Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vitsi ku löytäiski miehen, joka maksaa kaiken! Tai ainakin tarjoutuu! Mun tielle on sattunu enimmäkseen persaukisia...
Mä en osais olla miehen kanssa joka maksaa kaiken..ite pärjänny omillani aina. Meille anoppi pistää aika ajoin rahaa ja on nytki maksanut vauvakamoja. Sihenkin oli aluks vaikee tottuu. Muute tasan kk päästä laskettu aika! Rv 35+4.
 
Sirpa, exä lähti isänpäivänä 2009 ja avioeroa haettiin heti vuoden -10 alusta ja astu voimaan heinäkuussa -10. Ja heinäkuussa -10 tapasin nykyisen mieheni. :)

2010 on näköjään ollu erovuosi :) mä kanssa otin ja läksin exän muututtua juopoksi ja alko oleen merkkejä siitä paree häipyä oman turvallisuuden takia. Mä tosin en rillutellu vaan läksin niin sanotusti bestmanin kanssa. Ja sitä ei oo tarvinnu päivääkään katua 6 vuoteen :) vaikka aikoinaan aiheuttikin omat ongelmansa...
 
Meillä on yhteinen tili jonne molemmat laittaa saman summan, sieltä maksetaan ruoka, bensa, vastike ja yhteiset laskut. Kämppä on mun ja maksan sen lyhennykset. Mies maksaa omia vanhoja velkojaan nopeeta tahtia ja sille ei noiden lisäks paljon tuhlattavaa jää. Ja niiden vähien suhteen se on aika höveli ja antelias. Ei se oo oikein mistään saanut mallia järkevään rahankäyttöön. Nytkin se osti mulle hieronnan lahjaks kun mulla on sen mielestä ollut raskasta (flunssaa ja hormonihirmuilua). Ite en olis raaskinut kun ei oo sinänsä mitään vaivaa mihin hierontaa tarvisin, mut olihan se ihanaa. Mä tienaan enemmän ja maksan sit enemmän kaikenlaisista ekstroista, matkoista ja ravintoloista yms. Ja nyt oon vauvatarvikkeita maksanut kans enemmän. Tää on toiminut kohtalaisen hyvin ottaen huomioon että asia on aika herkkä. Meillä ei oo avioehtoa, mikä ei periaatteessa oo multa kaikkein järkevintä tässä tilanteessa, mutta tän raskauden myötä päätin että syteen tai saveen. Jos tää suhde kariutuu nyt niin se on mulle sen luokan katastrofi että siinä ei rahat paljon paina. Mä epäröin lasten tekoa niin paljon enkä olis siihen ilman tätä miestä uskaltanut ryhtyä. Mut tää koko suhde on ollut alusta alkaen toistuvaa riskinottoa mulle ja kertaakaan en oo joutunut katumaan. :)
Tää kuulostaa meiltä. Paitsi et mä en saa lahjoja, en edes synttärilahjaa. Sillä ei ollu rahaa, jotain se mutisi et myöhemmin, mut mä oon tänkin nähny jo aiemmin ja tiedän et se myöhemmin ei oo koskaan. On se luvannu tuoda mulle säännöllisesti kukkia, siis huvikseen luvannu jotain vuosi sitte. Tai et se vie mut syömään joka äitienpäivä. Mä uskon tollasia vasta ku nään ja niitä harvoin näkyy :oops:.

Se maksaa elareita, joten mä vaadin et tän vauvan kulut menee tasan puoliksi. En rahoita sen entisen perheen elämää. Se lainas multa reilu vko sitten ekan kerran rahaa laskuihin, mut ku sillä oli palkkapäivä, ja tiesin et tuli tuplaliksa, ni mä sain vaan puolet takas. Mua vituttaa, et joudun kinumaan omia rahojani takas. Vauvan kuluista mä pidän kirjaa ja infoon sitä paljon se on mulle velkaa. Se kyl maksaa kun sillä on rahaa. Niiden yhteisien kulujen lisäksi, mä oon maksanu tietty äitiysvaatteet, nää raskausajan apteekkikulut sekä tehny vauvalle muita hankintoja (esim.nallepuku, mitä se ei ny tarvi, mut joku heikko hetki eksyin vauvanvaateosastolle hm:ssa). Näihin on menny mulla 1400 euroa ja kaikki on alennuksesta, lukuun ottamatta niitä äitiysfarkkuja... Mun mutsi on antanu mulle rahaa ja mä sanoin mutsille et ne on noihin mun hankintoihin, ei yhteisiin kuluihin. Anoppia en oo nähny, enkä tie näänkö koskaan :gen014.

Meidän luottamustaso on sellainen, et mun on pakko olla saatanan tiukka. Mulle tulee välillä väkisinkin hyväksikäytetty olo. Mä oon kyl ravintolalaskuja maksanu paljon usemmin ku tiedän et sillä on vähä rahaa. Ja aina käytetään mun autoa yhteisiin menoihin, se on diisseli ja vähän isompi, eikä se ikinä oo tarjoutunu maksaa polttoainetta. Ei tankannu edes silloin ku lainas mun autoa et pääsi töihin ku omansa oli korjaamolla. Tollaset mua ottaa päähän, ku mulle on itsestään selvää et jotain annan vastineeksi ku lainaan joltain jotain, ois vittu tuonu vaikka sen kukkapuskan, jos ei pysty tankkaa.

Eilen mä utelin niitä velkoja, ku se jotain mutisi et pitää pyytää verkkolaskuja, ettei tuu laskuja tänne postilaatikkoon. Mulla heti soi hätäkellot päässä. Siis kuulosti mulle siltä, et on laskuja joita mä en saa nähdä. Miksi muuten ei tulis tänne postilaatikkoon jos on tullu aiempaankin postilaatikkoon?!?! Ulosotossa ei ilmeisesti oo mtn, kai mä uskon. Mä kyselen siltä välillä kuun eka pvä et onks elarit maksettu, ne kun menee ulosottoon heti.

Mä oon ite ollu kauhee tuhlaajatyttö ekat 15 vuotta ku tienasin omaa rahaa :oops:. Eron jälkeen meni pari vuotta, et pääsin jaloilleni, silloin jouduin lainaa vanhemmilta, esim uuteen jääkaappiin rahaa. Mä lunastin liki meidän koko omaisuuden itelleni. Nyt on vihdoin se tilanne, et mä en tie paljon mun tilillä on rahaa, mut tiedän et sitä on siellä juokseviin menoihin ja toisella tilillä on lisää, jos ei riitä. Se on ollu mun tavoitekin. Siksi en oo ihan sikana esim matkustellu ku oon halunnu päästä tällaiseen tilanteeseen.

Mä oon koittanu kysellä noista raha-asioista hissukseen. Se on nimittäin hengenvaarallinen yhdistelmä: mies ilman rahaa, eikä pysty myöntään sitä himassa. Kaikki me on luettu niistä perheenisistä, jotka on laittanu kylmäks koko perheen ja sitte ittensä ku ei oo kestäny häpeää myöntää et kaikki meni. On tapauksia mulla ihan lähelläkin.

Aaah, päätän raporttini talousasioista täältä tähän... Miten vittu mä oon hereillä taas, menin vasta puol kaks nukkuu. Hohhoijaa.... Oisko tänää kotitsto pvä? Mitähäh? Vois pestä pyykkii, saisinks mä lisäpisteitä siitä:smiley-angelic003? Vissiin tulee lämmin pvä.

Rv 34+2. Pitäis alkaa välilihahieronta, mut tääl paiskitaan ylitöitä et on varaa asua mun kanssa... :wacky:
 
Äläkä Justmom erookaan! Ei oo helppoo aloittaa uudestaan. Mä en oo katunut eroa, mut on kavereita, jotka tajus ettei ruoho oo vihreämpää välttis...

Mä mittasin jo sokerit, laitoin pyykkikoneen päälle, paiston aamumulkun ja join kaffet. Pitäiskö jo alkaa töihin? Varmaan, mut ei kiinnostais. Mullon levoton olo ja pihalla paistaa aurinko...:happy093
 
Mä kyl kans vaadin täyttä läpinäkyvyyttä talousasioihin, ei tää muuten toimis. Tulis just helposti hyväksikäytetty olo ja luottamuspula. Mies lyhentää velkojaan noin nopeesti osittain sen takia, että mä edellytän sitä. Tai no kai se itekin haluu niistä eroon mahdollisimman pian. Mut mulla ei oo aikomustakaan rahoittaa tätä sirkusta yksin, vaan kun meidän vuoden max parin päästä tarvii muuttaa isompaan niin senkin pitää osallistua. Ei siitä tuu mitään jos me aina asutaan vaan sellasissa kämpissä mitkä mä voin ostaa yksin. Ja tähän asti oon ollut aika tiukka siitä että omat kulunsa se maksaa ite ja puolet noista ns pakollisista yhteisistä kun kumminkin tarjoon sille asumisen lähes kokonaan. Mulle on tärkeetä että näen sen hoitavan talouttaan vastuullisesti. Eipä sillä paljon omia laskuja olekaan, puhelinlasku ja ne vanhat velat. Vauva nyt väkisin muuttaa tilannetta vähän, koska mä pidän vapaista lähinnä ne ansiosidonnaiset ja mies jää sit hoitovapaalle, niin tietty mun pitää silloin maksaa enemmän. Enkä haluu että vauvan varustelutaso on miehen tulotason mukainen kun mulla on kumminkin rahaa. Mut joo, mies on kyllä osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Tekee paljon duunia, etenee siellä eikä paljon itteensä tuhlaile. Joku päivä se varmaan tienaa enemmän kuin mä. Askel askeleelta mennään siihen suuntaan eetei oo sun ja mun rahoja vaan meidän :)

Tää meidän suhde on ollut aikamoinen käännekohta sen elämässä, koska kun sen tapasin nii siinä kilkatti kyllä niin monta muutakin varoituskelloa näitten talousasioitten lisäksi. Mut kolahti vaan niin kovaa. Ja vissiin sillekin, koska se kyllä muuttui melkein kertaheitolla eikä oo paljoo ollut syytä huoleen näiden kolmen vuoden aikana.

Kauhee vuodatus, sori siitä! Mut nää talousasiat ja muut on sellasia mitä on ite joutunut aika paljon pohtimaan. Oon ottanut paljon riskejä ja mulle se on toistsseks kannattanut täydellisesti, mutta en ikinä menis neuvomaan samaa muille. Ihmiset on niin erilaisia ja naisten kannattaa kyllä olla aika varovaisia näissä jutuissa.
 
Muokattu viimeksi:
Tää kuulostaa meiltä. Paitsi et mä en saa lahjoja, en edes synttärilahjaa. Sillä ei ollu rahaa, jotain se mutisi et myöhemmin, mut mä oon tänkin nähny jo aiemmin ja tiedän et se myöhemmin ei oo koskaan. On se luvannu tuoda mulle säännöllisesti kukkia, siis huvikseen luvannu jotain vuosi sitte. Tai et se vie mut syömään joka äitienpäivä. Mä uskon tollasia vasta ku nään ja niitä harvoin näkyy :oops:.

Se maksaa elareita, joten mä vaadin et tän vauvan kulut menee tasan puoliksi. En rahoita sen entisen perheen elämää. Se lainas multa reilu vko sitten ekan kerran rahaa laskuihin, mut ku sillä oli palkkapäivä, ja tiesin et tuli tuplaliksa, ni mä sain vaan puolet takas. Mua vituttaa, et joudun kinumaan omia rahojani takas. Vauvan kuluista mä pidän kirjaa ja infoon sitä paljon se on mulle velkaa. Se kyl maksaa kun sillä on rahaa. Niiden yhteisien kulujen lisäksi, mä oon maksanu tietty äitiysvaatteet, nää raskausajan apteekkikulut sekä tehny vauvalle muita hankintoja (esim.nallepuku, mitä se ei ny tarvi, mut joku heikko hetki eksyin vauvanvaateosastolle hm:ssa). Näihin on menny mulla 1400 euroa ja kaikki on alennuksesta, lukuun ottamatta niitä äitiysfarkkuja... Mun mutsi on antanu mulle rahaa ja mä sanoin mutsille et ne on noihin mun hankintoihin, ei yhteisiin kuluihin. Anoppia en oo nähny, enkä tie näänkö koskaan :gen014.

Meidän luottamustaso on sellainen, et mun on pakko olla saatanan tiukka. Mulle tulee välillä väkisinkin hyväksikäytetty olo. Mä oon kyl ravintolalaskuja maksanu paljon usemmin ku tiedän et sillä on vähä rahaa. Ja aina käytetään mun autoa yhteisiin menoihin, se on diisseli ja vähän isompi, eikä se ikinä oo tarjoutunu maksaa polttoainetta. Ei tankannu edes silloin ku lainas mun autoa et pääsi töihin ku omansa oli korjaamolla. Tollaset mua ottaa päähän, ku mulle on itsestään selvää et jotain annan vastineeksi ku lainaan joltain jotain, ois vittu tuonu vaikka sen kukkapuskan, jos ei pysty tankkaa.

Eilen mä utelin niitä velkoja, ku se jotain mutisi et pitää pyytää verkkolaskuja, ettei tuu laskuja tänne postilaatikkoon. Mulla heti soi hätäkellot päässä. Siis kuulosti mulle siltä, et on laskuja joita mä en saa nähdä. Miksi muuten ei tulis tänne postilaatikkoon jos on tullu aiempaankin postilaatikkoon?!?! Ulosotossa ei ilmeisesti oo mtn, kai mä uskon. Mä kyselen siltä välillä kuun eka pvä et onks elarit maksettu, ne kun menee ulosottoon heti.

Mä oon ite ollu kauhee tuhlaajatyttö ekat 15 vuotta ku tienasin omaa rahaa :oops:. Eron jälkeen meni pari vuotta, et pääsin jaloilleni, silloin jouduin lainaa vanhemmilta, esim uuteen jääkaappiin rahaa. Mä lunastin liki meidän koko omaisuuden itelleni. Nyt on vihdoin se tilanne, et mä en tie paljon mun tilillä on rahaa, mut tiedän et sitä on siellä juokseviin menoihin ja toisella tilillä on lisää, jos ei riitä. Se on ollu mun tavoitekin. Siksi en oo ihan sikana esim matkustellu ku oon halunnu päästä tällaiseen tilanteeseen.

Mä oon koittanu kysellä noista raha-asioista hissukseen. Se on nimittäin hengenvaarallinen yhdistelmä: mies ilman rahaa, eikä pysty myöntään sitä himassa. Kaikki me on luettu niistä perheenisistä, jotka on laittanu kylmäks koko perheen ja sitte ittensä ku ei oo kestäny häpeää myöntää et kaikki meni. On tapauksia mulla ihan lähelläkin.

Aaah, päätän raporttini talousasioista täältä tähän... Miten vittu mä oon hereillä taas, menin vasta puol kaks nukkuu. Hohhoijaa.... Oisko tänää kotitsto pvä? Mitähäh? Vois pestä pyykkii, saisinks mä lisäpisteitä siitä:smiley-angelic003? Vissiin tulee lämmin pvä.

Rv 34+2. Pitäis alkaa välilihahieronta, mut tääl paiskitaan ylitöitä et on varaa asua mun kanssa... :wacky:
Meillä mies kans kasaa rahaongelmansa sisälleen eikä kerro mut laitoin sen muutama vuos koville kun raahasin parisuhdeneuvontaan ja se sai asioitaan kuntoon. Sillon mun ehto oli vauva tai ero. Onneks päädyttiin ekaan koska moni ongelma selvis samas rytäkäs. Hän ei ikävä kyllä tajuu eräpäivän merkitystä ja soittais vaikka maksun saajalle ja siirtäis päivää jollei just sillon pysty maksaa. Vaikka meil on yhteinen tili ni mä hoidan yhteiset raha-asiat ja kaupassa käyn minä tai yhdessä. Jos tarvii lähettää hänet kauppaan ni tarkat ohjeet mitä tuo.

Mun mies osteli alkuun kalliita lahjoja mulle mutta vaivaannuin kun tiesin ettei hänellä oo varaa niihin. Nyt oon tyytyväinen muutaman euron kukkapuskaan tai johki muuhun max 20€...
 
Meillä on miehen kanssa suurin piirtein samankokoiset tulot, mutta mies saa tuhlattua enemmän noihin autonosiin ja tarvikkeisiin. Hän korjailee meiän autoja ja huoltaa niitä. Tekee myös polttopuut, kun meillä lämmitetään pääasiassa puilla. Mies meni 1,5 vuotta sitten vaihtamaan vakityönsä toiseen työpaikkaan, josta nyt sitten irtisanottiin jouluna tuotannollis-taloudellisista syistä. Se vähän harmittaa välillä, kun olisi helpompi suunnitella tätä tulevaisuutta muuten. Meillä on yhteinen asuntolaina omakotitalosta.
 
Meillä mies kans kasaa rahaongelmansa sisälleen eikä kerro mut laitoin sen muutama vuos koville kun raahasin parisuhdeneuvontaan ja se sai asioitaan kuntoon. Sillon mun ehto oli vauva tai ero. Onneks päädyttiin ekaan koska moni ongelma selvis samas rytäkäs. Hän ei ikävä kyllä tajuu eräpäivän merkitystä ja soittais vaikka maksun saajalle ja siirtäis päivää jollei just sillon pysty maksaa. Vaikka meil on yhteinen tili ni mä hoidan yhteiset raha-asiat ja kaupassa käyn minä tai yhdessä. Jos tarvii lähettää hänet kauppaan ni tarkat ohjeet mitä tuo.

Mun mies osteli alkuun kalliita lahjoja mulle mutta vaivaannuin kun tiesin ettei hänellä oo varaa niihin. Nyt oon tyytyväinen muutaman euron kukkapuskaan tai johki muuhun max 20€...
Mäkään en vaadi paljon. Rehellisyys ja lupausten pitäminen. Sitte ois kiva parisuhteen hoito noin muuten, eli toisen huomioiminen välillä. Mä en nimittäin yksin jaksa sitä. Jos teen ruoan valmiiks useasti ku se tulee pitkän pvän jälkeen töistä himaan, ni se ei todellakaan oo mitää tae, et mulle tehdään samoin. Sellainen mua vituttaa. Otetaan heti niinku itsestäänselvyytenä. Mä lopetin sellaiset palvelukset jo exän kanssa. Nytkään en siivoo, vaikka on paskasta, jos mä katon ettei oo mun vuoro. En viitti naputtaakaan, vaan odotan et toista alkaa kans ärsyttää elää kaatopaikalla. Välillä kyl pitää julistaa Mannerheimin päiväkäsky, saa vähän tehokkuutta hommiin...:happy093.

Hitto koiruudella vippaa takajalka. Naapurintäti hogas ku oltiin äsken pihalla. Voivoi mun mussukkaa. Silläkin on lonkat kipeet. Pitää viedä se lekuriin, mut ei ne mitään sille enää tee, vanhukselle. Annoin särkylääkettä. Niin, koiran kulut mä maksan tietty ku on mun koirakin. Hitto ku toivon ettei se kupsahda täs nyt ihan vielä. Tulee kyynel silmään ku ajattelenkin, ettei sitä enää ois. Mun paras kaveri :Heartbigred.

Ei saatana! Mä vaan roikun tääl, vaikka pitäis tehä töitä. Ääääää-ääää-ääää! Se on laitonta, työnteko tällaisella säällä!:stop
 
Mun exä oli yrittäjä ja jätti mm alveja maksamatta, oli yksinkertaisesti tyhmä ja luuli et harrastuksen kulut sais jotenkin vieritettyä firman piikkiin jne. Mä en koskaan saanut tietää mitään summia! Mulla ei oikeesti ole hajuakaan kuinka paljon sillä on ollut velkoja enimmillään, mutta oletan et on kyse korkeintaan muutamasta kymmenestä tuhannessa. Se hyvä puoli oli et asuttiin vuokralla ja autokin oli vanha romu, eli ei ollut omaisuutta mistä riidellä. Kun hän oli muuttanut pois ja siivosin laatikoita löysin papereita... Oli mm vuosia aiemmin ollut oikeudenkäynti siitä että hän oli kähveltänyt rahaa harrastusseuralta, tästä en tiennyt mitään. Ja löysin kuitin siitä että oli pantannut mun ylppärilahjaksi saamat hopea-aterimet! Arvatkaas olinko etsinyt niitä ja mies AUTTO mua etsimisessä vaikka hyvin tiesi missä ne on. Sain ne kyllä sit takas. Ennen raha-asioita jäi kiinni valehtelusta kun lopetti tupakan polton ja salas multa että olikin alkanut polttaa taas.
Nykyisen miehen kanssa siis aloitettiin niin et oltiin ensin pari kuukautta ns fuckbuddeja, tavattiin 1-2 krt viikossa ja parvekkeella hönen polttaessa keskusteltiin syvällisiä (haukuttiin exiä :D ). Mulla alko olla tunteita häntä kohtaan niin hän pisti pelin poikki, ei tavattu melkeen neljään kuukauteen mutta soiteltiin lopulta lähes joka ilta. Oltiin vain kavereita. Siinä tuli kyllä kaikki luurangot puitua läpi ja tehtyä selväksi mitä hyväksytään ja mitä ei. Mulla oli sinä aikana paljonkin säpinää ja kerroin hänelle kaikista! :D Hän jopa autto mua muokkaamaan treffipalstan profiilia houkuttelevammaksi. :D Just ennen joulua huomasin ettei hänellä ollut ollut säpinää vähään aikaan... Mulla oli "nettijuttu" meneillään, vaikutti potentiaaliselta mutta vältteli tapaamista (asui eri paikkakunnalla). Ehdotin sit entiselle fuckbuddielle, nykyiselle kaverille et miten olis "friends with benefits"... :D Hän suostui ja parin tapaamisen jälkeen tuli ekaa kertaa mun luokse yöksi (kun lapset oli isällään). Mä en tuonut muutoin ketään kotiin, menin aina heidän luokse. No, siitä ei mennyt kuin pari viikkoa ja hän ite ehdotti et tapais mun lapset!!! Sen ekan yhteisen peli-illan jälkeen lasten kanssa tiesin et mies oli koukussa! :D Hänellä tosin meni kuukausi sen myöntämiseen... Mut sit muuttikin nopeesti meille asumaan ja muutettiin suurempaan asuntoon, mentiin kihloihin ja vuoden päästä naimisiin. :) Ne alun piiiiitkät keskustelut teki sen että tunnettiin toisemme todella hyvin.
Kun mies lopetti tupakan polton (osana lapsettomuushoitoja) tein selväksi etten vaadi häntä lopettamaan, pitää olla hänen oma päätös mutta sit haluan tietää HETI jos epäonnistuu. Ja hän oli rehellinen koko ajan. :)
Huh, tulipahan pitkä sepustus... Pitäisköhän herättää mies leikkimään kuopuksen kanssa ja lähteä ite töihin. :)
 
Mä kuulun kans näihin 2010 vuonna eronneisiin! :) Silloin meillä oli kaikki yhteistä. Mies tienasi enempi joten hän maksoi suurimmat osat jutuista ja minä hoidin lapset. Sitten rupesin opiskelemaan ja sovittiin että hoidetaan lapset, piha tms yhdessä. No ei se mennyt niin. Exä ei edelleenkään osallistunut mitenkään kotitöihin,lastenhoitoon. .ei mihinkään. Että nyt oli vielä muiden hommiin lisäksi opiskelu omilla harteilla. Sitten menin töihin eikä tilanne parantunut silloinkaan. Sain tarpeekseni sen laiskottelusta ja lähdin.

Nyt meillä on omat tilit, laskut pistetään kuitenkin puoliksi ja kauppajutut..paitsi kun olin kotihoidontuella josta ei paljoa laskuja maksettu. Nyt kun mies jäi työttömäksi, niin vähänkin ollut tiukkaa selviämisen kanssa, mutta kohenee kun rupean saamaan vanhempainrahaa.
 
Mäkään en vaadi paljon. Rehellisyys ja lupausten pitäminen. Sitte ois kiva parisuhteen hoito noin muuten, eli toisen huomioiminen välillä. Mä en nimittäin yksin jaksa sitä. Jos teen ruoan valmiiks useasti ku se tulee pitkän pvän jälkeen töistä himaan, ni se ei todellakaan oo mitää tae, et mulle tehdään samoin. Sellainen mua vituttaa. Otetaan heti niinku itsestäänselvyytenä. Mä lopetin sellaiset palvelukset jo exän kanssa. Nytkään en siivoo, vaikka on paskasta, jos mä katon ettei oo mun vuoro. En viitti naputtaakaan, vaan odotan et toista alkaa kans ärsyttää elää kaatopaikalla. Välillä kyl pitää julistaa Mannerheimin päiväkäsky, saa vähän tehokkuutta hommiin...:happy093.

Hitto koiruudella vippaa takajalka. Naapurintäti hogas ku oltiin äsken pihalla. Voivoi mun mussukkaa. Silläkin on lonkat kipeet. Pitää viedä se lekuriin, mut ei ne mitään sille enää tee, vanhukselle. Annoin särkylääkettä. Niin, koiran kulut mä maksan tietty ku on mun koirakin. Hitto ku toivon ettei se kupsahda täs nyt ihan vielä. Tulee kyynel silmään ku ajattelenkin, ettei sitä enää ois. Mun paras kaveri :Heartbigred.

Ei saatana! Mä vaan roikun tääl, vaikka pitäis tehä töitä. Ääääää-ääää-ääää! Se on laitonta, työnteko tällaisella säällä!:stop
Me ollaan oltu yhes reilu 12v ja vasta nyt vikojen vuosien aikana mies tekee omatoimisesti asioita....pissittää koiran jos tulee ens, tyhjää astianpesukoneen...sit hän on sanonut että mun pitää hälle sanoa niin hän kyllä auttaa. Nyt on yhteiset siivouspäivät koska mä inhoon imuria ja ruokaa tehdään yhdes jos ehitään. Hän tekee mielellään salaatin ja mä kokkaan muut. Raskauden myötä tulee useemmin mun kantojuhdaks kauppaan ja lähetään usein yhdessä koiran kanssa ulos.

Mun koiravanhus on kans 15,5 ja saas nähdä kestääkö uutta tulokasta. Olen varautunut pahimpaan....Tää yksilö on ruvennu vanhoilla päivillä teatraaliseksi: ontuu oikeeta jalkaansa jos ei halua että mä lähen ilman häntä tai jollei saa jotain herkkuu tms. Kyllä ne osaa vetää oikeesta narusta
 
Raha-asiasta vielä, nykyisellä miehellä on kans huonoja kokemuksia exästä (avoliitto). Exä osti asunnon ja auton ja mies oli lainan takaaja (sillon mies suunnitteli jo avioliittoa mutta eivät olleet vielä kihloissakaan). No, ne lainat jäikin sit kokonaisuudessa miehen maksettavaks ja exä tuhos asunnon. Ne hän sai just maksettua ennen kuin muutettiin yhteen. Molemmille on törkeetä että molemmat näkee että laskut tulee maksettua (yhteiseltä tililtä) mutta molemmilla on myös omaa rahaa köytettävänä mihin haluaa. Meillä se olen minä joka haluaa hemmotella miestä tai lapsia vähän kalliimmilla lahjoilla kun mies on säästeliäämpi. Mutta kukkia saan kyllä usein, nyt synttäreiksi sain aivan ihanan kukkakimpun, varmaan hienoin koskaan saamani kimppu. <3
 
Janna75, sua on kusetettu ihan kympillä! Saatana, mikä urpo sun exä. Kiva haukkua toisen exäkin tässä samaan hikeen... :hilarious: Meillä oli vähän samanlainen alku, vuosi sitten. Mä tapailin muita ja olin nettipalstoilla. Pari-kolme kk meni silleen ja sit ilmoitin, etten enää tapaile muita ja otin nettiprofiilin pois. Mä aina jopa kerroin, et nyt oon menossa treffeille. Ja tää kysy et no, oliks elämäsi mies? Se sanoi kyl jo aika paljon ennen kesää, et on sellainen tunne et tästä tulee vielä jotain. Mä naureskelin. Mun yks kriteeri on ollu, et mies asuu omistusasunnossa. Näinhän einyt ollu ja se jarrutti mua. Samoin sen lapset ja sillä aika tuore ero takana. Me tullaa kyl hyvin toimeen, ollaan silleen helppoja ja ihmisten kanssa toimeentulevia, mut kuitenkin löytyy särmääkin. Kumpikaan ei niuhota, esim jossain reissussa ei stressata, vaan chillaillaan ja tehdään mitä molempia huvittaa. Ja se kyl tarpeen tullen kurittaa muakin, jos mä oon jotain sössiny. Mä oon vähän aina myöhässä ja se taas 15min ajoissa. Motkotti mulle et varmaan myöhästyn synnytyksestäkin... :joyful:

Toi valehtelu ja kertomatta jättäminen on vaan sellainen juttu, et ei sen kanssa pysty oikeen elää. Tosta röökaamisen aloittamisesta. Mies aloitti uuden vuoden jälkeen ku olin heittää sitä pihalle. Mut ei kertonu mulle, mun pitää osaa kysyy, ni sitte saan tietoja. Perseestä. Ikäänku aina täytyy pitää kuulustelu. Mä oon lopettany jo itekin kaiken kertomisen. En kerro missä olin ja kenen kanssa, ellei kysy. Arvatkoon. Keikoille meen yksin, se on mun juttu ja siel on mun kavereita.

Nomut nyt rakkaat siskot, meitsi siirtyy oikeen tietomakoneen ääreen! Teen pari timmaa hommia, sit apteekkiin ja jos hakis liberolaukun? Sitte iltapväksi pihalle. Joo! Hyvä suunnitelma! Työt puoliks jo tehty :grin!
 
Janna75, sua on kusetettu ihan kympillä! Saatana, mikä urpo sun exä. Kiva haukkua toisen exäkin tässä samaan hikeen... :hilarious: Meillä oli vähän samanlainen alku, vuosi sitten. Mä tapailin muita ja olin nettipalstoilla. Pari-kolme kk meni silleen ja sit ilmoitin, etten enää tapaile muita ja otin nettiprofiilin pois. Mä aina jopa kerroin, et nyt oon menossa treffeille. Ja tää kysy et no, oliks elämäsi mies? Se sanoi kyl jo aika paljon ennen kesää, et on sellainen tunne et tästä tulee vielä jotain. Mä naureskelin. Mun yks kriteeri on ollu, et mies asuu omistusasunnossa. Näinhän einyt ollu ja se jarrutti mua. Samoin sen lapset ja sillä aika tuore ero takana. Me tullaa kyl hyvin toimeen, ollaan silleen helppoja ja ihmisten kanssa toimeentulevia, mut kuitenkin löytyy särmääkin. Kumpikaan ei niuhota, esim jossain reissussa ei stressata, vaan chillaillaan ja tehdään mitä molempia huvittaa. Ja se kyl tarpeen tullen kurittaa muakin, jos mä oon jotain sössiny. Mä oon vähän aina myöhässä ja se taas 15min ajoissa. Motkotti mulle et varmaan myöhästyn synnytyksestäkin... :joyful:

Toi valehtelu ja kertomatta jättäminen on vaan sellainen juttu, et ei sen kanssa pysty oikeen elää. Tosta röökaamisen aloittamisesta. Mies aloitti uuden vuoden jälkeen ku olin heittää sitä pihalle. Mut ei kertonu mulle, mun pitää osaa kysyy, ni sitte saan tietoja. Perseestä. Ikäänku aina täytyy pitää kuulustelu. Mä oon lopettany jo itekin kaiken kertomisen. En kerro missä olin ja kenen kanssa, ellei kysy. Arvatkoon. Keikoille meen yksin, se on mun juttu ja siel on mun kavereita.

Nomut nyt rakkaat siskot, meitsi siirtyy oikeen tietomakoneen ääreen! Teen pari timmaa hommia, sit apteekkiin ja jos hakis liberolaukun? Sitte iltapväksi pihalle. Joo! Hyvä suunnitelma! Työt puoliks jo tehty :grin!
Työintoa! Mäkin hain Liberolaukun. Siel on kaikkee kivaa pientä
 
Kiva lukea muitten parisuhteista! Me tavattiin netissä. Ei deittipalstalla vaan ihan muulla keskustelupalstalla. Alettiin jutella ja kohta juteltiin ihan koko ajan. Asuttiin ihan eri puolilla Suomea silloin. Mut siinä oppi kyl tosi paljon toisesta. Mies sanoi jo tosi aikasessa vaiheessa että haluu mut, ennen kuin oltiin ees livenä tavattu. Ite olin skeptisempi kun on kokemusta siitä että netissä kaikki vaikuttaa sielunkumppaneilta. Ja tosiaan sen silloinen elämäntilanne oli jokseenkin synkkä ja pelottavakin. Jossain vaiheessa teki melkein mieli juosta mut en raaskinut kun se oli niin paskana. Ajattelin sit että yritän tukea mut ei tästä varmaan ikinä mitään tuu. Mulla on itelläkin joskus ollut tosi vaikeaa niin sympatisoin. Mut sit kun tavattiin oikeesti niin se oli kyllä menoa hyvin nopeesti. Ei oo ikinä ollut kenenkään kanssa niin helppo ja hyvä olla.

Mies muutti tänne mun luo ja löysi nopeesti duunia. Ei sillä ollut siellä edellisessä paikassa oikein mitään mitä ei olis ollut helppo jättää. Ja vaikka sillä on Menneisyys niin ei onneks noita velkoja lukuunottamatta sellasta mikä seurais pahasti mukana. Sen muut ongelmat aikalailla katos saman tien kun se sai elämään jotain muuta sisältöä. Joskus kyllä mietin että voiko se oikeesti olla niin yksinkertaista. Kun velat on maksettu niin ollaan aika puhtaalla pöydällä. Ja nythän me ollaan kolme vuotta oltu lähestulkoon ällösöpöjä. Mies on ihana ja mäkin osaan sille olla paljon parempi kumppani kuin yhdellekään exälle. Mut saa nyt nähdä miten vauvavuosi vaikuttaa tähän meidän idylliin. Vähän pelottaa. :D
 
Sirpa, jepp, mua kusetettiin kuus-nolla! :D Mä olin 18v kun alettiin seurustella ja 21 kun mentiin naimisiin. Ja lasten takia pysyttiin yhdessä, mä jotenkin odotin vaan että kyllä se tästä kunhan saadaan raha-asiat pikkuhiljaa kuntoon ja kunhan en nalkuta niistä liikaa... Yeah right! Mun 30v lahja exältä oli että hän sanoi rakastavansa mua ja suostui seksiin! Että sillä tasolla oltiin.
Mäkin kerroin nykyiselle kaikista treffeistäni ja hän tiesi mun "listasta" (mitä haluan kokeilla ennen vakiintumista) ja kyseli treffien jälkeen sainko ruksattua jotain listalta. :D Ja kerroin siitä nettijutusta paljon hänelle, se tyyppi olis ollut (jos mikään piti paikkansa) varakkaampi, paljon matkusteleva, tunnollinen isä mutta olikin vielä liikaa kiinni exässään. Se, että kerroin siitä tyypistä niin paljon tais herättää jotain miehessä, pelon että voikin menettää mut vaikka oltiinkin vain kavereita siinä vaiheessa. Häntä jarrutti kuitenkin mun tuore avioero ja fakta että mulla on kaksi lasta. Mutta nyt on ainakin tämä suhde todella vakaalla pohjalla. :)
Bussissa, matkalla töihin. :) Äh, työpari pari päivää lomalla ja mulle tulee joku vieras sijainen töihin. Saa nähdä millainen päivä tulossa.
 
Takaisin
Top