T
Tähti ★
Vieras
Myy75:) : ahaa, eli välttämättä ei synny ihan heti, kun vedet menee
Tällä ystävälläni ilmeisesti paikat aukesi reippaasti, ennen vesien menoa, ja kivunlievitys oli myöhäistä
Myy75:) : ahaa, eli välttämättä ei synny ihan heti, kun vedet menee
Tällä ystävälläni ilmeisesti paikat aukesi reippaasti, ennen vesien menoa, ja kivunlievitys oli myöhäistä
Mutta... Ei se synnytys välttämättä oo paha ja kamala ja järkyttävän kivulias:) yritä suhtautua mahd rauhallisesti, ettet luo itsellesi paniikkia "Hui nyt se alkaa, sattuu" - sitten varmasti sattuukin! Ei sinne sairaakaan kannata rynnätä liian aikaisin, mutta ei pakko kotonakaan oo kituuttaa jos haluaa löhteä. Usko pois, saat varmasti puudutteen kun pääset sairaalaan. Ne on enempi poikkeuksia kuin sääntöjä, jotka ei ehdi mitään saada :)
T
Tähti ★
Vieras
Käsitin supistuskipuja, koska vauva oli maailmassa niiden alettua 3tunnin päästä. Oliko auennut tosi paljon kotona jo ennen vesien menoa, kun ei annettu enää kipulääkitystä..
Sirpa40
Sukkela juttelija
Tähti-73, noin mäkin meinaan tehdä. Enkä ajatellu soitella sinne, vaan paukkaan kylään. Tuun sit vaikka himaan takas. Ite kun ei kuitenkaan pysty sitä kohdun tilannetta tsekkaa, ni sen takia haluun mennä heti. Sulla oli jokun verran kilsoja sairaalaan? Mulla on 1,5km niin käytän sitä kyllä hyväkseni.Neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa niin sanottiin, että pitäis yrittää olla mahd. pitkään kotona ja kivunlievitykset silti ehtii saada.
...vai ehtiikö?
Kun on tullut vastaan näitä, jotka on kuuliaisesti odottaneet ja on ollut myöhäistä saada kivunlievitystä sitten sairaalalla...
Luultavasti lähden heti sairaalaan heti, kun on vähänkin supistuksia tai vedet menee, sillä en ihan oikeasti halua kokea synnytystä ilman kivunlievitystä
Käänsin kylkeä ja nyt sit hereilä toista tuntia. Hohhoijjaa. Vauvakin jo nukahti.
MS74
Sukkela juttelija
Mä aattelin lähtee vasta viime tingassa ettei ne ehdi enää mua piikittää Eikö niin että pitää koittaa olla mahd rento eikä stressata siin tilantees kun tapahtuu jotta synnytys etenee eikä erity liikaa stressihormonia joka voi estää mm avautumisen. Muistakaa hengittely ja twerkkaus tai muu persiin heiluttelu!
Noel
Satasella mukana keskusteluissa
Jos ei ole mitään ihmeempää periaatetta niin sossusta voi hakea toimeentulotukea. Siinä katotaan tulot, ihan sama onko palkkaa vai omasta yrityksestä. Tietty yritystulojen selvittäminen voi olla suuri paperityö, mutta kyllä mun mielestä on oikein hakea ne tuet mitkä kullekin kuuluu.
T.sossutäti ja sossun asiakas samassa paketissa
Noel
Satasella mukana keskusteluissa
Mainostaisin sullekin toimeentulotukea sossusta. Omistusasuntoa ei sinänsä katsota omaisuudeksi siellä. Ja jos on muutama kuukausi tiukkaa, niin se on just oikea tuki.
Tähti, tiedän,että sua jännittää synnytys kovasti ja on kovin tavallista, että uudet asiat aina jännittää ja pelottaakin mutta yritä parhaasi mukaan olla jännittämättä/ pelkäämättä liikaa, ettet turhaan lisää jännitystä!
Sä aivan varmasti saat parasta hoitoa ja kivunlievitystä ja on hyvin harvinaista, että ihan kaikki menisi pieleen. Kätilöt tietää mitä tekee ja miehesi on vierelläsi ihan koko ajan. Kerrot vaan suoraan, että nyt jännittää ja sattuu, niin kyllä sua autetaan!
Mulla alkoi eka synnytys supistuksilla ja kyllä ne sen verran tiukkoja oli, että heti tiesin vauvan jossain vaiheessa nyt tulevan. Soitin Kättärille ja neuvottiin pikkuhiljaa lähtevän sinne päin (kello oli n.12), me oltiin synnärillä joku tunti soitostani ja olin silloin auki 3cm, lapsivedet meni mulla vasta sairaalassa joskus ysin aikaan illalla just ennen kuin lääkäri oli puhkaisemassa kalvoja, hän ehti istua sängylle, kun lorahti ja kastui koko peti mutta ei siis tuntunut muuta kuin märältä.
Mulla alkoi siitä reilun tunnin päästä supistelemaan oikein tosissaan kipeästi ja sitten mut siirrettiinkin synnytyssaliin ja sain epiduraalin vaikka olinkin vielä vaan 3cm auki mutta anestesialääkäri tosiaan päätti, että saan sen jo kun haluan.:)
Mulla jäi siis tosi hyvä kuva koko synnytyksestä vaikka se kestikin sen 16h ja sattui välillä ihan oikeasti paljon mutta pääsääntöisesti kivut oli kurissa ja kätilöt ihania, lopputulos maailman paras ja niin on sullakin!!!
Sä aivan varmasti saat parasta hoitoa ja kivunlievitystä ja on hyvin harvinaista, että ihan kaikki menisi pieleen. Kätilöt tietää mitä tekee ja miehesi on vierelläsi ihan koko ajan. Kerrot vaan suoraan, että nyt jännittää ja sattuu, niin kyllä sua autetaan!
Mulla alkoi eka synnytys supistuksilla ja kyllä ne sen verran tiukkoja oli, että heti tiesin vauvan jossain vaiheessa nyt tulevan. Soitin Kättärille ja neuvottiin pikkuhiljaa lähtevän sinne päin (kello oli n.12), me oltiin synnärillä joku tunti soitostani ja olin silloin auki 3cm, lapsivedet meni mulla vasta sairaalassa joskus ysin aikaan illalla just ennen kuin lääkäri oli puhkaisemassa kalvoja, hän ehti istua sängylle, kun lorahti ja kastui koko peti mutta ei siis tuntunut muuta kuin märältä.
Mulla alkoi siitä reilun tunnin päästä supistelemaan oikein tosissaan kipeästi ja sitten mut siirrettiinkin synnytyssaliin ja sain epiduraalin vaikka olinkin vielä vaan 3cm auki mutta anestesialääkäri tosiaan päätti, että saan sen jo kun haluan.:)
Mulla jäi siis tosi hyvä kuva koko synnytyksestä vaikka se kestikin sen 16h ja sattui välillä ihan oikeasti paljon mutta pääsääntöisesti kivut oli kurissa ja kätilöt ihania, lopputulos maailman paras ja niin on sullakin!!!
Tähti73 mäkin lähettelen rauhottelevia tsemppejä. Tosiaan varmasti tavallisimmin ensisynnytys on vähän pidempi ja siinä ehtii saada kivunlievitystä moneenkin kertaan. Oman esikoisen synnytys kesti reippaat 15 tuntia ja vasta kuopuksen synnytys oli minulla tuollainen nopea 3,5t, jossa tuli kiire sairaalaan. Mutta harvemmin kait noinkaan käy.
Kyllähän synnytys on kova kokemus ja yksilöllinen kaikilla. Muakin jännittää! Mut mä uskon, että kun se alkaa sitä on et nyt se alkoi eikä muuta voi ja sitä rauhottuu ja keskittyy tilanteeseen. Kyllä ne sairaalassa auttaa, jos kivut niin kovat että panikoi tai meinaa taju lähteä.
Itellä kanssa ajatukset pyörii nyt lähestyvässä synnytyksessä tosi paljon. Koska alkaa ja miten menee ja miten kestän ja jaksan. Onko pitkä synnytys vai nopea niinkuin kuopuksen kanssa. Mistään ei voi etukäteen tietää eli tilanteen mukaan siinä vaan on pakkokin mennä.
Kyllähän synnytys on kova kokemus ja yksilöllinen kaikilla. Muakin jännittää! Mut mä uskon, että kun se alkaa sitä on et nyt se alkoi eikä muuta voi ja sitä rauhottuu ja keskittyy tilanteeseen. Kyllä ne sairaalassa auttaa, jos kivut niin kovat että panikoi tai meinaa taju lähteä.
Itellä kanssa ajatukset pyörii nyt lähestyvässä synnytyksessä tosi paljon. Koska alkaa ja miten menee ja miten kestän ja jaksan. Onko pitkä synnytys vai nopea niinkuin kuopuksen kanssa. Mistään ei voi etukäteen tietää eli tilanteen mukaan siinä vaan on pakkokin mennä.
Mä olen luullut, että toimeentulotukea ei saa, jos on omaisuutta. Haimme meidän äidille hautausavustusta meiän isän hautauskuluihin ja saimme 250 euroa, joka piti maksaa takaisin. Kyseinen summa ei millään riittänyt kustantamaan hautajaiskuluja. Kuolinpesällä oli varallisuutta, mutta enemmän velkaa. En ole koskaan hakenut toimeentulotukea. Miten toimeentulotuki suhtautuu ihmisten velkoihin ? Siis jos on opintolainoja tai kulutusluottoja maksettavana ja tietty sitä asuntolainaa.
T
Tähti ★
Vieras
MS74:)
Näin mäkin meinasin eiliseen saakka, kunnes eilen juttelin ystävän kanssa ja se tieto kyllä muutti mun suhtautumista tuohon kotona odotteluun.. Koska tiedän, että hänellä on korkea kipukynnys, eikä ihan turhasta kyllä valita
T
Tähti ★
Vieras
Tähti, tiedän,että sua jännittää synnytys kovasti ja on kovin tavallista, että uudet asiat aina jännittää ja pelottaakin mutta yritä parhaasi mukaan olla jännittämättä/ pelkäämättä liikaa, ettet turhaan lisää jännitystä!
Sä aivan varmasti saat parasta hoitoa ja kivunlievitystä ja on hyvin harvinaista, että ihan kaikki menisi pieleen. Kätilöt tietää mitä tekee ja miehesi on vierelläsi ihan koko ajan. Kerrot vaan suoraan, että nyt jännittää ja sattuu, niin kyllä sua autetaan!
Mulla alkoi eka synnytys supistuksilla ja kyllä ne sen verran tiukkoja oli, että heti tiesin vauvan jossain vaiheessa nyt tulevan. Soitin Kättärille ja neuvottiin pikkuhiljaa lähtevän sinne päin (kello oli n.12), me oltiin synnärillä joku tunti soitostani ja olin silloin auki 3cm, lapsivedet meni mulla vasta sairaalassa joskus ysin aikaan illalla just ennen kuin lääkäri oli puhkaisemassa kalvoja, hän ehti istua sängylle, kun lorahti ja kastui koko peti mutta ei siis tuntunut muuta kuin märältä.
Mulla alkoi siitä reilun tunnin päästä supistelemaan oikein tosissaan kipeästi ja sitten mut siirrettiinkin synnytyssaliin ja sain epiduraalin vaikka olinkin vielä vaan 3cm auki mutta anestesialääkäri tosiaan päätti, että saan sen jo kun haluan.:)
Mulla jäi siis tosi hyvä kuva koko synnytyksestä vaikka se kestikin sen 16h ja sattui välillä ihan oikeasti paljon mutta pääsääntöisesti kivut oli kurissa ja kätilöt ihania, lopputulos maailman paras ja niin on sullakin!!!
Tähtipöllyä:)
Kiitti taas, sä osaat niin ihanasti kirjottaa
Onko se niin, ettei anneta esim. sitä epiduralia, ellei ole yhtään auki?
Ja sitten jos on liian auki, niin on myöhäistä?
T
Tähti ★
Vieras
Kiitti sanoista Catlin
Mä niin huomaan, että ajatukset vaihtelee, välillä ei niin pelota, mutta annas olla, kun kuulee jotain uutta aiheeseen liittyvää, niin yhtäkkiä huomaa pelkäävänsä ihan sikana:arghh:
Sitä yrittää lohduttautua sillä, ettei tarvi synnyttää saunassa ilman kivunlievityksiä, ja ammattiapua, kuten vielä omat isovanhemmat...
Noel
Satasella mukana keskusteluissa
Lainojen lyhennyksiin ei saa toimeentulotukea, mutta asuntolainan korot taas huomioidaan (oiskohan opintolainankin). Ja asumisen muut menot eli vesi ja jätehuoltomaksut, lämmitys ja sähkölasku ja kotivakuutus ym. Myös syntyvän vauvan hankintoihin voi saada tukea.
Noel
Satasella mukana keskusteluissa
Muakin on alkanu vähän jännittää synnytys, kun yksi möläyttelevä kaveri kertoi kauhujuttuja mitä oli KUULLUT. Ei siis mitään omakohtaista, hän ei ole edes synnyttänyt. Harmittaa tosi paljon että hänen piti semmosia alkaa kertoilla, että mitä jollakin tuntemattomilla tyypeillä oli revennyt jne. Mitenhän noi sais mielestä..
Muuten oon ollu suht rauhallisella mielellä. Oon ajatellut että varmaan sattuu joo ja kovastikin, mutta kai se kipu kuuluu siihen hommaan. Ja kai ne siellä sairaalassa sitten neuvoo ja toimii niinku pitää.
Mistähän löytyis tietoa hengitysharjotuksista? Mulla meni synnytysvallmennus ohi, kun olin just sillon sairaalassa supistuksia estelemässä :) Seuraava valmennus on 26.5. mutta poikahan saattaa olla jo tullu maailmaan silloin.
Muuten oon ollu suht rauhallisella mielellä. Oon ajatellut että varmaan sattuu joo ja kovastikin, mutta kai se kipu kuuluu siihen hommaan. Ja kai ne siellä sairaalassa sitten neuvoo ja toimii niinku pitää.
Mistähän löytyis tietoa hengitysharjotuksista? Mulla meni synnytysvallmennus ohi, kun olin just sillon sairaalassa supistuksia estelemässä :) Seuraava valmennus on 26.5. mutta poikahan saattaa olla jo tullu maailmaan silloin.
T
Tähti ★
Vieras
JustMom10:)
Tiedän yhden henkilön, jolle on käynyt näin. Tässä juteltiinkin ja hän lohdutti mua, että se sattuu jonkinverran, mutta sitten on ohi:) Hän on taas niin toisesta ääripäästä, synnytys alkoi yllättäin ja synnytti luomusti ilman kivunlievitystä ja lapsi tuli reilussa tunnissa.
Kaikki muut synnyttäneet, joita tiedän/tunnen, ovat kuvailleet synnytystä eri termein, mutta tyyliin "elämän kovimmaksi kivuksi, mitä ihminen voi kokea"
tms.
T
Tähti ★
Vieras
Noel:) Totta. Mä en kanssa olisi halunnut kuulla ihan kaikkia kauhutarinoita. Sain töissä äitiysloman tuuraajan, joka ehti sit jo kertoa oman äitinsä kauhutarinan synnytyksestä. En tosiaan olisi halunnut sitä kuulla
Tähtipöllyä:)
Kiitti taas, sä osaat niin ihanasti kirjottaa
Onko se niin, ettei anneta esim. sitä epiduralia, ellei ole yhtään auki?
Ja sitten jos on liian auki, niin on myöhäistä?
Joo, epiduraaliin pitää olla se n.4cm auki ja jos olet jo ponnistusvaiheessa (siis auki tyyliin sen 10cm), niin sitten ei enää anneta MUTTA melkein uskallan väittää, että ainakin ekalla kerralla sullakin avutuminen siihen 7-10cm kestää enemmän kuin hetken, niin olet jo sairaalassa ja siellä kätilö ja lääkäri ehtii kokeilemaan monta kertaa missä mennään.:)
Noel ja Tähti, tosiaan yrittäkää muistaa, että tarinat taitavat yleensä vähän kasvaa kerrottaessa. Toki niitä kamalia kokemuksia on mutta pääsääntöisesti naiset kestävät synnytykset oikein hyvin, eihän kellään muuten olisi enempää kuin yksi lapsi.
Jostain syystä ihmisistä on kiva kertoa kaiken maailman synnytyskertomuksia, joissa totuutta on ehkä hippunen, kai noihin juttuihin on kiva lisätä vähän draamaa, kuka jaksaa kuunnella vaikka mua kun sanon, että kaikki meni super hienosti, eikä ollut mitään paniikkia missään...
Jostain syystä ihmisistä on kiva kertoa kaiken maailman synnytyskertomuksia, joissa totuutta on ehkä hippunen, kai noihin juttuihin on kiva lisätä vähän draamaa, kuka jaksaa kuunnella vaikka mua kun sanon, että kaikki meni super hienosti, eikä ollut mitään paniikkia missään...
Eiks sitä sanota, että synnytyskertomukset on semmosia naisten sotajuttuja :) Kyllä muakin toinenkin kerta jännittää, muttei pelota. Luotan omaan kehoon ja luotan henkilökunnan ammattitaitoon ihan täysillä. Uskoisin, että Suomessa ihan joka paikassa on homma erittäin hyvin hallussa! Jokainen tuntee varmasti jonkinlaista kipua ja kokee sen eri tavoin, mutta sitten se menee ohi ja unohtuu. ei varmaan maailmassa ole kovin paljon motivoivampaa tilannetta naiselle sietää kipua :) Ja itse ajattelen, että kukaan ei ennalta voi täysin synnytykseen valmistautua, mutta usein rauhoittaa juuri kun miettii, että mitä toivoisi. Kuten sanottu, heti synnytyksen jälkeen mietin, että seuraavaks meen valmiiks sairaalaan ja otan kaikki kivunlievitykset, mutta nyt ei oo enää yhtään niin varma fiilis tosta. Kyllä lopulta kotona on kivempi olla edes osa ajasta, sanoisin. Ja mun kokemus oli, että puolestani toivuin synnytyksestä tosi nopeasti, synnytyksen jälkeen en juuri kivuista kärsinyt. Ja palkinto tietysti oli kultaakin kalliimpi. Ja sitte sitä vaan yhtäkkiä köpöttelee vaunujen kanssa hakemaan lounaaksi sitä kauan kaivattua sushiakin :)Noel ja Tähti, tosiaan yrittäkää muistaa, että tarinat taitavat yleensä vähän kasvaa kerrottaessa. Toki niitä kamalia kokemuksia on mutta pääsääntöisesti naiset kestävät synnytykset oikein hyvin, eihän kellään muuten olisi enempää kuin yksi lapsi.
Jostain syystä ihmisistä on kiva kertoa kaiken maailman synnytyskertomuksia, joissa totuutta on ehkä hippunen, kai noihin juttuihin on kiva lisätä vähän draamaa, kuka jaksaa kuunnella vaikka mua kun sanon, että kaikki meni super hienosti, eikä ollut mitään paniikkia missään...