimaan!

Poika saa nyt lisähappea, oli vähän lapsivettä keuhkoissa. Kyl se pari ekaa tuntia rääky ja hengitteli, mut sitte alko kakomaan. Et vauva on valvontahuoneessa. Mä oon saanu levättyy ja toivuttuu. Huomen alkaa sit äiti-hommat. Ja hitto! Multa tulee maitoa! Supermama :hilarious:! Hoitaja lypsäsi 2-3 milliä :grin. Kiva homma, joku ees sujuu. Ja vauva hamuu paljon. Ootan jo et pääsen imettää.

Et tällaista täällä. Noi myrkyt ku lähti kropasta ulos ni oli kunnon liskojenyö-olo. Vittu mitä flashejä, suurin piirtein et terrorit hyökkää sairaalaan. Ja hikee pukkas. Mut hengissä siis ollaan. Frendi ei tullu paikalle, oltiin sovittu et jos leikataan, ni iskä pitelee kädestä. Puhelinpalavereita on pidetty :happy:.

Vauva oli just muuten kakannu ku tuli ulos, et sellaisia sinappikökkäreitä oli ympäriinsä :hilarious::hilarious::hilarious:. Silmät oli kiinni ja täynnä paskaa, niin sanoakseni :dead::laughing001.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top