Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En mä meinaa jaksaakaan. Eilen se vinkui että nyt avasit mun silmät. Mä sanoin et tajuaako millä hinnalla. Jokainen romahdus nakertaa mua henkisesti. Mä en siis ite kestä noita romahduksia, tunteenpurkauksia. Sehän ei niitä mun tunteita TUNNE, eikä sen tarvi niitä kestää, vaan mun. Ja mua vituttaa, etten koskaan saa tietää millainen olisin ollut oikeesti raskaana. Jos mulla olis kaikki muut asiat hyvin. Se on sen multa pilannut. Mulle ei menkatkaan tee mitään tunnevyöryä. Olin tosi onnellinen vielä joulukuussa. Nyt oon henkisesti ihan loppu, ja aivan saatanan vihainen.

Vittu mulla on levottomat jalat ja vatta liian täynnä. Olin yhden ystävän kanssa syömässä hyvin. Nyt ei tuu uni.


Sirpa40, mikä sitä sun miestä vaivaa ? Miksi pitää pilata toisen raskausaika ? Mäkin alan olla kiukkuinen sun puolesta. Mulla oli aika leppoisa raskausaika. Enemmän sen jälkeen on väsymyksen takia tullut riideltyä miehen kanssa, joka ei meinaa aina tajuta kaikkia asioita.
 
Tottakai muistat hänet ja rakkaat muistot mutta suru muuttaa jossain kohdin muotoa niin ettei se enää hallitse elämää vaan muistot täyttää mielen. Ensimmäinen vuosi on rankin koska jokainen juhlapyhä muistuttaa jo poismenneestä. Koitahan jaksaa!

Muistisairauden edetessä omaisille on todella kova paikka se ettei läheinen välttämättä muista edes heitä enää. Lisäks sairaus voi olla aaltomainen jolloin tulee agressiivisia jaksoja tai ei löydä kotiin tai on sitten jo muuten aivan kuutamolla. Heidän kanssa töitä tekevänä monesti toivon että pääsisivät jo pois. Tietyssä kohdin elämä ei ole enää ihmisarvoista kun olet täysin toisten armoilla etkä tiedä missä edes olet.
Tiedättekö, toi muistisairaus on aika hirvee. Mä oikeen kelasin sitä mielessäni tässä pari v sitten, kun faijan hoitokodissa oli yks pariskunta, joista kumpikaan ei muistanu mtn. Paitsi toisensa, ja niiden entisen kodin. Ne kysyi toisiltaan vähän väliä ruokapöydän ääressä, että mihenä me ollaan? Ja kuka meirän on tänne tuonu? Ja toinen vastas, ettei tiedä. Ne kyseli hoitajilta lapsista, ku eivät käy, vaikka ne oli just käyneet. Sitte se mies kuoli. Se nainen kyseli sen jälkeen yksinään, monta kertaa multakin ku törmättiin että mihenä mää oon? Ja kuka mun on tänne tuonu? Ja kyyneleet valui sillä silmistä. Ihan hirveetä herätä joka päivä niin, ettei muista eilisestä mitään. Ja pakko luottaa ihmiseen, jonka ekana näkee.
 
Sirpa40, mikä sitä sun miestä vaivaa ? Miksi pitää pilata toisen raskausaika ? Mäkin alan olla kiukkuinen sun puolesta. Mulla oli aika leppoisa raskausaika. Enemmän sen jälkeen on väsymyksen takia tullut riideltyä miehen kanssa, joka ei meinaa aina tajuta kaikkia asioita.
Kiitos Maria, ku oot kiukkuinen mun kaa :cat:. Se on vitun itsekäs. Ja yleinen kusipäisyys sitä vaivaa. Mutsi sanoi eilen, että kohta toi loppuu, että pääset raskaudesta. Mä huusin, että sittenhän se helvetti vasta alkaa! Sittenhän vasta se työ sen vauva kanssa alkaa. Ja homma jatkuu koko loppuelämän.
 
Kiitos kaikille kommenteista. :) Mulla tuli mieleen että todennäköisesti isä sekoittaa nyt mun miehen johonkuhun toiseen, joko mun veljeen (joka ei osaa autoista mitään mutta vie kyllä huoltoon tarvittaessa) tai johonkuhun ihan muuhun. Nyt ollaan käyty sen verran harvoin isällä että en ole huomannut unohteleeko asioita mutta epäilen kyllä muistia. Täytyy tarkkailla kesällä kun ollaan siellä enemmän. Se on harmittanut jo aikaisemmin miten eri asemassa mun teinit ja sitten nämä nuoremmat lastenlapset (mun veljen lapset ja mun pienemmät) on. Mun teinit on saaneet olla mun isän kanssa kahdestaan ja kolmestaan saaristossa jo 6-vuotiaasta lähtien mutta nyt ei isä kyllä selviä niin pienten kanssa enää yksin. :( Se taitaa harmittaa mun veljeä kans kun meidän lapset on siinä eri asemassa.
Exän isoäidillä on alzheimer ja hän ei enää tunnista ketään. Hän oli välillä todella huonossa kunnossa (yksin kotona ollessaan unohti syödä) ja luultiin että loppu on lähellä. Sitten hänet siirrettiin hoitokotiin ja yleiskunto parani vaikka sairaus eteni. Nyt hän on fyysisesti lähes elämänsä kunnossa mutta mikä on elämänlaatu?
Sirpa, sä olet vahva ihminen ja selviät mistä vaan! Mutta ei kyllä todellakaan ole kiva jos koko raskausaika menee hukkaan kun joutuu miettimään toisen tekemisiä, sanomisia ja taka-ajatuksia. :( Toivottavasti löytäisitte molempia tyydyttävän yhteiselon ainakin vauvan alkuajaksi. Voimia, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa sulle. :)
 
Sirpa, minkä ikäinen muuten mies on? Inko saman iköinen, vanhempi vai nuorempi? Juttujen perusteella kuulostaa nuorelta pojanklopilta joka ei tajua elämästä mitään ja vaan voivottelee kun elämä ei mennytkään niinkuin oli suunnitellut.
 
Janna, vanhusten kanssa pitää olla kärsivällinen ja antaa anteeksi. Varmasti isääsi harmittaa sama asia kuin sinua, siis että ei pysty olemaan samalla tavalla vaari kuin ensimmäisille lapsenlapsille. Meillä mummuni dementoituessaan purki kaiken pahan olon suvun naisiin ja miehet olivat maailman ihanimpia olentoja. Silti kävimme uskollisesti mummua katsomassa loppuun asti.

Lettuhei, 5-6kertaa päivässä leipää!!! Yrittääkö se hoitaja tappaa äidin vai vauvan? Nimimerkki max yksi näkkileipä päivässä, jos on pakko.
 
Tuli mieleen että kyllä raskaushormonit vaikuttaa kaikkeen vaikka sitä luulee ettei niin ole. Mä olen normaalisti melko tasaisen tappava luonne jota on vaikea suututtaa. Tosin sitten jos suutun niin sen ns. kuulee koko kylä.
Mulla ei myöskään menkat aiheuta mitään tunnevyöryjä tai muitakaan "oireita". Mutta varsinkin raskauden viimeisellä kolmanneksella huomasin vollottavani itsekseni milloin mistäkin. Minähän en sitä suostunut kenellekään näyttämään tai myöntämään. En edes miehelle. Mut on jo pienenä opetettu että turha vollottaa tai varsinkaan julkisesti kenenkään nähden vaan parempi niellä kaikki paska kiltisti ja olla hiljaa. Ja mulla on oikeasti nykyään kunnon mies, jolla tietty on oikeasti omat pikku vikansa. Mutta raskauden loppupuolella olin siitä välillä sitä mieltä että on juuri itsekäs p-pää joka ei mistään mitään ymmärrä eikä välitä paskaakaan. Olisin tarvinnut vähän enemmän tukea ja läheisyyttä mutta enpä osannut sitä pyytää. Eikä toinen mikään ajatustenlukija ole joten miten se sen olisi voinut tietää. Meillä kun suhde on jo aika vakiintunut ja alkuaikojen kainalossa nyhjäämiset on muisto vain.
Vauvan yhteishoito on kyllä alkanut toimimaan todella hyvin. Mies hoitaa hyvin ja mielellään tyttöä. Huomaan että jättää kyllä mulle päätöksenteon eli huikkaan esim aamulla että tänään on iskän aamupesuvuoro jne mutta tulee tekemään sen aina mielellään ja auttaa imetyksessä kantelemalla mulle juomista ym.
Niin ja huomaan oman hormoni/mielialani muuttuneen raskausajasta tässä 2 viikossa erilaiseksi, oikeastaan olo on paljon seesteisempi eikä sellainen raivo/itkukohtaus nollasta sataan viidessä sekunnissa.

Yritän Sirpa tällä sitä kertoa että osa sun paskasta fiiliksestä saattaa johtua ihan oikeasti hormoneista ja ne sitten tasoittuu aikanaan vaikkei nyt siltä tunnukaan. Sulla on vielä vaikeutena uusi suhde jossa omat vaikeutensa ja epävarmuus tuleeko se koskaan toimimaan kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Jopa minä kaikkein synkimpinä hetkinä olin valmis ottamaan loparit meidän suhteesta jossa ei oikeasti ole mitään muuta vikaa kuin enemmän mun omat henkiset lukot ja se etten osaa itse tunteitani ilmaista toiselle ja apua pyytää.
 
Kiitos kaikille kommenteista. :) Mulla tuli mieleen että todennäköisesti isä sekoittaa nyt mun miehen johonkuhun toiseen, joko mun veljeen (joka ei osaa autoista mitään mutta vie kyllä huoltoon tarvittaessa) tai johonkuhun ihan muuhun. Nyt ollaan käyty sen verran harvoin isällä että en ole huomannut unohteleeko asioita mutta epäilen kyllä muistia. Täytyy tarkkailla kesällä kun ollaan siellä enemmän. Se on harmittanut jo aikaisemmin miten eri asemassa mun teinit ja sitten nämä nuoremmat lastenlapset (mun veljen lapset ja mun pienemmät) on. Mun teinit on saaneet olla mun isän kanssa kahdestaan ja kolmestaan saaristossa jo 6-vuotiaasta lähtien mutta nyt ei isä kyllä selviä niin pienten kanssa enää yksin. :( Se taitaa harmittaa mun veljeä kans kun meidän lapset on siinä eri asemassa.
Exän isoäidillä on alzheimer ja hän ei enää tunnista ketään. Hän oli välillä todella huonossa kunnossa (yksin kotona ollessaan unohti syödä) ja luultiin että loppu on lähellä. Sitten hänet siirrettiin hoitokotiin ja yleiskunto parani vaikka sairaus eteni. Nyt hän on fyysisesti lähes elämänsä kunnossa mutta mikä on elämänlaatu?
Sirpa, sä olet vahva ihminen ja selviät mistä vaan! Mutta ei kyllä todellakaan ole kiva jos koko raskausaika menee hukkaan kun joutuu miettimään toisen tekemisiä, sanomisia ja taka-ajatuksia. :( Toivottavasti löytäisitte molempia tyydyttävän yhteiselon ainakin vauvan alkuajaksi. Voimia, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa sulle. :)
Toi sama on varmaan aika monella meidän ikäryhmässä, siis että meidän vanhemmat ei näitä nyt syntyviä ipanoita pysty huomioimaan samalla tavoin kuin vanhempia lapsenlapsiaan (jos niitä siis on). Tällä vauvalla tulee oleen kolme serkkua ja yksi mummu. Mun veljien lapset on olleet mun mutsilla hoidossa, mut ei mun vauva enää tuu oleen, on liian pieni. Ja vaariahan se ei tapaakaan, kun taas veljentyttö piti vaarin hautajaisissa puheen vaarista.

Mun ois pitäny muuten pitää kirjaa kaikista mopo- ja peli- jamistälierahoista, joita tulevan vauvan serkut on saaneet...:wideyed: Eivaan, kyl meidän mutsi sen on tajunnut ja on jo huomioinu tulevaa vauvaa. Mut hoitajaksi siitä ei pienelle enää oo.

Siitä tulikin mieleeni, ett Muistaako kukaan sinkkuelämän jaksoa, joss Carrie meni itsensä kanssa naimisiin? Ku sitä vitutti kuinka paljon on syytäny rahaa muiden häihin ja muiden kersojen synttärilahjoihin, eikä oo ite saanu mitään? Siinä on vähän helvetin hyvä pointti! Mä kyl pidänki joka vuosi synttärit, et saan lahjoja :grin. Mut oon moneen taloon kantanu niitä kasapäin enempi ku mitä tänne on tullu... Joten siskot: muistakaa sinkkukavereitanne vaikka kukkapuskalla silloin tällöin :joyful:!

Janna, mies on melkeen 50. Eli ei oo kloppi, ja siksi ajattelinkin et ois jo kokenu ja oppinu ja saanu koulutusta. Sillä on nimittäin nimeomaan pitkiä suhteita takan, se oli mulle myös tärkeä tieto alussa. Omien sanojensa mukaan se ei oo koskaan aiemmin edes lukenu raskaudesta tai vauvoista mitään. Mä kysyin et KUINKA kusipää se sit aiemmin on ollu? Ja kuka vittu on kattonu sitä 10 vuotta??? Sanoin, että sorry, nyt sillä taitaa olla vähän fiksumman laatuinen nainen käsissään... o_O
 
Sirpa, oho, mä olen tosiaan ollut koko ajan siinä uskossa et mies on sua huomattavasti paljon nuorempi! Etenkin kun olet kertonut raha-asioista.
Just eilen katoin Sinkkuelämää-leffan kun tuli telkkarista ja vähän väliä itkin! En oo koko raskauden aikana ollut näin herkkis kuin mitä eilen olin!
Btw isä kävi pikaseen vaan hakemassa mun vanhemman tyttären mukaansa saaristoon, ei montaa sanaa ehditty vaihtaa. Heillä oli kiire kauppaan ja lautalle, eivät edes jääneet syömään kuten olin ehdottanut. Sit sain tänään kuulla et isäni nuorimmalla veljellä on tänään polttarit (samalla saarella) mutta isäni ei ole menossa mukaan, oli kuulemma vaan ohimennen kuullut polttareista. Eli siinäkin voi olla syy miks on nyt kärttyisä.
 
Janna, mies on melkeen 50. Eli ei oo kloppi, ja siksi ajattelinkin et ois jo kokenu ja oppinu ja saanu koulutusta. Sillä on nimittäin nimeomaan pitkiä suhteita takan, se oli mulle myös tärkeä tieto alussa. Omien sanojensa mukaan se ei oo koskaan aiemmin edes lukenu raskaudesta tai vauvoista mitään. Mä kysyin et KUINKA kusipää se sit aiemmin on ollu? Ja kuka vittu on kattonu sitä 10 vuotta??? Sanoin, että sorry, nyt sillä taitaa olla vähän fiksumman laatuinen nainen käsissään... o_O

Tietysti on vielä se pointti että millainen on ollu suhteen toinen osapuoli. Jotkut naiset ei ota isää mukaan raskausaikaan tai millään tavalla edes kannusta siihen. Ja vauvaakaan eivät anna isän hoitaa.

Tästä tuli mieleen... Mä en itse ymmärrä tällä foorumilla olevia keskusteluja joissa kysymyksenä on: Koska uskallatte jättää vauvan isän hoitoon?
WTF? No ei ole sitten kyllä niissä suhteissa ollut mitään luottamusta alun alkaenkaan, äiti ei ole antanut hoitaa/kannustanut hoitamaan vauvaa tai aina sitten tietty löytyy myös ne suhteet että isää ei oikeasti kiinnosta.
Meillä on ainakin heti ollut sovittuna että tyttö hoidetaan yhdessä ja kummankin pitää osata samat asiat. No iskältä tietty puuttuu tissit :) mutta noin muuten. Ja mulla on jääkaapissa aina pullollinen äidinmaitoa myös valmiina jotta isä voi myös ruokkia jos sellainen tilanne iskee päälle tai mä haluan mennä kaupassa käymään. Eli mä ainakin voisin jo nyt jättää vauvan isän hoitoon kokonaan jos joku tilanne iskisi päälle. Mitään hinkuja ei tietenkään ole pikakauppareissua enempää tehdä mutta noin periaatteessa.
 
Aika tärkeä juttu isyydessä on sekin, että äiti antaa isän toimia omalla tavallaan. Monen äidin mielestä asiat pitää tehdä jollain tietyllä tavalla ja kun isä tekee erilailla, alkaa neuvominen. Ei tarvitse montaa kertaa neuvoa, kun isä päättelee, että hoida itse kun kerran osaat.

Antakaa siis isän tehdä niin kuin parhaaksi näkee! Alusta asti.
 
Aika tärkeä juttu isyydessä on sekin, että äiti antaa isän toimia omalla tavallaan. Monen äidin mielestä asiat pitää tehdä jollain tietyllä tavalla ja kun isä tekee erilailla, alkaa neuvominen. Ei tarvitse montaa kertaa neuvoa, kun isä päättelee, että hoida itse kun kerran osaat.

Antakaa siis isän tehdä niin kuin parhaaksi näkee! Alusta asti.
Tää on tosi tärkee pointti ja ite oon joutunut työstää just sitä että pääasia että tekee mut omalla tavalla. Mies imuroi meillä...omalla tavallaan...tyhjää ja täyttää astianpesukoneen....omalla tavallaan. Toki joistain asioista pitää sanoo. Mä haluun että mies oppii vauvaa hoitaa alusta asti. Kokemusta hällä ei oo mutta luotan että oppii ja pääasia että vauva on turvassa....kyllä se sit kantapään kautta hokaa jos vaippa oli huonosti tms. Mulla on hyvä tilanne siinä mielessä että äidilleni voin jättää vauvan vaikka heti. Tiedän että se osaa. Jos mies ei tulis synnytykseen niin pyytäisin äitini.
 
Meillä mies elättelee ajatuksia, että mä voisin jo parin viikon päästä synnytyksestä poistua tuntikausiksi kuoroharkkoihin koska kyllähän hän sit hoitaa ja maitoa voi hörpyttää ettei imetys kärsi.... Mä en ehkä ole ihan noin toiveikas mutta pitää kyl panostaa että isäkin saa alusta asti hoitaa lasta itsenäisesti, ettei vastuunjako jämähdä lopullisesti 50-luvulle. Yhtä pihalla ollaan varmaan molemmat, mulla ei ole minkäänlaista luottamusta omiin äidinvaistoihin että ne kertois mulle mitään siitä miten kannattaa toimia :D

Yölento joo, toi leipäjuttu oli aika wtf. Tän diabeteshoitajan kokemuksen mukaan täysjyväleipä pitää yleensä ihmisillä kaikkein parhaiten sokerit tasaisina ja siks suosittelee sitä. Yksilöllistähän se varmaan on, mutta mulla ylimääräinen täysjyväleipä viimeiseksi illalla taisi aiheuttaa koko diagnoosin. En kyllä oo lopettanut leivän syömistä mut en yleensäkään syö sitä paljoa, en edes päivittäin.
 
Lettuhei, kaikkea voi suunnitella, mutta ei sitä koskaan tiedä, millainen vauva tulee. Minulla kumpikaan lapsi ei suostunut pulloon eikä hörpyttämiseen. Rinta kelpasi, joten en mihinkään pitkälle lähtenyt. Ensimmäisen kerran lähdin yksin kauppaan joskus kahden kolmen viikon kuluttua ja sillä matkalla kuume nousi neljäänkymppiin. Eka rintatulehdus. Seuraavan kerran lähdin viiden kuukauden kuluttua hammaslääkäriin. Minulle se sopi oikein hyvin.
 
Joo saa tosiaan nähdä. Kaikkeni aion tehdä että pulloruokintakin onnistuis imetyksen rinnalla mut en ehkä noin aikasin. Mut mies ei vaan ehkä ihan vielä hahmota miten sitovaa toi alkuaikojen imetys ja muu vauvanhoito voi olla ja haluu ehdottomasti hoitaa alusta asti mikä on tietty mahtava juttu. :) Nyt tuntuu siltä että pää hajois jos ei sais viiteen kuukauteen hetkeäkään omaa rauhaa mut voi olla ettei noin pientä omaa vauvaa joka kumminkin nukkuukin tosi paljon miellä sit ihan samaan tapaan sosiaalisia resursseja kuluttavaksi henkilöksi.

Noi rintatulehdukset kyllä pelottaa. Mun rinnat on jo nyt älyttömän kylmänherkät ja kipeät heti jos saa vetoa. Oon varmaan tosi ammattimainen näky kun irvistelen ja hieron niitä esim töissä jos ilmastointi on liian tehokkaalla. Toivottavasti toi ei ennusta mitään rintatulehduskierrettä. Pitäis varmaan jo nyt hommata jotain lämmittimiä ja villaboleroita ja ties mitä.
 
Janna, vanhusten kanssa pitää olla kärsivällinen ja antaa anteeksi. Varmasti isääsi harmittaa sama asia kuin sinua, siis että ei pysty olemaan samalla tavalla vaari kuin ensimmäisille lapsenlapsille. Meillä mummuni dementoituessaan purki kaiken pahan olon suvun naisiin ja miehet olivat maailman ihanimpia olentoja. Silti kävimme uskollisesti mummua katsomassa loppuun asti.

Lettuhei, 5-6kertaa päivässä leipää!!! Yrittääkö se hoitaja tappaa äidin vai vauvan? Nimimerkki max yksi näkkileipä päivässä, jos on pakko.
Joo siis usko tai älä Yölento, niin Radi-ruokavaliossa oikein erikseen mainitaan 6 palaa leipää päivässä... Mä kans nauroin, että ruisleipää ja perunaa, sillä parannetaan kaikki Suomessa...
 
Mulla menis vatsa ihan sekaisin jos vetäisin ruisleipää 6 krt päivässä!
Tänään olen jutellut äitini (mun vanhemmat ovat eronneet yli 20v sitten) ja veljeni ja hänen vaimon kanssa. Tänään oli mun isän nuorimman veljen polttarit ja kun kysyin isältä miksei ollut mukana hän oli vähän hämillään ettei häntä ole kutsuttu (mitä kyllä vahvasti epäilen, ilmeisesti on unohtanut koko jutun). Mun veli kertoi että tässä keväällä isä kerran valitteli et mun vanhempi tytär (14v) olis mieluummin tullut viikonlopuks saaristoon kuin perheen kanssa viettämään hotelliviikonloppua Caribiaan! Joo, ihan varmaan! Eli kyllä se taitaa nyt kiikastaa siitä ettei teinit enää ole yhtä innokkaita lähtemään saaristoon viikonlopuiksi ja lomiksi ja se on sitten mun ja miehen vika. Saa nähdä leppyykö kesän aikana kun ollaan siellä taas enemmän.
 
Millä sivulla oli ne Sirpa40 välilihahieronta ohjeet? Nimim. Kaikki keinot käyttöön....
En mä löydä niitä mun ohjeita. Mut 2 sormea 3-4 cm sisään, sit venytys alas ja molemmille sivuille. Venytys aina 2min. Pitää tuntuu kirvelyä tai polttelua ni sit venyy. Mulla on ceridal ihoöljyä apteekista. Tosin ollu käyttämättä nyt...:sorry:

Bebesinfossa oli myös ohjeet. Siellä oli et "työnnä molemmat peukalosi...." Mitäääh? Mun peukalot ei ainakaan ylety.... :eek:
 
Takaisin
Top