Niin just Eclipse, älä ota liian suurta stressiä imetyksestä. Todennäköisesti maito nousee kunnolla vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä ja ne määrät on aluksi tooodella pieniä. Ja sit se alkaa sujua tai sitten on muita vaihtoehtoja :)
Hyvin se menee! Meetkö yksin?
Kai sanoit tyttärelle et tää palsta on K-40..?
Hitto, mä just tulin ajatelleeks yhtä juttua. On ollu aivan helvetin hyvät keskustelut eilen ja tänään näistä finanssi- ja suhdeasioista! Kiitos siskot! Mä taidan ottaa vähän mallia Lettuhein menetelmistä ja mennä riskillä. En kylläkään naimisiin ilman avioehtoa, eiei, vähän vähemmän riskiä kuitenkin. Joo! Katotaan vielä vikan kerran että saako paha palkkansa ja seisooko lopussa kiitos. Mä kerron sitte tarkemmin mun sotasuunnitelman kun on täytäntöönpano. Kjiähkjiäh
.
Sirpa- jooojooojooojoo!!!! Ota pieni riski ja anna mennä.
Onhan sulla iso mahdollisuus, että kaikki menee todella hienosti ja elätte onnellisena elämänne loppuun asti. Me ainakin pidetään peukkuja teille!Onpas täällä paljon ihania - ja myös elämänmakuisia - ihmissuhdetarinoita. Heh! Mä erosin vasta alkuvuodesta 2011... :) Itselläkään ei ole ihan perinteisen kaavan mukaan mennyt. Kun tapasin aikanaan exän, tuli ekan kerran sellainen jalat alta - ja perhosia vatsassa -tunne. Mutta sillä oli myös kääntöpuoli, ihmistyyppinä haastava ja olisi ehkä pitänyt heti uskoa sitä alun "yksinäinen susi" -lausahdusta... Alku oli hankalaa ja nielin ehkä liikaakin ohareita, mutta hyvät jutut voitti huonot. Tavallaan olis pitäny tajuta, että kaikki sitoutumiseen liittyvät askeleet oli hänelle vaikeita. Kun vihdoin muutettiin yhteen ja juteltiin, että hänkin haluaa lapsia, mutta ei ihan vielä, halusin uskoa. Ja mä odotin - ja uskoin, enkä suostunut näkemään muuta. Mentiin lopulta naimisiinkin ja alettiin yrittää lasta, vuoden päästä siitä lapsettomuustutkimuksiin. Niiden perusteella oli tarkoitus aloittaa hormonien napsimisella ja "kypsyttää" mun kohtua ja kroppaa raskautta varten. Kävi kuitenkin niin, että samana aamuna, kun hoidot piti aloittaa, kaveri sanoi "sori, mä en pysty tähän". Olin lähes 36-vuotias, monta vuotta odottanut ja siinä tulos - "sori". Tapaamisemme 10-vuotispäivänä lähdin. Puolen vuoden sisään jysähti irtisanominen YT-neuvotteluissa, lapsettomuusepäily ja avioero. Sitten elin vuoden mulle hurjaa sinkkuelämää - ja voin aika huonosti. Biletin, lenkkeilin ja hain pikalaastareita ja satutin itseäni lisää. Fyysisesti olin elämäni kunnossa. Onneksi sain apua ja alkoi hidas toipuminen.
Vuosi oli kulunut, kun muualla asuva hyvä ystäväni järjesti pirskeet, tyttöjen bileet. No, en tullut yöksi "kotiin". Törmäsin baarissa kundiin, jossa oli jotain kiinnostavaa, mutta päätin, että mä en enää ihastu, vaan alan kans käyttäytyä kuin jätkät. Ja 400 kilsaa välimatkaa, eihän siitä mitään tulis. Siinä välissä selvisi, että ystävälläni oli ollut saman kundin kanssa jotain pientä säpinää... Ajattelin, että eihän tää voi olla totta! Mutta mese- ja puhelinkeskustelut venyi ja kundi oli sitkeä. Mä olin ite välillä tosi paskamainen, mutta lopulta uskalsin luottaa toisen tukeen. "Tunnustin" paniikissa tilanteen ystävälleni, mutta hän onneksi suhtautui tilanteeseen huumorilla, eikä heidän välillään ollut mitään vakavaa. Meni puolisen vuotta, kun hän muutti mun luokse. Seuraavana vuonna 2013 aloin odottaa esikoista - täysin luomusti. Ja nyt tässä on tämä toinen nyytti :)
Ollaan tempperamenttisia ja ärhäköitä molemmat ja omat vaikeutemme on meilläkin, mutta enpä vuonna 2011 olisi uskonut, että olen nyt tässä. Ja itse asiassa osin tämän omituisen kohtaamisketjun seurauksena ystäväni tapasi pian tulevan miehensä ja meidän lapset syntyivät aikanaan 6 päivän ikäerolla :) Mä tajusin myöhemmin sen, että joskus karmeimmiltakin tuntuvien juttujen merkityksen tajuaa vasta myöhemmin. Nyt ajattelen, että hyvä, ettemme siihen tilanteeseen exän kanssa saanut lasta. Enkä osaa enää olla katkerakaan, koska ilman tätä tapahtumaketjua mulla ei ois just näitä ihania kullanmuruja. :)
Huh, sori, tulihan sepustus tänne vertaistarinoiden joukkoon...
Vuosi oli kulunut, kun muualla asuva hyvä ystäväni järjesti pirskeet, tyttöjen bileet. No, en tullut yöksi "kotiin". Törmäsin baarissa kundiin, jossa oli jotain kiinnostavaa, mutta päätin, että mä en enää ihastu, vaan alan kans käyttäytyä kuin jätkät. Ja 400 kilsaa välimatkaa, eihän siitä mitään tulis. Siinä välissä selvisi, että ystävälläni oli ollut saman kundin kanssa jotain pientä säpinää... Ajattelin, että eihän tää voi olla totta! Mutta mese- ja puhelinkeskustelut venyi ja kundi oli sitkeä. Mä olin ite välillä tosi paskamainen, mutta lopulta uskalsin luottaa toisen tukeen. "Tunnustin" paniikissa tilanteen ystävälleni, mutta hän onneksi suhtautui tilanteeseen huumorilla, eikä heidän välillään ollut mitään vakavaa. Meni puolisen vuotta, kun hän muutti mun luokse. Seuraavana vuonna 2013 aloin odottaa esikoista - täysin luomusti. Ja nyt tässä on tämä toinen nyytti :)
Ollaan tempperamenttisia ja ärhäköitä molemmat ja omat vaikeutemme on meilläkin, mutta enpä vuonna 2011 olisi uskonut, että olen nyt tässä. Ja itse asiassa osin tämän omituisen kohtaamisketjun seurauksena ystäväni tapasi pian tulevan miehensä ja meidän lapset syntyivät aikanaan 6 päivän ikäerolla :) Mä tajusin myöhemmin sen, että joskus karmeimmiltakin tuntuvien juttujen merkityksen tajuaa vasta myöhemmin. Nyt ajattelen, että hyvä, ettemme siihen tilanteeseen exän kanssa saanut lasta. Enkä osaa enää olla katkerakaan, koska ilman tätä tapahtumaketjua mulla ei ois just näitä ihania kullanmuruja. :)Huh, sori, tulihan sepustus tänne vertaistarinoiden joukkoon...
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Likka on kuitenkin onnistunut saamaan jotain tissistä? Muista mitä mun neuvotatätii sanoi: sen vauvan vatta on NIIN pieni, ettei se tarvi ku pikku pisaran maitoa kerrallaan nyt. Ettet luule, et sen täytyy mässyttää desitolkullla! Jos tulee pisarakin, niin on jees! Ens kerralla tulee vähä enempi ja sit taas vähä enempi ku se tilaa maitoa itelleen. Parin vkon päästä imetät täysii niitten kumien kanssa!
Täällä on puhunut imetyksen asiantuntija
Tsemppiä Eclipse!
Sirpa ja Eclipse :) :
Mä yritin imettää sairaalassa yli 6 tuntia syntymän jälkeen, ennenkuin vauvalle annettiin mitään lisämaitoa
...olin huolissani saako se tissistä mitään, heti sektion jälkeen... Eikä saanut!
Vauvan verensokerit laski niin alas ( =johonkin1.4), että tajusivat vihdoin, ettei ole pisaraakaan saanut maitoa. Ei ollenkaan
Hoitajille tuli sitten vasta hätä!!:banghead:Ne vaan hoki imetä, imetä ja nosti aina vauvan tissille.. joku siinä yritti puristellakkin mun tissejä pari tuntia ja laittaa nänniä vauvan suuhun...uudestaan ja uudestaan.
Mä vaan sanoin, että huolettaa, jollei mitään tuu... Ne vaan sanoi pisarakin riittää... Varmasti riittää, mutta sektion takia ei sitä tullut..ei ne oikein uskoneet.. ja meni noin neljä päivää, että sitä lähti tuleen!!
Olisivat kyllä voineet antaa heti vauvalle maitoa, kun syntyi, eikä vasta seuraavana päivänä. Muakin olsivat voineet uskoa, ettei sitä viä heti tullut
Rakenneultrassa käyty. Vastasi viikkoja ja kaikki kunnossa. :) Sydämestä ei saanut tarpeeksi selvää kuvaa, joku juttu ei näkynyt (ei välttämättä tarviikaan kuulemma näkyä vielä) mutta kun alussa oli sitä niskaturvotusta niin ottavat vielä parin viikon päästä ultraan ja tarkistetaan sydän vielä kerran.
Pyysin tarkastamaan kohdunkaulan ja ultralla mitta oli 4,2cm, eli ihan hyvä. Viime raskaudessa tässä kohtaa oli 2,8cm.
Pyysin tarkastamaan kohdunkaulan ja ultralla mitta oli 4,2cm, eli ihan hyvä. Viime raskaudessa tässä kohtaa oli 2,8cm.
T
Tähti ★
Vieras
Kaikki puhuu aina vaan pahoinvoinnista ja se on kaikkien eka kysymys myös kun kerron olevani paksuna. Ihme kaupunkilegenda toi pahoinvointi. Mulla ei ees merkittävästi ollu sitä. Kyllä närästys ja hengitysvaikeudet on mulla ne, jotka oikeesti ja aikaisin rajoittaa elämää.
Hyvää tiistaita! Se on huomenna kesäkuu!
rv 34+3 välilihaviikko
Sirpa :) : hauska toi välilihaviikko!
En mäkään kokenut mitään pahoinvointeja, en alussa, keskellä, enkä lopussa
aika legendaa!! Töissäkin miehet epäili oonko ollenkaan raskaana, vaikka iso maha näkyi kilsan päähän!Sirpa ja Eclipse :) :
Mä yritin imettää sairaalassa yli 6 tuntia syntymän jälkeen, ennenkuin vauvalle annettiin mitään lisämaitoa
Ne vaan hoki imetä, imetä ja nosti aina vauvan tissille.. joku siinä yritti puristellakkin mun tissejä pari tuntia ja laittaa nänniä vauvan suuhun...uudestaan ja uudestaan.
Mä vaan sanoin, että huolettaa, jollei mitään tuu... Ne vaan sanoi pisarakin riittää... Varmasti riittää, mutta sektion takia ei sitä tullut..ei ne oikein uskoneet.. ja meni noin neljä päivää, että sitä lähti tuleen!!
Olisivat kyllä voineet antaa heti vauvalle maitoa, kun syntyi, eikä vasta seuraavana päivänä. Muakin olsivat voineet uskoa, ettei sitä viä heti tullut
Tähti-73, mun pojalle annettiin mun radin takia heti lämpiössä sektion jälkeen pullosta maitoa. Vaikka olisi pitänyt antaa tipetillä niin sanottiin osastolla. Osastolla taas 3. päivänä pojan sokerit oli hyvät, niin lopettiin päiväksi korvikkeen antaminen, jos multa tulisi maitoa. Sitten pojan paino laski ja sen jälkeen itse pidin turvallisempana antaa aina imetyksen jälkeen korviketta.
Eclipse, vähän samanlainen meininki oli mullakin synnytyksen jälkeen, että jokainen kätilö neuvo eri tavalla imettämistä. Yksi kätilö onnistui saamaan pojan imemään suoraan rinnasta ja seuraavalla kerralla ei taas onnistunut. Rintakumin kanssa osittain imetin 6 viikolle asti. Rankkaa oli, mutta korvikkeellakin kasvaa. Meillä jo maistellaan soseita korvikkeiden lisäksi. 5 kk iässä voitaisiin aloittaa jo aamupuuro. Ei siinä kauan mene aikaa, kun vauvat alkaa saada muutakin ravintoa kuin maitoa. Pitää vain jaksaa ensimmäiset 4 kk.
T
Tähti ★
Vieras
Onpas täällä paljon ihania - ja myös elämänmakuisia - ihmissuhdetarinoita. Heh! Mä erosin vasta alkuvuodesta 2011... :) Itselläkään ei ole ihan perinteisen kaavan mukaan mennyt. Kun tapasin aikanaan exän, tuli ekan kerran sellainen jalat alta - ja perhosia vatsassa -tunne. Mutta sillä oli myös kääntöpuoli, ihmistyyppinä haastava ja olisi ehkä pitänyt heti uskoa sitä alun "yksinäinen susi" -lausahdusta... Alku oli hankalaa ja nielin ehkä liikaakin ohareita, mutta hyvät jutut voitti huonot. Tavallaan olis pitäny tajuta, että kaikki sitoutumiseen liittyvät askeleet oli hänelle vaikeita. Kun vihdoin muutettiin yhteen ja juteltiin, että hänkin haluaa lapsia, mutta ei ihan vielä, halusin uskoa. Ja mä odotin - ja uskoin, enkä suostunut näkemään muuta. Mentiin lopulta naimisiinkin ja alettiin yrittää lasta, vuoden päästä siitä lapsettomuustutkimuksiin. Niiden perusteella oli tarkoitus aloittaa hormonien napsimisella ja "kypsyttää" mun kohtua ja kroppaa raskautta varten. Kävi kuitenkin niin, että samana aamuna, kun hoidot piti aloittaa, kaveri sanoi "sori, mä en pysty tähän". Olin lähes 36-vuotias, monta vuotta odottanut ja siinä tulos - "sori". Tapaamisemme 10-vuotispäivänä lähdin. Puolen vuoden sisään jysähti irtisanominen YT-neuvotteluissa, lapsettomuusepäily ja avioero. Sitten elin vuoden mulle hurjaa sinkkuelämää - ja voin aika huonosti. Biletin, lenkkeilin ja hain pikalaastareita ja satutin itseäni lisää. Fyysisesti olin elämäni kunnossa. Onneksi sain apua ja alkoi hidas toipuminen.
Vuosi oli kulunut, kun muualla asuva hyvä ystäväni järjesti pirskeet, tyttöjen bileet. No, en tullut yöksi "kotiin". Törmäsin baarissa kundiin, jossa oli jotain kiinnostavaa, mutta päätin, että mä en enää ihastu, vaan alan kans käyttäytyä kuin jätkät. Ja 400 kilsaa välimatkaa, eihän siitä mitään tulis. Siinä välissä selvisi, että ystävälläni oli ollut saman kundin kanssa jotain pientä säpinää... Ajattelin, että eihän tää voi olla totta! Mutta mese- ja puhelinkeskustelut venyi ja kundi oli sitkeä. Mä olin ite välillä tosi paskamainen, mutta lopulta uskalsin luottaa toisen tukeen. "Tunnustin" paniikissa tilanteen ystävälleni, mutta hän onneksi suhtautui tilanteeseen huumorilla, eikä heidän välillään ollut mitään vakavaa. Meni puolisen vuotta, kun hän muutti mun luokse. Seuraavana vuonna 2013 aloin odottaa esikoista - täysin luomusti. Ja nyt tässä on tämä toinen nyytti :)
Huh, sori, tulihan sepustus tänne vertaistarinoiden joukkoon...
Myy75 :) : aika rankkoja oot kokenut, hyvin selvisit ja lopputulos on loistava!
Kaikella on tarkoituksensa, vaikkei siltä aina heti näytä...
T
Tähti ★
Vieras
Heippa taas! :) Ootteko keksineet/ antaneet vauvalle jo nimen?
Meillä ristiäiset kesällä ja mies on ihastunut mun keksimään nimeen ja mä miehen loihtimaan upeeseen nimeen...Hehh, mites tässä näin kävi
Menee vaikeeksi
Saatteko muuten kuunneltua kotona musaa vauvan kanssa? Mä oon tottunut jumppaan ja voimisteleen musan tahdissa js tein sitä raskausaikanakin...Yllätys, poika tykkää musasta ja äippä saa taivutella pakaralihaksia ihan rauhassa
Meillä ristiäiset kesällä ja mies on ihastunut mun keksimään nimeen ja mä miehen loihtimaan upeeseen nimeen...Hehh, mites tässä näin kävi Menee vaikeeksiSaatteko muuten kuunneltua kotona musaa vauvan kanssa?
Mä oon tottunut jumppaan ja voimisteleen musan tahdissa js tein sitä raskausaikanakin...Yllätys, poika tykkää musasta ja äippä saa taivutella pakaralihaksia ihan rauhassa
Satru
Sukkela juttelija
Poika on onneksi kunnossa, tai niin kunnossa kun voi olla. Otsassa komea kuhmu, lievä aivotärähdys. Herättelin sitten pari kertaa yön aikana. Polvi vihottelee. Lääkärin mukaan polvi liikkuu normaalisti, mutta katotaan rupeeko nestettä keräämään..
Ihania parisuhteen alkujuttuja tänne tullut
Mä en osaa niin hienosti kirjoittaa mun ja nykyisen miehen tarinaa, mutta silleen lyhyesti kierrellen ja kaarellen, meidän juttu alkoi jo vuonna 1989. Oltiin naapurin tyttö ja naapurin poika. Koskaan ei kumpikaan uskaltanut sanoa mitään toisilleen kun oltiin niin ujoja, mutta katseita vaihdettiin aina kun nähtiin ja oli sitä sellasta poikien jahtaustakin mukana. Sitten mun äiti päätti, että muutetaan isompaan asuntoon ja kyllä mua jurppi. Mä ikävöin tätä poikaa ja muistan ajatelleeni silloin, että me vielä kohdataan jos näin on tarkoitettu. Noh, 2011 huomasin että kyseinen herra on Facessa ja laitoin rohkeasti viestiä (itse kyllä seurustelin silloin yhden sekopään kanssa, mutta halusin silti ottaa yhteyttä kun ollaan kerran tuttuja). Kerroin heti ekassa viestissä olleeni kovasti ihastunut häneen ja kyselin mitä kuuluu jne jne. Siitä lähti joka päiväinen viestittely. Meillä synkkasi heti huumorit ja tarinat. Menneisyys vähän samanlainen, paljon yhteisiä tuttuja. Mutta sitten talvella otin kuitenkin takapakkia, koska koin tekeväni väärin tälle seurustelukumppanille ja kirjoittelu loppui. Muutin yhteen tän sekopään kanssa ja muistan ajatelleeni ekana päivänä, että se oli virhe! Ja virhehän se sitten olikin. Joskus 2012 ruvettiin uudestaan juttelemaan tämän nykyisen miehen kanssa ja sitten nähtiin pikaisesti yli 20v jälkeen ja seuraavassa kuussa palattiin pihalle jossa toisiamme nuorina katseltiin. Se oli jotain ihan ihmeellistä ja ihan kuin oisin tuntenut hänen aina
Rakastuin päätä pahkaa ja rupesin samalla sekunnilla etsimään uutta asuntoa (asuin silloin eri paikkakunnalla). Nähtiin joka viikko..sitten 2013 muutettiin yhteen, 2014 helmikuussa kihloihin, kesällä naimisiin ja meidän yhteinen lapsi syntyi joulukuussa.. ja nyt on toinen tulossa. Eli vauhti on kova, mutta mitä sitten kun toinen tuntuu niin oikealta. Tuntui jo silloin nuorena ja mitä enempi yhteiseloa tässä vietetään, sitä syvemmäksi homma muuttuu ja me hioudutaan yhteen
Ihania parisuhteen alkujuttuja tänne tullut
Mä en osaa niin hienosti kirjoittaa mun ja nykyisen miehen tarinaa, mutta silleen lyhyesti kierrellen ja kaarellen, meidän juttu alkoi jo vuonna 1989. Oltiin naapurin tyttö ja naapurin poika. Koskaan ei kumpikaan uskaltanut sanoa mitään toisilleen kun oltiin niin ujoja, mutta katseita vaihdettiin aina kun nähtiin ja oli sitä sellasta poikien jahtaustakin mukana. Sitten mun äiti päätti, että muutetaan isompaan asuntoon ja kyllä mua jurppi. Mä ikävöin tätä poikaa ja muistan ajatelleeni silloin, että me vielä kohdataan jos näin on tarkoitettu. Noh, 2011 huomasin että kyseinen herra on Facessa ja laitoin rohkeasti viestiä (itse kyllä seurustelin silloin yhden sekopään kanssa, mutta halusin silti ottaa yhteyttä kun ollaan kerran tuttuja). Kerroin heti ekassa viestissä olleeni kovasti ihastunut häneen ja kyselin mitä kuuluu jne jne. Siitä lähti joka päiväinen viestittely. Meillä synkkasi heti huumorit ja tarinat. Menneisyys vähän samanlainen, paljon yhteisiä tuttuja. Mutta sitten talvella otin kuitenkin takapakkia, koska koin tekeväni väärin tälle seurustelukumppanille ja kirjoittelu loppui. Muutin yhteen tän sekopään kanssa ja muistan ajatelleeni ekana päivänä, että se oli virhe! Ja virhehän se sitten olikin. Joskus 2012 ruvettiin uudestaan juttelemaan tämän nykyisen miehen kanssa ja sitten nähtiin pikaisesti yli 20v jälkeen ja seuraavassa kuussa palattiin pihalle jossa toisiamme nuorina katseltiin. Se oli jotain ihan ihmeellistä ja ihan kuin oisin tuntenut hänen aina
Rakastuin päätä pahkaa ja rupesin samalla sekunnilla etsimään uutta asuntoa (asuin silloin eri paikkakunnalla). Nähtiin joka viikko..sitten 2013 muutettiin yhteen, 2014 helmikuussa kihloihin, kesällä naimisiin ja meidän yhteinen lapsi syntyi joulukuussa.. ja nyt on toinen tulossa. Eli vauhti on kova, mutta mitä sitten kun toinen tuntuu niin oikealta. Tuntui jo silloin nuorena ja mitä enempi yhteiseloa tässä vietetään, sitä syvemmäksi homma muuttuu ja me hioudutaan yhteen
T
Tähti ★
Vieras
Poika on onneksi kunnossa, tai niin kunnossa kun voi olla. Otsassa komea kuhmu, lievä aivotärähdys. Herättelin sitten pari kertaa yön aikana. Polvi vihottelee. Lääkärin mukaan polvi liikkuu normaalisti, mutta katotaan rupeeko nestettä keräämään..
Ihania parisuhteen alkujuttuja tänne tullut
Mä en osaa niin hienosti kirjoittaa mun ja nykyisen miehen tarinaa, mutta silleen lyhyesti kierrellen ja kaarellen, meidän juttu alkoi jo vuonna 1989. Oltiin naapurin tyttö ja naapurin poika. Koskaan ei kumpikaan uskaltanut sanoa mitään toisilleen kun oltiin niin ujoja, mutta katseita vaihdettiin aina kun nähtiin ja oli sitä sellasta poikien jahtaustakin mukana. Sitten mun äiti päätti, että muutetaan isompaan asuntoon ja kyllä mua jurppi. Mä ikävöin tätä poikaa ja muistan ajatelleeni silloin, että me vielä kohdataan jos näin on tarkoitettu. Noh, 2011 huomasin että kyseinen herra on Facessa ja laitoin rohkeasti viestiä (itse kyllä seurustelin silloin yhden sekopään kanssa, mutta halusin silti ottaa yhteyttä kun ollaan kerran tuttuja). Kerroin heti ekassa viestissä olleeni kovasti ihastunut häneen ja kyselin mitä kuuluu jne jne. Siitä lähti joka päiväinen viestittely. Meillä synkkasi heti huumorit ja tarinat. Menneisyys vähän samanlainen, paljon yhteisiä tuttuja. Mutta sitten talvella otin kuitenkin takapakkia, koska koin tekeväni väärin tälle seurustelukumppanille ja kirjoittelu loppui. Muutin yhteen tän sekopään kanssa ja muistan ajatelleeni ekana päivänä, että se oli virhe! Ja virhehän se sitten olikin. Joskus 2012 ruvettiin uudestaan juttelemaan tämän nykyisen miehen kanssa ja sitten nähtiin pikaisesti yli 20v jälkeen ja seuraavassa kuussa palattiin pihalle jossa toisiamme nuorina katseltiin. Se oli jotain ihan ihmeellistä ja ihan kuin oisin tuntenut hänen aina
Satru :) : Sä oot tehnyt aika rohkeita siirtoja. Se on jännä, että "se oikea" ihminen tuntuu kuin tutulta...
Eclipse, oihh kun hän on söpö! :)
Mä sanoin tänään töissä iltapäiväkerhon lapsille ennen ultraan lähtöä, että käyn lääkärissä ja tuun kohta takaisin. Lapset kysy heti miks meen lääkäriin ja vastasin että kerron kun tuun takaisin. :) Kun tulin takaisin lapset sano heti et kerro nyt miks olit lääkärissä. Kerroin että olin ultrassa ja kysyin tietääkö joku mitä se tarkoittaa. Yks poika tiesi että se on vähän kuin röntgen, nähdään kuvaa ihmisen sisältä. Tällä pojalla on parin kuukauden ikäinen pikkusisko ja kysyin muistaako poika miks hänen äiti on käynyt jokin aika sitten ultrassa. Hitaaaaasti pojan ilme kirkastui ja hän kysyi olenko raskaana! Se oli niin ihana hetki kun lapset alko kysellä raskaudestani ja mitä meidän kuopus tykkää tulevasta vauvasta jne. Kuopus on ollut muutaman kerran mun mukana töissä niin ippen lapset tuntee hänet hyvin. Kerroin sit syksystä kans että kun koulut alkaa olen muutaman viikon töissä ja jään sit äitiyslomalle ja kerroin sijaisesta (talon sisältä niin osa lapsista tuntee hänet). Saa nähdä tuleeko vanhemmilta kyselyitä, kuinka moni lapsista kertoo kotona. :)
Mä sanoin tänään töissä iltapäiväkerhon lapsille ennen ultraan lähtöä, että käyn lääkärissä ja tuun kohta takaisin. Lapset kysy heti miks meen lääkäriin ja vastasin että kerron kun tuun takaisin. :) Kun tulin takaisin lapset sano heti et kerro nyt miks olit lääkärissä. Kerroin että olin ultrassa ja kysyin tietääkö joku mitä se tarkoittaa. Yks poika tiesi että se on vähän kuin röntgen, nähdään kuvaa ihmisen sisältä. Tällä pojalla on parin kuukauden ikäinen pikkusisko ja kysyin muistaako poika miks hänen äiti on käynyt jokin aika sitten ultrassa. Hitaaaaasti pojan ilme kirkastui ja hän kysyi olenko raskaana! Se oli niin ihana hetki kun lapset alko kysellä raskaudestani ja mitä meidän kuopus tykkää tulevasta vauvasta jne. Kuopus on ollut muutaman kerran mun mukana töissä niin ippen lapset tuntee hänet hyvin. Kerroin sit syksystä kans että kun koulut alkaa olen muutaman viikon töissä ja jään sit äitiyslomalle ja kerroin sijaisesta (talon sisältä niin osa lapsista tuntee hänet). Saa nähdä tuleeko vanhemmilta kyselyitä, kuinka moni lapsista kertoo kotona. :)
T
Tähti ★
Vieras
Ihania rakkaustarinoita ja lisäksi lohduttavaa lukea, että muillakin noita ei niin onnistuneita suhteita ennen näitä nykyisiä. Itse kun olen välillä ollut murheissani, aiemmin jopa katkeria tuntemuksia ollut siitä, että ikäänkuin "hukkasin" niin monta vuotta onnettomassa suhteessa. Olen harmitellut sitä, etten lähtenyt aikaisemmin, vaikka tunsin vääryyttä vaan vaadittiin niin ikäviä juttuja ja kaiken sen kasautumista ennenkuin pystyin irtautumaan huonosta suhteesta ja ihmisedtä, joka kohteli väärin.
Tähti -73, kyselit nimistä ja juhlista. Meillä on vahva ehdokas etunimeksi. Ollaan miellytty yhteen ei niin yleiseen nimeen. Hän on jo alkanut ihan näyttää nimeltään. Eli tuntuu, että sopisi hänelle. Pojalle tulee 3 nimeä, koska muillakin lapsilla on ja haetaan vähän samantyylistä kuin muillakin. Kolmas nimi tulee ehkä olemaan isäni nimi, joka sattuu olemaan myös miehen toinen nimi ja minun tyttöversio samasta nimestä toisena nimenä.
Meillä tulee nimijuhlat ei kastetta, koska minä en kuulu kirkkoon. Mies kuuluu mutta hänestä näin hyvä. Juhlat järjestetään kesällä ja tarkoitus olisi viettää rennot kesäjuhlat mökillä. Tilattiin just kutsarit ,olikos se nyt ifolorista. Tulispa pian, että saadaan postiin. Kesällä kun ihmisillä kaikenlaista menos. Tärkeimmille ollaan kyllä jo annettu päivämäärä muistiin, että varaavat sen jo valmiiksi.
Tähti -73, kyselit nimistä ja juhlista. Meillä on vahva ehdokas etunimeksi. Ollaan miellytty yhteen ei niin yleiseen nimeen. Hän on jo alkanut ihan näyttää nimeltään. Eli tuntuu, että sopisi hänelle. Pojalle tulee 3 nimeä, koska muillakin lapsilla on ja haetaan vähän samantyylistä kuin muillakin. Kolmas nimi tulee ehkä olemaan isäni nimi, joka sattuu olemaan myös miehen toinen nimi ja minun tyttöversio samasta nimestä toisena nimenä.
Meillä tulee nimijuhlat ei kastetta, koska minä en kuulu kirkkoon. Mies kuuluu mutta hänestä näin hyvä. Juhlat järjestetään kesällä ja tarkoitus olisi viettää rennot kesäjuhlat mökillä. Tilattiin just kutsarit ,olikos se nyt ifolorista. Tulispa pian, että saadaan postiin. Kesällä kun ihmisillä kaikenlaista menos. Tärkeimmille ollaan kyllä jo annettu päivämäärä muistiin, että varaavat sen jo valmiiksi.
Satru
Sukkela juttelija
Catlin: Mä tein ihan samaa kun erosin ekasta miehestäni. Ärsytti suunnattomasti etten ollut lähtenyt jo aikaisemmin kävelemään kun en enää pitkään aikaan ollut onnellinen. Ja sitten kun seurustelin hetken eron jälkeen, mies on narsisti ja teki kaikenlaisia temppuja ja minä uskoin kaiken. Vielä tänä päivänäkin mietin joskus, että mikäköhän asia piti paikkansa ja mikä ei. Nyt on ihanaa olla suhteessa, jossa mies oikeasti arvostaa minua vaimona ja äitinä. Rakastaa ja näyttää sen myös. :)
Mulla kanssa nyk. miehen kanssa oli ihmeellistä, että voi olla hyvä olla ja normaalia, että toinen arvostaa ja välittää. Exän kanssa olin saanut niin paljon halveksuntaa ja väheksyntää osakseni, etten ensin voinut edes luottaa sitten tässä nykyisessä suhteessa toisen vilpittömyyteen. Oli ihmeellistä huomata, että suhteesssä voi olla helppo olla ja sellasta muilla oli miestensä kanssa ( ehkä).
Eclipse, voi hyvänen aika miten ihana sun pikkuinen on, mä en kestä! Moninkertaisesti kaiken vaivan arvoinen- söpöliini