Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Toi on kyllä sikatärkeetä, toi trauman hoito synnytyksen jälkeen. Siitäkään ei puhuta neuvolassa mitään! Kyllä me Justmom kestetään, jos jaat täällä. Mä mietin, että kauanko ne antoi sun kärsiä ennenkuin joku fiksu teki päätöksen sektiosta? Tai pystyitkö ite vaikuttaa siihen, sanoitko milloin riittää? Sellainen mua risoo, et jos annetaan äitin vaan yrittää ja yrittää ja yrittää saatana TUNTITOLKULLA ja kokea kaikki tuska. Sehän on kuin sut ois köytetty kidutuskammioon.

Oliko isä mukana? Miten se otti homman? Ootteko keskenänne pystyneet puhumaan siitä?
Kyllä
Mä jouduin kärsimään aika monta tuntia. Osin omasta toiveesta että saisin mahdollisuuden yrittää alakautta, lopulta kuitenkin lääkärin uskosta että jos joku pystyy tässä tarjonnassa synnyttämään niin minunlaiseni monisynnyttäjä. Mutta itsellä oli selvää ettei vauva hievahdakkaan jo paljon aiemmin kuin lääkäri ja kätilö antoi periksi. Olin jonkauan aiemmin pyytänyt että leikataan sillä tosiaan tunsin että ei onnistu ja tuska oli niin kovaa että tiesin siitä ettei ole normaalia, tuntui että halkean.
Lääkäri ymmärsi asian oikeastaan vasta kun imuvedot epäonnistui ja vauva ei liikkunut milliäkään. Kun lääkäri sanoi sanat että sektioon niin romahdin täysin, keho antoi täysin periksi ja tuska tuntui vielä suuremmalta ja sitten mentiin karmit paukkuen ja tosiaan ihan leffatyyliin paita leikattiin kahtia kun olin oma toppi päällä :)
Isä ei heti päässyt leikkaukseen mutta ihan siinä loppumetreillä ja sai vauvan hoidettavaksi heti.
Ja siis avosuinen tarjonta ei aina tarkoita suoraan sektiota mut meidän poika oli tosiaan kääntänyt pään vielä vinoon joka selvis vasta leikkauksessa. Ehjänä ei alakautta olis ikinä saatu.

Oli tää isällekkin traumaattista kun kaikissa synnytyksissä ollut mukana niin ei osannut hänkään odottaa tälläistä lopputulosta. Hänen kanssaan on juteltu ja mä oon saanut keskusteluapua ja kaikki niiltä tiimoin ok:) alan jo kuntoutua niin henkisesti kuin fyysisesti. Tää haava on nyt mun taisteluarpeni kun raskausarpia en vieläkään saanut :)
Harmittaa toki tää autettavuus ja se että kotonakin oon aika hyödytön ekan kuulauden, olen kuitenkin toimelias ja vahva ihminen normaalisti ja nyt pakosta hissuttelen. Lapset varmaan kummaksuu äitiä :)
Miehen kanssa sitten varmaan keskustellan enemmän kotona kun lapset nukkuu ja saadaan aikaa keskenään!

Henkläkunta kiitteli että ollaan hyvä tiimi miehen kanssa että se näkyy kauas :)
 
Aika kova sissi oot, JustMom! Ota nyt vaan iisisti, oot sen varmasti ansainnut... Tsemppiä!


Btw tietääkö joku... Lisääkö käynnistäminen myös sektioon päätymisen riskiä?
 
Aika kova sissi oot, JustMom! Ota nyt vaan iisisti, oot sen varmasti ansainnut... Tsemppiä!


Btw tietääkö joku... Lisääkö käynnistäminen myös sektioon päätymisen riskiä?

Kai se vähän lisää, ainakin niin sanotaan Husin sivuilla mutta paljon niitä käynnistettyjä synnytyksiä on, jotka ovat menneet hienosti ja vauva syntynyt alakautta (mun kummityttö).
 
Mä päätin jo muutama vko sitten, etten suostu käynnistykseen. Se on sitte sektio. Laitan saatana jalat ristiin. Siis jos alateitse on tarkoitus yrittää. Oon tässä vähän ynnäilly ja kuunnellu tarinoita, niin en tieten tahtoen halua pitkää synnytystä, joka käynnistyksessä yleensä on seurannut. Eikä siinä käynnistyksessä oo mitää luomua.

Justmom, voisko ikäkin vaikuttaa nyt? Ootko miettiny? Kun noi sektioprosentit on ihan eri luokkaa tässä iässä. Mut eihän sun edellisestä kauaa oo? Mä oisin kyllä luovuttanu siel salissa jo kauan ennen kuin sä. Mitä kipulääkkeitä sait? Kaikki ei auttanu?

Ootteko sektiossa saaneet rauhoittavaa lääkettä enne toimenpidettä? Kaverilla on leikattu polvi epiduraalissa ja saanut rauhoittavaa ennen puudutusta. Mietin, et mä kyl tarviin jotain ennen leikkausta. Varsinkin kun on elämäni eka leikkauskin kyseessä...

Sitä piti vielä Justmom sanoa, että kyllä teillä miehen kanssa täytyykin olla hieno suhde, että jaksatte kimpassa tota orkesteria pyörittää! Ei kukaan nainen älykääpiön kanssa tuohon lähtis!
 
Mä päätin jo muutama vko sitten, etten suostu käynnistykseen. Se on sitte sektio. Laitan saatana jalat ristiin. Siis jos alateitse on tarkoitus yrittää. Oon tässä vähän ynnäilly ja kuunnellu tarinoita, niin en tieten tahtoen halua pitkää synnytystä, joka käynnistyksessä yleensä on seurannut. Eikä siinä käynnistyksessä oo mitää luomua.

Justmom, voisko ikäkin vaikuttaa nyt? Ootko miettiny? Kun noi sektioprosentit on ihan eri luokkaa tässä iässä. Mut eihän sun edellisestä kauaa oo? Mä oisin kyllä luovuttanu siel salissa jo kauan ennen kuin sä. Mitä kipulääkkeitä sait? Kaikki ei auttanu?

Ootteko sektiossa saaneet rauhoittavaa lääkettä enne toimenpidettä? Kaverilla on leikattu polvi epiduraalissa ja saanut rauhoittavaa ennen puudutusta. Mietin, et mä kyl tarviin jotain ennen leikkausta. Varsinkin kun on elämäni eka leikkauskin kyseessä...
Mulla ei kans noita leikkauskokemuksia pal oo: teininä nielurisat ja jotai luomia ja viisureita. Mä pidän kans jalat ristissä.
 
Kohdunkaulan puudutus ja 2x spinaali salissa( ja ilokaasu).
Leikkaussalissa sain kai jotain valmistelevaa ja sit epiduraalin.

Mun sektio täysin vauvan virheasennosta johtuva et en usko iän vaikuttaneen( edellinen nyt 1v11kk)
 
Huh.., tänään pompsahti käyntiin rv31 ja kieltämättä lähestyvä synnytys alkaa jännittää, hermostuttaa, kauhistuttaa...!! Mähän en ole ikinä ollut edes sairaalassa potilaana, joten sekin on ihan uusi kokemus! Tänään on ollut epävakainen keli ja hemmetin kylmää ulkona, joten reipastuin raivaamaan kaappeja ja tyhjensin vauvanvaatteille yhden lipaston.. :) Tein myös puutelistan hankinnoista, joita pitäs vielä hommata vauvaa varten ja siitäkin tuli ihan kiitettävän pitkä, vaikka omasta mielestäni olen jo aika hyvin kamaa haalinut.., varmaan puolet turhaakin.. ;) !!
 
Justmom10, vähän pistää vihaksi ettei sua sit kuunneltu aiemmin kun pyysit leikkausta. :( Luulis, että ymmärtäisivät että sun kokemuksella sitä ei turhaan pyydetä.
 
Mä olin niin tiukalla radi-ruokavaliolla raskausajan että todellakin pistelin halukkaasti menemään kaikki sairaalan ruoat. :grin Oli ihanaa kun ei tarvinut miettiä että tässä on nyt sokeria tai tässä hiilihydraatteja enkä saa syödä.. Pisteli vaan menemään. :grin Naistenklinikalla oli kyllä huonot tarjoilut.. eli ruokien välillä ei ollut oikein mitään mitä olisi voinut ottaa jos vaikka myöhästyi ruoalta imetyksen tai pumppauksen takia. :mad: Koks:ssa aikoinaan oli jääkaapissa aina jogurtteja, viilejä tms. Täällä oli jääkaappi vain omia eväitä varten.. Joskus oli leipää jäljellä ja jääkaapissa leikkeleitä. Mutta ei aina. Niinpä kuskautin miehellä eväitä mulle, hampurilaisista alkaen.. :p
 
Just luin omat paperit ja niissä lukee: synnytyseste yhdistelmävirhe asento.

Joo olishan he voineet aiemmin kuunnella äiti, uskon etten ihan turhasta lähde leikkausta anelemaan...
 
Aika kova sissi oot, JustMom! Ota nyt vaan iisisti, oot sen varmasti ansainnut... Tsemppiä!


Btw tietääkö joku... Lisääkö käynnistäminen myös sektioon päätymisen riskiä?

Juu lisää, sellaisen paperin saa käteen, kun aletaan käynnistämään..
 
Kohdunkaulan puudutus ja 2x spinaali salissa( ja ilokaasu).
Leikkaussalissa sain kai jotain valmistelevaa ja sit epiduraalin.

Mun sektio täysin vauvan virheasennosta johtuva et en usko iän vaikuttaneen( edellinen nyt 1v11kk)

JustMom10 :) : voi kun jouduit koville, mutta kaikki hyvin ♥♥

Mä en myöskään tiedä iän todellista osuutta sektioon, kun paperreissa lukee napanuora syynä sektioon...mutta mulle sanottiin ikäriskistä, kun lähdettiin karmit ryskyen..
 
Mä päätin jo muutama vko sitten, etten suostu käynnistykseen. Se on sitte sektio. Laitan saatana jalat ristiin. Siis jos alateitse on tarkoitus yrittää. Oon tässä vähän ynnäilly ja kuunnellu tarinoita, niin en tieten tahtoen halua pitkää synnytystä, joka käynnistyksessä yleensä on seurannut. Eikä siinä käynnistyksessä oo mitää luomua.

Justmom, voisko ikäkin vaikuttaa nyt? Ootko miettiny? Kun noi sektioprosentit on ihan eri luokkaa tässä iässä. Mut eihän sun edellisestä kauaa oo? Mä oisin kyllä luovuttanu siel salissa jo kauan ennen kuin sä. Mitä kipulääkkeitä sait? Kaikki ei auttanu?

Ootteko sektiossa saaneet rauhoittavaa lääkettä enne toimenpidettä? Kaverilla on leikattu polvi epiduraalissa ja saanut rauhoittavaa ennen puudutusta. Mietin, et mä kyl tarviin jotain ennen leikkausta. Varsinkin kun on elämäni eka leikkauskin kyseessä...

Sitä piti vielä Justmom sanoa, että kyllä teillä miehen kanssa täytyykin olla hieno suhde, että jaksatte kimpassa tota orkesteria pyörittää! Ei kukaan nainen älykääpiön kanssa tuohon lähtis!

Ei rauhoittavaa annettu, ( tai ei ainakaan sanottu siitä) ... spinaalipuudute oli samalla rauhoittava, tai sitten tilanne vaan antoi voimia olla kylmäpäisen rauhallinen...siinä ajatteli vain sitä omaa vauvaa ♥♥
:angel5
 
Käynnistyksestä sen verran että ei se automaattisesti ole pidempi kuin luonnollisesti käynnistynyt, riippuu kans miten käynnistetään. Jos lähdetään ihan alkutekijöistä (eli kohdunkaula ei paljoakaan lyhentynyt ja tiukasti kiinni) niin aloitellaan noilla miedommilla menetelmillä, eli se tabu kohdunsuulle ja sit ballonki. Ja näissä voi mennä pitkään mutta on kropalle helpompi pysyä kärryillä. Jos aloitetaan suoraan kalvojen puhkaisulla ja sit oksitosiinia niin menee nopeemmin. Mutta tämä tehdään vain jos on jo kohdunsuu lyhentynyt ja auennut edes vähän. Mulla kolme synnytystä, joista kolmas käynnistetty (olin sillon 39v) kalvojen puhkaisulla ja sit oksitosiinia kehiin ja tää oli nopein mun synnytyksistä! Ensisynnyttäjillä usein menee kans pidempään.
Mun eka synnytys alkoi vesien menolla kotona ja supistukset alko heti. Oli säännölliset 5min välein kun päästiin synnärille ja pääsin suoraan saliin. Mutta jossain välissä supistukset laantuikin ja väli piteni. Ellei vedet olisi mennyt mut olis lähetetty kotiin odottelemaan uutta yritystä. Siinä meni melkeen puoli vuorokautta että saatiin sit oksitosiinilla uudestaan käyntiin kunnolla. Vesien menosta meni 26h että poika syntyi. Ei kuitenkaan ollut mielestäni mitenkään rankka kun oli se pitkä taantuma välissä.
Toinen syntyi muuten saman kaavan mukaan mutta ilman sitä taukoa välissä ja meni 5h. Kolmas oli käynnistys ja oksitosiinin laitosta meni reilu 3h.
Eli halusin vain tuoda esille ettei se tuntimäärä ole aina ratkaiseva, en osaa ite sanoa mikä synnytyksistä olis ollut rankin...
Yhdessä asiassa kannattaa olla tiukka, ellei kivunlievitys tunnu tehoavan HUUDA se kätilölle! :D ite ei ole tarvinnut tähän turvautua mutta olen kuullut pari tapausta kun esim epi on mennyt jotenkin pieleen eikä sitä ole huomattu eikä synnyttäjä ole osannut vaatia tarkastusta ja siksi on joutunut kärsimään turhaan ennen kuin asialle on tehty jotain.
Synnytys on niin ennalta arvaamaton ettei liian tiukkoja tavoitteita/rajoja kannata asettaa itelleen etukäteen. :)
 
Niin ja Sirpa, kyllä, mä olisin jo innokas synnyttämään! :D Tosin mitään valmisteluja ei ole tehty kotona vielä. En siis ole kypsä raskauteen vaan kun teidän synnyttäneiden ja lähellä synnytystä olevien juttuja lueskelee niin innostuu jo itekin. :D
 
MS74, vedon välttäminen on ykkösjuttu. Käytin villa-silkki-liivinsuojuksia ja kesät talvet vähintään kaksi paitaa. Siis kesällä oli t-paidan päällä vielä joku neuleliivi tms. Jääkaapilla ja pakastimella käydessä laitoin lisäksi kaulahuivin rintojen suojaksi. Uimassa en tietenkään käynyt. Monipuoliset imetysasennot ja rintojen tyhjentäminen joka imetyksellä auttoivat joskus.
Näistä kaikista toimenpiteistä huolimatta minulla oli molemmista lapsista puolen vuoden aikana rintatulehdus noin kerran kuussa korkealla kuumeella ja antibioottikuurilla. Pahimmalla kerralla neljänkympin kuume kesti viikon, vaikka oli lääkkeet ja pumppu. Puolen vuoden jälkeen oireita tuli yhä mutta sain vältettyä lääkkeet ahkeralla pumppaamisella heti ensi oireiden tullessa.

Jos joku ei ole koskaan imettänyt, niin ei tarvitse pelästyä. Olen harvinaisuus. Joillekin tulee yksi tulehdus ja toisille ei laisinkaan. Ei neuvolassa eikä synnytyssairaalassa kätilöt olleet tavanneet vastaavaa.
 
Hurjalta kuulostaa sun rintatulehdukset Yölento! Mä olen kolme vauvaa imettänyt eikä yhtään rintatulehdusta. Jokaisesta on synnärillä maito alkanut pakkautua kun noussut ryminällä mutta imettämällä, pumppaamalla ja kaalin lehdillä saanut torjuttua. Ei edes viime synnytyksen jälkeen tullut tulehdusta vasempaan rintaan vaikka kaikin mahdollisin keinoin yritettiin ensin saada maitoa ulos ja kun maito nousi rintoihin eikä tullut ulos päätettiin tyrehdyttää tuotanto. Hyvin meni sekin vaikka työtä se vaati.
Tällä kertaa aion VAATIA sen piikin millä estetään maidon tuotanto vasemmasta rinnasta heti ettei tarvii käydä samaa rumbaa läpi kun tiedän valmiiksi ettei maito pääse ulos.
 
Takaisin
Top